"Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan" ja päinvastoin. Eli jos on joku ukupuku-heimo Afrikassa joka ei ole kuullut kristinuskosta paljoakaan, niin heiltä ei vaadita niin paljon vastuuta kuin niiltä, joille evankeliumia on enemmän julistettu.
Mutta heilläkin on jonkinmoinen omatunto, ja Jumala tuomitsee heitä (muistaakseni) heidän oman vaelluksen mukaan.
Lapset pääsevät aina Taivaaseen.
Lisäksi jos miettii normielämää niin se on ihan tajuttoman pitkä. Siinä on tuhansittain päiviä ja hetkiä jolloin kääntyä Jumalan puoleen. Ja moni kyllä tuntee jotenkin sen hetken jolloin Jumala kutsuu heitä, harva pystyy kuoleman jälkeen sanomaan Jumalalle että "milloin sä muka mua kutsuit?"
Jälleensyntymästä:
-Mikä sen takana on, eli mikä taho sitä pitää yllä? Karma, joku jälleensyntymän lakiko? Se ei voi olla mikään persoonaton taho, koska sen tahon pitää puntaroida että pistetäänkö tuo ihminen seuraavassa elämässä kerjäläiseksi, pyörätuolipotilaaksi vai miljonääriksi, ja sillä taholla on tietoinen, "opettava ote".
- Miten se voi toimia kun muistia eri elämien välillä ei ole (jossei nyt joku jossain hypnoosissa lurittele sulle että olet ollut joku Kleopatra)? Eli mitä siinä oppii entisestä elämästä? Siinähän tulee ihan loputtomiin sakkokierroksia. Mä olen sen verran uppiniskainen jälleensyntymän suhteen että seuraavassa elämässä tulen olemaan varmaan joku aasi...
No, mutta eikö se sinusta tunnu epäreilulle, että joku joutuu elämään täällä 90- vuotta ja sillä on ihan sikana aikaa mokailla ja töppäillä ja kyseenalaistaa uskoaan jumalaan ja sitten katsotaan pääseekö se taivaaseen. Sitten taas voi olla vaikka 3- vuotias lapsi. Hän joutuu tarpomaan täällä vain 3- vuotta, häneltä ei Jumala odotan mitään vaan hän saa lippunsa taivaaseen "ilmaiseksi"? Eikö se ole mielestäsi epäreilua?
Mitä tulee jälleensyntymään, ajattelen, että on Jumala, joka sitä ohjaa. Ajattelen niin, että meillä on jokaisella täällä monta läksyä opittavana ja erilaisia elämiä läpikäytävänä, jotta voimme kasvaa, kehittyä ja oppia asioita, jotka taas auttavat meitä kehittymään henkenä. Ajattelen, että voimme pyytää Jumalalta tietynlaista elämää seuraavalle kerralle, jotta voisimme oppia jotain tarvitsemaamme. Uskon, että meillä on "sukulaissieluja", joiden kanssa vaellamme elämästä toiseen. Suhteiden laatu voi vaihdella. Kuolleet sukulaiset, suojelusenkelit ym. ovat ympärillämme jatkuvasti ja voimme heidät kuulla monin eri tavoin niin halutessamme.
Eli, jumalalta voi pyytää jonkinlaista elämää oppiakseen jotain. Miljonäärin elämässä on huomattavasti enemmän vaikeuksia oppia ja toimia oikein, kuin köyhän tai pyörätuolipotilaan. Henkenä tavoitteemme on kuitenkin kehittyä ja pyrkiä lähemmäs täydellisyyttä.
Vaikka muistia eri elämien välillä ei ole, meistä osa on lapsuudesta asti jotenkin... tiedätkö... sielultaan vanhempia, kypsempiä ja fiksumpia, kuin taas joku toinen on hyvinkin sinisilmäinen ja lapsen kengissä oleva. Tämäkin piirre tuntuu olevan hyvin pitkälle vanhemmista riippumaton.
((( Ihmisistä ei voi tulla aaseja... aasilla ei ole sellaista tietoisuutta, joka ihmisellä on )))