Mua naurattaa, kun muistelen synnärin kätilön sanomisia.

[Kärppänä heinälatoon]

Oon tän aamuu elänyt muisteloissa ...miettinyt hetkiä noin viisikuukautta takaperin.

Yks juttu jaksaa naurattaa mua niin paljon, että pakko jakaa se koko kansan kanssa. Mitähän sitä sanois, jos mulle nyt niin sanottais, tokkopa oisin hiljaa ja uskoisin, kuten ekalla kerralla.

Elikkä mulla lähti maito nousuun vasta n. 5 päivää synnytyksen jälkeen, sitä ennen ei tullu juur tippaakaan. Tytön paino ja sokerit ehti jo laskea liiaksi ennen kuin sain synnärillä sille lisämaitoa. Kätilöt vain siihen asti toitotti, että kyllä sieltä tissistä tulee aina tippa ja se tippa riittää. No meillä ei nyt vain joko tullut tai sitten ei riittänyt. Sokeritkin tarkistivat vasta, kun itse pyysin. Sitä ennen tärinä oli kuulemma vain ihan normaalia vastasyntyneillä. Tosin tyttö ei tärissy heti synnyttyään, vaan vasta tokana päivänä.

Tytöllä oli sitten lisämaitoa saatuaan ihan hiiiiirveä nälkä ja söikin alkuaikoina paljon ikäistään suurempia annoksia (minkä huomasin, kun kotiin päästiin ja pääsin itse annostelemaan maidon). Synnärillä, kun laskevat annoskoon vauvan iän mukaan siten, että kaspäiväiselle 20 ml, kolmepäiväiselle 30 ml jne. Meidän neiti söi aina parikymmentä millilitraa enemmän kuin ikä ois sanellut, liekö johtui siitä, että pituus lähti hurjaan nousuun ja onkin sittemmin ollut +1 käyrällä.

Mutta siinä kolmantena päivänä (jep, jouduttiin olemaan 3 päivää tuon painon laskun + tokan päivän sokerien laskemisen vuoksi) pyysin saada vauvalle lisää maitoa, kun oli jo sen annetun annoksen syönyt, mutta jäi vielä imu päälle ja vauva nälkäisen oloiseksi. Meidän tyttö ei kovin herkästi ole ikinä itkenyt nälkäänsä, joten ei suoraa kurkkua parkunut, mutta nyrkkejään söi ja suu napsasi minkä ehti. Kysyin sitten kätilöltä, että voisinko saada tytölle lisää maitoa. Vastaukseksi sain jotain, mitä naureskelen yhä, kun muistelen. Kätilö mulle tokaisi, että

"Ei meillä ole mitään järkeä täyttää sen vauvan vatsaa maidolla. Se on saanut jo oman annoksensa, ei me lisää voida antaa. Annetaan tutti, jos sen vielä tarttee imeä."

Mitäs siihen osasin sanoa. Ekaa kertaa niin pienen vauvan kanssa. Otettiin sitten tutti vastaan ja neiti jäi nälkäiseksi. Liekö ihme, että paino ei sairaalassaoloaikana lähtenyt millään nousuun... :xmas:

Ai ai kun naurattaa, kun näin jälkikäteen ajattelee. :xmas: Milläköhän se meinasi sitten, että vauvan maha pitäs täyttää, jos ei maidolla? Ens kerralla sitä ehkä sit osaa jo sanoa vastaankin.

 

[Criminal Mind]

Aika jännää toimintaa. Mun esikolla oli kans matalaasokeria synnyttyä ja kyllä ne täällä (MKS) pumpaas siihen maitoa niin pitkään että tyyntyi. Musitan kun ite hirmu tyytväisenä olin eka imettäny poikaa sen 1,5 tuntia ja vein vauvalaan kun tuli vieraita ja mentiin kanttiiniin. Takasin tultua kätilö kertoi että onpa se poika kova syömään kun oli vetässy sen 90 ml vauvalassa huiviin maitoa ennenku rauhottu... Ikää tais olla jokunen päivä ja en tiiä eikö sit multa oikein maitoa veilä herunu... mutta onhan se aina ollu hyvällä ruokahalulla siunattu :saint:

