Miksi naiset eivät päässeet turkulaisen somalipojan hautajaisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Suomessa on toki uskonvapaus, mutta se ei tarkoita sitä, että ihan kaikesta tarvitsee alkaa hakemaan korvauksia, kun vahingossa kuuli suvivirren.
Kuulin eräänä päivänä jonkun soittavan muslimien rukouskutsua. Olisiko pitänyt hakea korvauksia?

Koska Suomessa ei opeteta tunnustuksellista uskontoa, minusta ihan jokaisen oppilaan pitäisi uskonnon tunneille osallistua ja ne voitaisiin muuttaa uskontohistoriaksi. Ihan kaikkien on hyvä ymmärtää, miten ihmisten typerät uskomukset vaikuttavat suuresti heidän elämäänsä.
Et voi verrata oppivelvollisen koulussa varoittamatta ja ”pakotettuna” kuulemaa virttä ja vaikka parvekkeella kuulemaasi naapurin kaapuporukan soittamaa uskon joikua keskenään
 
Nimenomaan tässä se ristiriita tulee. Ei voi saada vapaampaa ja parempaa elämää, jos pitää tiukasti kiinni entisen yhteiskuntansa normeista ja käytännöistä, joita lähti pakoon? Ihmisten ongelma on usein se, että heillä on käsite siitä mitä he haluavat, mutta ei eivät ymmärrä, että jostakin vanhasta pitää luopua, jotta jotain uutta voi tulla tilalle. Tästä syystä nämä ihmiset harvoin sopeutuvat länsimaiseen yhteiskuntaan ja siksi heidän yhteisönsä ovat ensisijaisesti haitallisia kantaväestölle.

On selvää, että ryhmässä on poikkeuksia, mutta enemmistön toimiminta painaa enemmän.

Enkä nyt tiedä miten miesten harjoittama naisten ulkonäön arvosteleminen poikkeaa siitä, että naiset arvostelevat myös toisiaan ja miehiä. Useammin minä kuulen naisilta huomattavasti kriittisempää puhetta muiden ulkonäöstä kuin miehiltä. Ihmiset kiinnittävät huomion muiden ulkoiseen habitukseen ja se on ihan normaalia. Sitä tekee kaikki. Itse tykkään katsella kauniita ihmisiä, kuten varmasti ihan kaikki.

Areenasta saattaisi vielä löytyä noin vuosi sitten katsomani jalkapallofanien ultrista (superkannattajista) kertova dokkari, jossa väsättiin tifoja ja tavoiteltiin tasa-arvoa, mutta siinä oli myös nuoria miehiä Pohjois-Afrikasta, joiden tarinoissa valottui se mistä arabikeväässä pitkälti oli kyse (jalkapallon lisäksi).

Vapaudella en tarkoittanut normeja ja arvoja, vaan diktatuuristsa elämisestä vapautumista. Sitä on ehkä vaikea tajuta, ellei ole elänyt sellaisessa maassa (itse olen elänyt eli tiedän sen ilmapiirin, joka kyllä ulottuu ulkomaalaisiinkin). Jalkapallostakin tuli protestin väline ja hyvinhän siinä sitten ei käynyt. Kyse on ihmisen perusoikeuksista, saada ilmaista mielipide, saada kannattaa haluamaansa puoluetta, saada olla nuori ihminen ja saada elää ilman esim. mielivaltaista poliisia, joka heittää putkaan, jossa ollaan määräämättömän ajan ja joudutaan kidutetuksi tai henki lähtee vain siksi, että on katsottu jalkapalloa joukossa, joka on tulkittu protestiksi hallintoa vastaan.

Tuossa sinun jälkimmäisessä kappaleessasi näkyy, miten normalisoit sen, että naisten ulkonäköä pitää saada arvostella. Nainen on suorastaan sitä varten ja "kaikkihan sitä tekee". Kyllä naisetkin voivat olla sovinisteja, vaikka se on harvinaisempaa. Se ei kuitenkaan muutu siitä yhtään paremmaksi käytökseksi teki sitä sitten muslimi tai suomalainen. Iranissa se vain viedään pitemmälle siveyspoliisin muodossa. Samasta asiasta kuitenkin on perimmältään kyse, kontrollista. Toki kenenkään ei tarvitse siitä Suomessa välittää, vaan tuollaiset jäävät arvioitsijan omaan piikkiin.

Mitä tulee siihen kuka sopeutuu elämään täällä, niin se on tosi monimutkainen asia, jota ei voi tuollaiseksi sloganiksi purkaa ollenkaan. Ajattelutapani taitaa olla niin perusteellisella tavalla erilainen, että urakka on tähän kohtaan liian suuri. Kun tuo slogan tuntuu ensinnäkin ajattelevan, että olisi vain yksi kokonaisuus, johon pitäisi sopeutua. Eihän sellaista ole. Sitten ymmärrän, jos tarkoitettiin lakeja. Ja valtaosahan niinhin sopeutuukin. Jos taas tarkoitettiin esim. naisten asemaa, niin surullisella tavallahan näistä ihmisistä osa tuo esille sen, miten naisten kuolema lähisuhdeväkivaltaan ei tunnu kiinnostavan Suomen valtiota.
 
