Viikko sitten tehty raskaustesti, tuloksena erittäin selvä plussa. Netin laskurin mukaan menossa 6+1 rv ja olo on kaikkinensa erittäin sekava. Ensimmäinen raskaus siis.
Pidin aika varmana että kyllä muutama kuukausi menee ennen kun tulen raskaaksi mutta eihän se niin mennyt vaan ihan ekasta mahdollisesta kerrasta tärppäsi.
Neuvolaan en ole soitellut kun mietin että pitäisikö vielä odottaa?
Suuri huoleni on oma painoni. Olen alkuvuodesta asti laihduttanut ja laihtunut 15 kiloa. Olen silti vielä hyvin lihava, painoindeksi 35. Mitään sairauksia minulla ei luojan kiitos ole. Juuri terveystarkastuksessa tsekattu verenpaine, labrassa sokerit, perusverenkuva kaikki ok.
Mutta huolestuttaa silti. Kaikki huolestuttaa. Mietin onko siellä mahassa oikeasti mitään. Pitäisikö olla jo raskausoireita? Rinnat on vähän kipeät ja menkkakipujen tapaista alavatsassa välillä. Mutta hyvin vähän mitään. Väsymystä on mutta syyttäisin enemmän sitä että jätin kahvin pois.
Nettiä ei uskalla lukea; pomppaa silmille vaan tuulimunat, kohdunulkoiset ja keskenmenot sekä avautumisia siitä että lapsi vaan huutaa tai on sairas ja parisuhde siksi rakoilee.
Lisäksi tietoa on niin monenkirjavaa. Moni kertoo käyneensä jo heti alussa yksityisellä ultrassa. Olenko minä huono ihminen kun ajattelin hoitaa asiat julkisen terveydenhuollon mukaan.
Ahdistaa kaikki tulevat neuvolat ja lääkärit ja tutkimukset. Olen niin tutkimuskammoinen että menen yleensä vain pakon edessä lääkärille. Olen 28 ja gynellä käynyt vain ihan muutaman kerran koska se on kamalinta maailmassa. Ja kun ei ole koskaan ollut mitään vaivoja niin jatkuvasti olen vältellyt perustsekkauksia. Nyt murehdin sitäkin että mitäs jos minussa on tuolla alhaalla jotain perustavaa laatua olevaa vikaa, joka ei vaan ole tullut ilmi kun en ole tutkituttanut itseäni säännöllisesti.
Tiedän olevani aika lapsellinen kaiken huolehtimisen kanssa mutta nyt yhtäkkiäkö minun pitäisi osata suhtautua kaikkeen aikuismaisesti?
Kaipaan nyt järjen ääntä ja kenties myös muita hysteerisiä odottajia, jotka ovat asioista yhtä pihalla kuin minä.
Pidin aika varmana että kyllä muutama kuukausi menee ennen kun tulen raskaaksi mutta eihän se niin mennyt vaan ihan ekasta mahdollisesta kerrasta tärppäsi.
Neuvolaan en ole soitellut kun mietin että pitäisikö vielä odottaa?
Suuri huoleni on oma painoni. Olen alkuvuodesta asti laihduttanut ja laihtunut 15 kiloa. Olen silti vielä hyvin lihava, painoindeksi 35. Mitään sairauksia minulla ei luojan kiitos ole. Juuri terveystarkastuksessa tsekattu verenpaine, labrassa sokerit, perusverenkuva kaikki ok.
Mutta huolestuttaa silti. Kaikki huolestuttaa. Mietin onko siellä mahassa oikeasti mitään. Pitäisikö olla jo raskausoireita? Rinnat on vähän kipeät ja menkkakipujen tapaista alavatsassa välillä. Mutta hyvin vähän mitään. Väsymystä on mutta syyttäisin enemmän sitä että jätin kahvin pois.
Nettiä ei uskalla lukea; pomppaa silmille vaan tuulimunat, kohdunulkoiset ja keskenmenot sekä avautumisia siitä että lapsi vaan huutaa tai on sairas ja parisuhde siksi rakoilee.
Lisäksi tietoa on niin monenkirjavaa. Moni kertoo käyneensä jo heti alussa yksityisellä ultrassa. Olenko minä huono ihminen kun ajattelin hoitaa asiat julkisen terveydenhuollon mukaan.
Ahdistaa kaikki tulevat neuvolat ja lääkärit ja tutkimukset. Olen niin tutkimuskammoinen että menen yleensä vain pakon edessä lääkärille. Olen 28 ja gynellä käynyt vain ihan muutaman kerran koska se on kamalinta maailmassa. Ja kun ei ole koskaan ollut mitään vaivoja niin jatkuvasti olen vältellyt perustsekkauksia. Nyt murehdin sitäkin että mitäs jos minussa on tuolla alhaalla jotain perustavaa laatua olevaa vikaa, joka ei vaan ole tullut ilmi kun en ole tutkituttanut itseäni säännöllisesti.
Tiedän olevani aika lapsellinen kaiken huolehtimisen kanssa mutta nyt yhtäkkiäkö minun pitäisi osata suhtautua kaikkeen aikuismaisesti?
Kaipaan nyt järjen ääntä ja kenties myös muita hysteerisiä odottajia, jotka ovat asioista yhtä pihalla kuin minä.
.
