´Mites muut olette huomioineet tuloerot asunnon omistuksessa?

Toisella asunto toisella ei mitään.
Toinen myy asuntonsa pois.
Ostavat yhdessä yhteisen asunnon 50/50 jota molemmat maksan tasan saman summan.

Ja toinen sijoittakoon rahansa vaikka sijoitusasuntoon.

 

[QUOTE="aviomies";28017499]Ei mitenkään. Olen ollut töissä, pl isyysvapaat tietenkin, vaimoni on hoitanut lapsiamme pääosan ajastaan. Ei ole ikinä tullut edes mieleeni että alan laskemaan pennosiani mitä olen tienannut. En ole laskelmoinut että kun erotaan niin nyt jään häviöllä tässä.. En todellakaan..

Lapseni ovat voineet olla kotona ja vaimoni on heitä hoitanut. Sille myös pitäisi laskea hinta.. Eli talo on fifty-fifty vaikka minä maksan lainata pois. En ikinä ajat ellutkaan hyötyväni taloudellisesti vaimostani.
Rakastuin häneen ja halusin perheen hänen kanssaan.[/QUOTE]

AP, ota tästä mallia!

 

sehän se on saatana oikein että mies maksaa talosta 300 000€ nainen 10 000€ onhan se vittu perkele saatana oikein että eron tullen ämmä saa 150 000€ ja perusteeksi riittää että on ollut kotona hoitamassa 9kk oma lasta eikä ole pääsyt kartuttamaan omaisuuttaan perkeleen siivoojan 1200€ palkallaan, Haistakaa lehmät vittu.

Tää oli hauska. Illan paras.

 

No onpa hyvä alku ap:lla asiassa kun ekana avioeroa ajattelee.

Ajattelen myös hyvin pitkälti sitä miten saada turvattua vaimoni tulevaisuutta ;-) tämä asia on jännä ihmiset varautuvat sairauksiin irtisanomisiin ja kaikkeen.. Mutta jostain syystä niinkin yleinen asia kuin avioero aiheuttaa osalle ihmisiä suunnilleen oksennusreaktion, jos tähänkin haluaa varmistusta että asiat menisivät hyvin tämänkin sattuessa.. Ymmärtäisin hyvin nämä negatiiviset ajatukset jos kirjoittaisin ettei nyxä saa mitn erotessa mutta ei, nyt on kyseessä järki

 

Tuskin kovinkaan moni avioliittoa suuniteltaessa miettii eroa silti ikävä totuus on että nykyään erotaan useammin kuin koskaan ennen, ja helvetin monta kertaa ositukset menevät todella pahasti päin persettä, näin kävi myös minulle aiemmassa suhteessa.j

 

Onneksi mieheni ei ole noin skeptinen meidän liittoa kohtaan, että heti naimisiin mentäessä ajatellaan eroa. Ja toiseksi onneksi on muut arvot tärkeämpiä kuin raha. Mieheni sanoikin, että me saataisiin kaikki hänen omaisuutensa, koska hän haluaa parasta minulle ja lapsilleen.

 

Nyy tän asian sumplimisella ollaan molemmat sitä mieltä ett otetaan erilliset lainat ja omistusoikeus tulee olemaan
50/50. Mä saan maksettua omistukseni pois 3-5 vuodessa jonka jälkeen voin hommaa sijoitusasunnon ja jos ero tusi saan myytyä sen pois ja ostettua tämän kokonaan itselleni.

 

[QUOTE="vieras";28018875]Onneksi mieheni ei ole noin skeptinen meidän liittoa kohtaan, että heti naimisiin mentäessä ajatellaan eroa. Ja toiseksi onneksi on muut arvot tärkeämpiä kuin raha. Mieheni sanoikin, että me saataisiin kaikki hänen omaisuutensa, koska hän haluaa parasta minulle ja lapsilleen.[/QUOTE]

Minäkin olen kuullut ja nähny lopputuloksia kun ollaan naiveja eikä pystytä uskoman eron mahdollisuuteen eik siihen että se ihana kulta onkin mailman vittumaisin rahanahne haahka joka on hoitanut asiat niin että jää varmasti voitolle.. Samalla kun on itse panostanut rahallisesti paljon suhteeseen ja taloon

 

Hei,

minulla oli pitkään pienemmät tulot kuin miehelläni, ja hän on maksanut asunnostamme 70% ja minä 30%.
Meillä on avioehto joka koskee VAIN avioeroa. Avioeron tapahtuessa saan asunnon arvosta tuon maksamani osan, 30%.

Sen sijaan jos toinen meistä kuolee tms. niin silloin rahat ja asunto menevät 50/50 ja lesken elämä on turvatumpaa.

