Muutto kauemmaksi anopin takia...??

["vieras ap"]

[QUOTE="coppola";27180851]Mä tulisin ihan varmasti hulluksi sun tilanteessa. Mutta en mä keksi mitään muuta ratkaisua kuin sanoa anopille suoraan, joka kerta kun se tulee, että ei saa tulla ilmoittamatta. Sano aina, että sulla on jotain muuta tekemistä: siivoamista, leipomista, runojenkirjoittamista, nukkumista... Etkä päästä sisälle. Joka kerta teet ton saman, niin joskus se oppii. Toi tilanne on semmonen, että joko sinä jätät sanomatta ja kärsit loppuelämäsi. Taii sitten otat oman tilasi.

Milllaissa väleissä sä oot toisen miniän kanssa? Entä jos kertoisit sille, mitä mieltä olet anopin vierailuista. Niin se osais laittaa omaan arvoonsa anopin motkotukset susta, jos niitä tulee.[/QUOTE]

Mä en ihan oikeasti VOI olla päästämättä sitä sisälle jos se huomaa, että ollaan kotona. Mies viimeistään päästää tai lapset.

Joku muu keino on pakko olla. Se siinä onkin, että kun anoppi tulee vaikka silloin kun olen juuri tullut väsyneenä töistä kotiin, sanon hätävalheeksi lähteväni kauppaan. No anoppi painuu kotiinsa, mutta TULEE ILLALLA UUDESTAAN! :headwall:

Toisen miniän kanssa ei olla tekemisissä. Sille en voi puhua. Asuvat sen verran kauempana että ei anoppi heitä ahdistele. Meille on hyvä tulla kun asutaan tosi lähellä .

 

[douga]

[QUOTE="vieras ap";27181269]No mä olen koittanut joskus jotain tehdä. Mutta minusta se on vaivaannuttavaa vaikka tiskata kun anoppi istuu keittiön pöydän ääressä puhumasta jostain "todella tärkeästä" asiasta ja onhan mun vastailtava sille. Jos kolistan ja kilistän astioita ja päästän vettä, en kuule mistä se puhuu ja mitä.

Välillä jauhetaan puoli tuntia jostain työkaverin mummosta ja sen syöpähoidoista, välillä minulle puhutaan kuin vähä-älyiselle miten pyykkiä pestään :O.
Muista sitten että Jarmon (poikansa) farkut pitää kääntää nurinpäin kun peset pyykkiä, väri lähtee muuten. Villavaatteita ei saa laittaa yhdeksäänkymppiin tai lingota kovalla volyymillä.

:headwall::headwall:

Muutaman kerran kun olen tiuskaissut, sitä asiaa puidaan sitten tuttujen ja sukulaisten kanssa ja ollaan marttyyreitä...[/QUOTE]

Kuulostat liian kiltiltä ihmiseltä (en tarkoita olla ilkeä). Muista: kun paheen tielle lähtee, niin ensi alkuun on hankalaa mutta myöhemmin sitä paatuu. Tee vain kotitöitä, jos on tarvis, vaikka anoppi onkin paikalla. Noin ankeita juttuja ei ole tarviskaan kuulla...

 

["bbb"]

Sanot seuraavan kerran kun peset niitä astioita, että "olen pahoillani, mutta en kuule mitä puhut ja minun on todella tehtävä nämä kotihommani" tms. Jos anoppi yrittää puhua vastaat vain samalla tavalla ja siirryt seuraavan askareeseen. Hymyilet kauniisti ja huomautat kuinka "sotkuista" täällä onkaan ja siksi sinun on nyt tehtävä nämä asiat jne. Et siis kommentoi mitään muuta hänen höpötyksiin. Jatkat koko vierailun samalla tavalla. Muista hymyilla kauniisti kun hiukkaat ette millään kuule hänen juttunjaan.

Jatkat askareita vaikka nukkumaan menoos asti jolloin sanot, että nyt teillä alkaa iltahommat ja haluat rauhoittaa kodin. Jos anoppi ei tajua lähteä sanot seuraavaksi selvemmin, että nyt anopin on parasta lähteä, että pääsette nukkumaan ja jaksat taas aamulla siivota ym. Teet tämän kaiken ystävällisesti, mahdollisimman vähällä kontaktilla.

