Miten TYTTÖLAPSI palkitsee äitinsä?

[QUOTE="vieras";26072237]En tunnista kuvailustasi omaa tytärtäni.[/QUOTE]

Enkä minä.
Tai vaihtoehtoisesti tunnistan sekä tyttäreni ja poikani; eivät ilkeile mulle, mutta haastavat minut aika ajoin kyllä (onneksi; mitään kyseenalaistamaton, tahdoton lapsi olisi kauhistus).

 

Enkä minä.
Tai vaihtoehtoisesti tunnistan sekä tyttäreni ja poikani; eivät ilkeile mulle, mutta haastavat minut aika ajoin kyllä (onneksi; mitään kyseenalaistamaton, tahdoton lapsi olisi kauhistus).

Näin juuri ja tuohan on ihan normaalia ja suotavaa.

 

Kiitos ymmärryksestä. Mielestäni tässä on kyse siitä, että jo odotusaikana samaistun tyttäreeni, koska olen itsekin ollut tyttö. Suvussani on valitettavasti muutama perhe, jossa äiti on jostain syystä pettynyt tyttäreen ja iloitsee lähinnä pojastaan. Järjen ja tunteen tasolla en halua, että kävisi samoin. Haluan asennoitua niin, että tytär on yhtä ihana, ja se vaatii työtä, jos oma lapsuus on tältä osin erilainen.

Systemaattiseen tapaani aloin selvittää, onko ilmiö yleinenkin ja olihan se. Se näkyy äitien suurempana kriittisyytenä tyttöä kohtaan (kuten 1 tässäkin ketjussa), se näkyy tyttöjen itsekriittisyydessä ja poikien suuremmassa itsevarmuudessa (lukekaa Raisa Cacciatore), se näkyy masennusoireina ja ennen muuta huonoina äiti-tytär-suhteina. Kuinka monella meistä onkaan äiti, jonka kritiikki aiheuttaa valtavaa syyllisyyttä jopa aikuiselle tyttärelle?

Kyllä se niin on, että tyttö ei voi miellyttää vanhempaa polvea. Jos tyttö riehuu, se on huonosti kasvatettu. Jos on hiljaa, se on vanhempien vika sekin. Jos serkkkupoika kiusaa, mummo nauraa.

Ei voi syyttää vanhempaa polvea, he eivät ole saaneet arvostusta, heidän elämä on ollut mikä on.

 

et tajua miten oksettava tuo aloitus, aivottomat kääpiöt purkamassa vessapaperirullaa ja äidille siitä onnea... niin banaalia, yök.

Peesi! Yököttävä tuo aloituksen pojat nauramassa HERSYVÄSTI (ööh, excuse me?) ja purkamassa jotain vessapaperirullaa ja äiti ihan tiloissaan kun pikkuherrat on niiiiin ihania. Mun tyttäret on onneksi niin älykkäitä, että osaavat hakea pahvinkeräysboksista jo valmiiksi tyhjät hylsyt kaukoputkikseen... Vaikka provohan tän on pakko olla, näitä tyttövastaisia provoja tehtailee tänne joku ihan urakalla vähän väliä.

 

[QUOTE="vieras";26072160]Nyt sinun tekstisi on ihan järkeen käypää, MUTTA aloitustasi en ymmärrä edelleenkään. MIKSI lapsen täytyy palkita?? Todella kieroutunut ajatus.[/QUOTE]

Lapsen hymy on jo ihan ensimmäisiä tapoja sitouttaa hoivaaja siihen. Pulleat posket ja pyöreät kasvot herättävät hoivavietin, koska ne tuottavat äidille mielihyvää. Nämä ovat ekoja palkontoja, joita äiti saa. Myöhemmin lapsen nauru, imetys ja fyysinen kontakti. Kyse on ihan luonnon aikaansaannoksesta, oksitosiinihormonista ja muusta mielihyvästä. Se on sitä palkitsemista.