 

No meillä on perhe. ei olla mitenkään.

 

Ja kannattaa ottaa huomioon sellainen seikka, että kaikki liitot päättyvät. Joko eroon tai toisen kuolemaan. Varsinkin perheissä, joissa on sinun, minun ja yhteisiä lapsia, kannattaa miettiä asioita ennakkoon.

 

no jos alat emännältäsi penäämään tuollaista ehtoa, niin emäntähän voi ajatella, että lapsi on hänen 7/3 suhteessa, tai vaikkapa 75 pros ja 25 pros?

Ei nainen tule koskaan ansaitsemaan enempää kuin mies. Se johtuu jo lapsesta. Et voi vaatia "reiluutta", koska ei elämä ole reilua. Ei ole reilua se, että nainen synnyttää, hoitaa ja saa vähemmmän ylipäänsä palkkaa kuin mies. Miksi naista pitäisi vielä rankaista. Hölmöä! Nainen maksaa vielä kahdenkymmenen vuoden päästä vähistä tuloistaan lainaa (jos erilliset lainat) hoitaa lapsia, on luopunut urastaan.. Samalla kun sinä jo havittelet uutta moottorikelkkaa, kun sitä rahanpaskaa nyt vaan sattuu olemaan. Ihan oikeesti! Get a life! Enpä haluais olla vaimosi hyi yök!

 

Meillä on vain yksi tili ja kaikki rahat ovat joka tapauksessa yhteisiä. Mies omisti asunnon johon muutettiin kun mentiin naimisiin, osa on jo siirretty mun omistukseen mutta mulle on oikeastaan ihan sama miten se jaetaan, kun yhteistä elämää ajateltiin viettää vielä aika pitkään...

 

[QUOTE="piu";28051764]no jos alat emännältäsi penäämään tuollaista ehtoa, niin emäntähän voi ajatella, että lapsi on hänen 7/3 suhteessa, tai vaikkapa 75 pros ja 25 pros?

Ei nainen tule koskaan ansaitsemaan enempää kuin mies. Se johtuu jo lapsesta. Et voi vaatia "reiluutta", koska ei elämä ole reilua. Ei ole reilua se, että nainen synnyttää, hoitaa ja saa vähemmmän ylipäänsä palkkaa kuin mies. Miksi naista pitäisi vielä rankaista. Hölmöä! Nainen maksaa vielä kahdenkymmenen vuoden päästä vähistä tuloistaan lainaa (jos erilliset lainat) hoitaa lapsia, on luopunut urastaan.. Samalla kun sinä jo havittelet uutta moottorikelkkaa, kun sitä rahanpaskaa nyt vaan sattuu olemaan. Ihan oikeesti! Get a life! Enpä haluais olla vaimosi hyi yök![/QUOTE]

eli kohtuullista olisi jos minä antaisin emännälle 0.5m€ vaikka 20v päästä?

 

tässäkin varmaan vähän vaikuttaa se tuloerojen suuruus on hivenen eri asia jos 20v aikana eroa on 50 000 tai 800 000€ eikös niin? mä en ymmärrä ajatusmailmaa jossa eron sattuessa tämä pieni tuloisempi ospuoli saa omaisuutta mukaansa enemmän kuin olisi 30v työuralla tienannut

 

Avioliitossa tulo erot ei vaikuttaisi mitenkään. Eriasia olisi ennen avioliitto hankittu tai peritty omaisuus, joista niistäkin tulee äkkiäkin mieleen muutama poikkeus.

 

Avioliitossa tulo erot ei vaikuttaisi mitenkään. Eriasia olisi ennen avioliitto hankittu tai peritty omaisuus, joista niistäkin tulee äkkiäkin mieleen muutama poikkeus.

en yhtään ihmettele että tästä maasta löytyy todella surullisia tarinoita.. avioeroproentin ollessa 50% pitää van luottaa etttä yhdesä pysytään..

 

[QUOTE="aapee";28052137]tässäkin varmaan vähän vaikuttaa se tuloerojen suuruus on hivenen eri asia jos 20v aikana eroa on 50 000 tai 800 000€ eikös niin? mä en ymmärrä ajatusmailmaa jossa eron sattuessa tämä pieni tuloisempi ospuoli saa omaisuutta mukaansa enemmän kuin olisi 30v työuralla tienannut [/QUOTE]

Asiahan on yksinkertaista ratkaista ennen yhteen muuttoa. Joko et ota pieni tuloisempaa puolisoa tai vähintään otat puolison jolle sinun käsityksesi omaisuudesta ja perheen yhteisistä/erillisistä tuloista on ok.