 

[vieras]

Mulla hieman vastaava kokemus esikoisesta. Tosin siis synnytin sairaalassa, jossa sitä lisämaitoa sai ilman ruinaamista (vammalassako sä synnytit? ). Eli meillä myös pitkä poika, jolla oli kova nälkä ja jolle ne tipat ei riittäneet, vaikka mulla nousi siis maito kolmantena päivänä jolloin lähdimme kotiinkin. Sitä ennen sai kuitenkin sairaalassa korviketta.

Mutta lähtiessämme joku kätilö sanoi jotain niistä määristä mitämaksimissaan sen ikäiselle voi mennä ja kotona sitten annoin sen verran ja vauva vaan itki ja itki ja minä mietin, että voisikohan sitä antaa lisää, vaikka oli syönyt jo ihan sen maksimimäärän. Soitin sitten synnärille ja siellä toinen kätilö sanoi, että vauva ei syö määräänsä enempää ja jos syökin niin pulauttaa ylimääräiset. Joten annoin lisää ja vauva oli tyytyväinen.

Imetinkin esikoista vain 2kk osittain, koska oli tosiaan alusta asti hirveä rohmu syömään ja tietty se rintamaidon määrä vain väheni sitten sen korvikkeen takia. Poika kasvaa +2 käyrällä, on pitkä ja hoikka. Nyt jo 6v.

Kahta seuraavaa olen sitten täysimettänyt 6-7kk ja imettänyt vielä pitkälle taaperoksi asti eivätkä ole missään vaiheessa tarvinneet milliäkään lisämaitoa.

 

[vieras]

Mulla kanssa vähän vastaavanlaista kokemusta.

Mulla ei kanssa maito löhtenyt nousemaan sairaalassa ja sen takia vauvalle oli pakko pyytää lisämaitoa. Alkuun eivät halunneet antaa sitä ollenkaan, mutta kun vauva vaan huusi ja huusi, eikä millään rauhoittunut niin toivat sitten sen 20 ml, josta vauva jäi edelleen nälkäiseksi ja huuto jatkui.

Tätä huutoa sitten kuunneltiin pari päivää ja pari yötä, kunnes vuoroon tuli hoitaja, joka tajusi, että vauvalla on ihan oikeasti nälkä ja toi vähän isomman annoksen ja hiukan useammin. Johan vauva rauhottui kun sai mahansa täyteen eikä tarjottu vain tyhjää tissiä ja liian pientä annosta pullosta.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Tuhmahauva: Meillä päin oli Tutteli tiukassa. Sitä ei sopinut haaskata.. :xmas: (miten mä olen 99 % varma, ettei sillä kätilöllä ollu omia lapsia.. )

Mut joo tuo imetys toinen juttu, joka alkuajoilta on jääny mieleen. Muistan, kun olin tyttöä imetellyt 3 tuntia putkeen ja niin tyytyväinen itse ...kunnes sitten kokeiltiin, meniskö vielä lisää maitoa ja neiti vetäs ihan täyden annoksensa... :xmas:

 

[Kärppänä heinälatoon]

(vammalassako sä synnytit? ). Eli meillä myös pitkä poika, jolla oli kova nälkä ja jolle ne tipat ei riittäneet, vaikka mulla nousi siis maito kolmantena päivänä jolloin lähdimme kotiinkin. Sitä ennen sai kuitenkin sairaalassa korviketta.

Mutta lähtiessämme joku kätilö sanoi jotain niistä määristä mitämaksimissaan sen ikäiselle voi mennä ja kotona sitten annoin sen verran ja vauva vaan itki ja itki ja minä mietin, että voisikohan sitä antaa lisää, vaikka oli syönyt jo ihan sen maksimimäärän. Soitin sitten synnärille ja siellä toinen kätilö sanoi, että vauva ei syö määräänsä enempää ja jos syökin niin pulauttaa ylimääräiset. Joten annoin lisää ja vauva oli tyytyväinen.