Kahden pojan kokemuksella palkitseminen on jatkunut sittemmin huumorilla, suloisuudella ja sillä, kun pojat halaavat. Keksivät temppuja. Askartelevat mörköjä.

Mielestäni on aika selvää, että mielihyvää tuottava asia tai ihminen lisää halua olla sen lähellä.

Haluaisin siis tietää, millä tavoin tyttölapsesta on iloa, koska haluan että tunnen samanlaista halua olla hänen lähellään ja ikävöidä.

 

Mulle henkilökohtaisesti kaksi poikalasta olisi ollut suuri epäonnistuminen, se kaikkein epätoivotuin lapsiyhdistelmä. Meille ei tule kuin kaksi lasta, onneksi heistä toinen on tyttö.

 

Poikein äitien mielestä kaikki tyhmyys, sotkeminen, riehuminen on aina osoitus neroudesta. aina nauretaan penikan kuullen joka jatkaa tätä samaa läpi elämän. Yök.

Ja jos ei tule viitosia koulussa vaan kaseja niin sekin todistaa että pentu on nero, vaikka ei anna toisille työrauhaa.

Jos tyttö saa kaseja, tai mitä vaan, se nyt vaan on niin ja on varmaan vaan ahkera.

 

Minulla ei ole lapsia, mutta kerronpa sisarentyttärestäni. Olen hoitanut häntä pienenä, ja oli kyllä hurmaavan hauska pikku otus. Majaleikit, sadunlukuhetket, pihalla säntäily, kainaloon käpertyminen, jaloista roikottaminen pää alaspäin (siskontytön erityissuosikki)

Sitten kun tyttö kasvoi isommaksi niin retkiä tädin luo uuteen kotikaupunkiini, täällä sitten leffareissuja, syvällisiä keskusteluja Harry Potter -kirjoista, huvipuistoja ja ulkona syömistä jne.

Nyt tyttö on jo aikuinen ja harrastaa joitain samoja asioita kuin minä eli niistä riittää juttua. Ja puhutaan myös hänen opinnoista, kesätöistä, tulevaisuudesta jne.

Okei olihan siinä jossain välissä se "emmä haluu, emmä jaksa, ei mua kiinnosta" -vaihe, mutta se tulee useimmille, niin pojille kuin tytöillekin.

 

Lapsen hymy on jo ihan ensimmäisiä tapoja sitouttaa hoivaaja siihen. Pulleat posket ja pyöreät kasvot herättävät hoivavietin, koska ne tuottavat äidille mielihyvää. Nämä ovat ekoja palkontoja, joita äiti saa. Myöhemmin lapsen nauru, imetys ja fyysinen kontakti. Kyse on ihan luonnon aikaansaannoksesta, oksitosiinihormonista ja muusta mielihyvästä. Se on sitä palkitsemista.

Kahden pojan kokemuksella palkitseminen on jatkunut sittemmin huumorilla, suloisuudella ja sillä, kun pojat halaavat. Keksivät temppuja. Askartelevat mörköjä.

Mielestäni on aika selvää, että mielihyvää tuottava asia tai ihminen lisää halua olla sen lähellä.

Haluaisin siis tietää, millä tavoin tyttölapsesta on iloa, koska haluan että tunnen samanlaista halua olla hänen lähellään ja ikävöidä.

Tiedätkö, tuo mitä kerrot lastesi tekemisistä ei ole sukupuolisidonnaista. Joten lopeta tuollainen sairas jorina.

 

Haluaisin siis tietää, millä tavoin tyttölapsesta on iloa, koska haluan että tunnen samanlaista halua olla hänen lähellään ja ikävöidä.

Onhan näitä sulle moni tässä ketjussa kertonut, mutta sä sivuutat aivan täysin nuo viestit.

Mä en tajua minkälainen ihminen ajattelee, että tyttö ei voisi tuoda iloa vanhemmilleen, hullutella, kertoa/tehdä hassuja juttuja jne. Eihän tuo sukupuolesta ole kiinni.

