Miten TYTTÖLAPSI palkitsee äitinsä?

[QUOTE="mmmm";26081242]Jotenkin tuntuu että sulla on nyt jotain käsittelemättömiä asioita lapsuudesta, jotka vaikuttaa sun suhtautumisessa lapsiisi. Mulla on "vaan" 2 tyttöä, mutta totta kai se ilahduttaa kun tyttö piirtää perheen kuvan tai saa uuden ystävän tai halaa. Vai luulitko että ilahtuisin enemmän naapurin pojan tekemisistä kuin oman tyttöni? Sun vanhemmat ei ole ihan normaaleja, koskka ei mun vanhemmat noin suhtaudu mun lapsiin, miten suhun on suhtauduttu eli kyllä ihan ihastelevat tyttöjen touhua siinä missä mun siskon pojankin osaamisia.[/QUOTE]

Meidän molempien vanhemmat ainakin suhtautuu täysin eri tavalla eri sukupuoliin.

Odotukset jne on ihan erit kun on tytöistä kyse.

pojille ollaan työntämässä mopoja autoja, ajokortteja, tyttöjä ollaan työntämässä hoivaamaa ja keittiöön.

Tyttöjen kiukuttelua suvaitaa paljon vähemmän.

 

Ja ei tuo koske pelkästän meidän vanhempia, se koskee koko yhteiskuntaa.

 

[QUOTE="niin";26081291]Ja ei tuo koske pelkästän meidän vanhempia, se koskee koko yhteiskuntaa.[/QUOTE]

no toivottavasti itse et tietoisesti kohtele lapsiasi eri tavoin..

 

Jos lapsia kohdeltaisiin samoin riippumatta sukupuolesta, ei ketän kiinnostaisi sukupuoli ollenkaan. mutta se on melkein aina tärkein asia terveyden jälkeen.

Pojille maailma on vähemmän kriittinen, vaaditaan ja odotetaan puolta vähemmän. Itsetunto kasvaa ja ylimielisyys ja röyhkeys kukoistaa.

 

mun mies on joutunut tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin pikkusiskonsa. en siis allekirjoita tota että kaikissa perheissä tyttö olisi se "kotiorja".

 

[QUOTE="niin";26081314]Jos lapsia kohdeltaisiin samoin riippumatta sukupuolesta, ei ketän kiinnostaisi sukupuoli ollenkaan. mutta se on melkein aina tärkein asia terveyden jälkeen.

Pojille maailma on vähemmän kriittinen, vaaditaan ja odotetaan puolta vähemmän. Itsetunto kasvaa ja ylimielisyys ja röyhkeys kukoistaa.[/QUOTE]

eli tarkoitat että kaikki oikeasti haluaa pojan?

itse olen saanut ja halunnut 2 tyttöä ja molemmilla kerroilla toivonut juuri tyttöä. eiköhän sukupuoli kiinnosta siksi että jotain vauvasta pitää kysyä ja muutenhan ovat vastasyntyneinä ihan samanlaisia, osaavat samat jutut, ainoastaan jalkovälissä on eroa.

 

[QUOTE="mmmm";26081311]no toivottavasti itse et tietoisesti kohtele lapsiasi eri tavoin..[/QUOTE]

Mummolaan en lapsia laita paitsi jos itse haluavat mennä. En tykkää tuosta että yritettään keittiiöön työntää koululaisia, kun itse ollaan päivät pitkät kotona terveensä eläkkeellä.

 

[QUOTE="mmmm";26081335]eli tarkoitat että kaikki oikeasti haluaa pojan?

itse olen saanut ja halunnut 2 tyttöä ja molemmilla kerroilla toivonut juuri tyttöä. eiköhän sukupuoli kiinnosta siksi että jotain vauvasta pitää kysyä ja muutenhan ovat vastasyntyneinä ihan samanlaisia, osaavat samat jutut, ainoastaan jalkovälissä on eroa.[/QUOTE]

Näin. Mulla on kaveri, joka suunnitellusti hankki vain yhden lapsen. Sanoi (ja mulla on syytä uskoa hänen sanomisiinsa), että he molemmat miehen kanssa toivoivat nimen omaan tyttöä. Onneksi saivat, koska tämä äiti sanoi "kaipa sitä poikaakin olisi oppinut rakastamaan". Eli kaikki EIVÄT todellakaan toivo poikaa. Itse toivoin jossain vaiheessa poikaa, mutta suurempi puute olisi kyllä ollut jos yhtään tyttöä ei olisi tullut.