Taysissa synnytin. Mä kanssa sitten kotona epäuskoisena soitin siskolle ja kysyin, että rikonko tämän vauvan, jos annan enemmän (kun mulle oli just sanottu, että ei saa antaa liikaa ).

 

[kookosta]

Kyllä on ollu tylyä toimintaa sairaalassa :/

Tuolle meidän nuoremmalle tarjottiin parin päivän ikäsenä sellsia 40 ml annoksia lastenosastolla ja siihen päälle vielä hörppi tissiä pikkasen ja siellä hoitajat oli vaan tyytyväisiä kun kuulivat että pullon jälkeen oli vielä tissikin maistunut.
Kova tuo onkin ollut syömään (ja sen on mittanenkin) ja toisaalta tarvitsi ylimäärästä energiaa parannellakseen keuhkonsa sellaseen kuntoon että päästiin lähtemään kotia.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mulla kanssa vähän vastaavanlaista kokemusta.

Mulla ei kanssa maito löhtenyt nousemaan sairaalassa ja sen takia vauvalle oli pakko pyytää lisämaitoa. Alkuun eivät halunneet antaa sitä ollenkaan, mutta kun vauva vaan huusi ja huusi, eikä millään rauhoittunut niin toivat sitten sen 20 ml, josta vauva jäi edelleen nälkäiseksi ja huuto jatkui.

Tätä huutoa sitten kuunneltiin pari päivää ja pari yötä, kunnes vuoroon tuli hoitaja, joka tajusi, että vauvalla on ihan oikeasti nälkä ja toi vähän isomman annoksen ja hiukan useammin. Johan vauva rauhottui kun sai mahansa täyteen eikä tarjottu vain tyhjää tissiä ja liian pientä annosta pullosta.

Mä luulen, et mekin ois saatu helpommin, jos meidän tyttö ois "perinteinen vauva" ja itkis nälkäänsä. Mutta alkuun ei itkeny koskaan (mikä teki alkuun sen ruokkimisen vähän haasteelliseksi), nykyisinkin vain, jos on tooooosi väsy ja nälkäinen. Muulloin hän vain ilmaisee vienosti äänellä, jonka äiti on sittemmin oppinut tunnistamaan "mulla on nälkä" -lauseeksi, mut alkuun en tietty tajunnu (kun odotin sitä kovaa huutoparkua). =)

 

[kookosta]

(vammalassako sä synnytit? ). Eli meillä myös pitkä poika, jolla oli kova nälkä ja jolle ne tipat ei riittäneet, vaikka mulla nousi siis maito kolmantena päivänä jolloin lähdimme kotiinkin. Sitä ennen sai kuitenkin sairaalassa korviketta.

Mutta lähtiessämme joku kätilö sanoi jotain niistä määristä mitämaksimissaan sen ikäiselle voi mennä ja kotona sitten annoin sen verran ja vauva vaan itki ja itki ja minä mietin, että voisikohan sitä antaa lisää, vaikka oli syönyt jo ihan sen maksimimäärän. Soitin sitten synnärille ja siellä toinen kätilö sanoi, että vauva ei syö määräänsä enempää ja jos syökin niin pulauttaa ylimääräiset. Joten annoin lisää ja vauva oli tyytyväinen.

Taysissa synnytin. Mä kanssa sitten kotona epäuskoisena soitin siskolle ja kysyin, että rikonko tämän vauvan, jos annan enemmän (kun mulle oli just sanottu, että ei saa antaa liikaa ).

No jo on kummallisen erimoisia käytäntöjä yhden talon sisällä
Mä synnytin myös TAYSissa.

Olitko siellä millä osastolla?

 

[vieras]

Kyllä on ollu tylyä toimintaa sairaalassa :/

Tuolle meidän nuoremmalle tarjottiin parin päivän ikäsenä sellsia 40 ml annoksia lastenosastolla ja siihen päälle vielä hörppi tissiä pikkasen ja siellä hoitajat oli vaan tyytyväisiä kun kuulivat että pullon jälkeen oli vielä tissikin maistunut.

