Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
Vieläpä näin tosissaan
No minä en ole aikaisemminkaan elämässäni periaatteistani lipsunut, enkä aio lipsua vastaisuudessakaan. Onko sulta pois? Ootko katkera vai miks se sinua noin paljon jurppii?
Missä kohtaa ilmaisen että asia jollain tapaa jurppii? En ole katkera lainkaan, hymyilyttää vaan tuo ehdottomuus.
Sitä kun ei koskaan voi etukäteen tietää mitä se elämä tuo tullessaan, mikään ei ole niin varmaa kun epävarma.
P
Pörröpää
Vieras
V
vieras
Vieras
Peesi myös.
Ketjun periaatteellahan voisi sanoa, että jos lapsella pitää olla elämästä tietävä ja turhia "haihattelematon" äiti, niin sen äidin on pitäny raskautua useamman miehen kanssa. Ja mahdollisesti mitä useamman, niin sitä viisaampi! Ketjusta ei myöskään käy ilmi, kuinka moni yhden miehen kanssa lapsia saaneista on lähelle neljää kymmentä eli oikeasti tilanteessa, jossa lapsia ei luultavasti muille tule. Sanovatko alle kolmekymppiset usean ukon kanssa lisääntyneet heille, että "oi kun oot ihanan naivi!".
[/quote]
Lisään tähän eiliseen kirjoitukseeni vielä sen, että yhä enemmän on yhden lapsen perheitä ja omasta tahdostaan lapsettomia pariskuntia sekä yksin , hedelmöityshoidoilla yhden lapsen tekeviä naisia. Missähän vaiheessa näiden kohdalla se periaatteen pitäminen on lipsunut?
On totta, että nuorena lapsen tekoon ryhtyessä pitää hyväksyä, ettei liitto ole välttämättä lopullinen. Mutta yhtä totta on se, että raskautumisestaan päättää nainen itse ja mitä vahvempi periaate, sitä harkitsevammin sen hylkää. Eli en ihmettele, että parikymppisenä voi päättää itse lapsilukunsa ja lasten isien määrän. Elämässä täytyy vain myöhemmin olla muuta haastetta kuin lapsien tekeminen ja parisuhteessa tehty selväksi tuo pelisääntö.
Asenteella (johon muilla ei toki ole mitään sanomista) "tulkoon lapsia niin kuin aika näyttää ja kenen kanssa aika näyttää" on tässä maailmassa hyvin todennäköistä saada lapsia useamman miehen kanssa.
Ketjun periaatteellahan voisi sanoa, että jos lapsella pitää olla elämästä tietävä ja turhia "haihattelematon" äiti, niin sen äidin on pitäny raskautua useamman miehen kanssa. Ja mahdollisesti mitä useamman, niin sitä viisaampi! Ketjusta ei myöskään käy ilmi, kuinka moni yhden miehen kanssa lapsia saaneista on lähelle neljää kymmentä eli oikeasti tilanteessa, jossa lapsia ei luultavasti muille tule. Sanovatko alle kolmekymppiset usean ukon kanssa lisääntyneet heille, että "oi kun oot ihanan naivi!".
[/quote]
Lisään tähän eiliseen kirjoitukseeni vielä sen, että yhä enemmän on yhden lapsen perheitä ja omasta tahdostaan lapsettomia pariskuntia sekä yksin , hedelmöityshoidoilla yhden lapsen tekeviä naisia. Missähän vaiheessa näiden kohdalla se periaatteen pitäminen on lipsunut?
On totta, että nuorena lapsen tekoon ryhtyessä pitää hyväksyä, ettei liitto ole välttämättä lopullinen. Mutta yhtä totta on se, että raskautumisestaan päättää nainen itse ja mitä vahvempi periaate, sitä harkitsevammin sen hylkää. Eli en ihmettele, että parikymppisenä voi päättää itse lapsilukunsa ja lasten isien määrän. Elämässä täytyy vain myöhemmin olla muuta haastetta kuin lapsien tekeminen ja parisuhteessa tehty selväksi tuo pelisääntö.
