Miten TYTTÖLAPSI palkitsee äitinsä?

Mulla ei oikeastaan ollut edes murrosikää.

MUTTA siitä tyttärestä ja äidin PALKITSEMISESTA, jos oikein karmivan tarkasti ajatellaan, niin
TYTTÖ on ainut, joka voi tuottaa 100% varmuudella aitoja lapsenlapsia.
Pojan lapsista ei saa samaa varmuutta

 

Kysyitkö ihan tosissasi:O Mulla 6 tyttöä ja 3 poikaa ja ei ole ikinä tullut mieleenkään jaotella heistä saamaani iloa,onnea,surua jne sukupuolen mukaan:headwall:

 

No, minu ihana omapäinen tyttäreni on niin prinsessa aina välillä. Lakkaillaan kynsiä ja laitetaan kiharat hiukset. toisaalta taas, tekee paljon samaa kuin veljensä, hyvässä ja pahassa. Itse huomaan olevani kriittisempi tyttären käyttäytymistä kohtaan kuin pojan, voi johtua myös lasten luonne eroista. Nautin molemmista lapsistani yhtä paljon, siis valtavasti.

Mielestäni luonne on se ratkaisevampi tekijä kuin sukupuoli. Meillä ei ole oikestaan koskaan jaoteltu miesten ja naisten hommia, joten lapset osallistuvat ja haluavat tehdä kaikenlaista. Toisaalta taas tyttäreni selvästi nauttii, kun teemme jotain yhdessä ja "pojat" (mies ja poika) tekevät jotakin omia juttuja.

 

Hupsista, eipä ole tullut tollainen palkitseminen edes mieleen! täytyypä nyt kasvattaa tuo lapsi sillä silmällä että se on tehty palkitsemaan äitiänsä...

 

Mulla on kaksi tyttöä, mutta en kyllä koskaan ole ajatellu, että saan iloa heistä SIKSI, että ovat just tyttöjä. Ja vielä vähemmän olen ajatellu, että heidän tarvitsis jotenkin palkita minua?! Uskon, ap. että et ole (ethän?) tarkoittanu tuota aloitustasi ihan niin julmaksi ja asenteelliseksi, kun se on tässä ketjussa tulkittu, mutta kyllä minustakin olet hiukan hakoteillä tuon ajatuksesi suhteen.

Minunkin tytöt ovat erilaisia kuin yö ja päivä, vaikka samasta pömppömahasta ovat tulleet ja samoilla geeneillä leivottu molemmat. Toki varmaan joitakin hiuksenhienoja sukupuolelle tyypillisiä suuntauksia on havaittavissa poikiin nähden, mutta uskoisin, että lasten keskinäiset erot on kuitenkin huomattavasti enemmän kiinni luonteesta ja persoonasta, kun sukupuolesta. Siispä sanon minäkin: Älä kivitä pienen ihmisen polkua omilla stereotypioillasi, vaan rakasta, rakasta ja rakasta. Ja anna lapsen näyttää, millainen persoona hänestä tulee -oli sitten kulkuset koipien välissä tai ei.

 

no miten se POIKALAPSI sitten PALKITSEE äitinsä?

 

En vain ole voinut olla huomaamatta, että esimerkiksi kun etsit ketjuja "mitä ihanaa lapsesi on sanonut"/"ihaninta mitä lapsesi on tehnyt", on enemmistö vastaajista poikien äitejä. Googlatkaa todisteeksi.

Eilen jälleen mietin näitä asioita ja päädyin jollain hakusanalla suomi24:n lapsensamenettäneiden suruketjuun. Tulos: valtaosa surijoista POIKIEN äitejä. Erityisesti poikien tai aikuisten poikien äidit kertoivat, etteivät toivu koskaan. Tyttönsä menettäneet kertoivat hieman toinen ääni kellossa, että suru on kova, mutta "elämä kantaa". Havaittava ero mielestäni.

Ehkä hätkähdyttävin oli kuitenkin toinen googlaus. Googlatkaa "losing husband vs child". Tyttöjen äidit useammin sanovat, että KUMPIKIN yhtä paha asia. Poikien äideille lapsen menetys on useammin pahempi.

Sattumaa, liian pieni otos vai mitä tämä oikein kertoo?

 

Luonne ja KASVATUS!!! Ne kai siihen vaikuttaa. Luulisin tulevien vuosien olevan aivan yhtä antoisaa tyttäreni, kuin poikieni kanssa. Outo avaus?!
Niin ja peilin eteen on ehkä hyvä laahautua, jos alkaa pelkkää vääntöä olla. Sieltä se pääsyyllinen usein löytyy.

 

En vain ole voinut olla huomaamatta, että esimerkiksi kun etsit ketjuja "mitä ihanaa lapsesi on sanonut"/"ihaninta mitä lapsesi on tehnyt", on enemmistö vastaajista poikien äitejä. Googlatkaa todisteeksi.

