Munasolun luovutus
- Viestiketjun aloittaja Poio
- Ensimmäinen viesti
H
Hype
Vieras
Mulla kaksi lasta IVF:llä, joten se prosedyyri tuttua. Haluaisin luovuttaa munasoluja, koska niissä minulla ei ole mitään vikaa. Minulla on vaan niin vilkkaat munasarjat, että eivät ota minua luovuttajaksi, koska aina tulee hyperstimulaatio, jonka seurauksena joudun huilimaan osastolla pari päivää.
Se on vaan sääli, koska viimeksikin minula tyhjennettiin 33 rakkulaa, ja samanverran jäi tyhjentämättä. Soluja tuli tosi paljon. Osaisikohan ne missään klinikalla tehdä tuon kypsytyksen niin hienovaraisesti, että hyperiltä välttyisi?
Se on vaan sääli, koska viimeksikin minula tyhjennettiin 33 rakkulaa, ja samanverran jäi tyhjentämättä. Soluja tuli tosi paljon. Osaisikohan ne missään klinikalla tehdä tuon kypsytyksen niin hienovaraisesti, että hyperiltä välttyisi?
L
laura
Vieras
olen nyt tosi pitkään miettiny luovutusta. siskoni on monta vuotta yrittänyt lasta turhaan ja olen miettinyt kuinka paljon on pariskuntia jotka ei lapsia saa. Vaikkei itselläni ole vielä lapsia haluaisin jo auttaa.. Olen nähnyt siskoni tuskan, ja se on kauheaa..
Laitoin avalle mailia ja nyt odottelen vastausta.. Eli siis, onko tämä kivuliasta? Ja paljonko siitä maksetaan?
En tee tätä rahan takia vaan että jos saisin yhdeltä lapsettomalta pariskunnalta sen tuskan ja huolen pois, olisin onnellinen
Laitoin avalle mailia ja nyt odottelen vastausta.. Eli siis, onko tämä kivuliasta? Ja paljonko siitä maksetaan?
En tee tätä rahan takia vaan että jos saisin yhdeltä lapsettomalta pariskunnalta sen tuskan ja huolen pois, olisin onnellinen
T
TuplaLuovuttaja
Vieras
Viestiketju on jo vanha, mutta kommentoin kuitenkin, koska googlella tämän löytää aina
Luovutin itse 33- ja 34-vuotiaana, ei omia lapsia (vielä), yksityisellä klinikalla.
Luovutuksen korvaus on 250e + kulut (esim. matkakulut). Rahan antaa munasolun vastaanottava pari luovuttajalle. Luovutukseen kuuluu alkuvalmistaluita, joissa prosessi käydään läpi luovuttajan kanssa anatomisesti ja henkisesti. Eettiset kysymykset luovuttamisesta ja vanhemmuudesta on tärkeitä. Luovutuksen aikana kävin ultrassa useamman kerran eli munasolujen kehittymistä ja hormoonimäärää tsekkailtiin ja muutettiin tarvittaessa. Keräämispäivänä olin sairaslomalla, työnantajani hyväksyi poissaolon, sain paikalliskipulääkettä ja suoraan suoneen.
Kummallakaan luovutuksella en reagoinut hormooneihin omituisesti, ei raivareita tms. Pistokset oli ok käyttää ja ilman pistokokemuksia pärjäsin hienosti. Keräämistä en ekalla kerralla tuntenut mitään, mutta en levännyt sen jälkeen, joten kipeydyin omaa tyhmyyttäni ja jouduin lepäämään päiviä. Toisella kerralla otin suoraan saikkua pari päivää, lepäsin ja liikuin vähän, ja olin täysin kivuton ja toivuin hienosti. Tietysti, luovuttamisen jälkeen ei saa liikkua rankasti, koska munarakkulat "turppoaa", mutta kaikkea tavallista tein - kävelyjä, pientä punttia...
Luovuttaminen opetti omasta kropasta paljon asioita. Oli hienoa olla auttamassa jotain paria saamaan lapsen. Sain tietää luovuttamisesta vasta 32-vuotiaana, olisin käynyt luovuttamassa jo aikaisemin, jos vain olisin tiennyt asiasta. Olen kertonut lähipiirilleni luovuttamisesta, toivon, että nuoremmat ystäväni miettisivät luovuttamiseen lähtemista.