 

Asiahan on yksinkertaista ratkaista ennen yhteen muuttoa. Joko et ota pieni tuloisempaa puolisoa tai vähintään otat puolison jolle sinun käsityksesi omaisuudesta ja perheen yhteisistä/erillisistä tuloista on ok.

rakkaus kun ei katso tuloja Ja emännällä ei onneksi ole mitään ongelma tän asian suhteen, hänenkään mielestä ei ilmeisesti ole se että jotkut rikastuvat valitsemalla (varakkaan) puolison..
Tässä lähinnä kyseltiin neuvoa miten noi kannattaisi jakaa että saataisiin oikudenmukainen ja reilu systeemi molemmille.. Ja kyllähän epäsuorasti vaikka perheellä olisi omat rahat varakkaamman tulot vaikuttavayt positiivisesti kaikkeen.. myös huonompi tuloisen rahoihin

 

[QUOTE="aapee";28052165]rakkaus kun ei katso tuloja [/QUOTE]

Ei ehkä katsokaan mutta tiettyjä käsityksiä yhteiselämästä sen pitäisi mielestäni katsoa. Surullisinta on se että huomaa ensi huuman mentyä ohi että ne käsitykset on erilaiset.

Oikeudenmukaisin jako on silloin kun molemmat voivat olla siihen tyytyväisiä, jos niin ei ole jotakin asioille on pakko tehdä. Tarkistaako jompi kumpi tai molemmat käsityksiään vai todetaanko yhteiselämä mahdottomaksi tai jotakin muuta lienee sitten tapauskohtaista.

 

Ei ehkä katsokaan mutta tiettyjä käsityksiä yhteiselämästä sen pitäisi mielestäni katsoa. Surullisinta on se että huomaa ensi huuman mentyä ohi että ne käsitykset on erilaiset.

Oikeudenmukaisin jako on silloin kun molemmat voivat olla siihen tyytyväisiä, jos niin ei ole jotakin asioille on pakko tehdä. Tarkistaako jompi kumpi tai molemmat käsityksiään vai todetaanko yhteiselämä mahdottomaksi tai jotakin muuta lienee sitten tapauskohtaista.

juuh käsitykseni puolisostani pitää onneksi paikkaansa hän ei ole ahne ja ollaan hyvin samoilla linjoilla asioiden suhteen.. ja kyllä uskon että saadaan helpostikkin luotua järjestelmä joka ottaa huomioon sen että hän joutuu olemaan lasten kanssa kotonakin, alustavasti puhuttu mm että minun velvollisuuteni on silloin maksaa hänen osuus lainasta ja kaikki asumiskulut..

 

Myönnetään että minun viitekehykseni on aika erilainen kuin keskiverto palkansaajan omakotitalossa joten sillä lienee jokun verran vaikutusta käsitykseen kotitaloudesta mieluummin yhtenä kokonaisuutena kuin kahtena erillisenä yksikkönä. Toisenlaisessa tilanteessa tai lähtökohdista käsin tilanne saataisi olla toinen.

 

Onneksi kaikki menee mikä tulee niin ei tartte kummankaan pelätä että toinen hyötyy toisesta Jotain positiivista köyhänä olemisesta.

 

Mites mielipide olisiko Jennin pitänyt saada puolet Kimin omaisuudesta? Minun mielestä ei ja sama pätee pienemmissäkin tapauksissa.. Omilla teoilla kerätään omaisuutta ei muiden ansiolla.

 

kirjoittelinkin tuossa aiemmin..

Miksi olette ylipäänsä menneet naimisiin? Mielestäni avoliitossa ei naisella ole oikeudellista turvaa, eikä kellään elatusvelvollisuutta, mutta avioliitossa ihan oikeasti sellainen on.

Eli, kun olet avioliitossa, sinulla ON elatusvelvollisuus. Minusta olisi ihan hirveää olla kanssasi avioliitossa. Yksi peruslähtökohdista on se, että ei olla ahneita narsistipaskoja, joka haluaa pitää viimeiseen senttiiin asti rahoja itsellään, vaan avioliitossa vallitsee Tasa-arvo. Oletko kuullut moisesta termistä?

Kuulostaa siltä, että olet katkera. Rahallinen epätasasuhta luo välillenne epätasa-arvon. Et juuri arvosta vaimoasi, koska et halua hänen nauttivan omasta hyvinvoinnstasi. Kuulostat erittäin kypsymättömältä lapsirievulta.

Miten teidän avioliitto tulee toimimaan, jos et pysty luottamaan? Ajat teidät tuhoon. Olette jo nyt erillänne, kun vaimosi on huomannut epäsuhdan välillänne, enkä usko, että olette kovin vahvasti sitoutuneet, kun kerran noin pitää erillisinä olla rahat.

Hyi, yäk.