Asenteella (johon muilla ei toki ole mitään sanomista) "tulkoon lapsia niin kuin aika näyttää ja kenen kanssa aika näyttää" on tässä maailmassa hyvin todennäköistä saada lapsia useamman miehen kanssa.
M
MySelene
Vieras
V
vieras taas
Vieras
V
vieras
Vieras
Hmmm.. Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan! Ja kukahan siellä taas kirjoittaa kynä sauhuten Tiimarivihkoonsa ylös kuka ja mitä ja kenen kanssa.. 
Se on minun puolestani ihan jokaisen oma asia, onko lapsia yksi vai seitsemän, samoin kun se, onko kaikilla sama isä vai ei. Hienoa jos on, mutta aina elämä ei mene niinkuin sen on suunnitellut.
Se on minun puolestani ihan jokaisen oma asia, onko lapsia yksi vai seitsemän, samoin kun se, onko kaikilla sama isä vai ei. Hienoa jos on, mutta aina elämä ei mene niinkuin sen on suunnitellut.
Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
Vieläpä näin tosissaan
No minä en ole aikaisemminkaan elämässäni periaatteistani lipsunut, enkä aio lipsua vastaisuudessakaan. Onko sulta pois? Ootko katkera vai miks se sinua noin paljon jurppii?
Missä kohtaa ilmaisen että asia jollain tapaa jurppii? En ole katkera lainkaan, hymyilyttää vaan tuo ehdottomuus.
Sitä kun ei koskaan voi etukäteen tietää mitä se elämä tuo tullessaan, mikään ei ole niin varmaa kun epävarma.
Minusta olisi kyllä kamalaa elää noin epävarmasti. Ainako on sellainen pelko perseessä fiilis? Kyllä tiedän että eroja ja kuolemantapauksia sattuu, mutta senkin tiedän että on paljon ihmisiä (suurin osa ainakin lähipiirissäni) jotka elävät niin että seisovat periaatteidensa takana. Esim. tämä lasten teko on minusta niin suuri asia että mielestäni helpostikin pystyy näistä asioista päättämään jo etukäteen.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lisään tähän eiliseen kirjoitukseeni vielä sen, että yhä enemmän on yhden lapsen perheitä ja omasta tahdostaan lapsettomia pariskuntia sekä yksin , hedelmöityshoidoilla yhden lapsen tekeviä naisia. Missähän vaiheessa näiden kohdalla se periaatteen pitäminen on lipsunut?
On totta, että nuorena lapsen tekoon ryhtyessä pitää hyväksyä, ettei liitto ole välttämättä lopullinen. Mutta yhtä totta on se, että raskautumisestaan päättää nainen itse ja mitä vahvempi periaate, sitä harkitsevammin sen hylkää. Eli en ihmettele, että parikymppisenä voi päättää itse lapsilukunsa ja lasten isien määrän. Elämässä täytyy vain myöhemmin olla muuta haastetta kuin lapsien tekeminen ja parisuhteessa tehty selväksi tuo pelisääntö.
Asenteella (johon muilla ei toki ole mitään sanomista) "tulkoon lapsia niin kuin aika näyttää ja kenen kanssa aika näyttää" on tässä maailmassa hyvin todennäköistä saada lapsia useamman miehen kanssa.[/quote]
Täyttä totta!
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
ihan vaan kysäisen, mistä sä muiden periaatteet tiedät, ehkä kellään näistä hedelmöityshoidon naisista ei ajattele samoin kuin sinä.[/quote]
Minä kirjoitin vain tuon Täyttä totta, en tiedä miksi sitä ei "lainattu" tuossa palstalla.
Paljonhan on tuon kirjoittajan esimerkin mukaisia naisia! Paljon on jotka eivät toimi niin. Mut ihan eniten peesailen noita kahta viimeistä lukua.
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
Vieläpä näin tosissaan
No minä en ole aikaisemminkaan elämässäni periaatteistani lipsunut, enkä aio lipsua vastaisuudessakaan. Onko sulta pois? Ootko katkera vai miks se sinua noin paljon jurppii?