Luovutin itse 33- ja 34-vuotiaana, ei omia lapsia (vielä), yksityisellä klinikalla.
Luovutuksen korvaus on 250e + kulut (esim. matkakulut). Rahan antaa munasolun vastaanottava pari luovuttajalle. Luovutukseen kuuluu alkuvalmistaluita, joissa prosessi käydään läpi luovuttajan kanssa anatomisesti ja henkisesti. Eettiset kysymykset luovuttamisesta ja vanhemmuudesta on tärkeitä. Luovutuksen aikana kävin ultrassa useamman kerran eli munasolujen kehittymistä ja hormoonimäärää tsekkailtiin ja muutettiin tarvittaessa. Keräämispäivänä olin sairaslomalla, työnantajani hyväksyi poissaolon, sain paikalliskipulääkettä ja suoraan suoneen.
Kummallakaan luovutuksella en reagoinut hormooneihin omituisesti, ei raivareita tms. Pistokset oli ok käyttää ja ilman pistokokemuksia pärjäsin hienosti. Keräämistä en ekalla kerralla tuntenut mitään, mutta en levännyt sen jälkeen, joten kipeydyin omaa tyhmyyttäni ja jouduin lepäämään päiviä. Toisella kerralla otin suoraan saikkua pari päivää, lepäsin ja liikuin vähän, ja olin täysin kivuton ja toivuin hienosti. Tietysti, luovuttamisen jälkeen ei saa liikkua rankasti, koska munarakkulat "turppoaa", mutta kaikkea tavallista tein - kävelyjä, pientä punttia...
Luovuttaminen opetti omasta kropasta paljon asioita. Oli hienoa olla auttamassa jotain paria saamaan lapsen. Sain tietää luovuttamisesta vasta 32-vuotiaana, olisin käynyt luovuttamassa jo aikaisemin, jos vain olisin tiennyt asiasta. Olen kertonut lähipiirilleni luovuttamisesta, toivon, että nuoremmat ystäväni miettisivät luovuttamiseen lähtemista.
V
"vieras"
Vieras
itse olen miettinyt luovuttamista, mutta tällä hetkellä yritämme omaa lasta. onko siitä haittaa jos luovuttajalla on todella epäsäännöllinen kierto?
lisäksi kärsin piikkikammosta (tarviiko siis itseään piikiteellä?) ja kivuliaiden toimenpiteiden kammosta...
pelkojen takia en ole uskaltanut edes verta luovuttaa. toivottavasti jonain päivänä voisin luovuttaa verta ja munasoluja.
lisäksi kärsin piikkikammosta (tarviiko siis itseään piikiteellä?) ja kivuliaiden toimenpiteiden kammosta...
pelkojen takia en ole uskaltanut edes verta luovuttaa. toivottavasti jonain päivänä voisin luovuttaa verta ja munasoluja.
[QUOTE="vieras";22284596]itse olen miettinyt luovuttamista, mutta tällä hetkellä yritämme omaa lasta. onko siitä haittaa jos luovuttajalla on todella epäsäännöllinen kierto?
lisäksi kärsin piikkikammosta (tarviiko siis itseään piikiteellä?) ja kivuliaiden toimenpiteiden kammosta...
pelkojen takia en ole uskaltanut edes verta luovuttaa. toivottavasti jonain päivänä voisin luovuttaa verta ja munasoluja.[/QUOTE]
Tuohon kiertoon en osaa mitään sanoa, mutta kyllä itseään pitää piikitellä. Mä taisin piikittää yhteensä noin 25 kertaa, MUTTA se ei sattunut yhtään. Itseasiassa luulin ekalla kertaa pistäneeni jotenkin ohi, kun en tuntenut sitä lainkaan
lisäksi kärsin piikkikammosta (tarviiko siis itseään piikiteellä?) ja kivuliaiden toimenpiteiden kammosta...