Sama kokemus meillä

 

[Tiivari]

Täällä vastaava kokemus. 20ml:n jälkeen vauva jäi vielä nälkäiseksi ja pyysin saada vielä lisää maitoa. Kätilö sanoi, että ei voi antaa, kun vauvalle tulee sitten siitä vatsa kipeäksi. Koko yön sitten vauva huusi mun tissillä, kun yritin epätoivoisesti imettää vaikka mitään ei tullut. Aamulla kun tuli uusi kätilö paikalle, niin lähti juosten hakemaan maitoa - ja reilusti. :headwall:

*muoks* Sen opin, että jos vielä joskus synnärille pääsen, niin otan omat korvikkeet kassiin

 

[vieras]

Vammalassahan ei taatusti irtoo lisämaitoo. Tuttiakaan siellä ei saa.

 

[Kärppänä heinälatoon]

(vammalassako sä synnytit? ). Eli meillä myös pitkä poika, jolla oli kova nälkä ja jolle ne tipat ei riittäneet, vaikka mulla nousi siis maito kolmantena päivänä jolloin lähdimme kotiinkin. Sitä ennen sai kuitenkin sairaalassa korviketta.

Mutta lähtiessämme joku kätilö sanoi jotain niistä määristä mitämaksimissaan sen ikäiselle voi mennä ja kotona sitten annoin sen verran ja vauva vaan itki ja itki ja minä mietin, että voisikohan sitä antaa lisää, vaikka oli syönyt jo ihan sen maksimimäärän. Soitin sitten synnärille ja siellä toinen kätilö sanoi, että vauva ei syö määräänsä enempää ja jos syökin niin pulauttaa ylimääräiset. Joten annoin lisää ja vauva oli tyytyväinen.

Taysissa synnytin. Mä kanssa sitten kotona epäuskoisena soitin siskolle ja kysyin, että rikonko tämän vauvan, jos annan enemmän (kun mulle oli just sanottu, että ei saa antaa liikaa ).

No jo on kummallisen erimoisia käytäntöjä yhden talon sisällä
Mä synnytin myös TAYSissa.

Olitko siellä millä osastolla?

2 A:lla (jotta terveisiä vaan sinne =) ). Mut mun kaveri oli toisella osastolla ja siellä oli muutenkin ollu ihan eri tunnelma ja meno kuin tuolla (toi ei ollu ainoa juttu, jota jäin ihmettelemään..)

 

[Kärppänä heinälatoon]

Täällä vastaava kokemus. 20ml:n jälkeen vauva jäi vielä nälkäiseksi ja pyysin saada vielä lisää maitoa. Kätilö sanoi, että ei voi antaa, kun vauvalle tulee sitten siitä vatsa kipeäksi. Koko yön sitten vauva huusi mun tissillä, kun yritin epätoivoisesti imettää vaikka mitään ei tullut. Aamulla kun tuli uusi kätilö paikalle, niin lähti juosten hakemaan maitoa - ja reilusti. :headwall:

*muoks* Sen opin, että jos vielä joskus synnärille pääsen, niin otan omat korvikkeet kassiin

Mä opin taas, että seuraavalla kerralla pistän vastaan. :saint: Mut ensisynnyttäjää on niin helppo ohjailla, kun ei vielä tiiä itse mitään.

 

[argh!]

Mulla kanssa vähän vastaavanlaista kokemusta.

Mulla ei kanssa maito löhtenyt nousemaan sairaalassa ja sen takia vauvalle oli pakko pyytää lisämaitoa. Alkuun eivät halunneet antaa sitä ollenkaan, mutta kun vauva vaan huusi ja huusi, eikä millään rauhoittunut niin toivat sitten sen 20 ml, josta vauva jäi edelleen nälkäiseksi ja huuto jatkui.

Tätä huutoa sitten kuunneltiin pari päivää ja pari yötä, kunnes vuoroon tuli hoitaja, joka tajusi, että vauvalla on ihan oikeasti nälkä ja toi vähän isomman annoksen ja hiukan useammin. Johan vauva rauhottui kun sai mahansa täyteen eikä tarjottu vain tyhjää tissiä ja liian pientä annosta pullosta.