Eilen jälleen mietin näitä asioita ja päädyin jollain hakusanalla suomi24:n lapsensamenettäneiden suruketjuun. Tulos: valtaosa surijoista POIKIEN äitejä. Erityisesti poikien tai aikuisten poikien äidit kertoivat, etteivät toivu koskaan. Tyttönsä menettäneet kertoivat hieman toinen ääni kellossa, että suru on kova, mutta "elämä kantaa". Havaittava ero mielestäni.

Ehkä hätkähdyttävin oli kuitenkin toinen googlaus. Googlatkaa "losing husband vs child". Tyttöjen äidit useammin sanovat, että KUMPIKIN yhtä paha asia. Poikien äideille lapsen menetys on useammin pahempi.

Sattumaa, liian pieni otos vai mitä tämä oikein kertoo?

APUA. Siis miten kauheaa tekstiä. Hakeudu hoitoon, se taitaisi olla ihan viisain ratkaisu.

 

En vain ole voinut olla huomaamatta, että esimerkiksi kun etsit ketjuja "mitä ihanaa lapsesi on sanonut"/"ihaninta mitä lapsesi on tehnyt", on enemmistö vastaajista poikien äitejä. Googlatkaa todisteeksi.

Eilen jälleen mietin näitä asioita ja päädyin jollain hakusanalla suomi24:n lapsensamenettäneiden suruketjuun. Tulos: valtaosa surijoista POIKIEN äitejä. Erityisesti poikien tai aikuisten poikien äidit kertoivat, etteivät toivu koskaan. Tyttönsä menettäneet kertoivat hieman toinen ääni kellossa, että suru on kova, mutta "elämä kantaa". Havaittava ero mielestäni.

Ehkä hätkähdyttävin oli kuitenkin toinen googlaus. Googlatkaa "losing husband vs child". Tyttöjen äidit useammin sanovat, että KUMPIKIN yhtä paha asia. Poikien äideille lapsen menetys on useammin pahempi.

Sattumaa, liian pieni otos vai mitä tämä oikein kertoo?

Mitä sä oikein ajat takaa? Sulla ei taida olla tytärtä? Todella outo asenne?!? Pitäisikö sen tyttären askarrella äidille niistä hylsyistä joku pokaali?? Vai?
Mulla on sekä-että, enkä käsi sydämellä voi heitä minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen laittaa.
Tiedän, että maailma on täynnä päästään kipeitä. Silti toivon todella, että tuo ei ole totta!

 

Tuntuu aika moni mamma ymmärtäneen ihan tahallaan väärin...

 

En vain ole voinut olla huomaamatta, että esimerkiksi kun etsit ketjuja "mitä ihanaa lapsesi on sanonut"/"ihaninta mitä lapsesi on tehnyt", on enemmistö vastaajista poikien äitejä. Googlatkaa todisteeksi.

Eilen jälleen mietin näitä asioita ja päädyin jollain hakusanalla suomi24:n lapsensamenettäneiden suruketjuun. Tulos: valtaosa surijoista POIKIEN äitejä. Erityisesti poikien tai aikuisten poikien äidit kertoivat, etteivät toivu koskaan. Tyttönsä menettäneet kertoivat hieman toinen ääni kellossa, että suru on kova, mutta "elämä kantaa". Havaittava ero mielestäni.

Ehkä hätkähdyttävin oli kuitenkin toinen googlaus. Googlatkaa "losing husband vs child". Tyttöjen äidit useammin sanovat, että KUMPIKIN yhtä paha asia. Poikien äideille lapsen menetys on useammin pahempi.

Sattumaa, liian pieni otos vai mitä tämä oikein kertoo?

Se kertoo ihan vain siitä, että sinulla on jonkinasteisia mielenterveydellisiä ongelmia. Mitä ilmeisemmin et ole sinut äitiytesi ja/tai naiseutesi kanssa, ja se heijastuu asenteessasi lapsiisi. Pidät poikiasi jonkinlaisina sulhonkorvikkeina, pikkumiehinä, joiden on ritarillisesti pelastettava heikko äitinsä. Luultavasti ajattelet syvällä sydämessäsi olevasi aina se maailman tärkein nainen pojillesi. Tyttäreen taas suhtaudut kuin potentiaaliseen kilpailijaan, joka vie sinulta miesten (isänsä) huomion ja vain kaunistuu sinun vanhetessasi. Ehkä jokin oidipuskompleksi on jäänyt sinulta käsittelemättä, en osaa sanoa tarkemmin.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko puhut näistä mietteistäsi neuvolassa ja hankit psykologista apua sitä kautta, tai sitten teet abortin. Lapsellasi, tytölläkin, on oikeus syntyä toivottuna.

