Molempien iltavuorot ja koululaisetko keskenään..?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eniaro
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eniaro

Vieras
Hei,

minulla on ongelma. Kun lähden taas töihin, on minulla luultavasti iltavuoroja, sillä olen kaupan alan ihminen. Mieheni tekee joka toisen viikon pelkkää iltavuoroa ja hänen vuoro loppuu niin, että kotona on aikasintaan 22.30.

Pienet saadaan hoitoon vaikka keskellä yötäkin päiväkotiin, mutta mitä teen isojen kanssa? Isojen, jotka siis ovat vielä pieniä kuitenkin. Lähtevät syksyllä 1. ja 3. luokalle ja en tod. usko, että pärjäävät illalla keskenään. Ovat kotona koulusta yhden tai kahden jälkeen ja pahimmillaan siis joutuvat menemään nukkumaankin ilman vanhempia.

Pienempi pelkää olla kotona keskellä päivääkin yksin ja pari kertaa on ollut ja vasta paljasti mulle, että oli piiloutunut kaappiin pelaamaan puhelimella, kun niin pelotti. Sisaruksen kanssa ei ole pelottanut, mutta jos sisarus haluaa vaikka mennä ulos yksin, ei toinen tule pärjäämään sisällä yksin pelkojensa kanssa (talvella kun on vielä pimeää melkein koko ajan). Jos siis syntyy tappelu, niin mullahan soi töissä koko ajan puhelin.

Jos on vaikka kolme iltavuoroa putkeen, emme näe lapsia kolmeen vuorokauteen ja meidän täytyy vain olettaa, että pärjäävät. Sen jälkeen olen 100 prosenttisen varma, että tuo kostautuu ja huutavat ja kiukkuavat monta päivää. Ja miten vahdin, että muuten käyttäytyvät ok ja yleensäki edes menevät nukkumaan ajoissa.

Meillä EI OLE vara käyttää MLL:n tms. lastenhoitopalveluita ja lisäksi asumme maalla, joten hoitajakin tarvitsisi auton ja eihän heillä (nuorilla) kaikilla ole sellasta. Suku asuu kaukana, ainoastaan mummista voi olla SATUNNAISTA apua.

Ja työ on varmaan pakko ottaa vastaan, joten jätänkö lapset kotiin ja toivon, ettei varsinkaan pienempi haastavampi lapsi saa ikuisia traumoja pelkäämisestä, kuinka saunassa on mörköjä ja ikkunan takana sitä ja tätä...
 
Eihän niitä yksin voi jättääkään, joko menet töihin sillä ehdolla että teet miehen iltavuoroviikot vain aamuvuoroa, tai etsit toisen työpaikan. Tai sitten miehen työnantaja joustaa sun työaikojesi mukaan, tai mies etsii uuden työpaikan.
 
[QUOTE="vieras";28280379]Eihän niitä yksin voi jättääkään, joko menet töihin sillä ehdolla että teet miehen iltavuoroviikot vain aamuvuoroa, tai etsit toisen työpaikan. Tai sitten miehen työnantaja joustaa sun työaikojesi mukaan, tai mies etsii uuden työpaikan.[/QUOTE]

Miehen työpaikka ei voi joustaa tai sitten miehen työpari joutuisi tekemään aina iltaviikkoa. Kesken viikkoa ei pysty vaihtamaan työvuoroja vaan se on viikko ja viikko. Ainoa vaihtoehto on sitten, että minä saan järkättyä työvuorot kannaltamme hyvin... Saa nähdä. Mulla ei ole vakityöpaikkaa mihin palata, joten tuntuu hurjalta heti sanella ehdot, millä olisin valmis tulemaan töihin. Ja sinnehän on mentävä vaikka mikä olisi, koska muuten tulee karenssi. Tuskin auttaa, jos sanon, että en voi ottaa vastaan lapsien hoito-ongelmien vuoksi.

Siispä elän toiveissa, että ehdin kotihoidontuen aikana järkätä rauhassa itselleni sopivan työpaikan, eikä tarvitsisi lähteä työttömyyskorvauksen aikana tällasia miettimään.
 
Miehen työpaikka ei voi joustaa tai sitten miehen työpari joutuisi tekemään aina iltaviikkoa. Kesken viikkoa ei pysty vaihtamaan työvuoroja vaan se on viikko ja viikko. Ainoa vaihtoehto on sitten, että minä saan järkättyä työvuorot kannaltamme hyvin... Saa nähdä. Mulla ei ole vakityöpaikkaa mihin palata, joten tuntuu hurjalta heti sanella ehdot, millä olisin valmis tulemaan töihin. Ja sinnehän on mentävä vaikka mikä olisi, koska muuten tulee karenssi. Tuskin auttaa, jos sanon, että en voi ottaa vastaan lapsien hoito-ongelmien vuoksi.