Tilanne kuulostaa todella hankalalta, mutta mielestäni sinun pitäisi pystyä laittamaan aikuiselle ihmiselle rajat. Sille ei voi mitään jos toinen suutuu, se ei loppujen lopuksi ole sinun ongelmasi. Vaan hänen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";27181269]No mä olen koittanut joskus jotain tehdä. Mutta minusta se on vaivaannuttavaa vaikka tiskata kun anoppi istuu keittiön pöydän ääressä puhumasta jostain "todella tärkeästä" asiasta ja onhan mun vastailtava sille. Jos kolistan ja kilistän astioita ja päästän vettä, en kuule mistä se puhuu ja mitä.

Välillä jauhetaan puoli tuntia jostain työkaverin mummosta ja sen syöpähoidoista, välillä minulle puhutaan kuin vähä-älyiselle miten pyykkiä pestään :O.
Muista sitten että Jarmon (poikansa) farkut pitää kääntää nurinpäin kun peset pyykkiä, väri lähtee muuten. Villavaatteita ei saa laittaa yhdeksäänkymppiin tai lingota kovalla volyymillä.

:headwall::headwall:

Muutaman kerran kun olen tiuskaissut, sitä asiaa puidaan sitten tuttujen ja sukulaisten kanssa ja ollaan marttyyreitä...[/QUOTE]

Miksi sille on pakko vastata? Mitä tapahtuu jos et vastaa? Taivas tippuu niskaan? Vaiko anoppi loukkaantuu= Ja mitä sitten jos anoppi loukkaantuu? Sitten se kertoo asiasta kaikille tutuille. Mitä sitten? Tippuuko sitten se taivas niskaan?

 

["vieras ap"]

Ap, tiedän sun tunteen... Ja just se tunne kun oot saanu ovet lukkoon, ikkunaverhot kiinni, lapsen nukkumaan, karkit kulhoon ja töllön auki... TADAA ikkunaan koputellaan, jos ei ensimmäiseen ikkunaan kukaan tule niin mennään toiseen ikkunaan koputtelemaan... jne.
Ja mummeliisalle tiedoksi, olen sosiaalinen ja en tykkäisi pitää ovia lukossa, meille voi tulla ilman ilmoittamatta... Mutta raja kulkee siinä kun ollaan tultu toimittamaan ei mitään jo viidettä kertaa saman päivän aikana. Ja joskushan ihmisen on saatava olla vaan ja möllöttää. Tai ainakin mun tarvii saada kerta viikkoon se 30min-1h sellasta aikaa ettei mulle puhu kukaan kummin kaiman anopin tyttären serkun pojan vatsavaivoista

NIMENOMAAN

Minä tarvitsen omaa aikaa. Usein se on hetki illasta kun lapset on pehkuissa ja telkusta tulee joku lempisarja. En todellakaan kaipaa siihen viereen tuolille ketään hukailemaan ongelmistaan. Kuulostaa ihan kamalalta ja anopilla ei kai ole ketään muuta jolle puhua. Kun olet viikon aikana kuullut saman asian kymmeneen kertaan ei enää loppuviikosta ole mitään kommentoitavaa. Jollen vastaa, anoppi istuu hiljaa tuolissa. Sekään ei ole siis ratkaisu, että olisin puhumatta kokonaan. Enkä kyllä häveliäisyyssyistä osaisikaan.

 

["coppola"]

[QUOTE="vieras ap";27181284]Mä en ihan oikeasti VOI olla päästämättä sitä sisälle jos se huomaa, että ollaan kotona. Mies viimeistään päästää tai lapset.

Joku muu keino on pakko olla. Se siinä onkin, että kun anoppi tulee vaikka silloin kun olen juuri tullut väsyneenä töistä kotiin, sanon hätävalheeksi lähteväni kauppaan. No anoppi painuu kotiinsa, mutta TULEE ILLALLA UUDESTAAN! :headwall:

Toisen miniän kanssa ei olla tekemisissä. Sille en voi puhua. Asuvat sen verran kauempana että ei anoppi heitä ahdistele. Meille on hyvä tulla kun asutaan tosi lähellä .[/QUOTE]

Eikun menet itse ovelle ja sanot siellä, että teille ei saa tulla kylään kutsumatta ja että muutenkin sinulla on kiire siivouksen/ leipomisen/ pyykinpesun/ lottoamisen/ minkätahansa kanssa. Niin kuin joku tuossa juuri sanoi: olet liian kiltti. Jos suostut olemaan ovimatto, et oikeastaan voi valittaa, jos ylitsesi kävellään. Enkä OIKEASTI tarkoita tätä pahalla! Sympatiseeraan sun hirveää tilannetta tosissani. Nyt sanot "ei" anopille!