 

tää on järkyttävä keskustelu ap. hakeudu hoitoon, jos lapsuuden traumasi saavat sinut tuollaisiin aatoksiin!

ps. miksei tää sivusto eilisen huoltokatkonkaan jälkeen voi toimia reaaliajassa?

 

Toivottavasti palkitsevat kasvamalla kunnon aikuiseksi, bonuksena olisi ihana saada lapsenlapsia. Useinhan naisen äiti on läheisin mummo lapsille.

 

Anteeksi mutta kuulostat jotenkin hiukan oudolta tai pimeältä. Vaikea selittää tarkemmin, mutta kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan, että sinun kannattaisi ehkä käydä ammattiauttajan tykönä juttelmassa noista asioista.

 

et tajua miten oksettava tuo aloitus, aivottomat kääpiöt purkamassa vessapaperirullaa ja äidille siitä onnea... niin banaalia, yök.

 

Mä meinasin tulla vastaamaan tähän ihan asiallisesti, koska mä tunnen että tyttöjen ja pojan kasvatus on erilaista. Tosin en tunne kuten ap että pojat tuovat iloa sellaisenaan ja tyttöjen pitäisi ansaita äitinsä huomio. Mutta ton sun viimeisen kommenttisi jälkeen ap.., hyi helkkari. En vaivaudu keskustelemaan noin kamalan ihmisen kanssa mitään.

 

Aika harva on vastannut kysymykseeni, ainakaan perustelujen kera.

Luin taas eilen monia ketjuja, ja niissä sanottiin mm. että yksi murkkutyttö vastaa haastavuudessaan kymmentä poikaa. Että tytöt ovat kieroja kuin korkkiruuvit, mikään äidin ostama paita ei kelpaa... Sinkkosen kirjassa "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun" tytär ilmoittaa uhmakkaasti äidilleen paistavansa tämän paistinpannulla ja avioituvan isin kanssa. Kestääkö muka joku äiti tällaista koettelemusta Vuodesta toiseen ilman, että se väistämättä näkyy suhteessa tyttäreen?

Toivon todella että arki tyttöjen kanssa on jotain valoisampaa kuin mitä kaksplussalaisetkin ovat antaneet varsin ongelmakeskeisissä viesteissään ymmärtää.

Ap

 

En ollut lukenut koko ketjua, ennen kun laitoin tuon hienovaraisen "mene hoitoon" kehoitukseni, mutta nyt kun luin koko ketjun, olen entistä enemmän tuota mieltä.
Miten ihmeessä ihmiselle tulee edes mieleen googlettaa tuollaisia asioita, mitä kerroit. Oikeasti sinulla on jotain häikkää päässä, mene hoitoon, ennen kun pilaat kaikkien kolmen lapsesti elämän lopullisesti.

 

Mitä hemmetin typerää yleistä tämä on? Mä en tajua miksi väitetään, että tytöt on AINA vaikeita lapsia?

Itse olin helppo lapsi ja teini, oma tytär 9v. ikään mennessä on ollut helppo. Tiedän monia jotka ovat olleet lapsena ja teininä helppoja tyttäriä. Toki niitä hankaliakin tapauksia on, mutta niin on pojissakin.

Mä olen kyllä enemmän nähnyt vaikeita ja ärsyttäviä lapsia pojissa. Joskus tekisi mieli karjaista, että turpa kiinni. Aivan älytöntä mölinää lähes koko aika, aivan kuin kaikilla olisi ADHD.

 

En tehnyt lapsia saadakseni itse jonkun palkkion. Tein lapsen kun tuntui, että mulla on rakkautta annettavana. Toinen tehtiin vähän kuin kaveriksi (tappelu). Enempää ei tehdä.

Jos olisin halunnut palkkioita (mistä?) ja palkitsemista, niin tuota, en varmaan olisi tehnyt yhtän lasta. Ennen lapsia mies osteli koruja, toi kukkia jne. nyt ne on jääneet, samoin kuin jalkahieronnat. Mutta en olisi minä, mitenkään muute en olisi voinut käsittää ja oppia kaikkea mitä nyt, ilman lapsia.

 

Ymmärrän, että ketju kuulostaa varmasti kamalalta. Olen aina ollut asioita tarkasteleva tutkijaluonne. Otan aika kirjaimellisesti netissä kirjoitetut asiatkin.

En kuitenkaan keksi näitä asioita omasta päästäni. Keskusteluissa ihan oikeasti sanotaan paljon useammin, että tytöt on hankalampia teinejä, että tytöt tappelevat pukemisen kanssa... Jopa ylen Akuutti uutisoi, että äiti on tyttären IKUINEN harjoitusVASTUS. Kuulostaako tämä muka erityisen ihanalta asialta? Kysyin asiasta neuvolassa ja he sanoivat, että "niin, äiti-tytär suhteet ovat USEIN vaikeita".