Siispä elän toiveissa, että ehdin kotihoidontuen aikana järkätä rauhassa itselleni sopivan työpaikan, eikä tarvitsisi lähteä työttömyyskorvauksen aikana tällasia miettimään.
Sittenhän sä ehdit opiskella uuden ammatin, missä on päivätyö, niin ei tarvitse jatkuvasti säätää vuoojen kanssa ja näät miestäkin aina miehen aamuvuoroviikoilla.
 
Kaupan alallaan sopparit on usein 30h/vko tai vastaavaa.....yrität sopia miehen iltaviikolle mahd. Paljonvapaita ja aamuvuoroja, luulis onnistuvan, teet niitä iltoja sit kun mies on kotona. Ehdottomasti liian pieniä olemaan illat yksin kotona! Mä en halua jättää 4 ja 6 luokkalaistakaan illoiksi kahdestaan, vaan sumplitaan aina niin, että jompi kumpi on kotona. ( no ovat siis tottakai koulun jälkeen kahdestaan, mut aikuinen kotona viim. Klo 16.30-17)
 
Minusta on paras vaan pitää sellaisia suhteita sukuun, että apua on saatavilla. Meillä vaivataan kummankin vanhempia sekä sisaruksia, sekä myös autetaan heitä tarpeen mukaan.

Jaa, minun vanhemmat ja sisarus ovat kuolleet, miehen äiti aivohalvauksen saanut.
Mutta vastaus kysymykseen on ettet voi jättää noin pieniä koululaisia olemaan keskenään tuommoisia aikoja.
Joko saat soviteltuja vuoroja tai jommankumman on vaihdettava työpaikkaa jos MITÄÄN hoitoapua ei ole saatavilla.
Sanot ettei MLL:n hoitajaan ole varaa, mutta minä sanon ettei sinulla ole varaa jättää lapsia yksin. Heidän hyvinvointinsa on paljon arvokkaampaa.
 
En minäkään jättäisi noin pieniä yksin. Sinullako ei siis ole vielä työpaikkaa? No siinä tapauksessa tietysti laitat ehdoiksi jo työhakemukseen, että joka toinen viikko et voi tehdä iltavuoroja lasten hoidon takia. Mikäli pääset haastatteluun, sanot edelleen tämän ehdon ja pidät siitä kiinni. Mikäli sinua ei palkata sen vuoksi, niin et ainakaan saa karenssia! Kyllähän sillä liiton rahallakin elää...
 
Riiviöiden äiti: Joo, en todellakaan halua jättää yksin, joten siksi mä tässä yritänkin pohtia vaihtoehtoja. Kuitenkin tuo MLL:n tai muun hoitajan käyttäminen maksaa useita kymppejä per pitkä ilta, että on sama sit jäädä jo ite kotiin melkein...

Astrolabe: Meidän suku asuu kaukana, ainoastaan äitini asuu lähempänä, mutta ei hänkään ihan noin vain ole tultavissa. Meidän sisarukset asuu 200-250km päässä, heillä oma työ ja lapset, ei apua. Loput isovanhemmat ja sukulaiset asuu 400km päässä. Eli ei pysty auttamaan.

vieras: Opiskelu on aika huono vaihtoehto rahallisesti, joten tässä vaiheessa pyrin välttämään sen. Yksi vuosi korkeintaan voisi mennä, mutta pidempään en pysty opiskelemaan, kun silloin saan huonommin käteen kuin kotona ollessa ja kulut kasvaa, kun matkaa tulisi väh. 70km päivässä. Nythän tulee vain kauppareissut ym.
 
Joo, siis ei ole työpaikkaa, mutta kaupan alan hommia oon tehny, joten sinnekait sitä ensisijaisesti olis mahdollisuus päästä töihin. Ja ikävä kyllä ne työajat sitten sen mukaiset, ellen pääse johonkin erikoisempaan kauppaan, missä lyhemmät aukioloajat. Mutta niissäkin tahtoo olla 19 saakka silti ne aukioloajat täällä päin.
 
Oletteko miettineet jonkun palkkaamista kotiin? Esim. aupair tmv. Siinä saisivat hoidon samalla pienemmät ja isommat. Tai mieten olisi muutto lähemmäs sukua ja ystäviä? Itse olet tietoisesti valinnut asua vanhempieni lähellä, kun lapset ovat pieniä. Minusta tukiverkko lähellä on välttämätön, vaikka meillä molemmilla päivätyö. Välillä muutto kauemmas houkuttelisi mm. halvempien asuntojen takia, mutta en voisi kuvitellakaan tilannetta, ettei mitään apua olisi lähellä.
 
