Monimutkaista....:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Inna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vaikutatte kyllä kovin erilaisilta, niin kuin terra sanoi. Enkä minä tiedä, että onko toinen enää oma itsensä, jos koettaa muuttua noinkin paljon toisen vuoksi? Siis , jos sinä muutut tai poikaystäväsi? Oli ihan hyvä näpäytys mennä syömään vaikka yksin, jos toinen on kerta niin mölli.

Katso mitä tulevaisuus tuo, mutta jos se tuo ainaista eripuraa, niin lopeta suhde. Ei kannata vaivata asialla enempää päätänsä, huomaat kyllä millaisiksi tunteesi muodostuu ja ratkaisu on sitten "helppo"
 
Tuosta kuvauksestasi tulee ihan mieleen ensimmainen poikaystavani. Olin tuolloin myoskin 19v ja olisin kaivannut silloin kuten edelleenkin enemman puhumista ja pussaamista ja ylipaataan yhdessa oloa. Poikaystavani taas viihtyi tietokoneella aamuyohon, ei ottanut minua juuri huomioon jne. Han kuitenkin sanoi rakastavansa minua ja tiedan, etta han rakastikin - hanen tapansa olla parisuhteessa oli vain niin erilainen kuin mita olisin itse halunnut. Osa johtui poikaystavani kypsymattomyydesta ja lapsellisuudesta (kyvyttomyys ottaa toinen huomioon parisuhteessa), mutta osa oli sellaista, joka vaan on hanen luonteessaan eika varmaan tule ikina muuttumaan. Tiedan taman, koska tunnen sattumalta hanen nykyisen tyttoystavansa (olemme nykyaan yli kolmekymppisia eli tuosta seurustelustamme on jo vuosikausia aikaa).

Lahdin lopulta itse tuosta suhteesta parin vuoden jalkeen. Jalkeenpain ajatellen olisi kannattanut lahtea jo aikaisemminkin. Poika oli/on kylla ihan mukava, mutta ihan vaaranlainen mies minulle. Sittemmin olen loytanyt miehia, jotka seka puhuvat ja pussaavat ja ottavat toisen huomioon :)
 
Alkuperäinen: Kumpi on sinulle tärkeämpää; se, että mies sanoo rakastavansa sinua vai se, että tunnet itsesi rakastetuksi? Sanat on helppo sanoa, mutta ainoa jolla on oikeasti merkitystä, on se millaiseksi olosi tunnet miehesi kanssa.

Itse olen tuhlannut vuosia ja vuosia suhte(i/e)ssa miettien, rakastaako kumppani minua vai ei. Sitten tajusin, ettei sillä oikeastaan ole merkitystä, sillä toisen pään sisään ei koskaan pysty näkemään mitkä ne todelliset tunteet ovat. Ainoa jolla on merkitystä, on se miltä minusta itsestäni tuntuu suhteessa. Jos tunnen että minua rakastetaan omana itsenäni ja voin luottaa kumppaniini kaikessa, olen onnellinen. Jos taas tunnen että minua kohdellaan välinpitämättömästi tai huonostikin, vaikka rakkautta vannottaisiinkin ikuisiksi ajoiksi, olen onneton. Päätin, että tunteella on enemmän merkitystä kuin sanoilla.
 
... ja jos vielä tuohon lisäisi, niin mistä se tunne tulee? ... teoista ... joskus hyvin pienistä teoista esim. hymystä oikeassa kohdassa - kun toinen esim. kaataa kahvia kannusta, jonka "nokka" on lukittu ja yrittää ja yrittää saada kahvia ulos - silloin toinen hymyilee vieressä ymmärtäväisesti ja ojentaa kätensä auttaakseen.

Muisto menneisyydestä - onni on omistaa ihminen, joka hymyilee oikeassa hetkessä :)
 
Seksielämästämme:
Menetin neitsyyteni poikaystävälleni. Seksissä on sellainen ongelma, että poikaystävääni on aina sattunut yhdyntä, en tiedä mistä se johtuu, mutta se tuntuu kuulemma siltä, kuin sormea väännettäisiin ja hakattaisiin seinään samalla (tietenkin tuolla alapäässä.) Hän on liian ylpeä mennäkseen lääkäriin, vaikka olenkin kehottanut monesti. Hän kuitenkin usein yrittää yhdyntää, mutta minä yleensnä huomaan hänen ilmeestää että sattuu, ja lopetan, koska en tietenkään halua että häntä sattuu. En omasta mielestäni mitenkään osoita, että minua harmittaisi, ettei hän pysty viemään "loppuun" asti, vaan halaan ja silitän selkää ja käperryn kainaloon (tuo on niitä harvoja kertoja, jolloin uskallan tehdä sen..se ikään kuin kuuluu asiaan) Se on muuten sellainen asia, mistä ei puhuta. Siis hän on haluton puhumaan siitä, mikä sattuu ja mikä ei, kun olen sitä yrittäny kysellä. Eikä hän ikinä sano: "Minua sattuu, lopetetaan" vaan pökkii hampaat irvessä niin kauan kun ei kertakaikkiaan pysty enää.