 

["vieras ap"]

Pahimpia on viikonloppuaamut. Perjantaina viikon työrupeamasta väsyneenä on jäänyt lasten leluja olohuoneen lattialle, muruset monesti keittiön työtasoille ja tukka pystyssä (allekirjoittanut ilman rintaliivejä!) noustaan ovikellon kilinään. Anoppi pirteänä (klo 7 heränneenä) päätti tulla aamulenkilään poikkeamaan headwall .

Minusta tuo aika jos mikä on nimenomaan sitä PERHEEN OMAA AIKAA. Kun kaikki saa herätä kiireettömään viikonloppuun ilman vieraita. Minulle anoppi on se vieras vaikka mieheni äiti onkin. Minä en halua tänne perheeni ulkopuolisia jäseniä viikonloppuaamuisin nuhjaamaan keittiön pöydän ääreen!

 

[Phuh]

Sinulla on ap vain yksi ongelma. Ajattelet ihan liikaa sitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Mitä sillä ihan oikeasti on väliä, että anoppi suuttuu ja juoruaa ympäriinsä? Anna juoruta. Itse olen ollut samalla tavalla liian kiltti, mutta ikää kun on tullut on liika kiltteys karissut enkä enää välitä mitä oma anoppini ajattelee (melkoinen päällepäsmäri hänkin).
Pistät anopin ojennukseen ja jos suuttuu, annat suuttua. Eipä hänkään taida sinun tunteistasi hirveästi välittää?

 

["vieras ap"]

Voi kun te ette tunne tätä ihmistä. Minä en voi sanoa sille oikeasti ovelta että ei saa tulla.
Siitä alkaa puhelumaratoni anopin sisaruksille ja toiselle miniälle että "VOITTEKO KUVITELLA MITÄ XXX (=minä) SANOI??!"

Tunnen anopin näiden vuosien ajalta niin hyvin. Antaa tulla mielipiteensä kaikista ihmisistä hyvinkin suoraan. Haukkuu myös tätä toista miniää minulle.
Miksi ihmeessä uskoisin ettei sääntö toimi toisinkin päin. Taatusti tilaisuuden tullen myös haukkuu minua toiselle miniälle.

Jos joutuu hoitamaan lapsiamme, on rajat usein hyvin tiukat. Hänelle ei käy toi eikä toi eikä toi päivä ja tollon hän on niiiiin väsynyt töistä ettei ainakaan jaksa ottaa lapsiamme. Kas kun se väsymys kumminkin katoaa viikonloppuaamuna kello 6 kun ollaan jo pedit peitettyinä keittämässä puuroa ja valmistaudutaan kauppaan lähtöön.
Samalla toki poiketaan meillä ja huokaillaan kun toinen miniä ei KOSKAAN keitä hänelle edes kahvias hänen vieraillessaan heillä ( ---> taas pikkuinen vink vink MINULLE ).

Minä olen kuulemma sairas kun nukun aina (=hyvin usein olen kuolemanväsynyt työpäivän jälkeen kun pienein lapsista on huono nukkuja ) :O:O:O. Hän taas itse valittaa tauotta väsymystään mutta kun hänellä olisi vapaapäivä, lähtee pesemään vaatehuoneellisen mattoja järvenrantaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";27181358]Voi kun te ette tunne tätä ihmistä. Minä en voi sanoa sille oikeasti ovelta että ei saa tulla.
Siitä alkaa puhelumaratoni anopin sisaruksille ja toiselle miniälle että "VOITTEKO KUVITELLA MITÄ XXX (=minä) SANOI??!"[/QUOTE]

So what? Sitten alkaa puhelumaratoni, ei sun elämä siihen lopu.

 

[douga]

Mutta ap: onko sillä väliä, vaikka haukkuukin sinua takana päin? Et sinä siitä rikki mene.