pelkojen takia en ole uskaltanut edes verta luovuttaa. toivottavasti jonain päivänä voisin luovuttaa verta ja munasoluja.[/QUOTE]
Tuohon kiertoon en osaa mitään sanoa, mutta kyllä itseään pitää piikitellä. Mä taisin piikittää yhteensä noin 25 kertaa, MUTTA se ei sattunut yhtään. Itseasiassa luulin ekalla kertaa pistäneeni jotenkin ohi, kun en tuntenut sitä lainkaan
V
"vieras"
Vieras
Tuohon kiertoon en osaa mitään sanoa, mutta kyllä itseään pitää piikitellä. Mä taisin piikittää yhteensä noin 25 kertaa, MUTTA se ei sattunut yhtään. Itseasiassa luulin ekalla kertaa pistäneeni jotenkin ohi, kun en tuntenut sitä lainkaan
kyse onkin ennemminkin piikkikammosta. pyörryn helposti verikokeissa ym. enkä voisi kuvitellakaan piikittäväni itseäni
[QUOTE="vieras";22284651]kyse onkin ennemminkin piikkikammosta. pyörryn helposti verikokeissa ym. enkä voisi kuvitellakaan piikittäväni itseäni [/QUOTE]
Jos sulla on mies, niin voisko hän pistää?
Ymmärrän kyllä tuon piikkikammon...tutulla on se niin pahana että vaikkei hän periaatteessa piikkejä sinänsä pelkääkkään, niin taju lähtee kun piikki häneen pistetään vaikkei hän sitä edes tuntisi.
[/QUOTE]Jos sulla on mies, niin voisko hän pistää?
Ymmärrän kyllä tuon piikkikammon...tutulla on se niin pahana että vaikkei hän periaatteessa piikkejä sinänsä pelkääkkään, niin taju lähtee kun piikki häneen pistetään vaikkei hän sitä edes tuntisi.
K
"krisu"
Vieras
[QUOTE="vieras";22284651]kyse onkin ennemminkin piikkikammosta. pyörryn helposti verikokeissa ym. enkä voisi kuvitellakaan piikittäväni itseäni [/QUOTE]
mulla kans on sika hirvee neulakammo ja aina lähtee taju verikokeissa.. jouduin kuitenkin pistämään rv 6 alkaen aina rv 37 asti kun toista lastani odotin ja kammosin koko ajatusta aluksi hirveesti, mut sain todeta et itse kun pistää sen voi tehdä ihan kaikessa rauhassa ja omaan tahtiin, vaihtaa kohtaa jos paljon sattuu jne.. ite en pystyny miehen antaa pistää ku tökkäs joko liian topeasti sen enulan tai liian hitaasti jne... tosin kyseessä ei ollu tää sama pistos mistä täällä puhutte, vaan klexane raskauden aikana..
ite tosin kans miettiny josko luovuttaisin, itellä toistuvia km ja aattelin et voisin auttaa jotain joka sen tuskan kans elää mikä itellä oli ennen esikoista..
[/QUOTE]mulla kans on sika hirvee neulakammo ja aina lähtee taju verikokeissa.. jouduin kuitenkin pistämään rv 6 alkaen aina rv 37 asti kun toista lastani odotin ja kammosin koko ajatusta aluksi hirveesti, mut sain todeta et itse kun pistää sen voi tehdä ihan kaikessa rauhassa ja omaan tahtiin, vaihtaa kohtaa jos paljon sattuu jne..
ite en pystyny miehen antaa pistää ku tökkäs joko liian topeasti sen enulan tai liian hitaasti jne... tosin kyseessä ei ollu tää sama pistos mistä täällä puhutte, vaan klexane raskauden aikana.. ite tosin kans miettiny josko luovuttaisin, itellä toistuvia km ja aattelin et voisin auttaa jotain joka sen tuskan kans elää mikä itellä oli ennen esikoista..
H
"haalistunut"
Vieras
Mä olen uudella kierroksella ja tänään pistän ensimmäistä kertaa. Viimeksi en tätä samaista pistosta käyttänyt, mutta eiköhän tämä samanmoinen ole, kuin ne edellisetkin, eli en turhia jännittele
Tsemppiä pistoksiin!
