Alkuraskauden huolet ja murheet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ensku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Ensku

Jäsen
14.04.2011
79
0
6
Viikko sitten tehty raskaustesti, tuloksena erittäin selvä plussa. Netin laskurin mukaan menossa 6+1 rv ja olo on kaikkinensa erittäin sekava. Ensimmäinen raskaus siis.

Pidin aika varmana että kyllä muutama kuukausi menee ennen kun tulen raskaaksi mutta eihän se niin mennyt vaan ihan ekasta mahdollisesta kerrasta tärppäsi.
Neuvolaan en ole soitellut kun mietin että pitäisikö vielä odottaa?

Suuri huoleni on oma painoni. Olen alkuvuodesta asti laihduttanut ja laihtunut 15 kiloa. Olen silti vielä hyvin lihava, painoindeksi 35. Mitään sairauksia minulla ei luojan kiitos ole. Juuri terveystarkastuksessa tsekattu verenpaine, labrassa sokerit, perusverenkuva kaikki ok.

Mutta huolestuttaa silti. Kaikki huolestuttaa. Mietin onko siellä mahassa oikeasti mitään. Pitäisikö olla jo raskausoireita? Rinnat on vähän kipeät ja menkkakipujen tapaista alavatsassa välillä. Mutta hyvin vähän mitään. Väsymystä on mutta syyttäisin enemmän sitä että jätin kahvin pois.
Nettiä ei uskalla lukea; pomppaa silmille vaan tuulimunat, kohdunulkoiset ja keskenmenot sekä avautumisia siitä että lapsi vaan huutaa tai on sairas ja parisuhde siksi rakoilee.

Lisäksi tietoa on niin monenkirjavaa. Moni kertoo käyneensä jo heti alussa yksityisellä ultrassa. Olenko minä huono ihminen kun ajattelin hoitaa asiat julkisen terveydenhuollon mukaan.

Ahdistaa kaikki tulevat neuvolat ja lääkärit ja tutkimukset. Olen niin tutkimuskammoinen että menen yleensä vain pakon edessä lääkärille. Olen 28 ja gynellä käynyt vain ihan muutaman kerran koska se on kamalinta maailmassa. Ja kun ei ole koskaan ollut mitään vaivoja niin jatkuvasti olen vältellyt perustsekkauksia. Nyt murehdin sitäkin että mitäs jos minussa on tuolla alhaalla jotain perustavaa laatua olevaa vikaa, joka ei vaan ole tullut ilmi kun en ole tutkituttanut itseäni säännöllisesti.

Tiedän olevani aika lapsellinen kaiken huolehtimisen kanssa mutta nyt yhtäkkiäkö minun pitäisi osata suhtautua kaikkeen aikuismaisesti?

Kaipaan nyt järjen ääntä ja kenties myös muita hysteerisiä odottajia, jotka ovat asioista yhtä pihalla kuin minä.
 
Huoli ja murhe kuuluu asiaan - kyseessä on kuitenkin maailman ihanin asia.
Itse jännitin esikoisesta rakenneultraan asti - nyt olen rv 6+6 ja pelkään koko ajan, että menee kesken tai ultrassa tulee huonoja uutisia tai jotain muuta ikävää tapahtuu. Olet ollut todella onnekas kun teillä tärppäsi heti. Itsellä esikoisesta tärppäsi myös, mutta tätä toista yritettiin pitkään ja hartaasti ja sitä enemmän tietysti pelkään, että jotain ikävää tapahtuu ja sama pitkä yritys, kuukausittainen pettymys ja oireet jotka sitten osoittautuivatkin mielikuvituksen tuotteeksi tai pms:ksi olisivat uudelleen edessä.
Itse kuulun niihin neuroottisiin, joiden on pakko mennä varhaisraskauden ultraan tarkastamaan tilanne. Muutenkin menen kaikkiin mahdollisiin kunnan tarjoamiin tutkimuksiin. Et sinä huono ihminen ole, jos et mene - sehän vain osoittaa sen, ettet ole ihan niin neuroottinen :) .
Nauti nyt vaan siitä että olet raskaana =) . Toisilla koko raskaus on oireeton - toiset oksentavat niin että joutuvat tiputukseen. Kaikki on yksilöllistä. Turha niitä on vertailla. Ja ehdit varmasti vielä pahoinvoimaan moneen kertaan :).
Onnellista odotusta sinulle!
 
Kuulostaa oikein tutulta. Itse vieläkin panikoin, viikkoja 12+1. Maanantaina pääsen lääkärille niin jospa sieltä saisi vähän varmistusta asiaan.
Isellä raskausoireina on ollut rintojen arkuus, palelu ja kauhea väsymys niin ja nälkä tuntuu olevan koko ajan.

Tsemppiä odotukseen ja toivotaan et kaikki menee hyvin.
 
Moikka!

Täällä toinen isokokoinen esikoisodottaja. Mulla BMI raskauden alkaessa oli n. 40, eli oon vielä isompi ku sä. Tietenkin heti tuli kamala huoli, et "eihän mun elimistö pysty ravitsemaan ja kasvattamaan lasta ku se on niin huonossa kunnossa" jne..

Ensimmäinen neuvolakäynti on viikolla 8-10, riippuen missäpäin asut. Voit soittaa sinne jo nyt ja kysyä milloin sinun tulee käydä siellä. Ainoa raja tietääkseni on se, että käyt neuvolassa tai lääkärillä ennen neljättä raskauskuukautta, jotta saat Kelan tuet.

Raskausoireita ei mullakaan alussa ollut kuin kipeät tissit. Sekin on hävinnyt. Tein ainakin miljoona raskaustestiä enkä uskonut siltikään kun kuvittelin raskauden "tuntuvan". Niskaturvotusultra (tehdään raskausviikon 12 paikkeilla) oli ensimmäinen, jossa piti ottaa housut pois kun se utrataan alakautta, muuten olen saanut aina olla vaatteet päällä.

Nyt on menossa 22+1 ja kaikki tähän mennessä hyvin. Vielä tänä päivänäkin tuntuu välillä epätodelliselta. "En voi olla raskaana, en usko, ihan mahdotonta," vaikka olen nähnyt ne kaikki positiiviset testit, nähnyt omin silmin vauvan ultrassa kahdesti (nt-ultra ja rakenneultra), ja kuullut omin korvin sykkeet neuvolakäynneillä.

Tsemppiä!

P.S. Saa laittaa yksäriä, jos siltä tuntuu. :)
 
Heh... Harvoin on ihminen pahasta olosta onnellinen. Tai siis perjantaiaamuna olin onnellinen. Eilen illalla ei ollutkaan enää niin kivaa ja tänä aamuna ei ollut yhtään kivaa. Onneksi nämä pahoinvoinnit on loppunut heti kunhan sai oksennettua.

Ja tietty yks huoli lisää, että mitäs jos nämä pahoinvoinnit pahenee, miten hitossa voi töissä olla. Olen vammaishoitaja pienessä paikassa, joskus ihan yksin töissä. Ei siitä vaan voi kesken kaiken juosta vessaan.
 

Yhteistyössä