 

[Phuh]

[QUOTE="vieras ap";27181358]Voi kun te ette tunne tätä ihmistä. Minä en voi sanoa sille oikeasti ovelta että ei saa tulla.
Siitä alkaa puhelumaratoni anopin sisaruksille ja toiselle miniälle että "VOITTEKO KUVITELLA MITÄ XXX (=minä) SANOI??!"

.[/QUOTE]

Mitä sitten? Anna soitella, mitä kauheata siitä seuraa?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras ap";27181358]Voi kun te ette tunne tätä ihmistä. Minä en voi sanoa sille oikeasti ovelta että ei saa tulla.
Siitä alkaa puhelumaratoni anopin sisaruksille ja toiselle miniälle että "VOITTEKO KUVITELLA MITÄ XXX (=minä) SANOI??!"

Tunnen anopin näiden vuosien ajalta niin hyvin. Antaa tulla mielipiteensä kaikista ihmisistä hyvinkin suoraan. Haukkuu myös tätä toista miniää minulle.
Miksi ihmeessä uskoisin ettei sääntö toimi toisinkin päin. Taatusti tilaisuuden tullen myös haukkuu minua toiselle miniälle.

Jos joutuu hoitamaan lapsiamme, on rajat usein hyvin tiukat. Hänelle ei käy toi eikä toi eikä toi päivä ja tollon hän on niiiiin väsynyt töistä ettei ainakaan jaksa ottaa lapsiamme. Kas kun se väsymys kumminkin katoaa viikonloppuaamuna kello 6 kun ollaan jo pedit peitettyinä keittämässä puuroa ja valmistaudutaan kauppaan lähtöön.
Samalla toki poiketaan meillä ja huokaillaan kun toinen miniä ei KOSKAAN keitä hänelle edes kahvias hänen vieraillessaan heillä ( ---> taas pikkuinen vink vink MINULLE ).

Minä olen kuulemma sairas kun nukun aina (=hyvin usein olen kuolemanväsynyt työpäivän jälkeen kun pienein lapsista on huono nukkuja ) :O:O:O. Hän taas itse valittaa tauotta väsymystään mutta kun hänellä olisi vapaapäivä, lähtee pesemään vaatehuoneellisen mattoja järvenrantaan.[/QUOTE]
Niin kauan, kun suostut tuohon, elämäsi tulee olemaan tuota. Kärsin itse nk kiltin tytön syndroomasta yli kolmekymppiseksi asti eikä ollut ihan helppoa alkaa sanomaan EI, EI ja VIELÄ KERRAN EI. Jotkut ihmissuhteet silloin katkesivat, suurin osa - läheisten äärettömän hämmästyksen mentyä ohi - ei kuitenkaan katkennut.

 

[douga]

[QUOTE="vieras ap";27181358]Siitä alkaa puhelumaratoni anopin sisaruksille ja toiselle miniälle että "VOITTEKO KUVITELLA MITÄ XXX (=minä) SANOI??!"[/QUOTE]

Mistä tiedät noista puheluista?

 

["coppola"]

Aivan, antaa anopin soitella. Kaikki hänen lähipiirissään, toinenkin miniä varmasti tajuavat, millainen päällepäsmäri anoppi on. Sanon vielä kerran, että sinun pitää pistää anopille rajat; hänen käytöksensä on typerää ja epäkohteliasta. Jos et pistä rajoja, ei oikein kannata enää valittaakaan. Oma valinta!

 

[zaz]

[QUOTE="vieras ap";27181358]Voi kun te ette tunne tätä ihmistä. Minä en voi sanoa sille oikeasti ovelta että ei saa tulla.
Siitä alkaa puhelumaratoni anopin sisaruksille ja toiselle miniälle että "VOITTEKO KUVITELLA MITÄ XXX (=minä) SANOI??!"

Tunnen anopin näiden vuosien ajalta niin hyvin. Antaa tulla mielipiteensä kaikista ihmisistä hyvinkin suoraan. Haukkuu myös tätä toista miniää minulle.
Miksi ihmeessä uskoisin ettei sääntö toimi toisinkin päin. Taatusti tilaisuuden tullen myös haukkuu minua toiselle miniälle.
[/QUOTE]

Älä suotta aliarvioi toista miniää ja muita anopin tuttuja ja sukulaisia. Kyllä hekin osaavat arvata, ettei anoppi hauku vain sinua. Yhtä lailla kjuin sinäkin osaat yhdistellä asioita. Ja jos hän mäkättää koko ajan jostain heille, oikeasti uunompikin ymmärtää, että ongelma on hänellä korvien välissä, eikä syy ole sinussa ja perheessäsi.