Varo, Lunatic on taas vapaalla jalalla.
V
voi kauhistus
Vieras
Olipa melko ilkeästi sanottu
Kai sitä nyt sentään saa kysyä että koska sen rahan saa. Palkkiostahan tuossa on kyse ja kyllä mä ainakin työkeikkapalkkioiden maksuaikatauluista haluan tietää etukäteen, joten miksen myös voisi haluta tietää sitä luovutuksesta, kuten tämä "benji"´on kysynyt.
Ja tuohon "sinun lapsiasi" asiaan on pakko senvertaa kommentoida, että ei ne luovutuksesta mahdollisesti syntyvät lapset ole "benjin", vaan sen parin, joka lapsen synnyttää ja saa. Ja parille lienee se ja sama onko luovuttajan motiivina olluta raha, vai auttamisenhalu, sillä heille päämäärä lienee ne solut jotka saattavat mahdollistaa heille raskauden ja lapsen.
Tiedän tarkasti kenen lapsia ne on joten turhaan moista edes kirjoitit. Tuo tyyli miten hän asian ilmaisi niin siitä tuli tunne että raha on tärkeintä tässä asiassa hänelle. Kyllä minuun korvaani ainakin kalskahtaa tuollainen rahan perään kysely. En usko että silloin on aidosti liikkeellä asiassa.
Mulle ei tullut lainkaan sellaista tunnetta, että hälle olisi raha ollut tärkeintä. Ja ymmärrän hyvin sen, että joku rahan perään kysele ja sitä kautta mun mielestä on todella typerää ettei rahan perään saisi kysyä.
Eikä sillä rahan perään kysymisellä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, onko aidosti liikkeellä vai ei.
E
"Eppu"
Vieras
S
Suzyanne
Vieras
Tungen tähän ketjuun ja kerron teitä motivoidakseni, että itseltäni loppui munasarjakystien poistojen takia hormonitoiminta 24-vuotiaana, lapsia ei ollut. Sitte ei ollut pitkään aikaan sopivaa miestä jonka kanssa olisi voinut hoitoihin lähteä, mutta lopulta sellainen löytyi, ja sain luovutetulla munasolulla pojan toukokuussa 09, kärsittyäni lapsettomuudesta vuosia.
Te olette aivan ihania, kun annatte minulle ja kaltaisilleni mahdollisuuden olla äiti! :heart: :hug:
Te olette aivan ihania, kun annatte minulle ja kaltaisilleni mahdollisuuden olla äiti! :heart: :hug:
N
"ninni"
Vieras
Hei!
Kuulin tämmöisestä mahdollisuudesta vasta pari päivää sitten ja kiinnostuin heti. Itse olen mieheni kanssa lopettanut ehkäisyn n.7kk sitten, mutta ei kuitenkaan vielä "yrittämällä yritetä" vaikka molemmat kovasti vauvaa toivoo. Itse olen ollut raskaana joten tiedän voivani saada lapsia.
Olen lukenut näistä ketjuista kuinka tuo munasolujen luovutus käytännössä toimii, mutta en ole törmännyt kuinka asia on jos itse toivoisi lasta? Eli vaikuttaako omaan lapsen saantiin? Nuo "hoidot" ja pistot siis?
Kuulin tämmöisestä mahdollisuudesta vasta pari päivää sitten ja kiinnostuin heti. Itse olen mieheni kanssa lopettanut ehkäisyn n.7kk sitten, mutta ei kuitenkaan vielä "yrittämällä yritetä" vaikka molemmat kovasti vauvaa toivoo. Itse olen ollut raskaana joten tiedän voivani saada lapsia.
Olen lukenut näistä ketjuista kuinka tuo munasolujen luovutus käytännössä toimii, mutta en ole törmännyt kuinka asia on jos itse toivoisi lasta? Eli vaikuttaako omaan lapsen saantiin? Nuo "hoidot" ja pistot siis?