 

Te jotka kirjoititte että veljiltänne vaadittiin vähemmän, oletteko koskaan jutelleet veljen kanssa ja kysyneet, onko heiltä jäänyt jotain hampaankoloon? Mieheni ei osannut laittaa ruokaa ja on siitä vähän hapan äidilleen,että opetteli sen vasta aikuisena. Nykyisin meillä mies laittaa ruoan, koska pitää harrastuksestaan. Suvussa kulkee juttu, kuinka mieheni oli tunkenut äidin tekemää perunamuusia isänsä saappaanvarteen, miestäni ei yhtään naurata koko juttu, äitiään ja tätejään kylläkin. Mieheni myös kertoo, kinka äärimmäisen turhauttavaa hänestä oli teini-iässä kasvaa maalla, vailla järkevää tekemistä ja osallistumista kotitöihin.

Mutta mutta, ehkä asia on molemminpuolinen? Juttelin muutaman suvun miehen kanssa, ja he kertoivat, että heitä sapettaa usein, kun suvun naiset tuputtavat ruokaa ja paapovat. Kysyin, mikseivät he sano asiasta. Vastaus oli, että heistä tuntuu liian rajulta sanoa vastaan, naiset kun pillahtavat itkuunkin niin helposti. Ehkä siis pojat tavallaan antavat helpomman kuvan itsestään, vaikka pinnan alla kyteekin? Eivät itse ole naisia ja sihtautuvat siksi varovaisemmin?

 

[QUOTE="niin";26081348]Mummolaan en lapsia laita paitsi jos itse haluavat mennä. En tykkää tuosta että yritettään keittiiöön työntää koululaisia, kun itse ollaan päivät pitkät kotona terveensä eläkkeellä.[/QUOTE]

Niin ja olen huomannut, että lasten serkuista vain poikaserkkua ollaan ahkerasti mummolaan viemässä. (vain yksi poika) Hänen oletetaan puuhastelevan kaikkea hauskaa papan kanssa.

Mummo on marttyyriluonteinen valittaja, ei ole kivaa kun yrittää saada keittiöön kaveria itselleen. sen kaverin keittiössä kuuluisi olla oma mies ja yhtä lailla poikaserkku.

En pidä noista rooleista.

 

nosto

 

Tuossa joku sanoikin, että tyttöjen kiukuttelua ym. kestetään yleisesti paljon huonommin kuin poikien. Jos tyttö lyö, hän saa välittömästi aggressiivisen leiman, pojan kohdalla lyöminen on vain "poikien nahistelua". Jos tyttö itkee tai huutaa, on heti kyse tunne-elämän ongelmista tai aikuisen manipuloinnista, pojan kohdalla itku nähdään positiivisena "herkkyytenä". Ehkä tyttölasten vanhemmpia syyllistetään enemmän kaikista lapsen normaaliin kehitykseen kuuluvista asioista ja siksi ap. on eri ketjuissa nähnyt enemmän tyttölapsia koskevia ongelmia. Poikien kohdalla kyseiset asiat vain eivät ole ongelmia.

 

Vastaus otsikon kysymykseen: kasvamalla itsenäisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi, joilla on sekä rohkeutta että taitoa toteuttaa unelmansa. Ihan kuten pojatkin.

 

Joopa joo, sun asenne on jo valmiiksi semmoinen tytärtäsi kohtaan, että tuskin teille kovin onnellinen yhteiselämä tulee. Tyttärestäsi kasvaa katkera, hyväksyntää ja rakkautta kaipaava, kapinoiva nuori ja aikuinen.

 

nosto

Miksi? Eiköhän tässä ketjussa ole jo muutamaan kertaan selvinnyt, että tyttölapsi "palkitsee" äitinsä aivan samoin tavoin kuin poikakin, paitsi ap:n tapauksessa, jossa tyttö tulee haastamaan äitinsä hamaan hautaan asti.

 

Minäkin ihmettelen miksi joku haluaa nostaa tätä älytöntä ketjua aina ja aina uudestaan. Eiköhän viesti ole tosiaan selvä, että molemmat sukupuolet "palkitsevat" vanhempansa, jos heille annetaan mahdollisuus eli kohdellaan ja rakastetaan tasapuolisesti. AP:n tyttöä säälin jo etukäteen.

