vieras
Niin, tässä maailmassa tänä aikana, ei taida saada puhua kuoleman mahdollisuudesta. Kuolemaa ei ole, ennen kuin se osuu omaan lähipiiriin. Kuolema on tabu. En ymmärrä, miksi kuoleman esille ottaminen on hävytöntä, joidenkin on täytynyt oppia ottamaan huomioon, että niinkin voi elämässä käydä.Alkuperäinen kirjoittaja Entäpä jos...:Tuotapa tuota.. Jos vaikka on periaate, ettei osta ikinä kun saksalaisen auton, niin sillonkun saksalaisten autojen valmistus lopetetaan, on pakko periaatteestaan luopua, jos auton meinaa saada. Eli kärjistäen: jos ei halua synnyttää kuin yhden miehen kanssa alkuun laitettuja lapsia niin periaate ei lähde huomioimaan mitään lapsen kuolemaa - se nyt on selvä. Nainen voi hallita hedelmöittymistään tässä maailmassa. Lasten teko "käsillä olevan miehen" kanssa vain siksi, että haluaa lapsia tai niin kuin eräs sanoi "ei ole valmis luopumaan kotiäitiydestä" on aivan naisen omassa päätettävissä oleva asia. Ja kyllä, siitä voi tehdä periaatteen. Mutta lapsen kuolemaa ei kukaan voi ikinä ennakoida periaatteen tasolla - minusta tämän asian vetäminen ketjuun on vähintään kyseenalaista, jollei hävytöntä..Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Mä intän vielä tästä yhdestä jossittelusta siinä toisessa ketjussa, johon kukaan teistä, jolla on vastaava periaate ei ottanut kantaa. Näinkin vaan voi elämässä käydä. Haluaisin tietää, uskotteko, että periaatteenne silti pysyisi:
Entäpä jos käy niin kamalasti, että lapsesi kuolee vaikka liikenneonnettomuudessa ja sen jälkeen sinä ja miehesi ajaudutte surussanne erillenne. Ehkä sinä lopulta toipuisit lapsesi menetyksestä ja siitä 5 vuoden päästä rakastuisit uuteen ihmiseen, joka haluaisi saada kanssasi lapsen. Entäpä siinä tapauksessa?
Autoesimerkkiäsi käyttäen, ymmärtääkseni tämän periaatteen omaavat ovat julistaneet, että olisivat periaatteensa mukaisesti sitten ilman sitä autoa.
Minun pointtini on just siinä, että ihmettelen miksi julistaa ehdottomuuksia asioista, joita ei voi ennalta täysin tietää.
[/quote]
Eli tähän viitaten minun pitänee ensimmäistä lasta puuhatessani julistaa miehelleni, että "älä sitten luule, että jäät ainoaksi siementäjäksi, koska luin kaks+:lla, että sä voit heittää veivis ja tää kersa kuolla, et sitten mun on etsittävä uus hedelmöittäjä - voisit alkaa varmuuden vuoks jo kattelee sopivaa; vaikka vähän ittes näköstä ja olosta kaveria"???
Siis joillekin tuntuu olevan niin hlvtn mahdoton ymmärtää, et ihminen mielessään päättää tehdä lapsia vaan yhden kanssa. Ilman, että kirjottaa muistiin varauksen miehen ja yhteisten lasten kuolemasta! Joillakin on oikeasti muutakin elämää kun lasten teko ja kaikki eivät koe tarvetta sinetöidä sitä sadatta parisuhdettaan yhteisellä lapsella. Kyllä sen miehen pitää pysyä vierellä ilmankin tai muuten on huonosti asiat jo niitä olemassa olevia lapsia ajatellen.