L
"Lapseton"
Vieras
Aivan todella ihanaa että, Teidän kaltaisia luovuttajia on olemassa! Toivon, että tiedättä kuinka suuren palveluksen teette ja kuinki korvaamattomia jumalattaria olette lapsettomille pariskunnille, ketkä toivovat lasta enemmän kuin lottovoittoa. Olisipa maailmalla enemmän kaltaisianne ihmisiä
M
"Mie vaan"
Vieras
Luovutin juuri ekaa kertaa ja ihan positiiviset kokemukset jäi. Mulla meni pistoksiin noin 13 päivää ja 6. päivänä aloin pistämään kahta piikkiä päivässä. Alussa meni ihan hyvin,mutta sitten rupesi tulemaan mustelmia ja sen verta pieni toi "vattamakkara" oli et lopussa oli aika vaikeita jo noi pistokset. Loppuajasta tuntu epämukavalta ja vatta oli turvoksissa.
Keräys meni hyvin,ei sattunu,enemmänki siitäkin tuli sellanen epämukava olo. Sen jälkeen olin hieman tokkurassa kun talutettii lepohuoneeseen. Sitten alko kivutkin. Tippa oli linssissä kun vastaanottajat oli jättäny mulle lahjan ja kirjeen jonka se hoitaja sitten luki mulle ennen kotiinlähtöä.
Mulla oli klinikalle sellaset 100 kilsaa matkaa,käyntejä tais olla seittemän plus sit tulee vielä jälkitarkastus. Reissut ei aina menny ihan putkeen kun kerran hajos auto matkalle ja sit kotimatkalla alko vattatauti. Nyt kotona ja kipua on vielä. Saa nähä pitääkö ottaa vielä huominen saikkua..Aion kyllä luovuttaa vielä uudestaankin. On se sen arvoista.
Keräys meni hyvin,ei sattunu,enemmänki siitäkin tuli sellanen epämukava olo. Sen jälkeen olin hieman tokkurassa kun talutettii lepohuoneeseen. Sitten alko kivutkin. Tippa oli linssissä kun vastaanottajat oli jättäny mulle lahjan ja kirjeen jonka se hoitaja sitten luki mulle ennen kotiinlähtöä.
Mulla oli klinikalle sellaset 100 kilsaa matkaa,käyntejä tais olla seittemän plus sit tulee vielä jälkitarkastus. Reissut ei aina menny ihan putkeen kun kerran hajos auto matkalle ja sit kotimatkalla alko vattatauti. Nyt kotona ja kipua on vielä. Saa nähä pitääkö ottaa vielä huominen saikkua..Aion kyllä luovuttaa vielä uudestaankin. On se sen arvoista.
Olen luovuttanut nyt kolme kertaa.
Tiedän että munasoluistani on syntynyt ainakin 1 lapsi.
Eka kerrasta en tiedä koska luovutun ennen sitä lakia eli anonyymisti.
Tarkoitukseni on mennä vielä ainakin kerran luovuttamaan ensi vuonna.
En todellakaan usko että kenellään joka hommaan ryhtyy 250:n korvauksella on mielessään raha.
Ainakin sen rahan eteen täytyy tehdä todella paljon!
Minulla matkat Heinolasta Helsinkiin(120km/suunta) ja takasin 5-6 kertaa. Aina täytyi olla vapaapäivä (näin ei tietysti kaikilla jos klinikka lähellä). Piikitykset (olin ennen kanssa todella piikkikammoinen!), Aina luovutukseen oli lähdettävä joku mukaan (2 kertaa oli oma mies mukana, kerran ystäväni).
Itsestäni sen verran että luin odottaessani esikoista aikanaan tästä munasolujen luovuttamisesta ja kiinnostuin asiasta.
Esikoiseni synnyttyä, tein päätöksen lähteä luovuttajaksi.
Jos mitenkään vain voin auttaa jotakuta kokemaan jotain niin ihanaa, saamaan elämään tällaisen ihanan pienen elämän niin miksi ihmeessä en sitä tekisi?
Se ei ole minulta mitenkään pois, päin vastoin.
Tällä hetkellä mietin vain että missä vaiheessa kertoa omille lapsilleni asiasta.
Niin ja kun joku kysyi miten luovutus vaikuttaa vaikka itsellä ei olisi lapsiluku täysi niin voin kertoa että ainakaan kohdallani ei mitenkään.