Mä luulen, et mekin ois saatu helpommin, jos meidän tyttö ois "perinteinen vauva" ja itkis nälkäänsä. Mutta alkuun ei itkeny koskaan (mikä teki alkuun sen ruokkimisen vähän haasteelliseksi), nykyisinkin vain, jos on tooooosi väsy ja nälkäinen. Muulloin hän vain ilmaisee vienosti äänellä, jonka äiti on sittemmin oppinut tunnistamaan "mulla on nälkä" -lauseeksi, mut alkuun en tietty tajunnu (kun odotin sitä kovaa huutoparkua). =)

Siis ihan oikeasti en voi kun ihmetellä! Syntymä jo pelkästään lapselle rankka kokemus ja sitten vielä joku idiootti kätilö, joka kieltää lapselta ruuan! Minä olisin jo kävellyt potilasasiamiehen pakeille ja tehnyt kätilöstä ilmoituksen suoranaiesta lapsen rääkkäyksestä!

Ensimmäiset elinpäivät ovat varmasti lapselle ensiarvoisen tärkeitä. Se, että pieni ihminen joutuu olemaan nälissään muutenkin oudossa paikassa ei varmasti tee hyvää lapsen psyykkeelle. Ei sitten tarvitse ihmetellä miksi suomessa on ylipainoisa nuoria. Jos jo syntymästään on joutunut kärsimään moista kohtelua. Vähemmästäkin sitä jää traumoja ja sitä kautta pelko alitajuntaan ettei ruokaa saakkaan. Ja tästä seuraa ylensyöntiä.

 

[Minna]

Ohhoh.. mulla oli vähän toisinpäin! Itse yritin kovasti imettää ja pumpata ja imettää ja pumpata että poitsun paino olisi noussut syntymäpainoon. Kätilö joutui maanittelemaan aika pitkään että suostuin antamaan lisämaitoa. Kotiinlähön edellytyksenä oli että näytin pojan osaavan syödä pullostakin . Pian se maito kuitenkin nousi kun kotiin päästiin. Aikalailla näköjään vaihtelevat käytännöt sairaaloittain. Tämä oli HYS:issä.

 

[kookosta]

(vammalassako sä synnytit? ). Eli meillä myös pitkä poika, jolla oli kova nälkä ja jolle ne tipat ei riittäneet, vaikka mulla nousi siis maito kolmantena päivänä jolloin lähdimme kotiinkin. Sitä ennen sai kuitenkin sairaalassa korviketta.

Mutta lähtiessämme joku kätilö sanoi jotain niistä määristä mitämaksimissaan sen ikäiselle voi mennä ja kotona sitten annoin sen verran ja vauva vaan itki ja itki ja minä mietin, että voisikohan sitä antaa lisää, vaikka oli syönyt jo ihan sen maksimimäärän. Soitin sitten synnärille ja siellä toinen kätilö sanoi, että vauva ei syö määräänsä enempää ja jos syökin niin pulauttaa ylimääräiset. Joten annoin lisää ja vauva oli tyytyväinen.

Taysissa synnytin. Mä kanssa sitten kotona epäuskoisena soitin siskolle ja kysyin, että rikonko tämän vauvan, jos annan enemmän (kun mulle oli just sanottu, että ei saa antaa liikaa ).

No jo on kummallisen erimoisia käytäntöjä yhden talon sisällä
Mä synnytin myös TAYSissa.

Olitko siellä millä osastolla?

2 A:lla (jotta terveisiä vaan sinne =) ). Mut mun kaveri oli toisella osastolla ja siellä oli muutenkin ollu ihan eri tunnelma ja meno kuin tuolla (toi ei ollu ainoa juttu, jota jäin ihmettelemään..)

