Muita ylipainoisia kuumeilijoita???

No meikäläinen on kyllä ihan tyypillinen kalanainen, siitä ei oo kahta sannaa!
Ja mitä tohon siivoomiseen tulee niin pakko nyt vaan nauttia vielä siitä,että tarttee siivota max. 2 kertaa viikossa mutta sitten kun on lapsia niin..

 

Heips ja huomenta! Perjantai ja viikonloppukin! =) Meillä juhlitaan tytön synttäreitä, joten kakkupohjaa leipomaan, pyykkihuoltoa ja siivousta... niin ja uloskin vielä! :heart:
Tiistaina aloitan työt, joten kaikenlaista pyörii just tällä hetkellä mielessä.. hieman jännittää, kun kotona olen ollut tämän kolme vuotta reilusti! Ihan kuitenkin palata työelämään! :headwall:

Oireilusta ja kropan seurannasta täällä ollut puhetta! Minusta on mukava lukea ja vaihtaa ajatuksia niistä, enkä vielä ole kyllästynyt oman kropan ihmeelliseen käyttäytymiseen. Tyttöä "tehdessä" kävi vaan niin, jotta en edes tajunnut olevani raskaana, vaikka kaikenlaista oiretta oli... rv10+4 positiivinen plussatesti posahti silmille! Siksi mielenkiintoisena yritän kuulostella omaa kroppaani, kun nyt yritystä ollut jo tuon 15 kiertoa ja yk16 menoillaan siis.
Ovista tikuttelen, jotta löytäisin sen oviksen, muuten olisin varmaan ihan hukassa! Harkitsen nyt sen digitaalisen testin tilaamista kokeiltavaksi, jos olisi parempi, kuin liuskat! :ashamed:
Kierrot heittelee kp28-40 ja odotan nyt neuvolan lääkäriltä lähetettä tuonne äippäpolille gynen tutkimuksiin, ultraan ja toiveissa jotain lääkitystä avuksi tärpin mahdollisuuteen! =)

Pms oireillut tietty sotkee kuviot, mutta sen mitä muistan ajasta jolloin olin kyllä raskaana, mutta en tiennyt sitä... rinnat oli tosi kipiät+muheet, lämmöt +37-37,3C joskus rv 6-7 lähtien, väsy+uni maistui, tunteet olivat pinnassa ja menkat hukassa!! En vaan tajunnut sitä, kun olin sokeritbl kuurilla, joten luulin ns.huonon olon olevan jotain verensokerin heittelyä ja söin pienen välipalan! Hoidin vähäistä raskauspahoinvointia siis tietämättä, että sitä se oli!
:heart:

Semmoista, mutta olikos täällä uusiakin kuumeilijoita?! Kiva olla uudella sivulla, kun ei pääse kelaamaan, mitäs siellä viimeksi kirjoitettiin! Tervetuloa kuitenkin ja kaikille meille plussa onnea ja ihania oireita/toiveita!!!!!! :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: =) :wave:



Ihanaa olisi tosiaan plussata jouluksi! Kait tuo, jotain semmosta tarkoittaa?

 

Heips vain kaikille, en olekaan vähään aikaan päässyt käymään kun oma kone on ollut rikki. Nyt saatiin korjattua ja pääsen palstailemaan taas

En sitten päässytkään perille kierrostani, sillä täti tuli kylään kp 34. Ei kai auta kuin katsella muutama kuukausi tässä, tällä hetkellä on menossa kp 14/?.
Olen kummissani.

 

Heipparallaa

Täällä meneillään jo 17. yrityskierto ja kp:t nyt 4/25-30. Tiputteli 6 päivää ennen menkkoja ja sit ku alko lopulta kunnon vuoto, niin sitä kesti 2 päivää ja nyt vaan tulee hitusen tiputtelua...ei simpura tätä mun kroppaa.

