[QUOTE="iso";29433547]Terkkari pahoitteli paljon aiheuttamaansa pahaa mieltä, mutta sanoi sitten että "kyllähän sä nyt itsekin ymmärrät että toi on oikeasti aika hengenvaarallista". Mä kysyin siinä sitten, että "aborttiko tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Että ehdoin tahdoin tappaisin oman lapseni jolla kuitenkin on mahdollisuus selviytyä maailmaan edes jotenkuten ehjin nahoin, vaikka äidin terveys onkin retuperällä?" Meni terkkari hiljaiseksi ja sanoi, että ei hän nyt ihan sitäkään tarkoittanut.
Ihanaa kuulla että monilla teistä on ollut myös positiivisia terkkareita, sellaista toivon nyt meillekin, tai ainakin positiivisempaa/inhimillisempaa kuin mikä tämä nykyinen nyt on!
Neuvolalääkäri on minun omalääkärini, aivan ihana ihminen, sanoi että painosta ei ala turhaan paasaamaan, koska siitä ollaan niin paljon muutenkin keskusteltu. Lisäksi kävin hänellä tutkimuksissa ennen raskautumista, että kaikki on varmasti ok. Luulisi myös että tuo lääkäri olisi silloin minulle sanonut, että painoa on pakko saada paljon alas, jotta raskautta voisi edes ajatella, koska se on niin hengenvaarallista tämän kokoisena, vaan eipä hän niin sanonut..
Mmm, saanko kysyä oliko sinulla jo ennen raskautta joitain noista "ongelmista"? Siis verenpainetta, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai mitään muutakaan? Vai tulivatko kaikki sinulle tuon raskauksen "seurauksena"?
Sillä siis kyselen kun tuo terkkari oli tosiaan sitä mieltä, että tulen kaikki perussairaudet ja muutkin mahdolliset saamaan nyt raskauden aikana, vaikka minulla ei mitään niistä ole (vielä) ja diabetes on ainut mihin suvussani on taipumusta.[/QUOTE]
Itse olen lyhyenlainen ja raskaaksi tulin kun painoin noin 120kg. Sain pidettyä painoni kurissa eli ei noussut noin rv27 asti, mutta sitten lähti nousuun ja osaksi varmaan vauvojen vuoksi. Odotin siis kaiken huipuksi kaksosia. Kaikesta terveellisestä ruokavaliosta huolimatta sain raskausdiabeteksen ja siihen vielä insuliinit sekä luultavasti muusta kuin ylipainosta johtuen hepatosgestoosin (raskausaikainen maksasairaus). Ennen raskautta minulla oli jo kilpirauhasen vajaatoiminta ja painonpudotus ei ole onnistunut. Synnytin sitten lääkäreiden hämmästykseksi(sanoivat jälkikäteen etteivät uskoneet tuota etukäteen) molemmat kaksoseni rv 37 alateitse, perätilassa ja kaiken huipuksi vielä ilman kivunlievityksiä. Alateitse halusin koska pelkäsin kuollakseni sektiota ja mihin kohtaan läskejä ne sen viillon olisi vetäneet? Siihenköhän joka tulehtuu ja hautuu läskimakkaran alla.
Nyt olen saanut painoa pudotettua, mutta vain ja ainoastaan nutrileteilla joita vedin 10viikon ajan ja vain ja ainoastaan noita pusseja. Paino putosi yli 23kg tuona aikana ja nyt tammi-helmikuun aikana olisi tarkoitus aloittaa uusi kuuri. Kunhan vaan saisi sen kuurin pidettyä yllä -pitää varmaan blogin kautta jotenkin pitää asiaa vireillä niin tuntuu ettei voi blogini seuraajia pettää ja lopettaa kuuria kesken.
Ja itse olen joka lääkärille ja hoitajalle sanonut heti vastaanottoajan aluksi, että tiedän kyllä paljonko painan ja mitä se merkitsee. Oma neuvolatätini oli onneksi myöskin hyvin isokokoinen joten pahapa sen olisi ollut haukkua.