Kävin luovuttamassa omien lasten välillä, ei ollut mitään vaikeuksia saada pikkukakkosta.
Ymmärrän myös niitä jotka ovat asiasta eri mieltä kanssani... tai siis ajattelevat toisella lailla.
Tästä syystä onkin ihan hyvä että ennen luovutusta käydään keskustelu klinikan lääkärin ja hoitajan kanssa käytännön asioista jotta saadaan varmuus että ei myöhemmin alkaisi asia painamaan.
Tiedän että munasoluistani on syntynyt ainakin 1 lapsi.
Eka kerrasta en tiedä koska luovutun ennen sitä lakia eli anonyymisti.
Tarkoitukseni on mennä vielä ainakin kerran luovuttamaan ensi vuonna.
En todellakaan usko että kenellään joka hommaan ryhtyy 250:n korvauksella on mielessään raha.
Ainakin sen rahan eteen täytyy tehdä todella paljon!
Minulla matkat Heinolasta Helsinkiin(120km/suunta) ja takasin 5-6 kertaa. Aina täytyi olla vapaapäivä (näin ei tietysti kaikilla jos klinikka lähellä). Piikitykset (olin ennen kanssa todella piikkikammoinen!), Aina luovutukseen oli lähdettävä joku mukaan (2 kertaa oli oma mies mukana, kerran ystäväni).
Itsestäni sen verran että luin odottaessani esikoista aikanaan tästä munasolujen luovuttamisesta ja kiinnostuin asiasta.
Esikoiseni synnyttyä, tein päätöksen lähteä luovuttajaksi.
Jos mitenkään vain voin auttaa jotakuta kokemaan jotain niin ihanaa, saamaan elämään tällaisen ihanan pienen elämän niin miksi ihmeessä en sitä tekisi?
Se ei ole minulta mitenkään pois, päin vastoin.
Tällä hetkellä mietin vain että missä vaiheessa kertoa omille lapsilleni asiasta.
Niin ja kun joku kysyi miten luovutus vaikuttaa vaikka itsellä ei olisi lapsiluku täysi niin voin kertoa että ainakaan kohdallani ei mitenkään.
Kävin luovuttamassa omien lasten välillä, ei ollut mitään vaikeuksia saada pikkukakkosta.
Ymmärrän myös niitä jotka ovat asiasta eri mieltä kanssani... tai siis ajattelevat toisella lailla.
Tästä syystä onkin ihan hyvä että ennen luovutusta käydään keskustelu klinikan lääkärin ja hoitajan kanssa käytännön asioista jotta saadaan varmuus että ei myöhemmin alkaisi asia painamaan.
V
"vieras"
Vieras
Luovutan nyt toista kertaa, piikitys alkoi juuri
Matkaa klinikalle reillu 300km. Kukaan ei kyllä lähde tähän rahan vuoksi, mutta eipä tuo pieni korvaus pahaltakaan tunnu, kun aika iso homma reissaamisessa on.. En tiedä miten ensimmäisen luovutuksen jälkeen kävi, tuliko lapsia. Munasoluja tuli paljon ja ne jaettiin kahdelle parille
Matkaa klinikalle reillu 300km. Kukaan ei kyllä lähde tähän rahan vuoksi, mutta eipä tuo pieni korvaus pahaltakaan tunnu, kun aika iso homma reissaamisessa on.. En tiedä miten ensimmäisen luovutuksen jälkeen kävi, tuliko lapsia. Munasoluja tuli paljon ja ne jaettiin kahdelle parille
L
Luovutaja
Vieras
Heippa! Kiva nähdä että meitä on muitakin! Olen juuri menossa lääkäriin. Olen aivan innoissan asiasta ja vuoden vaihteen jälkeen kaikella todennäköisyydellä aloitetaan pistokset! Itsellä ei lapsia, mutta tahtoisin todella kovasti, miestä ei vain ole vielä löytynyt Sen takia lähdin mukaan, jos joku pariskunta haluaan oikeasti lapsia ja minä voin auttaa, niin mikä voikaan olla sen parempaa Huippuhomma, näin ajattelin heti kun tälläisestä mahdollisuudesta kuulin!