No meillä oli se eka käynti lapsettomuuspolille keskiviikkona ja silloin just siis alko se kunnon vuoto, joten mua ei tutkittu mitenkään. Verikokeiden tulokset käytiin läpi ja ne oli ihan normaalit, eli niistä ei löytyny syytä lapsettomuuteen. Ja kun mut on yksityisellä niin hyvin ultrattu niin ei sieltäkään ole syytä löytynyt. Nyt sit ens viikolla menen munatorvien aukiolotutkimukseen ja mies vie simppanäytteen. Mua jännittää tuo mun tutkimus ku tiedän että joillakin se voi sattua aika lailla ja mulla on tosi matala kipukynnys.. :/ Ja miestä taas nolottaa näytteensä vieminen, mut onneks kuitenkin tekee sen. Saa nyt nähdä sitten selviääkö noista mitään vai ei.

Paino on pudonnu edelleen kivasti, nyt on kesästä pudonnut sen 14kg. Onhan täs vielä muutama kilo normipainoon, mut kiva on olo jo nyt. Vaatteitakin löytyy taas helpommin ja se on ihana bonus. Oonhan mä ennenki tälleen laihduttanut, kun nyt vaan saisi sit painon pidettyäki alhaalla. Mulla nousee paino tosi nopeeta ku vaan niikseen tulee. Ikuinen jojottelija. Nyt mä taas lupaan ja vannon että tällä kertaa ei enää nouse, mutta saapa nähdä... mulla on paino heitellyt 10 vuoden sisään 30 kilon välillä... se on aika hurjaa, nyt mennään siellä siis puolessa välissä. Pitäs vaan ottaa asenne että koko loppuelämä pitää syömistään tarkkailla, mä en kerta kaikkiaan muuten saa painoani pidettyä kurissa.

Onko kellään muuten kokemusta tuosta munatorvien aukiolotutkimuksesta? Olis kiva kuulla kokemuksia. Mä mietin että se on aika nopea tutkimus, että voinko palata töihin sen jälkeen vai onko olo sen jälkeen sen verran hutera, että kannattaa pysytellä kotona loppupäivä. En huomannu kysyä tuota aikaa varatessani.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! =)

 

Joopa joo, meinaa ovis olla hukassa. Pitkään olikin kierto päiväntarkka, mutta nyt sitten taas....toivottavasti ei mene vanhaan malliin kp28-65. Mitään muuta erikoista ei kuulukkaan. Painoa lähtee nyt vaihteeks tasaisesti, mutta hitaasti. Viikossa lähti kolme kiloa, mutta se oli kai jokin pyrähdys vain. Nyt taas vain 200-400g :headwall: 15kg on pois, mutta 30 jäljellä, jotta semmosta..... :wave:

 

Joopa joo, meinaa ovis olla hukassa. Pitkään olikin kierto päiväntarkka, mutta nyt sitten taas....toivottavasti ei mene vanhaan malliin kp28-65. Mitään muuta erikoista ei kuulukkaan. Painoa lähtee nyt vaihteeks tasaisesti, mutta hitaasti. Viikossa lähti kolme kiloa, mutta se oli kai jokin pyrähdys vain. Nyt taas vain 200-400g :headwall: 15kg on pois, mutta 30 jäljellä, jotta semmosta..... :wave:

 

Täytyy nostaa kyllä hattua teille jotka ootte saanu itteene tuolleen jo niskasta kiinni tuon painoasian suhteen! :flower:
Täällä taas ei enää merkkiäkään mistään oireista, katosivat taas ku pieru saharaan.. :| Tympeetä tää ku pitää odottaa ja odottaa vaan kattoo mitä tuleman pitää..Kauankohan tätä jatkuu.. :headwall:

 

Kylläpä on taas vaihteeksi tosi loistava olo...
Lähipiiriin on tulossa KOLME vauvaa joulu-tammikuussa ja olen tähän asti yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa. Nyt asiaa alkaa väkisinkin iskeä tajuntaan kun huomasin, että pitänee ruveta jo valmiiksi katsomaan/askartelemaan vauvakortteja heille. Eikä oloa paranna mitenkään se, että omaa kakkosta on yritetty jo reilut 1,5 vuotta ja ensi viikolla olisi ollut keskenmenneen raskauden laskettua aika

 