Mä olin siellä 4a (kai se oli a), esikoisesta tuolla 2a:lla. Ja kyllä musta tuolla vanhalla osastolla tunnelma oli jotenkin rennompi. Esikoisen aikaan jäi vähän sellanen mielikuva että hoitajilla oli tosi kiire vaikka muuten hyvää palvelua saatiinkin (meille sattui sillon ihana yöhoitaja joka ei epäröinyt lisämaitoa tarjoilla jos näytti että sellasta vauva tarttee). Tuolla 4:lla taas hoitajilla oli tosi paljon aikaa auttaa ja kuunnella ja menasivat että on niin vähän porukkaa heillä siellä huollettavana että meinaa iskeä tekemisen puute.

Kuopukselle oltiin tilattu lastenosastolle monta pulloa maitoa ja mä olin sitä mieltä että ei niitä varmasti tartteta kun imetys lähti hyvin käyntiin, mutta hoitajat meinas että otetaan vaan ne maidot osastolle mukaan, jos meidän vauva ei niitä tartte niin voidaan sitten tarjota muille =)

 

[hmph...]

Ohhoh.. mulla oli vähän toisinpäin! Itse yritin kovasti imettää ja pumpata ja imettää ja pumpata että poitsun paino olisi noussut syntymäpainoon. Kätilö joutui maanittelemaan aika pitkään että suostuin antamaan lisämaitoa. Kotiinlähön edellytyksenä oli että näytin pojan osaavan syödä pullostakin . Pian se maito kuitenkin nousi kun kotiin päästiin. Aikalailla näköjään vaihtelevat käytännöt sairaaloittain. Tämä oli HYS:issä.

Joo, parempi pitää lapsi nälässä kuin antaa korviketta.... Voi jeesus...

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mä olin siellä 4a (kai se oli a), esikoisesta tuolla 2a:lla. Ja kyllä musta tuolla vanhalla osastolla tunnelma oli jotenkin rennompi. Esikoisen aikaan jäi vähän sellanen mielikuva että hoitajilla oli tosi kiire vaikka muuten hyvää palvelua saatiinkin (meille sattui sillon ihana yöhoitaja joka ei epäröinyt lisämaitoa tarjoilla jos näytti että sellasta vauva tarttee). Tuolla 4:lla taas hoitajilla oli tosi paljon aikaa auttaa ja kuunnella ja menasivat että on niin vähän porukkaa heillä siellä huollettavana että meinaa iskeä tekemisen puute.

Mun kaveri oli kans 4 aalla tai beellä (mä enää muista, mut nelosella kuitenkin) ja sanoi, et siellä oli ihan erilaista. Mä tahdon sinne kans ens kerralla. Mä sain suurimman osan neuvoista kuuntelemalla vierustoverin kätilöä. Mun kätilöltä kun sain just tuommosta ohjetta, että ei vauvaa kande täyttää maidolla... B)

 

[narikkaa83]

LKS äitilapsi osastolla sai vauvalle lisämaitoa vain ku pyysi useamman kerran. ainoastaan 1 kätilö anto ilma lisä tupinaa. ku ei tule niin ei tule, ei se hältä ole pois. 2oml ei ois riittäny mihinkään... törkeää käytöstä kätilöiltä olla antamatta lisämaitoa.

 

[näinkin päin]

Mun kokemus päinvastainen. Tuputettiin lisämaitoa. Vauva söi vain 2min vaikka vaadittiin että pitää vähintään 10min yrittää. Mä yritin kertoa että musta vauva syö hyvin ja maitoa tulee. Ei ollut kuulemma mahdollista. Yrittivät antaa lisämaitoa, vauva pulautti kaiken pihalle. Saarnasivat mulle kuinka sokerit laskee jos vauva ei syö, itkin ja pelkäsin et vauva suurin piirtein kuolee. No, jouduttiin sitten punnituksiin ja kävikin ilmi et vauva söi sen 2min aikana 70ml maitoa tissistä Ei tarjottu enää lisämaitoa

 

[Minna]

Ohhoh.. mulla oli vähän toisinpäin! Itse yritin kovasti imettää ja pumpata ja imettää ja pumpata että poitsun paino olisi noussut syntymäpainoon. Kätilö joutui maanittelemaan aika pitkään että suostuin antamaan lisämaitoa. Kotiinlähön edellytyksenä oli että näytin pojan osaavan syödä pullostakin . Pian se maito kuitenkin nousi kun kotiin päästiin. Aikalailla näköjään vaihtelevat käytännöt sairaaloittain. Tämä oli HYS:issä.

