Tytär haluaisi kovasti hakea musiikkiluokalle. Huh, mulla on kamalan ristiriitaiset tunnelmat. Juu, ensin pitäisi hakea ja päästä sisään. Ja pyrky on kova ja vain muutama huolitaan kuitenkin. Toisaalta hakeminen olisi hyväksi. Ihan siksi, että pääsisi sisään tai ei, molemmista saa arvokasta kokemusta elämässä. Pettymykset on minusta kultaakin arvokkaampia oppitunteja, jotta niitä oppii käsittelemään myöhemminkin elämässä. Ehkä tyttärellä olisi jopa pieni mahdollisuuskin päästä sisään? Yllättihän hän meidän pääsemällä soittamaan musiikkiopistollekin.
Koulumatkat olisivat sen jälkeen bussilla kuljettavia. Ja joutuisi siis tanttaroimaan keskustassa yksin. Vähän kammoksuttaa se ajatus.
Sitten tuntuisi kuin se olisi petturuutta nykyistä koulua kohtaan. :ashamed: Ensinnäkin tähän kyläkouluun sain tyttäreni kirjaimellisesti puhtaalla onnella, vaikka lähikouluksi oli suunniteltu isoa koulua pitemmän matkan päässä. Tyttären kouluun on kova pyrky lähialueilta. Pidän tästä koulusta, siellä oikeasti on hyvä opetus, siellä puututaan heti koulukiusaamiseen ja ongelmiin, siellä on toimii yhteistyö koulun ja kodin välillä, jne.
Mitä mieltä mies mahtaa olla koko ajatuksesta
Tyrmääköhän hän heti sen?
Kaikki kaverit jäisivät nyt sitten tähän kyläkouluun, kyllähän sitä nyt tietysti uusiakin saa
:ashamed:
Ja täällä musiikkiluokalla tytär saisi laulaa sydämensä kyllyydestä. Muuta ei haluaisi tehdäkään. Juuri sen takia hän innostuikin kun hakemuksen sai. Ja en minä tavallaan haluaisi heti tyrmätä ajatusta, koska luokka on todella hyvä ja tuttava on joskus musiikkiluokalla oppinsa saanut. Ihan hyviä kokemuksia siis sinänsä. Toisaalta tekisi mieli sanoa tyttärelle, että ei se ole hyvä ajatus ja toisaalta taas minusta hakeminen on oikeasti kannattavaa. Mistäköhän lähtisi purkamaan näitä tuntojaan. Ainakin ensin puhulla varmaan tuon miehen kanssa... Huokaus... Että tällaisia tänä aamuna...
Koulumatkat olisivat sen jälkeen bussilla kuljettavia. Ja joutuisi siis tanttaroimaan keskustassa yksin. Vähän kammoksuttaa se ajatus.
Sitten tuntuisi kuin se olisi petturuutta nykyistä koulua kohtaan. :ashamed: Ensinnäkin tähän kyläkouluun sain tyttäreni kirjaimellisesti puhtaalla onnella, vaikka lähikouluksi oli suunniteltu isoa koulua pitemmän matkan päässä. Tyttären kouluun on kova pyrky lähialueilta. Pidän tästä koulusta, siellä oikeasti on hyvä opetus, siellä puututaan heti koulukiusaamiseen ja ongelmiin, siellä on toimii yhteistyö koulun ja kodin välillä, jne.
Mitä mieltä mies mahtaa olla koko ajatuksesta
Kaikki kaverit jäisivät nyt sitten tähän kyläkouluun, kyllähän sitä nyt tietysti uusiakin saa
:ashamed:
Ja täällä musiikkiluokalla tytär saisi laulaa sydämensä kyllyydestä. Muuta ei haluaisi tehdäkään. Juuri sen takia hän innostuikin kun hakemuksen sai. Ja en minä tavallaan haluaisi heti tyrmätä ajatusta, koska luokka on todella hyvä ja tuttava on joskus musiikkiluokalla oppinsa saanut. Ihan hyviä kokemuksia siis sinänsä. Toisaalta tekisi mieli sanoa tyttärelle, että ei se ole hyvä ajatus ja toisaalta taas minusta hakeminen on oikeasti kannattavaa. Mistäköhän lähtisi purkamaan näitä tuntojaan. Ainakin ensin puhulla varmaan tuon miehen kanssa... Huokaus... Että tällaisia tänä aamuna...