Ap:lla on joko todella paha asennevamma tai sitten on provo. Toivon jälkimmäistä vaikka ihmettelen, että kuka viitsii tällaista keksiä edes provotakseen.

 

On ap:lla pointti.

sanotaanko että 9 kymmenestä pojan vanhemmasta ihastelee just tuollaista typeryyttä ja kehuu sitä ääneen. vessapaperirullatouhua.

vastaava suhdeluku tyttöjen vanhemmista olisi 1 kymmenestä, ainahan on poikkeuksia.

voi se maalasi tapetit huulipunalla, hahhahhaa.

kyllä suhdeluvut tyhmyyden ihastelussa menee poikien äidille voitoksi.

 

[QUOTE="vieras";26072351]Tiedätkö, tuo mitä kerrot lastesi tekemisistä ei ole sukupuolisidonnaista. Joten lopeta tuollainen sairas jorina.[/QUOTE]

:flower:

 

Poikein äitien mielestä kaikki tyhmyys, sotkeminen, riehuminen on aina osoitus neroudesta. aina nauretaan penikan kuullen joka jatkaa tätä samaa läpi elämän. Yök.

Ja jos ei tule viitosia koulussa vaan kaseja niin sekin todistaa että pentu on nero, vaikka ei anna toisille työrauhaa.

Jos tyttö saa kaseja, tai mitä vaan, se nyt vaan on niin ja on varmaan vaan ahkera.

Näin oikovat päätelmät voisi kyllä jättää ketjussa tähän. En ajattele ihan näinkään, esim. toisen poikani näen selvästi liikunnallisesti vähemmän lahjakkaaksi kuin itseni. Riehuminen ei ole hyväksi sosiaalisille taidoille, on annettava tilaa muille ja luettava ihmistenvälisiä tilanteita.

Haen keskustelulla hieman eri suuntaa.

Ap

 

Lapsen hymy on jo ihan ensimmäisiä tapoja sitouttaa hoivaaja siihen. Pulleat posket ja pyöreät kasvot herättävät hoivavietin, koska ne tuottavat äidille mielihyvää. Nämä ovat ekoja palkontoja, joita äiti saa. Myöhemmin lapsen nauru, imetys ja fyysinen kontakti. Kyse on ihan luonnon aikaansaannoksesta, oksitosiinihormonista ja muusta mielihyvästä. Se on sitä palkitsemista.

Kahden pojan kokemuksella palkitseminen on jatkunut sittemmin huumorilla, suloisuudella ja sillä, kun pojat halaavat. Keksivät temppuja. Askartelevat mörköjä.

Mielestäni on aika selvää, että mielihyvää tuottava asia tai ihminen lisää halua olla sen lähellä.

Haluaisin siis tietää, millä tavoin tyttölapsesta on iloa, koska haluan että tunnen samanlaista halua olla hänen lähellään ja ikävöidä.

Hei älä enää jaksa provoilla.

Mutta jatketaan nyt vielä kerran jankuttamalla:

tyttölapsesta on ihan samanlaista iloa kuin poikalapsestakin. Tajuatko, että tyttölapsikin leikkii "kaukoputkella", "nauraa hersyvästi", on huumorintajuinen, suloinen ja halaa vanhempiaan. Keksii temppuja. Askartelee mörköjä.

Kai sinä nyt sen tiedät, kun itsekin olet tyttö ollut? :O Joten ei mene läpi.

 

Jos mulla olisi lapsi joka levittää vessapaperirullan, niin en todellakaan katsoisi sitä hyvällä. Olisi lapsen sukupuoli mikä tahansa. Kyllähän se myöhemmin huvittaisi, mutta juuri silloin se lähinnä vituttaisi.

En hyväksy tuhojen tekemistä kummaltakaan sukupuolelta.

 

[QUOTE="Pinja";26072367]Onhan näitä sulle moni tässä ketjussa kertonut, mutta sä sivuutat aivan täysin nuo viestit.