Missä kohtaa ilmaisen että asia jollain tapaa jurppii? En ole katkera lainkaan, hymyilyttää vaan tuo ehdottomuus.
Sitä kun ei koskaan voi etukäteen tietää mitä se elämä tuo tullessaan, mikään ei ole niin varmaa kun epävarma.
Minusta olisi kyllä kamalaa elää noin epävarmasti. Ainako on sellainen pelko perseessä fiilis? Kyllä tiedän että eroja ja kuolemantapauksia sattuu, mutta senkin tiedän että on paljon ihmisiä (suurin osa ainakin lähipiirissäni) jotka elävät niin että seisovat periaatteidensa takana. Esim. tämä lasten teko on minusta niin suuri asia että mielestäni helpostikin pystyy näistä asioista päättämään jo etukäteen.
Siis joko sä ymmärrät ihan tahallaan kaiken väärin tai sit sua tosissaan ketuttaa jostain syystä se että mua huvittaa tuollainen ehdottomuus elämässä yleensäkin.
Mikä pelko persuksissa? Ei mun tarvitse pelätä sen enempää kun kenenkään muunkaan, enkä itse asiassa pelkääkään. Tiedän vain ettei kaikki mene elämässä niinkun on suunnitellut. Sen kun hyväksyy niin elämä on huomattavasti helpompaa.
Mutta pysy sinä ihan rauhassa suunnitelmissasi vaikka mitä tapahtuu, eipä tuo mulle kuulu.
Ei tämäkään asia ole kyllä niin kamalan vakava että tarvitsee vetää hernettä nenään jokaisesta kommentista, vinks
V
vieras
Vieras
tällä hetkellä yhdelle ja luulen että ei tule olemaan muille. isälläni on neljä lasta ja meillä kaikilla on eri äiti....
A
anika harmaana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja henna:
Ihmeellistä vääntämistä täällä.
Rosalee ja minä (ja muutama muukin) TIEDÄMME ettemme halua lapsia kuin yhden miehen kanssa. Emme TIEDÄ saammeko pitää miehemme kanssamme loppuelämän. Tosin USKOMME niin.
Emme yritä hallita elämää ja maailmankaikkeutta mielikuvituksen tai minkään muun voimalla. Siihen ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta.
Mutta kyllä minä sen voin hallita, saanko lapsen vai en. Sitä varten on keksitty runsaasti erilaisia ehkäisykeinoja. Niistä yksikään ei ole mielikuvitus. Koeta nyt jo saada kaaliisi se, etten minä (tai Rosalee tai varmaan kukaan muukaan) kuvittele voivansa hallita mitään muuta kuin omaa lisääntymistään.
Tiedän, ettei mikään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, saa minua muuttamaan mieltäni tässä asiassa. Siihen on syyt, joita en ala täällä erittelemään.
Toki jos jäisin leskeksi tai tulisi ero ja tapaisin uuden miehen, tekisin myös hänelle tämän päätökseni selväksi. Olisi rumaa antaa ymmärtää, että yhteisiä lapsia voisi tulla, kun niitä ei tule.
V
vieras
Vieras
En jaksa hakea tuota aiempaa kirjotustani (mm. yhden lapsen perheet ja lapsien lkm:n päättäminen parikymppisenä), mutta pitää vielä mainita, että tiedän nelikymppisiä naisia, jotka ovat eläneet ja saaneet elää periaatteidensa mukaisesti yhden miehen kanssa lapsia tehneenä. Suhteet on voineet katketa tai sitten ei. Asutaan niin vuokralla kuin omakotitalossa, omataan korkea koulutus tai vähempi koulutus. Siis on niitä, joilla kaikki on menny nappiin ja niitä, joilla elämä on yllättäny. Mutta silti lapsia on vaan yhdelle miehelle ja ikä tulee vastaan. Eli vaikka elämä "yllättää" välillä rankastikkin ei se tarkoita suoraan sitä että tehdään lapsia usean miehen kanssa. Vai onko se muka joku kriisistä selviytymiskeino?? Ei ainakaan pitäs olla..