Ymmärrän, että tuo yhdynnässä sattuminen käy miespuolisten itsetunnolle, mutta hän kuitenkin tekee tosi usein aloitteen, joten en usko että hän pelkäisi seksiä.

Hän ei ole "itsekäs" sängyssä, vaan hyväilee ja antaa suuseksiä ym. melkoisen auliisti. Minä en niin hirveästi välittäisi suuseksin antamisesta, mutta koska hän siitä nauttii, joskus teen sitäkin. Harvemmin kuitenkin kuin hän. Muilla tavoin kuitenkin saan hänet "tulemaan". Ei seksi ole pelkkä yhdyntää.

Melko usein seksi on meillä jotenkin kaavamaista, eli rakastelemme sängyssä ja ennen nukkumaan menoa tai yöllä. Kokeilemme eri asentoja ym, ja joskus jossain muualla kuin sängyssä. Minua ei tosin haittaa tuo kaavamaisuus, enkä usko että häntäkään. Useimmiten poikaystäväni tekee aloitteen. Minun ei aina tee mieli rakastella (johtuisiko pillereistä), tosin yleensä teen sen vaikk ei tekisi mielikään. En ole koskaan "torjunut" häntä tässä asiassa.

En kyllä orgasmia ole tainnut saada kuin kerran ollessani hänen kanssaan (se on minulle hankalaa itsetyydytyksessäkin), mutta en pidä sitä tärkeinpänä asiana ajatellen seksiä. Minulle tärkeintä siinä on läheisyys.

Minä en koe seksiä mitenkään ongelmana kuitenkaan.
 
Miksi toisen pitää toista niin kauheasti hyysätä ja ymmärtää? Siis ihan totta!! "En tiedä", mikä vastaus se on? Minä en jaksaisi roikkua ja leikkiä ymmärtäjää vaan jättäisin pojan itsekseen miettimään. Turhauttavaa....
 
Onko mahdollista että poikaystävääsi sattuu koska ei ole tarpeeksi kostuketta? Meillä ainakin joskus tulee molemmille hiertymiä sen takia, kun ei sitä aina vaan niin kostu samalla tavalla vaikka mieli oikeasti tekisikin. Kuitenkaan suuseksi ei häneen ilmeisesti koske, joten uskoisin syyn olevan tuossa mainitsemassani asiassa, vaikka en tietenkään voi varmaksi tietää. Kun on vasta neitsyytensä menettänyt ja yhden ihmisen kanssa ollut kuten minäkin ikäisenäsi, niin en oikein edes tiennyt miten asioiden pitäisi mennä jne.. Parhaassa tapauksessa on niin kostunut että litisee ihan mukavasti :) Tai sitten pippeli voi olla sen muotoinen ettei joku asento sovi vaan tuntuu pahalta. Ehkä nämä jutut tiedätkin, mutta varmuuden vuoksi.. itse olisin ihan mielellään ottanut neuvoja nuorempana.

Minusta myös tuo vastaus "En tiedä" on aika tympeä mutta hyvinkin yleinen kyllästyneeltä mieheltä joka ei tiedä mitä haluaa. Seuraavalla kerralla kannattaa kysyä kerran, jos vastaus on tuo, sanoa jotain tyyliin "Ok, minä kuitenkin olen menossa". Ja jos sitten haluaa mukaan niin saa itse tulla. Ehkä ei tosiaan kannata liikaa paapoa ja kysellä, sekin voi käydä hänen hermojensa päälle.
 
Jotenkin arvasin että seksinne ei ole tyydyttävää! Sinunkaan ei tee mieli, kun et saa hyväilyjä yms. mitä normaaliin seksiin kuuluu. Kokeilepa jonkun muun kanssa josta pidät, niin huomaat kuinka ihanaa seksi on.

Oletko varma ettei kaverisi ole homo? Jotkut heistä yrittävät olla naisen kanssa, kun eivät ole vielä uskaltaneet kaapista ulos. Heiltähän ei seksi naisen kanssa onnistu täydellisesti, vaan "hampaat irvessä".

 
Lisäyksenä vielä tuohon edelliseen. Ehkä jotenkin alitajuisesti ajattelen, että turha mitään on alkaa tekemään, koska tiedän mihin se päättyy, jos yhdyntään päädymme. Se jää jotenkin kesken...
 
En ole mikään seksiterapeutti:) Mutta ensimmäisen kerran kuulen, että yhdyntä sattuu miehelle.
Mikähän sen voisi aiheuttaa? Missä kunnossa hänen peniksensä on, onko se ärtynyt, haavoilla? Silloin yhdyntä voisi sattua, mutta ei terveeseen ihoon. Miksi penis on arka???
 

Yhteistyössä