Moni muukin on sanonut samaa: mitä sitten, jos anoppi soittaa, soittakoon vaikka presidentille. Oma perherauha menee luulottelujen edelle.

Laita perjantai-iltana kyltti ulos ovenkahvaan ja siihen teksti "nukumme pitkään, ole hyvä äläkä soita ovikelloa" ja puhelimet äänettömälle. Oven taakse tuleva anoppi osaa mahdollisesti lukea, ja jos hän soittaa kelloa silti, oven avaaja voi hyvin viitata kylttiin ja vaikka tavata sen ääneen. Sitten ovi nenän edestä kiinni.

Ovikellostakin saa muuten äänen pois, sen kuin poistaa pariston tai tunkee kupuun pumpulia, ihan mallista riippuen.

Mun tyylisempi kyltti taitaisi olla "jos näet lukea tämän, olet liian lähellä."

Tai ainahan voi opettaa anoppia pikku hiljaa. Sanot sille jonain päivänä, että olisi kiva, että tulisit huomenna vasta siihen-ja-siihen aikaan. Huomenna sitten visiitin jälkeen sanot, että voidaanko nähdä vasta ylihuomenna, kun on menoa/ollaan luvattu lapsille ihan perheen keskeistä aikaa/kaveri tulee kylään/tms. Annat sille aikoja, koska sopii tulla ja sitten, kun anoppi sisäistää systeemin, harvennat käyntejä.

Ja ilman muuta teet kotihommat anopin läsnäollessa, jos et kuule hänen puheitaan, niin mitä sitten. Kyllä hän kypsyy vastaamaan "mitä sanoit"-kysymyksiin.

 

["vieras ap"]

Mistä tiedät noista puheluista?

Meillä on yhteisiä tuttuja. Minun kanssani yhteen ottaessaan on anoppi soitellut heille ja haukkunut minut maanrakoon.

Tapellessaan toisen miniän kanssa näyttää minulle kaikki tältä toiselta miniältä tulleet tekstiviestit ja lukee ne suureen ääneen ulkoa ja toistelee niitä. "Voitko kuvitella, mitä se toinen miniä tuollakin tarkoitti."

Tästä syystä en laita anopille yleensä enää ikinä tekstiviestejä, näyttelee niitä muille .


Jos toinen miniä puhuu anopin kanssa puhelimesa ja äyskäisee anopille jotain, anoppi palaa asiaan sen tuhat kertaa. Vinoilee, kauhistelee, pyörittelee silmiään.
"Siis MINULLE sanoi noin" "Kyllä minä olenkin sitten paska ihminen kun voin voi sanoa" "Seuraavaksi kun menen heille, minä kyllä myös sanon miten vittumainen ihminen tämä miniä osaa olla, en kyllä yhtään ihmettele, että Erkillä (=mieheni veli) menee hermot tähän miniään kun on kans niin itteensä täynnä".

Eli se kalkatus alkaa heti jos sanot poikkipuolisen sanan. Asiaa suurennellaan, sitä käännellään edestakaisin, sitä analysoidaan ja siitä kerrotaan kaikille kuka vain näyttää hivenenkin kiinnostuneelta kuulemaan.

Minä en yksinkertaisesti halua tuohon souviin. Tunnen anopin liian hyvin.
Tänään olin aikeissa sanoa miehelle anopin käytöksestä TAAS. Suljin kuitenkiin suuni. Mies puolustaa äitiään. Hänen mielestään anopin käynneissä ei ole mitään pahaa. "Käyväthän sinunkin vamnhempasi täällä" puolustautuu mies.

Totuus on, että oma äitini käy meillä about 1 x viikossa KUTSUTTUNA, isäni käy useammin, soittaa ja kysyy, olemmeko kotona. Viipyy kerrallaan korkeintaan kymmenen minuuttia eikä arvostele pyykinpesutaitojani...

 

[douga]

Onpa oikea kammotus anopiksi! Otan osaa. Oletko kertonut miehellesi anopin käytöksestä, takana päin puhumisesta ja muusta? Kuulostaa, että paitsi olet kiltti myös yksin puolustamassa omaa reviiriäsi.