Noh, ei täälläkään päässä mitenkään sen paremmin mene.. :| Taitaa vissiin iskiä taas se kamala "kiukku-masennus"-peikko , tai ainakin tuntuu siltä. Kaikki vaan tuntuu niin avuttomalta ilman sitä pientä, koko ajan mielessä pyörii ihania asioita aina kauhukuviin asti.. Tällä hetkellä pelkään ehkä eniten sitä,että jospas siellä gynellä selviääkin jotain vakavampaa, eikä me saada koskaan lasta/lapsia. Taas jotenkin tuntuu siltä,että vois lopettaa koko homman ku kaikki menee perseelleen kuitenkin. Osa minusta haluaa selvittää Missä mättää ja osa taas pelkää kaikkia mahdollisia asioita mitä eteen voi tulla..
Viime yönä näin untakin,että meillä oli se vauva (tyttö) ja oon nyt koko tämän päivän miettiny sitä unta.. Tunsin sen vauvan jotenkin omakseni ja tunnen niin edelleen.. en tajua mitä tämmöinen tunne voi johtua kun ei minulla ole varsinaista kokemusta äitiydestä.. Ehkä se meidän olematon pikkuinen käy vielä vain unissa tervehtimässä meitä ja tulee sittenkun haluaa.

 

:/ Voi olipa osa tuosta Tirppaliinun tekstistä kuin minun ajatuksista, eli niin se osa täälläkin haluaisi tietää miksi ei raskaudu ja osa taasen tyytyisi tähän tilaan joka nyt vallitsee. :headwall:

Vaan niin oli kyllä tuolla tii-tikälläkin aikalailla samoja oloja kuin minullakin. Täällä siis tulee joulukuussa kaksi vuotta täyteen siitä kun plussasin viimeisimmän raskaus-plussan. Vaan ei jaksanut pikkuinen kyydissä mukana pysytellä. Joten km koettiin helmikuussa 2006. :'( Eikä tuon jälkeen ole ollut minkään laisia "oireita" raskautumisen suuntaan, vaikka on jos mitkä konstit kokeiltu. Joten on alkanut usko ja toivo jo kummasti karkuun kipitellä.
Mut kaikesta huolimatta mukana vielä kuljen pienen pienen toivon turvin. Tosin ikää alkaa olla jo sen verran että luonto saattaa millä hetkellä hyvänsä päättä -> vaavihaaveemme loppuvaksi.

No, olipas synkkiä mietteitä tällä kertaa, mut ehkä ensi kerralla iloisemmissa merkeissä kirjoittelen.

-touhis-

ps. Edelleen kamppailen painoni kanssa väliin hiukan paremmalla menestyksellä ja väliin ajatuksella; olkoon kun ei kerran mihinkään kilot karise. :headwall: :kieh:

 

Juuh, kun eipä sitä tosiaan tiedä miten päin olis kun vauva pyörii mielessä päivittäin vaikka totuus on aivan toinen. Välillä olen kuin euforiassa ja toisaalla taas masennus täysin.. Eli toisinsanoen mieleni on melkoinen aallokko josta minun on selvittävä rantaan tavalla tai toisella. Voi olla,että tarvitaan apua ja voihan taas olla,että pelkkä yksi kerta riittää.
Enpä ole kuitenkaan jaksanut oikeastaan pitkiin aikoihin touhottaa asiasta niin kun joskus alussa ja se sallittakoon minulle. Mitä järkeä siinä olisikaan ku onhan tämä jo nähty ja koettu millasta se pahimmillaan on?!. Voi kuinka sitä olisikaan toivonut,että edes tämä asia menee putkeen mutta toisin kävi TAAS.. On se hassua miten paljon tarvitaan/voidaan tarvita jotta raskautuminen olisi mahdollista. En oikein vielä tiedä olisinko vihainen, katkera vai mikä niille jotka tulee raskaaksi kuin pyhästä hengestä ilman että heidän on koskaan tarvinnutkaan käydä sisäistä kamppailua itsensä kanssa näistä asioista! Ehkä olen vaan niin kypsynyt jo ajatukseen,että "heitäkin" on ja sen asian kanssa on vain elettävä.. Kaippa tämä on eräänlainen "kova koulu" meille muille, joka on vain käytävä läpi tekipä se miten kipeää tahansa. Muistetaan kuitenkin,että emme ole suinkaan yksin..onhan meillä toisemme täällä.. Täytyy vaan yrittää ettiä asiasta sen hyvät puolet ja jatkaa taivalta niiden avulla.

