Mulla on vissiin jäänyt nuoruus elämättä...

[tuli mieleen]

Tuli yhdestä toisesta ketjusta mieleen taas että mulla on vissiin jäänyt nuoruus elämättä kun en oo koskaan bilettänyt. Mitäköhän seurauksia sillä on? Mikä siinä edes on niin hauskaa? Pitäiskö se aloittaa nyt kolmikymppisenä? Lapsia ei vielä oo.

 

[Ethewelle]

Oon monasit miettinyt samaa, kans jäänyt biletykset aika harvaan kertaan. Lapsia on kaksi. Oonko menettänyt jotain? Mutta toisaalta sitten, koskaa ei ole biletys niin kiinnostanutkaan, ei nytkään. Samaa oon kyllä miettinyt, viimeksi tänään kun työkaveri jutteli omia nuoruusaikojaan

 

["Vieras"]

Nuoruus elämättä, kun et ole bilettänyt? Enpä usko.

Kyllä se nuoruus jää siellä baarissa notkumalla elämättä, ei se mitään niin erikoista elämää ole. Pimeää, liian kovaa soivaa musiikkia ja kähmäisiä seksinvonkaajia siellä on. Joskus joku ihan kiva ihminenkin, mutta niitä nyt tapaa suuremmalla todennäköisyydellä jossakin muualla.

Mitä koet siis oikeastaan menettäneesi?

 

["näin täällä"]

mä olen 31 ja viime kesänä eronnut,ei lapsia.Mä olin nuoruudessa kotihiiri ja sit ehin pari kolme vuotta sillon tällän käydä viihteellä,ei oikeen koskaan napannut.Sitten tapasin mieheni(nykysin ex) jonka kanssa vierähti 7v kunnes viime kesänä se läksi toisen matkaan.No,lamaannuin sit muutamaksi kuukaudeksi kunnes rupesin käymään bilettämässä ja nyt käyn aika usein.sanon kaikille et elän nyt sitä menetettyä nuoruuttani,okei ei se aina kovin kivaa ole mutta joskus on kuten viimeviikonloppuna
Aika paljon 30-50v siellä pyörii,toiset sinkkuina toiset varattuina mutta sopu sijaa antaa.eihän tää mitään elämää ole silleen mitä oikeesti haluis,oikeesti haluis olla kotona kullan kansa pötköllään sohvalla ja katella jotain hyvää elokuvaa tai kuunella musiikkia mutta mielummin sitten käyn bilettämässä sillon tällön kuin et istuisin yksin kotona.
ja mä siis käyn yksin kun kaverit ei lähe enää minnekään mutta toisaalta parempi onkin käydä yksin