Minua suoraan sanoen vain pelottaa: jos tyttären kasvatus on tuhoon tuomittu yritys alusta asti jonkin psykologisen tosiseikan takia, kuulostaa kyllä vähän masentavalta. Halusin täältä hakea niitä tytön kasvatuksen hyviä puolia, mutta harva vastasi.

 

Aika harva on vastannut kysymykseeni, ainakaan perustelujen kera.

Luin taas eilen monia ketjuja, ja niissä sanottiin mm. että yksi murkkutyttö vastaa haastavuudessaan kymmentä poikaa. Että tytöt ovat kieroja kuin korkkiruuvit, mikään äidin ostama paita ei kelpaa... Sinkkosen kirjassa "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun" tytär ilmoittaa uhmakkaasti äidilleen paistavansa tämän paistinpannulla ja avioituvan isin kanssa. Kestääkö muka joku äiti tällaista koettelemusta Vuodesta toiseen ilman, että se väistämättä näkyy suhteessa tyttäreen?

Toivon todella että arki tyttöjen kanssa on jotain valoisampaa kuin mitä kaksplussalaisetkin ovat antaneet varsin ongelmakeskeisissä viesteissään ymmärtää.

Ap

Lapset ovat kieroja ja vittumaisia, jos vanhemmat ovat. Jos vanhemmat puhuvat lapsenkuullen pahaa toisista ja kieroilevat ja ilkkuvat ja juoruavat, nii lapsetkin.

ei se ole sukupuolesta kiinni.

 

Otsikkoon pakko kommentoida että siis pitääkö lapsen palkita jotenki äitinsä, silleen niin ku vielä erikseen? Mun mielestä jo se, että on ylipäätään saanu lapsia, on iso "palkinto". En minä ainakaan oota lapsiltani että he jotenki palkitsisivat minut :O he ovat palkintoja ja ihan sellaisenaan. Kaksi poikaa ja yksi tyttö on.

 

Ymmärrän, että ketju kuulostaa varmasti kamalalta. Olen aina ollut asioita tarkasteleva tutkijaluonne. Otan aika kirjaimellisesti netissä kirjoitetut asiatkin.

En kuitenkaan keksi näitä asioita omasta päästäni. Keskusteluissa ihan oikeasti sanotaan paljon useammin, että tytöt on hankalampia teinejä, että tytöt tappelevat pukemisen kanssa... Jopa ylen Akuutti uutisoi, että äiti on tyttären IKUINEN harjoitusVASTUS. Kuulostaako tämä muka erityisen ihanalta asialta? Kysyin asiasta neuvolassa ja he sanoivat, että "niin, äiti-tytär suhteet ovat USEIN vaikeita".

Minua suoraan sanoen vain pelottaa: jos tyttären kasvatus on tuhoon tuomittu yritys alusta asti jonkin psykologisen tosiseikan takia, kuulostaa kyllä vähän masentavalta. Halusin täältä hakea niitä tytön kasvatuksen hyviä puolia, mutta harva vastasi.

tytön kasvatuksen hyviä puolia.
On rankkaa kasvattaa tyttöjä maailmassa, jossa mies on se normi.

Periaatteessa lukeminen on kiva ja hyödyllinen harrastus.

Mutta herkkä ja älykäs lapsi ottaa siitä mallia, hän oppii jo 3-vuotiaana kerhossa, että hän ei saakaa leikkiä dinoilla, autoilla, palikoilla jne. joilla kotona on tohkeissaan leikkinyt. Pojat omivat ne samoin kui automaton ja parkkitalon.

Hän oppii jo 3-vuotiaana että häne kuuluu olla sivustakatsoja.

Hän kasvaa oppii lukemaan. Hän lukee ja huomaa että nainen tyttö on usein sivuroolissa, ei sankari. Hän oppii että tytön kuuluu puunata ja hoitaa, vaikka olisi 3-vuotiaana rakastanut kiipeilyä, rakentamista, juoksemista, pelejä.

Hän huomaa koulussa ja päiväkodissa että hänen ei kuulu liikkua yhtä paljon, kaikille ei ole tilaa pelata, on vain yksi sali, jossa juostaan ja pojat valtaavat sen. Jos hän yrittää mennä, eivät toiset lapset katso hyvällä. He ovat oppineet yhteiskunnasta kenen kuuluu tehdä mitäkin.

Kenelle sallitaan mitäkin, kenen kuuluu puhua, kenen vitseille kuuluu nauraa, kuka saa olla äänessä, kenen päälle puhutaan.

Sukupuoli määritää paljon.

Tytön kasvattaminen ei ole helppoa.

kuka sanoi että elämän kuuluu olla helppoa?

Woman's got to do what woman's got to do.