Hieman kieltämättä pelottaa miten sitten kun omia lapsia haluan, vaikuttaako tuo mitenkään siihen? Lääkärithän väittää että ei mutta eihän ne ikinä koko totuutta kerro. Ja arveelluttaa miten keho palaudu hormoonipistoksista.
Silti hyvällä mielellä eteenpäin!
Sen takia lähdin mukaan, jos joku pariskunta haluaan oikeasti lapsia ja minä voin auttaa, niin mikä voikaan olla sen parempaa Huippuhomma, näin ajattelin heti kun tälläisestä mahdollisuudesta kuulin!Hieman kieltämättä pelottaa miten sitten kun omia lapsia haluan, vaikuttaako tuo mitenkään siihen? Lääkärithän väittää että ei mutta eihän ne ikinä koko totuutta kerro. Ja arveelluttaa miten keho palaudu hormoonipistoksista.
Silti hyvällä mielellä eteenpäin!
L
"LUCE"
Vieras
Jenkeista yksi munasolu ,joka on tullut hyvältä luovuttajalta voi maksaa jopa 10.000 USD.Eli meilla Suomessa on tosi halpaa......En minä itse haluaisi omaa myyda.joutuu sitten katsomaan jokaisen vasta tulevaan lapseen silmiin.Oliko se minun näkoinen? Mutta voimia niile perheille,jotka käyvät tätä raskasta rumbaa.Onnea!
Y
yksi lapsi
Vieras
Itsellä on luovutushoidot käynnissä AVA:n kautta, 7. päivä pistoksia. Minusta tää on aivan huippu juttu, että voin auttaa jotakuta saamaan lapsen! Itellä on tuttavapiirissä pareja, joille ei ole lasta siunaantunut, ja todella haluaisivat! Tuntuu tosi pahalta heidän puolestaan, toivottavasti hekin löytävät itsensä lapsettomuushoitojen pariin. En tiedä, kehtaanko heille kertoa, että olen luovuttamassa. Kun itellä on suku terve, niin minusta olisi hukkausta olla luovuttamatta. Yksi oma lapsi on, ja varmaan, jos Luoja suo, tulee lisääkin. Lääkäreiltä kuulin, että luovutukseen kuuluvat hormonihoidot eivät vaikuta lapsen saantiin jatkossa kuin korkeintaan positiivisesti. Mutta hormonipiikkien vaikutus kyllä lakkaa aika pian. Ja vielä yksi luovuttamispäätökseen vaikuttanut asia, josta täällä joku on saanut noottiakin: se RAHA! Itse valitsin luovuttaa AVA-klinikalla juuri sen takia, että siellä siitä maksetaan eniten. Rahapulassa ei ole kiva olla, ja uskon, että joka euron jonka tästä saan, olen ansainnut. Ei tämä niin helppo juttu ainakaan mulle ole ollut. Toki on hienoa, jos joku silkasta auttamishalustaan luovuttaa lähes ilmaiseksi, mutta itse pidän munasolujani arvossa ja arvokkaina. Jos siitä joku minut tuomitsee, niin omapa on häpiänsä. Pääasia, että joku pariskunta saa mahdollisuuden lapsen saantiin. Totuushan on, että jokaisesta lahjoituksesta ei tule toivottua tulosta, vain 30-40% hoidoista onistuu. Silti todennäköisyys on suurempi, kuin millään muula hedelmöityshoidolla. Tässä tuli nyt avauduttua asiasta, itse odotan jännityksellä punktiota ja sitä tietoa, tuliko vastaanottajapariskunnalle hoidosta toivottu tulos!
V
"vierailija"
Vieras
Olen menossa huomenna AVA-klinikalle tutkimuksiin että sovinko luovuttajaksi. En tee sitä rahan takia mutta ei sitä koskaan liikaakan ole. Kuinka paljon se korvaus AVA-klinikalla on? kun täälä on vähän erinäisiä summia noista korvauksista? jossain lukee 250e ja joissain jopa 700e??