 

[zaz]

[QUOTE="vieras ap";27181489]
Tänään olin aikeissa sanoa miehelle anopin käytöksestä TAAS. Suljin kuitenkiin suuni. Mies puolustaa äitiään. Hänen mielestään anopin käynneissä ei ole mitään pahaa. "Käyväthän sinunkin vamnhempasi täällä" puolustautuu mies.
[/QUOTE]

No siinähän se syy tuli, Jos aikoo saada asioihin jonkin tolkun, on vedettävä perheenä yhtä köyttä. Jos mun mieheni ei olisi ollut yhtä kypsä avaimella sisään pukkaamiseen ja muuhun tohottamiseen, eikä hän olisi ollut valmis vetämään rajoja, anoppi kävisi täällä yhä pomotamassa.

Iha ensin sovitte miehen kanssa, mikä määrä anopin vierailuja on ok molemmille ja sitten toimitte sen mukaan. Miehen ei sitten kyllä sovi olla lapatossu, joka pettää linjan ja pehmoilee äidilleen väärässä kohtaa. Kai se mies voi tavata äitiään siellä anopin kotona välillä?

 

["vieras ap"]

Onpa oikea kammotus anopiksi! Otan osaa. Oletko kertonut miehellesi anopin käytöksestä, takana päin puhumisesta ja muusta? Kuulostaa, että paitsi olet kiltti myös yksin puolustamassa omaa reviiriäsi.

Olen kertonut tässä ketjussa oikeastaan vain huonoja puolia koska tänään kiehui taas NIIIIN paljon yli kun paukkasi jälleen meille ilmoittamatta.

Anoppi on toisaalta tosi lämminsydäminen ja herkkä. On kokenut elämässään paljon menetyksiä eikä hänellä oikein ole ketään kelle puhua, siksikin tulee usein meille.
Rakastaa lapsenlapsiaan ja antaa heille ajoittain aikaa.
Auttaa meitä ruuan muodossa jne. Eli HÄNESSÄ ON MYÖS PALJON HYVÄÄ.
Siksikään en tahdo mitään kauheata vihaa välillemme.

Mutta tuo jatkuva ilmoittamatta ramppaaminen (joskus joka monta kertaa päivässä) risoo väälillä NIIIN paljon. Varsinkin silloin kun en missään nimessä halua meille ketään = on tosi likaiset lattiat, tiskiä pöydät täynnä, lapset huutaa ja itseä väsyttää.
Toki anoppi on meille tervetullut. Edellä mainittu kerran viikossa passaisi hyvin.

Olen miehelle tästä sanonut, on sanonut äidilleen ja yhden riidan jälkeen harvensi käyntejään ja soitti tai tekstasi aina kun tuli. Tätä kesti harmittavan vähän aikaa.
Ajattelee kai, että meille saa tulla kun ollaan sentään sukua ja asutaan liki vieressä.
Pitää kai taas järjestää sotatila ja suututtaa anoppi niin pysyy edes hetken pois...:ashamed:

 

[douga]

Varmasti anopissasi on hyviäkin puolia. Kovin kaksinaamaiselta tosin kuulostaa, mikä kyllä "syö" niitä hyviä puolia. Minä en olisi missään tekemisissä itsestäni takana päin p***aa puhuvan ihmisen kanssa. Tai olisin tekemisissä vain sen verran kuin on välttämätöntä.

Ja viikonloppuaamuna kylään puskevalle ihmiselle en puhuisi mitään saati käskisi aamukaffepöytään...

 

[Keittiönoita]

Varmasti anopissasi on hyviäkin puolia. Kovin kaksinaamaiselta tosin kuulostaa, mikä kyllä "syö" niitä hyviä puolia. Minä en olisi missään tekemisissä itsestäni takana päin p***aa puhuvan ihmisen kanssa. Tai olisin tekemisissä vain sen verran kuin on välttämätöntä.

Ja viikonloppuaamuna kylään puskevalle ihmiselle en puhuisi mitään saati käskisi aamukaffepöytään...

Mä menisin varmaan takaisin sänkyyn ja vetäisin peiton korviin

 

[douga]

Mä menisin varmaan takaisin sänkyyn ja vetäisin peiton korviin

Sama täällä. Mies saisi pitää seuraa äidilleen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras ap";27181516]Olen kertonut tässä ketjussa oikeastaan vain huonoja puolia koska tänään kiehui taas NIIIIN paljon yli kun paukkasi jälleen meille ilmoittamatta.