Joo, parempi pitää lapsi nälässä kuin antaa korviketta.... Voi jeesus...

Ei mun poika huutanut nälkäänsä, jos näin olisi ollut niin toki olisin itsekin ollut lisämaidon kannalla. Ja ei - en ole imetysfanaatikko. Pointti tässä oli se, miten eri tavalla lisämaidon antamiseen suhtaudutaan eri sairaaloissa. Että kiitos tuosta kommentista, toivottavasti sun sädekehä kiiltää taas kirkkaammin. Dorka.

 

[------------]

Ohhoh.. mulla oli vähän toisinpäin! Itse yritin kovasti imettää ja pumpata ja imettää ja pumpata että poitsun paino olisi noussut syntymäpainoon. Kätilö joutui maanittelemaan aika pitkään että suostuin antamaan lisämaitoa. Kotiinlähön edellytyksenä oli että näytin pojan osaavan syödä pullostakin . Pian se maito kuitenkin nousi kun kotiin päästiin. Aikalailla näköjään vaihtelevat käytännöt sairaaloittain. Tämä oli HYS:issä.

Joo, parempi pitää lapsi nälässä kuin antaa korviketta.... Voi jeesus...

vauvan paino pitäisi olla 2 viikkoisena viimestään syntymäpainossa,ei todellakaan ekoina päivinä..

 

[vieras]

Mä synnytin esikoisen Jorvissa. Ensinnäkin täytyy sanoa, että en saanut minkäänlaista tukea imetykseen. Vaikka oikein pyysin hoitajaa opastamaan asentoa ja imuotetta jne, ei hän ehtinyt olla paikalla. Kolmen vuorokauden aikana kukaan ei ehtinyt opastaa. Ja kun en itse osannut tilannetta hoitaa, jouduin antamaan koko ajan vauvalle lisämaitoa. Sitä lisämaitoa kyllä toivat aina kun pyysin, mutta kukaan ei pysähtynyt hetkeksikään auttamaan mua sen imetyksen kanssa. Kotiin päästyäni sain onneksi apua mm. äidiltäni ja loppujen lopuksi imetin esikoista 1 vuotiaaksi saakka.

 

[äiti neljälle]

Mä olin siellä 4a (kai se oli a), esikoisesta tuolla 2a:lla. Ja kyllä musta tuolla vanhalla osastolla tunnelma oli jotenkin rennompi. Esikoisen aikaan jäi vähän sellanen mielikuva että hoitajilla oli tosi kiire vaikka muuten hyvää palvelua saatiinkin (meille sattui sillon ihana yöhoitaja joka ei epäröinyt lisämaitoa tarjoilla jos näytti että sellasta vauva tarttee). Tuolla 4:lla taas hoitajilla oli tosi paljon aikaa auttaa ja kuunnella ja menasivat että on niin vähän porukkaa heillä siellä huollettavana että meinaa iskeä tekemisen puute.

Mun kaveri oli kans 4 aalla tai beellä (mä enää muista, mut nelosella kuitenkin) ja sanoi, et siellä oli ihan erilaista. Mä tahdon sinne kans ens kerralla. Mä sain suurimman osan neuvoista kuuntelemalla vierustoverin kätilöä. Mun kätilöltä kun sain just tuommosta ohjetta, että ei vauvaa kande täyttää maidolla... B)

mutta nelosella on yhteissuihkut ja vessat :/ oon ollu siä 2 kertaa, sehän on sellanen osasto mikä ennen oli siis synnyttämättömien osasto, nykyään siellä on vauvojakin mutta ensisijaiset paikat on kyllä noi uudet osastot jossa on vaan synnyttäneitä.