En jättäisi tuon ikäisiä keskenään missään nimessä.

Joku muu ratkaisu täytyisi keksiä, naapuruston, tuttujen, työkavereiden tuttujen kautta opiskelijatyttö tsm. hoitamaan iltaisin tai muuta vastaavaa.
 
Minusta on paras vaan pitää sellaisia suhteita sukuun, että apua on saatavilla. Meillä vaivataan kummankin vanhempia sekä sisaruksia, sekä myös autetaan heitä tarpeen mukaan.

Kurjaa ajattelua. Lapsiperheen tarvitsema apu kun voi olla sellaista, jota esimerkiksi sairas sukulainen ei parhaalla tahdollaankaan voi tarjota (jos on sellaisella tavalla onnettomuudekseen mennyt sairastumaan...). Silloin saa sinun logiikkasi mukaan sitten sukulaisen tai omaisen hylätä, kun hänestä ei enää ole hyötyä ja apua...

Pidin sinua välillä ihan fiksuna...
 
Missään tapauksessa ei voi jättää noin pieniä illaksi kotiin yksin. Mikä sitten on ap:lke ratkaisu en tiedä.

Mietityttää vaan eikö ihmiset yhtään suunnittele elämäänsä. Tehdään vaan liuta lapsia, ei työpaikkaa mihin palata, molemmat iltavuoro töissä ja sit ihmetellään mitäs niille lapsille tehdään. Ei oo oikein rahaakaan, et vois kouluttautua uudelleen, vai onko ylipäätänsä sitä koulutusta edes ollenkaan? Oisko tätäkin asiaa kannattanu miettiä jo viisi vuotta sitten , niin ois ehtiny kouluttautua ja ehkä säästää rahaakin, jotta olis varaa kouluttautua vaik sit myöhemmin.
 
Minusta on paras vaan pitää sellaisia suhteita sukuun, että apua on saatavilla. Meillä vaivataan kummankin vanhempia sekä sisaruksia, sekä myös autetaan heitä tarpeen mukaan.

Ei kuule ihan helppoa tulla mummon 500kilometrin päästä tulla hoitajaksi illalle.Sattuu olemaan vielä töissä itsekin päivät.Sisaruksia ei meillä kummallakaan ole.Haudan takaa ei miehen vanhemmat voi apuun tulla...Se niistä väleistä!
 
Jos minä muuttaisin lähelle sukua (siis missä suurin osa suvusta on), ei meillä olis välttämättä kuin toiselle töitä. Asuvat kaukana pohjoisessa pienellä paikkakunnalla, missä työllistymismahdollisuudet ovat todella heikot. Lisäksi isovanhemmat ovat töissä ja alkoholisteja, joten heille ei voisi edes luottaa. Minun isälläni on sellainen sairaus, ettei pysty hoitamaan eikä jaksa hoitaa.

Sisarukset asuu kaikki eri paikkakunnilla, joten pitäisi sitten yrittää valita se sisarus, joka auttaisi varmasti. Miten he, vuorotyöläiset, juuri sen paremmin ehtis? Eli yhden oljenkorren varaan ei voi asettautua ja lähteä myymään taloa, mies vaihtamaan VAKItyöpaikkaa yhtäkkiä pois ja mitäs sitten, jos olisimmekin siellä kumpikin työttömänä. Tänne ollaan alunperin juuri työn vuoksi tultu, koska siellä ei ollut.

Au pair taitaa tulla aika kalliiksi ja hälle pitäisi olla oma tila/huone eikö vain? Mulla ainakin on tällanen käsitys. Muuten ottaisin aupairin vaikka heti!! Lapset oppisi (mielellään) englantia ja hoitoapu olisi lähellä ja tuttu ja luotettava.
 
Minusta on paras vaan pitää sellaisia suhteita sukuun, että apua on saatavilla. Meillä vaivataan kummankin vanhempia sekä sisaruksia, sekä myös autetaan heitä tarpeen mukaan.

minun vanhemmat ja sisarukset asuvat 100-300km päässä ja ovat itsekin työelämässä kaikki. Miehen suku asuu 50-70km päässä mutta sielläkin on omat menot ja työt. Miehen äiti on ainoa joka voi auttaa koska osa-aikaeläkkeellä mutta hänkään ei suostu ajamaan meille vaan lapsi pitää viedä ja hakea hoitoon joten vakituinen hoitopaikka sekään ei voi olla.
 