Anoppi on toisaalta tosi lämminsydäminen ja herkkä. On kokenut elämässään paljon menetyksiä eikä hänellä oikein ole ketään kelle puhua, siksikin tulee usein meille.
Rakastaa lapsenlapsiaan ja antaa heille ajoittain aikaa.
Auttaa meitä ruuan muodossa jne. Eli HÄNESSÄ ON MYÖS PALJON HYVÄÄ.
Siksikään en tahdo mitään kauheata vihaa välillemme.

Mutta tuo jatkuva ilmoittamatta ramppaaminen (joskus joka monta kertaa päivässä) risoo väälillä NIIIN paljon. Varsinkin silloin kun en missään nimessä halua meille ketään = on tosi likaiset lattiat, tiskiä pöydät täynnä, lapset huutaa ja itseä väsyttää.
Toki anoppi on meille tervetullut. Edellä mainittu kerran viikossa passaisi hyvin.

Olen miehelle tästä sanonut, on sanonut äidilleen ja yhden riidan jälkeen harvensi käyntejään ja soitti tai tekstasi aina kun tuli. Tätä kesti harmittavan vähän aikaa.
Ajattelee kai, että meille saa tulla kun ollaan sentään sukua ja asutaan liki vieressä.
Pitää kai taas järjestää sotatila ja suututtaa anoppi niin pysyy edes hetken pois...:ashamed:[/QUOTE]
On hyvin vaikeaa olla "ikävä" sellaiselle ihmiselle,joka on kokenut kovia ja joka muuten on mukava ja ystävällinen. Tosiasia kuitenkin on, että tällainenkin ihminen voi kuluttaa ihan tarpeettoman määrän energiaa. Oletko koittanut ihan asiallisesti ja ystävällisesti puhua näistä yllätyskäynneistä anoppisi kanssa? Kertoa, miltä sinusta tuntuu, kun haluaisit vielä viikonloppuaamuna olla hetken ihan vain perheesi kanssa? Että haluaisit kotisi olevan siisti, kun anoppisi tulee kylään? Että sinua joskus väsyttää?

 

["Mei"]

Minäkin olen rauhaarakastava ihminen,ja naureskelin tällaisille jutuille. Ennen kuin sattui omalle kohdalle... Konstit on oikeasti aika vähissä!
meillä tehdään niin että mitään kotitöitä ei keskeytetä anopin tullessa paikalle, Toissapäivänä olin juuri lähdössä kauppaan,ja lähdettiin vaikka anoppi yritti jarrutella eteisessä.Melkein työnsin ulos ovesta.
Eilen toi taas kirpparivaatteita,ja olin tuossa työtilassa lasten kanssa, En liikahtanut minnekään vaan tein töitä. Anoppi vihjaili sisälle lähdöstä ja leikki lasten kanssa,poistui sitten kuitenkin vartin päästä.
Tänä aamuna tuli klo 8,ovet oli vielä lukossa kun oltiin juuri herätty ja syöty aamupala.Rupesin samantien pukemaan lapsia ja lähdettiin käyttämään koirat ulkona.
Hävisi se anoppi taas vartissa.
meillä ei omia suunnitelmia muuteta kenenkään takia! ja oma äitini asuu 5 km päässä,KOSKAAN ei tule ilmoittamatta. Anoppi tulee joka päivä vaikka asuu kauempana.
Anoppi on sairas eikä vaan mene jakeluun.

pahinta on joulu.Tunkee tännä juhlimaan vaikka ei kiinnosta.haluan olla lasten kanssa enkä seurustella anopin kanssa....

meillä todennäköisesti muutto tulossa. Muut keinot eivät tehoa.Suoraan olen sanonut,olen rähissyt,sanonut kohteliaasti,ja jättänyt oven aukaisematta.Tulee väkisin sisälle,hakkaa ovea niin kauan että pakko aukaista,tai kävelee terassin ovesta sisään 8ei ole lukossa)

Saattaa auttaa sen 2 päivää jos murahdan,sitten jatkuu taas. Vuosia ja vuosia..

Paihimmillaan anoppi yritti itsemurhaa lapsen syntymäpäivänä,kun ei saanut meitä tarpeeksi huomiota.
Inhoan koko ämmää.