Ap:lla on joko todella paha asennevamma tai sitten on provo. Toivon jälkimmäistä vaikka ihmettelen, että kuka viitsii tällaista keksiä edes provotakseen.[/QUOTE]

Näin.

 

On ap:lla pointti.

sanotaanko että 9 kymmenestä pojan vanhemmasta ihastelee just tuollaista typeryyttä ja kehuu sitä ääneen. vessapaperirullatouhua.

vastaava suhdeluku tyttöjen vanhemmista olisi 1 kymmenestä, ainahan on poikkeuksia.

voi se maalasi tapetit huulipunalla, hahhahhaa.

kyllä suhdeluvut tyhmyyden ihastelussa menee poikien äidille voitoksi.

Jos näin on, niin aika surullista tyttöjen kannalta. En tosin oikein jaksa uskoa, että tyttölasten vanhemmilta olisi jotenkin yleisesti nauru ja elämänilo kateissa.

Minä taisin viimeksi eilen katsella lastani hylsykiikarin läpi ja
naureskella hänelle. En siksi että hylsykiikari olisi maailman hienoin keksintö, vaan siksi että rakastan lastani ja rakastan arkea hänen kanssaan.

 

Tämä ei ollut provo, mutta sain kyllä helpotusta kaikista viesteistä. Kiitos vastauksista, kyllä minä taidan uskoa että tyttöjenkin kanssa on hauskaa.

 

hauskaa ja iloa voi olla vaikka ei naura tyhmyydelle. ja vielä kehu toisille, että tyhmyys on neroutta.

 

Tämä ei ollut provo, mutta sain kyllä helpotusta kaikista viesteistä. Kiitos vastauksista, kyllä minä taidan uskoa että tyttöjenkin kanssa on hauskaa.

Heh, käsitin, että olet nainen. Olet siis joskus ollut myös tyttö. Etkö muista omaa lapsuuttasi?

 

Tämä ei ollut provo, mutta sain kyllä helpotusta kaikista viesteistä. Kiitos vastauksista, kyllä minä taidan uskoa että tyttöjenkin kanssa on hauskaa.

Ihan tosissasi siis luulit, että vain pojat leikkivät kiikareilla ja nauravat hersyvästi? Ok. Mukavaa illanjatkoa.

 

hauskaa ja iloa voi olla vaikka ei naura tyhmyydelle. ja vielä kehu toisille, että tyhmyys on neroutta.

Jos pitää lapsen hupsuttelua "tyhmyytenä", saattaa missata elämässään aika paljon.

 

Kyllä mulla oli lapsen pulleista poskista ja hymystä mielihyvä kaukana, kun valvoin itteni ihan tilttiin POJAN ollessa vauva.

Tytöt, ketä olen hoitanut, ovat uskoneet kaiken helpommalla ja saaneet vähemmän kolhuja kuin oma poikani.

Silti kaikki lapset tottakai rakkaita. Ei heitä voi mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa millään tavoin. Toisaalta tyttöjen omat metkut kasvattavat heitä "leijonaemoiksi", jotka toivottavasti lapsia saadessaan pitävät heidän puoliaan.

 

Minulla on kaksi aikuista lasta ja kasvatukseni on varmaankin väärä; mutta olen todennut olevani pojalleni yhä "mami" (avokilleen kaveri) ja tyttärelleni "bestis"(avokilleen ANOPPI).

 

Ap:lle, tyttäresi puolesta pyydän: lakkaa katsomasta maailmaa "tytöt on huonompia" lasien läpi. Silloin ja vain silloin sinulla on mahdollisuus saada läheinen ja rikas suhde lapseesi. Tyttäret ovat tuoneet elämääni suunnattoman määrän rikkautta, jota en mistään hinnasta antaisi pois - ja ehdottomasti enemmän iloa kuin surua. Kolmen murrosikäkin jo takana, joten uskon tietäväni, mistä puhun. Saat lapseesi juuri sellaisen suhteen, kuin itse rakennat ja voit rakentaa häneen hyvän suhteen vain, jos hän kelpaa sinulle aidosti.