Au pair taitaa tulla aika kalliiksi ja hälle pitäisi olla oma tila/huone eikö vain? Mulla ainakin on tällanen käsitys. Muuten ottaisin aupairin vaikka heti!! Lapset oppisi (mielellään) englantia ja hoitoapu olisi lähellä ja tuttu ja luotettava.

Aupair ei ole loppujelopuks kovinkaan kallis. siis taskuraha on jotain 300-400€ plus tietenkin asuminen ja ruoka. Ja tosiaan tarvitsee oman huoneen. jos olisi kotihoidossa oleva lapsi niin kotihoidontuki auttaa maksujen kanssa aika hyvin.
 
no nykyajan työelämä on sellaista, että iltavuoroja on monissa paikoissa tehtävä. Ei siinä paljon lapset paina työkkärinkään mielestä, karenssilla uhkaavat.

Itse hoitoalalla ja töitä tehtävä niin aamussa kuin illassa. Jollain ne lapset elätettävä ja tuon ikäiset pärjäävät ajoittain keskenään.
 
Missään tapauksessa ei voi jättää noin pieniä illaksi kotiin yksin. Mikä sitten on ap:lke ratkaisu en tiedä.

Mietityttää vaan eikö ihmiset yhtään suunnittele elämäänsä. Tehdään vaan liuta lapsia, ei työpaikkaa mihin palata, molemmat iltavuoro töissä ja sit ihmetellään mitäs niille lapsille tehdään. Ei oo oikein rahaakaan, et vois kouluttautua uudelleen, vai onko ylipäätänsä sitä koulutusta edes ollenkaan? Oisko tätäkin asiaa kannattanu miettiä jo viisi vuotta sitten , niin ois ehtiny kouluttautua ja ehkä säästää rahaakin, jotta olis varaa kouluttautua vaik sit myöhemmin.

Elämää on hankala suunnitella täydelliseksi ja vieläpä niin, että se sellasena tulis täyttymään ja pysymään. Jos sellasta jää oottamaan, oikeaa ja täydellistä aikaa perustaa perhe, jää mitä todennäköisimmin lapsettomaksi. KOSKAAN ei ole hyvä aika perustaa perhettä.

Hei, tää on ONGELMA, johon mä haen RATKASUA, ehkä ideoita toisilta jne. Kyllä mä sitten loppupelissä ihan ite hoidan tän asian ilman, että käyn sun kukkarolla tai tuon sulle niitä lapsia. Ja kyllä, minulla on koulutus kaupan alalle käytynä.

Ja vielä: Ei sitä voi lapsia hankkiessa tietää, mihin kaikkeen sitä joutuu vielä. Ja ihan hyvin niin, sillä tuskin sitä sitten tekis sitä ensimmäistäkään lasta. Onneksi niitä lapsia ei "tehdä" järjellä aina ;)
 
[QUOTE="viima";28280860]Aupair ei ole loppujelopuks kovinkaan kallis. siis taskuraha on jotain 300-400€ plus tietenkin asuminen ja ruoka. Ja tosiaan tarvitsee oman huoneen. jos olisi kotihoidossa oleva lapsi niin kotihoidontuki auttaa maksujen kanssa aika hyvin.[/QUOTE]

Omaa huonetta ei ole antaa. Ei ole edes omille lapsille omia huoneita vaan ovat samoissa. Ja kotihoidontuki kun loppuu, niin sen jälkeen kuitenkin on vähän siinä ja siinä, pystyykö pitämään.
 
Mietityttää vaan eikö ihmiset yhtään suunnittele elämäänsä.

et on parempi tehdä vuosikymmnet duunia mistä ei tykkää, missä on surkea palkka, asua talossa josta ei tykkää. vain sen takia et sukulaiset sattuu elämään siellä jossain hevonkuusessa ja voivat vahtia lapsia!? tai toisen täytyy nyt kouluttaa itsensä sellaiseen työhön et on vain päivätyötä, ihan sama vaik olis 10vuotta opiskellut unelma-ammattiinsa ja siellä hyvä työllisyys. tai sit täytyy vaihtaa puolisoa!

kun ei se elämä aina mene käsikirjoituksen mukaan. huonossa työtilanteessa voi joutua ottamaan vastaan sen vuorotyön ja muuttamaan kauas sukulaisista(jos niitä edes on).

mut ap. kannattaa jo nyt katsella niitä työpaikkoja joissa voit vaikuttaa työaikoihisi. ja kyllä itsellä ainakin on otettu omat toiveet vastaan vuorolistoja suunniteltaessa silloin joskus kun kaupas töis olin.
 

Yhteistyössä