Mun kokemukset ovat entisistä naapureista ja on pelkästään hyvää sanottavaa. Meillä oli saman ikäiset lapset, jotka tykkäsivät kovasti leikkiä yhdessä, joten me vanhemmatkin olimme paljon tekemisissä. Kävimme jopa kyläilemässä puolin ja toisin, kun oli huonoa keliä - muiden naapureiden kanssa en koskaan ollut niin tuttavallisissa väleissä.
Me kutsuimme heitä omilla nimillään, samoin he meitä. Romaniäiti puhui heistä romaneina ja meistä yleisesti valkolaisina. Hän kertoi avoimesti heidän tavoistaan ja minä myös kyselin paljon, koska se oli erittäin kiinnostavaa. Romaniäiti pukeutui kotona ja pihassa aina pitkään mekkoon, ikinä en housuissa häntä nähnyt, koska kuulemma romaninainen ei miehen nähden esiinny housuissa. Romanipukua tämä rouva käytti, kun lähti kaupoille tai muuten pihapiirin ulkopuolelle.
Sen huomasin, että kun vaunuttelimme yhdessä läheiseen kauppakeskukseen niin tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni ihmisten tuijotusta. Minä olen siis ihan tavallinen harmaa perustyyppi mutta romaniasuun pukeutuneen naisen seurassa minäkin olin tuijotettava. Huomasin myös, miten erilailla minua ja häntä kohdeltiin esim. kassajonossa. Minulta laskutettiin väärin ja kun sanoin, asia vain korjattiin siinä kassalla. Romaniäitiä laskutettiin väärin niin asiaa piti tulla myös vartijan tarkistamaan.
Harmittaa, että aika on vierähtänyt emmekä ole enää olleet tekemisissä kuin satunnaisesti. Tiemme erkanivat 4 vuotta sitten, kun ensin me muutimme toiseen kaupunginosaan ja pian heidän perhe muutti naapurikaupunkiin.