M
mitä elämäl tekis
Vieras
Oon 10-vuotiaasta asti haaveilu sisustussuunnitelijan urasta, oon ottanut siitä selvää, sisustanut omat huoneet aina, piirelly mallikuvia ja ollu muutenki todella kiinnostunut alasta. No äske se tuos tuumas, ettei musta oo siihe, oon liian heikko, en osaa käyttää järkee jne. Jännä sillee, että kaikki mun muut tuttavat on erimieltä, mutta se ainoo ihminnen kenen sana oikeest on tärkee, päättää sit kertoo kuin oon päästäni vialla ja must ei oo toho.
Joo kyl ehk kärsin masennuksesta, johtuen siitä, että äiti muisti ai kertoo kuin oon lihonnu, mua kiiusattii koulussa, mummo tappo ittensä, isi siku ei hyväksyny mua, vaan olivat sitä mielt, että pilaan isin elämä ja ois parempi etten synny ollenkaa. Niin myönnän, että se on masentanut mua. Mutta silti oon ollu sosiaalinen, moni tuttu on sanonu, että oon sosiaalisempia ja puhuvimpia ihmisä mitä tuntevat. Tuli niin paska fiilis, ei oikee tiedä mitä pitäs ajatella, en mitää muuta ammattia nää mutta kerta musta ei siihe oo, koska en tiedä koko talonrakennetta jne. Sitä vartehan mä sitä lähtisin opiskelee, että oppisin asioita, mutta mitä turhaa tuhlaa elämää siihe, ku ei must näht sit mu miehe mukaa ole siihe.
Joo kyl ehk kärsin masennuksesta, johtuen siitä, että äiti muisti ai kertoo kuin oon lihonnu, mua kiiusattii koulussa, mummo tappo ittensä, isi siku ei hyväksyny mua, vaan olivat sitä mielt, että pilaan isin elämä ja ois parempi etten synny ollenkaa. Niin myönnän, että se on masentanut mua. Mutta silti oon ollu sosiaalinen, moni tuttu on sanonu, että oon sosiaalisempia ja puhuvimpia ihmisä mitä tuntevat. Tuli niin paska fiilis, ei oikee tiedä mitä pitäs ajatella, en mitää muuta ammattia nää mutta kerta musta ei siihe oo, koska en tiedä koko talonrakennetta jne. Sitä vartehan mä sitä lähtisin opiskelee, että oppisin asioita, mutta mitä turhaa tuhlaa elämää siihe, ku ei must näht sit mu miehe mukaa ole siihe.