M
MissL
Vieras
Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeeseen. Tilanne on sellainen, että 3,5-vuotiaamme kyllästetään mummolassa makealla ja vajaa vuoden ikäinen vauva oppii samoille tavoille hyvin pian...
Käymme vanhempieni luona joka viikko ja viivymme koko päivän eli yleensä noin 8-9 tuntia. Tänä aikana äitini syöttää kolmevuotiaalleemme esimerkiksi seuraavanlaisen satsin:
- lounas, jälkiruoaksi jäätelöä tai jäätelökakkua
- välipalaksi puuroa ja/tai kiisseliä
- puoli tuntia myöhemmin toiseksi välipalaksi kuivakakkua, munkki, pullaa ja/tai pipareita, pahimmassa tapauksessa ja erittäin usein tämä toistuu ukin toimesta puolen tunnin päästä
- päivällinen, jälkiruoaksi lettuja, kakkua, jäätelöä tms.
- "läksiäisiksi" jäätelö, pipareita, pullaa tms.
Näin siis 16-kiloinen nassikamme vetelee joka kerta neljä-viisi kertaa kunnolla makeaa mummolassa.
Okei, mummot saavat hemmotella - munkin mielestäni. Vaan kun joku roti pitäisi olla. Äitini ei lainkaan huomioi, että viikottainen vierailumme heillä ei ole ainoa kyläpaikkamme - me kyläilemme myös anoppilassa (missä onneksi ei yleensä ole mitään makeaa, enintään yksi jälkiruokajäätelö tai pannukakku), me kyläilemme ystäviemme luona ja meillä kyläillään - toki aina kahvit ja vähintään keksit ovat tarjolla. Lisäksi perheellämme on tapana lauantaisin syödä hiukan paremmin ja siihen kuuluu toki kunnon jälkiruokakin. Viikottainen makea-annos on siis aikamoinen ilman mummolan liioitteluakin. Eikä musta ole oikein, että meidän täytyy luopua kotiherkuista kokonaan ja kieltää kyläpaikoissa kahvipöydän tarjoilut vain siksi, että yhdessä paikassa syötetään jo koko viikon edestä herkkuja?
Mummolle on puhuttu asiasta. Mikään ei vain näytä muuttuvan. ja ukkikin aina sano, että "Ei poika nyt niin paljon makeaa syö" - siis ukkiko on meidän viikko-ohjelmaa katsomassa...? Viimeinen pisara mulle oli viime viikolla, kun lapsi ei syönyt mummolapäivän jälkeisenä päivänä kotona ruokaa, mutta pyysi jälkiruokaa. Sanoin, että ei tipu ennen kuin ruoka on syöty, niin vastaus oli: "Antaa mummokin!" Kääks, että mulla kiehui siinä vaiheessa...
Mikä neuvoksi? Onko jollakulla hyviä neuvoja? Mua kauhistuttaa että vaavikin on jo matkalla kohti samaa oppia, makeaamakeaamakeaa vaan... Mutta siis miten saan äitini ymmärtämään, että esim. yksi jälkiruoka ja yksi kahvihetki riittää aivan varmasti mummolan hemmotteluksi? Kauhean kärkkäästi en haluaisi sanoa, koska meillä on aiemmin ollut aikamoinen taistelu eräästä muusta lapsia koskevasta asiasta ja en haluaisi tulehduttaa lientyneitä välejämme uudestaan... Käymme myös mielellämme isovanhempien luona viikottain. Kuitenkin mua kauhistuttaa taas jo valmiiksi mitä kaikkea tällä viikolla on tarjolla...
Käymme vanhempieni luona joka viikko ja viivymme koko päivän eli yleensä noin 8-9 tuntia. Tänä aikana äitini syöttää kolmevuotiaalleemme esimerkiksi seuraavanlaisen satsin:
- lounas, jälkiruoaksi jäätelöä tai jäätelökakkua
- välipalaksi puuroa ja/tai kiisseliä
- puoli tuntia myöhemmin toiseksi välipalaksi kuivakakkua, munkki, pullaa ja/tai pipareita, pahimmassa tapauksessa ja erittäin usein tämä toistuu ukin toimesta puolen tunnin päästä
- päivällinen, jälkiruoaksi lettuja, kakkua, jäätelöä tms.
- "läksiäisiksi" jäätelö, pipareita, pullaa tms.
Näin siis 16-kiloinen nassikamme vetelee joka kerta neljä-viisi kertaa kunnolla makeaa mummolassa.
Okei, mummot saavat hemmotella - munkin mielestäni. Vaan kun joku roti pitäisi olla. Äitini ei lainkaan huomioi, että viikottainen vierailumme heillä ei ole ainoa kyläpaikkamme - me kyläilemme myös anoppilassa (missä onneksi ei yleensä ole mitään makeaa, enintään yksi jälkiruokajäätelö tai pannukakku), me kyläilemme ystäviemme luona ja meillä kyläillään - toki aina kahvit ja vähintään keksit ovat tarjolla. Lisäksi perheellämme on tapana lauantaisin syödä hiukan paremmin ja siihen kuuluu toki kunnon jälkiruokakin. Viikottainen makea-annos on siis aikamoinen ilman mummolan liioitteluakin. Eikä musta ole oikein, että meidän täytyy luopua kotiherkuista kokonaan ja kieltää kyläpaikoissa kahvipöydän tarjoilut vain siksi, että yhdessä paikassa syötetään jo koko viikon edestä herkkuja?
Mummolle on puhuttu asiasta. Mikään ei vain näytä muuttuvan. ja ukkikin aina sano, että "Ei poika nyt niin paljon makeaa syö" - siis ukkiko on meidän viikko-ohjelmaa katsomassa...? Viimeinen pisara mulle oli viime viikolla, kun lapsi ei syönyt mummolapäivän jälkeisenä päivänä kotona ruokaa, mutta pyysi jälkiruokaa. Sanoin, että ei tipu ennen kuin ruoka on syöty, niin vastaus oli: "Antaa mummokin!" Kääks, että mulla kiehui siinä vaiheessa...
Mikä neuvoksi? Onko jollakulla hyviä neuvoja? Mua kauhistuttaa että vaavikin on jo matkalla kohti samaa oppia, makeaamakeaamakeaa vaan... Mutta siis miten saan äitini ymmärtämään, että esim. yksi jälkiruoka ja yksi kahvihetki riittää aivan varmasti mummolan hemmotteluksi? Kauhean kärkkäästi en haluaisi sanoa, koska meillä on aiemmin ollut aikamoinen taistelu eräästä muusta lapsia koskevasta asiasta ja en haluaisi tulehduttaa lientyneitä välejämme uudestaan... Käymme myös mielellämme isovanhempien luona viikottain. Kuitenkin mua kauhistuttaa taas jo valmiiksi mitä kaikkea tällä viikolla on tarjolla...