 

Heips! Tämä mamma täällä kyynelehtii, kun prinsessamme 3-vuotta tänään täyttää ja ihanat muistot pulpahti jälleen pintaan mitä kolme vuotta sitten tapahtui! :'( =) :heart:

Tässä nyt aloin tosiaan pohtia, kun luin teidän viestejä, niin miten paljon sitä vauvaa pitää toivoa, yrittää, haluta, itkeä, odottaa ja jälleen pettyä... uudestaan ja uudestaan, kun joillakin se vaan naps ja heti raskaana!!?! :ashamed:
En tiedä mistä kummasta alkaa aina menkkojen jälkeen nousta jälleen yrityksen innostusta ja toiveet pintaan, jospa nyt.... ja sitten taas pettyy. :'(
Ystävillä, tuttavilla, sukulaisilla... heillä tärppää, heille tulee vauvoja... olen iloinen heidän puolestaan, mutta kyllä katkeruuden siemen välillä ahdistaa ja pahasti. :ashamed: Yritän toki olla, kuin en masentuisi heidän raskauksistaan ja vauvoistaan. Ihana oli nähdä miten ystäväni tässä kävi kylässä ja lirputteli vauvalleen, hali ja suukotti pientä, mutta sisimmässäni tunsin viiltävän tuskan. :'( :ashamed:

Voi, kun auttaisi nyt vauvantekoa, jotta aloitan huomenna työt ja tulee muuta ajateltavaa lisää! Jos ihan puolivahingossa napsaisi odotettu, kaivattu pikkukakkonen! Meidän pikku prinsessa olisi niin ihana isosisko pienelle vaaville... :'( =)

Huh ihan itkettää taas. Tunteet tosi pinnassa. :heart:
Kp9/28-40 menossaan ja loppuviikosta ajattelin aloittaa tikutuksen! Nyt greippimehulle!

Jokaiselle paljon :hug: ja :flower: + :flower: + :flower: + :flower: ++ :flower: + :flower: plussa tuulia kera pakkasten!!! Meillä -11C näin aamusta! Sydän on lämmin! :heart: :wave:

 

No täällä taas mennään semmosta vuoristorataa,että huhheijaa..välillä ollaan ku viilipytty ja välillä taas itkettään silmät punaseksi.. :| Miksi tämän asian pitääkin olla näin vaikeaa? Onko ihminen todella tehty kestämään jatkuvia pettymyksiä ja epäonnistumisia?! Mutta miksi sitten oikeastaan täytyisi yrittää olla vahvempi kuin oikeasti onkaan? Hävettää nyt kun kehtasinkin silloin ensimmäisen virallisen yrityskerran jälkeen kitistä,että "kun ei onnistu mikään" ja nyt on menossa jo 11 kerta.. :ashamed: Joskus ajattelen myös,että olisikohan moni asia muuttunut jos olisin aikonaan valinnut toisin..? Tiedä häntä sitten.. :$

 

Nyt näyttäs taas pahasti siltä,että täti kolkuttelee oven takana.. Alko nimittäin menkkakivut just niinku aina ennenkin, eikä epäilystäkään siitä et ne tulee just sillon kun mulla pitää sinne gynelle juosta! :headwall: Eipä tästä alaselkäsärystä ja ärtyneisyydestä voi juuri muuta päätellä, kiittäkäämme taas Tätiä tästä!!! :kieh: Alkaa pikku hiljaa tuleen korvista jo pihalle ku sama ruljanssi jatkuu ja samat asiat toistuu kierrosta toiseen! En jaksa enää ees jännäillä, Hyi Olkoon! Kyllä rupee väkisinkin kyseenalastaan omaa arvoaan naisena kun yks vaivasen lapsen saanti kestää ja kestää! Jotain muutakin tässä on kun vaan huono tuuri, se on saletti! AARGH, oon niin raivoissani ja tuskissani etten ees tiijä mitä kirjottaa! :'(
Ehkä meidät on sitten vain tuomittu yksin kulkemaan, ikuisesti sitä omaa pientä nyyttiä kaipaamaan.