Älä puhu pjaskaa.
Sinähän yksin sitä harrastat

-Merkittäviä uskontojen leimaamia tai niihin vahvasti kytkeytyviä historiallisia konflikteja ovat olleet:Ranskan uskonsodat (1562–1598): Katolilaisten ja hugenottien (kalvinistien) väliset veriset sisällissodat.

Kolmikymmenvuotinen sota (1618–1648): Yksi historian tuhoisimmista sodista, joka alkoi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ja protestanttisten ruhtinaskuntien uskonnollisena selkkauksena, mutta laajeni eurooppalaiseksi valtataisteluksi.

Ristiretket (1095–1291): Katolisen kirkon ja eurooppalaisten hallitsijoiden sotaretket Pyhän maan valtaamiseksi muslimeilta.Islamin valloitusretket (600-luku – 700-luku): Uuden uskonnon ympärille muodostuneen valtakunnan nopea laajeneminen Arabian niemimaalta Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan ja Espanjaan.Uskonto on historian saatossa toiminut usein konfliktien polttoaineena ja legitimiteetin antajana, vaikka todelliset syyt liittyisivät resurssien hallintaan, alueisiin tai poliittiseen valtaan.

Nykypäivän konflikteissa uskonnolliset jännitteet kietoutuvat tyypillisesti tiiviisti yhteen etnisten ja nationalististen tavoitteiden kanssa
 
Ehkä on sittenkin hyvä avata ajattelutapojen eroa, sillä niiden valtaisa ero ilmentää myös konkretiaa, joka "sopeutumisen" vaatimukseen liittyy. Vaikka olemme suomalaisia, on kovin vaikea ymmärtää toisiamme, koska tulokulma (siihen liittyvine elämänkokemuksineen) on niin erilainen. Mihin Suomeen olisi sopeuduttava? Mihin Saksaan minun pitäisi sopeutua Saksassa ollessani, kun Saksaan mahtuu vaikka ja mitä?

Jokainen, joka on asunut vieraassa maassa tietää mitä minä tarkoitan. Eihän sopeutuminen ole mitenkään mahdollista, kenenkään osalta. Eikä se myöskään ole tarpeellista, ellei sitten tarkoiteta vain sitä, että oppii tietämään miten tilanteissa kannattaa käyttäytyä ja miten asiat siinä maassa menevät.

Jokaisessa maassahan on oma normaalinsa. Espanjassa pieni lommo autossa ei merkkaa mitään, Saksassa joku naapuri voi tulla huomauttamaan, että sun olisi syytä pestä autosi. Kohteliaisuuden osalta normaali on erilainen joka maassa. Mutta se riippuu myös yhteisössä jossa elät eli suurkaupungeissa autosi likaisuudesta ei tule kukaan huomauttamaan (paitsi autovuokraamossa). Jos et opi kyseisen maan kanssakäymisen normaalia, sinua katsotaan karsaasti. Mutta vieraalle annetaan myös mahdollisuus toimia kuin "ulkomaalainen" ja jos heitä on paljon, siitä muodostuu uusia normeja. Sinusta tulee se "suomalainen", joka edustaa toiseutta, vaikka osaisit säännöt. Saksalainen ei hevin päästä naapuria ystäväksi eikä varsinkaan työkaveria, yksityiselämä on aivan kuin omasta maailmastani, vaikka olen suomalainen. Eli yllättäviä yhtäläisyyksiä löytyy - olen kuullut monen Suomessa asuvan ulkomaalaisen pitävän siitä, että he voivat vihdoinkin täällä olla oma itsensä eli introvertteja.

Mutta suurin outous itselleni tuossa sopeutumisen vaatimuksessa on kuitenkin se, että sanotaan ryhmän X olevan tietynlainen. Miten joku voi oikeasti ajatella noin? Sillä selvästi ollaan tosissaan. Ja kenties suomalaisistakin ajatellaan samalla tavalla. Mutta en minä koe erityistä yhteyttä suomalaisiin ulkomaillakaan. En näe, että olisimme yhtenäinen ryhmä, vaikka tunnistan oman ryhmäni ja se tuo tiettyä tuttuutta kuten sen, että osaan aavistella mistä päin Suomea (omine tapoineen) joku tyyppi on hänen murteensa perusteella. Kouvolaiset legendaarisen tylyjä tai asiallisia, savolaiset ja karjalaiset menevät italialaisista. Jne.
 
Sekin on ikävä paradoksi, miten suomalaisten väitetään olevan kovin tasa-arvoisia, mutta silti meillä murhataan naisia enemmän kuin missään Alppien pohjoisenpuoleisessa maassa. Eivätkö nämä vaimojaan turpaan mätkivät ja heitä tappavat miehet ole sopeutuneet suomalaisuuteen? Tai oikeusjärjestelmä, onko se kuitenkin enemmän slaavilainen, ettei yhdestä akasta niin väliä, ainahan täällä vaimot ovat turpaansa saaneet, se on luonnonlaki.
 

Yhteistyössä