 

Voi luoja tämä jatkuu edelleen.

En vain kertakaikkiaan ymmärrä, miten joku ei voi ymmärtää, että tyttölapsetkin "nauravat hersyvästi" ja "leikkivät vessapaperirullilla". :headwall: Miten joku voi ajatella, että tuollaiset asiat ovat vain poikien harjoittajia, tai että ne tuovat iloa äidille vain poikien harjoittamana. Huhhuh.

 

Aika harva täällä näyttää ymmärtävän, että ajatukset ovat vain ajatuksia. Niillä ei vahingoiteta ketään eikä mitään. Ap vain on tarkkasilmäisenä ja omista lähtökohdistaan ahdistuneena joutunut kaivelemaan näitä asioita. Kyllä minusta on huolestuttavampaa sellainen äiti, joka ei yhtään mieti asioita ja näe toimivansa mitenkään väärin.

Mutta ap:lle neuvoisin kuitenkin, että eiköhän pointti tullut jo selväksi. Kyllä tytöistäkin on yhtä paljon iloa - se on äidistä ja isistä kiinni.

 

Kummallinen ajatusmaailma, vai onko tää vitsi. Multa löytyy poikaa, tyttöä, sairasta ja tervettä lasta enkä odota heidän mitenkään "palkitsevan " minua. Erästä kirjailijaa lainatakseni "Lapseni eivät ole minulle mitään velkaa, minä sen sijaan olen heille vaikka mitä velkaa..."

 

...mutta kyllähän tässä jotain perää on. Moni tuttavani on ihan selvästi "hurahtanut" poikavauvaansa, ja katselee tätä hurmioitunein silmin. Tyttöä rakastavat jotenkin rauhallisemmin. Ehkä he vain saavat pojasta eri iloa kuin tytöstä? Samoja hauskoja juttuja kummallakin, mutta varsinkin pikkulapsiaika voi olla sellaista, että poikien söpöys nousee jalustalle.

 

kuule ap, käypäs lukemassa vaikka suomi24:n "lasten suusta" -triidejä, huomaat että kyllä tytöiltäkin huumoria löytyy ja vieläpä ÄITIENSÄ kirjoittamana!

 

Poika on äidilleen lempeä ja hellä aikuisenakin. Sanotaanhan, että sotilaskin huutaa äitiään sodassa. Vaikea kuvitella yhtä liikuttavaa tekoa tyttären suunnalta.

 

Mulla poika ja tyttö. Aivan tasan samanlaisia ovat suurimmaksi osaksi ilot ja surut. Jos nyt pitää erityisesti tyttö-juttuja eritellä, niin ihanaa on kun hänen hiekusensa nyt 3-vuotiaana ovat jo pitkät ja tuuheat joten niitä letitän ja yhdessä valkkailemme pompuloita. Öö... Tuo tais olla ainoa tällä hetkellä mikä eroaa lasten välillä, ihan samoin halitaan ja pusutellaan ja luetaan yhtälailla tytön kuin pojankin valitsemia kirjoja jne. Toki varmaan teini-iässä tai sitten ku lapsi itse kiinnostuu mistä kiinnostuu, voi olla että poika käy isänsä kanssa kalassa ja me tytön kanssa shoppaillaan. Tosin voi olla yhtä hyvin, että tyttö lähtee kalaan ja poika mun kans shoppailemaan.

Luonne- ja temperamenttierothan ne määrittää kenen kans on helpompi ja kenen kanssa vaikeampi, eikä sukupuoli. Meillä poika on itse rauhallisuus ja tyttö on tulta ja tappuraa mutta niin rakkaita molemmat.

 

Poika on äidilleen lempeä ja hellä aikuisenakin. Sanotaanhan, että sotilaskin huutaa äitiään sodassa. Vaikea kuvitella yhtä liikuttavaa tekoa tyttären suunnalta.

Kuinka niin? En suoraan huutanut, mutta ymmärsin äitiäni ja kaipasin häntä ensimmäisessä synnytyksessäni.

 

Tää on kans kumma juttu. Useimmiten poika on se rauhallisuus ja tyttö muka syntymästä asti tulinen. Voiko se mennä noin? Kaikilla tuttavapiirissä on näin, äidin mielestä. Ei siis mitenkään että epäilisin yllä olevan kirjoittajan tapausta.