 

Noh nyt tuli sitten käytyä gynellä. Kohtu sievä, munasarjat hyvänkokoiset, mutta toisessa näkyi 2-3 rakkulaa ja toisessa 10! Eli arvattavissa oli tämäkin. Ei se suoranaisesti sanonut,että minulla olisi pco mutta sen tyyppiseksi kuitenkin luokitteli noi munikset.
Enkä minä tyhmä hoksannu kysyä,että kuinka paljon toi tällä hetkellä heikentää hedelmällisyyttä! :headwall:

 

Tirppaliinu, samassa veneessä sitten istutaan. Reilu puol vuotta sitten mulla ultrattiin ja vasemmalla puolen oli 8 rakkulaa ja oikealla 2. Ennen tyttöä tilanne oli aivan sama kuin sulla ja raskaaksi tulin siitä kahden kierron päästä. Mulla oikea munatorvi toimii huonosti ja on tehnyt sitä aina. Olin lapsena kolarissa ja sain pahan tärskyn ja lääkäri epäili, että johtunee siitä. Kuitenkin lapsia olen saanut, joten uskon, että vielä se teillekkin suodaan.

Ovis oli ja meni. Eilen sain hyvät viivat tikkuun ja limaa oli kyllä jo toissapäivänä. Kovasti ollaan isännän knas peittoja pelemuuteltu, kun simpat meidän tapauksessa elää vain pari-kolme tuntia. Siinä on oltava sit tarkkana, että tärppi kävis. Sit vielä mun mokova nopeaa kovettuva munasolu voi aiheuttaa temppuja, niin siinäpä sitä on ikuisuusprojekstin aineet valmiina.

Nyt on kuitenkin hyvä olo ja katotaan mitä tämä kuu tuo tullessaan. Tätiä varovasti odotan 21.11 tienoilla kylään, joten en oikein muuta enää osaa edes toivoa (mitä nyt pääni puhki joka hetki joka päivä toivon sitä toista yhteistä :headwall: )

Plussapuhuria ja suurta sellaista kaikkien kotiin :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

 

Emmä tiedä..oon niin hukassa kun en tiedä onko tuo nyt sitten sitä pco:ta vai ei kun jostain kuulin,että jolleen oli gyne sanonu,että rakkuloita täytyy olla 12 tai enemmän jotta voitaisiin puhua pco:sta! Tiedäppä nyt sitten. Tavallaan olinkin jo varautunut kuulemaan jotain tuollaista mutta silti tämä alkushokki on aina kamalin. Mielessä pyörii kysymyksiä,että saanko lasta koskaan, joudunko odottamaan vuosia sitä raskautta vai pelkäänkö ihan turhaan!?. Mistä sitä tietää vaikka seuraavalla kerralla niitä olisi tullutkin vielä lisää ja sitä seuraavalla kerralla ne tukkii jo koko munikset! :'( :kieh:
Tietääkö kukaan,että onko niillä rakkuloilla taipumusta lisääntyä ja jos onkin niin miten nopeasti (vaikka sekin lienee yksilöllistä) mutta kysympähän kuitenkin??? :|
Sitähän se gyne ihmetteli kun kerroin kuitenkin kiertoni olevan säännöllinen ja ovulaatiokin tikkujen mukaan tapahtuu. Tosin nyt ei taas oo tädistä tietookaan (liekkö tämä hermoilu sitten vaikuttanu taas tähän kierron pituuteen).

 

Valitettavasti joudun kertomaan että jättäydyn pois ketjusta. Minun vauvahaaveeni on kuopattu pitkäksi aikaa, sillä suhteeni on tällä hetkellä palasina, pääasiassa minun halustani. Olemme vielä kai jotenkuten yhdessä, en ole ihan varma, mutta minun täytyy miettiä asioita uudelleen.
Aina asiat eivät mene niinkuin haluamme, ja tähän on näköjään tyydyttävä nyt. :'(

Toivotan vauvaonnea teille kaikille, käyn kyllä katselemassa miten pärjäilette.

