Airi: On toki niin, että nainen on viime kädessä vastuussa keskeytyksestä, mutta mitähän vaihtoehtoja mies on keskeytykselle antanut. On hyvin ikävä kyllä yleistä, että mies uhkaa jättää perheensä tai kieltäytyy olemasta enää isä. Ap on jo äiti, raskauden alkuvaihe on henkistä tasapainottelua ilman kumppanin painostustakin. Miltä tuntuisi jäädä yksin odottamaan ja huolehtia myöhemmin kahdesta pienestä lapsesta? Katkeruus kaikkia aborttiin liittyneitä ihmisiä (myös lääkäreitä ja hoitajia) kohtaan voi olla todella kovaa varsinkin silloin, kun ratkaisu tuntuu itsestä väärältä.
Nainen kantakoon vastuun myös syntymättömistä lapsistaan. Onko meillä oikeutta vaatia mieheltä samaa? Ei toivottu raskaus pysyvässä parisuhteessa, jossa harrastetaan seksiä vain oman kumppanin kanssa on harvoin pelkästään naisen syytä. Aikuinen ihminen, mieskin, osaa käyttää ehkäisyä.
Ap: Älä luovuta vielä. Meillä meni keskeytyksen jälkeen melkein vuosi ennen uutta raskautta, vaikkei mitään ehkäisyä käytetty. Epäilen, että lääkkeellisestä keskeytyksestä huolimatta hormonitoiminnallani meni monta kuukautta palautumiseen. Siihen vaikutti varmasti myös masentuneisuus, katkeruus ja stressi, joita abortti aiheutti. Oletko saanut sanottua miehellesi, miten vihainen olet ja että pelkäät, ettet tulekaan uudelleen raskaaksi? Itse huusin ja itkin sitä miehelleni todella pitkään. Meni kauan ennen kuin mies ymmärsi osuutensa tapahtumien kulkuun ja myönsi osasyyllisyytensä. Itki, suri ja pyyteli anteeksi. Ja paneutui toden teolla uuden raskauden aikaansaamiseen. Raskaus ja uusi elämä ei ole mikään itsestäänselvyys, se on ihme. Sen on varmasti moni tällä palstalla kirjoitteleva huomannut.
VP ja toukka