 

ristiriita :hug: ikävä kuulla. Asioilla on taipumus järjestyä. Tapahtui suhteellesi mitä hyvänsä, elämä jatkuu ja pidä itsestäsi huolta. Synkimmän ajan jälkeen suunta on vain ylöspäin. Vaikean eron aikaan ajattelin, että elämä oli ja meni, mutta sen jälkeen se vasta alkoi. Parhainta mahdollista jatkoa toivottelen ja jaksamista :hug:

Oma napa, ei uutta. PMS oireita odottelen ja yritän prepata itteeni uuteen tätiaikaan. Pari viikkoa siihen on, mutta aina se silti tuntuu tulevan liian äkkiä. Nyt siivoomaan :wave:

 

Siis miten voikin sattua tämmöistä. Eilen kävin gynellä tosiaan ja tuomiona oli pco-tyyppiset munasarjat ja tänään sain haalean plussan r-testiin!!!
Ensin minulle kerrotaan,että hedelmällisyys on todennäköisesti heikentynyt ja seuraavana päivänä jo tulee toinen viiva tikkuun. Sillä lähdin testileikkiin kun huomasin tuossa ihmeekseni,että menkat ovat myöhässä ja sattui olemaan juuri sopivasti yksi testi kaapin kätköissä.
Ei, ei tämä voi mitenkään olla totta..ei minun kohdallani ei.. Miten paljon onkaan mahtunut tänne valitusta ennen tätä ihmettä.. Ei tämä oo enää ees todellista. Sitä vain ihmettelen kun eipä vaan siellä ultrassa näkyny mitään, tosin en tiedä voisiko sillä näkyäkkään näin aikasessa vaiheessa...??

 

Heissan kaikille!
Aikoihin en olekaan täällä vieraillut, joten ajattelin nyt hieman päivittää omia kokemuksia...
Hieman ensin taustojani (jos ja kun ei kaikkea voi aina muistaa); elikäs mieheni kanssa olemme haaveilleet esikoisesta n. 1v verran. Lopetin pillerit 11/06 ja nyt siis vuoden verran olemme "yrittäneet" enemmän ja vähemmän. -05 minulla todettiin pco ja sepä onkin hieman latistanut fiilistä. Tosin olemme puhuneet, että pikkuhiljaa tässä "yritetään" ettei asiasta aiheutuisi liian isoa stressiä... No, onhan se pieni stressi kuitenkin aina olemassa, kun niiiin kovasti vauvaa toivomme.
Pillereiden lopettamisen jälkeen menkat tulivat epäsäännöllisesti ja olivat aivan sekaisin. Kuitenkin muutama kuukausi eteenpäin ne alkoivat säännöllistyä, kierto n. 32pv. Noh, sitten viime kuussa ne ei tulleetkaan ajallaan... Ehdin tehdä jo toista testiä (menkat vkon myöhässä) ja sekin pettymykseksi nega. Tänään sitten kävin yksityisellä gynellä ja hän määräsi Terolutit. Sopivasti tänään olikin kierron 14. pv ja sain alottaa ne heti.
Onko muilla kokemuksia Terojen sivuvaikutuksista? Kun otin siis ekan pillerin tänään ja heti alkoi pientä kipuilua selässä ja alavatsassa?! Voiko se olla "haamukipua" vai voisiko lääkkeessä oleva laktoosi (mulla on laktoosi-intorelanssi) vaikuttaa noin nopeasti? No, mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että saan kk säännölliseksi ja mahdollisesti "projektia" eteenpäin. Kyllähän mä tiedän ja realistinen pessimisti kun olen, että pelkät Terot ei välttämättä auta asiaa... Mutta sen jälkeen, jos näistä ei ole apua, päästään seuraavalle asteelle... eli ilmeisemminkin sitten ne Clomifenit? Gyne kyllä sanoi, että mun "nuoren" iän vuoksi ei vielä kiiruhda asiaa, että odotellaan vielä vuoden verran ja jos "luomusti" ei mitään tapahdu niin sitten se ohjaa eteenpäin...
Että sellaista tänne... Oikein mukavaa talven odottelua kaikille ja tsemppiä yrityksissänne !

 

Siis miten voikin sattua tämmöistä. Eilen kävin gynellä tosiaan ja tuomiona oli pco-tyyppiset munasarjat ja tänään sain haalean plussan r-testiin!!!
Ensin minulle kerrotaan,että hedelmällisyys on todennäköisesti heikentynyt ja seuraavana päivänä jo tulee toinen viiva tikkuun. Sillä lähdin testileikkiin kun huomasin tuossa ihmeekseni,että menkat ovat myöhässä ja sattui olemaan juuri sopivasti yksi testi kaapin kätköissä.
Ei, ei tämä voi mitenkään olla totta..ei minun kohdallani ei.. Miten paljon onkaan mahtunut tänne valitusta ennen tätä ihmettä.. Ei tämä oo enää ees todellista. Sitä vain ihmettelen kun eipä vaan siellä ultrassa näkyny mitään, tosin en tiedä voisiko sillä näkyäkkään näin aikasessa vaiheessa...??

Tirppaliinu ihan siis luin pari kertaa, ennenkuin hokasin!!!! Peukut pidän pystyssä!! Kannattaa varmasti testata muutaman päivän päästä uudestaan!! Voi, kun jännittää.... olen ihan hirmuisen iloinen tuosta testi ylläristäsi!!!!! Tule pian sitten kertomaan olotilastasi ja viivojen vahvistumisesta!! :hug: :wave:

Omaani tähän.... eka työviikko takana ja tytöllä meni kivasti eka hoitoviikko! Ihanaa vkl kp14/28-40 ja tarkkaa merkintää, kun olen tuntemuksistani kirjannut kalenteriin, niin eilen kp13 migreeniä eli viikon päästä voisi ajatella oviksen saapuvan! Jollei sitten jännitystä ollut ilmassa.... no ainakin tarkasti menee tuon kierron mukaan ja yleensä jännityspäänsärkyni ei puhkea migreeniksi! Tikuttanut olen pari päivää ja toinen ovistestin viiva vielä haaleampi. Harjoituksia ja peiton pöllytyksiä....

Niin sain vihdoin lähetteen naistentautienpolille eli vajaan parin viikon päästä pääsen gynelle tutkimuksiin!! =)
Jeps, ja tämän viikon aikana heilahti puntarikin jälleen pienen pykälän alaspäin!! Työmatkaliikuntaa!!!!!! =)

Tsemppiä tänne naiset ja nyt alamme valmistautua shoppailuretkelle!
Plussaisia tuulia kaikille!!!! :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: + :flower: :wave:

 

Juuh, nyt on kotiuduttu reissun päältäkin ja eipä ainakaan vielä oo tädin merkkejä näkyny. Raskausoireita kylläkin on ollu, väsymystä, päänsärkyä ja masun nippailuja. Aattelinkin,että testailen varmaankin ens viikolla sitten uudelleen.. varovaisena oon kyllä ollu tämän ensi-intoilun kanssa kuitenkin..VIELÄ..

 

Voi Tirppaliinu :heart: Vahvistuisi nyt se kauan odotettu viiva ja pakko jo nakata tarrasukkia ja pikaliimaa, naulapussi ja sinitarraa, leluksi tahmaista muovailuvahaa ja eniten kaikesta...onnea matkaan. :hug:

 

Hehe! Kiitos kiitos kaikille teille, jotka täällä ootte kannustaneet ja muutenkin olleet hengessä mukana! Kattellaan sitten ens viikolla kuinka käy. Jostain luin,että ultralla voisi nähdä vasta 8-viikkoisen sikiön, en sitten tiedä pitäneekö miten paikkaansa..? :snotty:

Onhan tämä tosin vasta alkutaipaleella ja joudun vielä oikeastaan piinailemaan ja juoksenkin vessassa vähän väliä tarkastamassa tilanteen..