Miten TYTTÖLAPSI palkitsee äitinsä?

Ymmärrän, että ketju kuulostaa varmasti kamalalta. Olen aina ollut asioita tarkasteleva tutkijaluonne. Otan aika kirjaimellisesti netissä kirjoitetut asiatkin.

En kuitenkaan keksi näitä asioita omasta päästäni. Keskusteluissa ihan oikeasti sanotaan paljon useammin, että tytöt on hankalampia teinejä, että tytöt tappelevat pukemisen kanssa... Jopa ylen Akuutti uutisoi, että äiti on tyttären IKUINEN harjoitusVASTUS. Kuulostaako tämä muka erityisen ihanalta asialta? Kysyin asiasta neuvolassa ja he sanoivat, että "niin, äiti-tytär suhteet ovat USEIN vaikeita".

Minua suoraan sanoen vain pelottaa: jos tyttären kasvatus on tuhoon tuomittu yritys alusta asti jonkin psykologisen tosiseikan takia, kuulostaa kyllä vähän masentavalta. Halusin täältä hakea niitä tytön kasvatuksen hyviä puolia, mutta harva vastasi.

Ensimmäiseen kappaleen sen verran, että olen mäkin asioita tarkasteleva tutkijaluonne, mutta osaan myös suhtautua kriittisesti lukemaani enkä sokeana usko kaikkea lukemaani. Ehkä sun pitäisi opetella samaa.

Noihin muihin kappaleisiin totean sen verran, että eiköhän olisi ollut parempi jättää lapset kokonaan tekemättä jos olet noin pihalla todellisesta elämästä. Et vaikuta henkisesti kovin terveeltä ihmiseltä. Tässä on moni kertonut omien tyttäriensä ihanuudesta, mutta hienosti ohitat nuo kirjoitukset ja intät vain tuota omaa ihmeellistä päähänpinttymääsi.

 

Pojat ovat tähän saakka saaneet koulutuksen, päätäntävallan, enemmän rahaa lapsina... kaiken.

Ja maapallo on tuhottu. Nyt on tyttöjen vuoro. Naiset ovat vain älykkäämpi ja parempi ja voimakkaampi sukupuoli. Kaikin tavoin. tutkimukset todistavat että mitä kauniimpi, sen älykkäämpi keskimäärin.

 

Otsikkoon pakko kommentoida että siis pitääkö lapsen palkita jotenki äitinsä, silleen niin ku vielä erikseen? Mun mielestä jo se, että on ylipäätään saanu lapsia, on iso "palkinto". En minä ainakaan oota lapsiltani että he jotenki palkitsisivat minut :O he ovat palkintoja ja ihan sellaisenaan. Kaksi poikaa ja yksi tyttö on.

Peesi! En mä ainakaan odota, että lapseni erikseen palkitsisi mut. Mä olen onnellinen, että olen tämän ainoan lapsen saanut.

 

Mun tyttölapseni "palkitsee" minut & isänsä ihan vaan olemalla olemassa. Olemalla oma ihana itsensä.

Sama juttu pojan suhteen.

En oikein tajua, miksi tyttölapsi olisi jotenkin ihan eri asia kuin poikalapsi. Meillä on ainakin sallittu samat asiat tytölle ja pojalle, lapsilla on samat velvollisuudet (tietty ikä vaikuttaa; tyttö on vanhempi ja koulussa, hänellä on siis hieman enemmän vastuuta ja vapauksia kuin pk-ikäisellä veljellään) ja sitä rataa.

Ei olla kasvatettu lapsia "tytön rooliin" tai "pojan rooliin", vaikka nuo onkin tyttö ja poika, eikä mitään sukupuolineutraaleja olioita. Tyttö on saanut pelata futista, crossata pyörällä ja tehdä tiettyjen rajojen sisällä just mitä lystää, ihan kuten poikakin. Eikä ole kukaan pahalla katsonut.

 

Mitä iloa on ylimielisistä röyhkeistä riehuvista meluavista aivokääpioistä, joista jokaisen äiti luulee, että oma kääpiö on jotenkin erityinen ja poikkeava ja harvinaisen älyksä, koska se osaa tyhjentää vessapaperirullan eikä usko lto:a vaan riehuu ja rellestää ja kyseenalaistaa?

 

Mitä iloa on ylimielisistä röyhkeistä riehuvista meluavista aivokääpioistä, joista jokaisen äiti luulee, että oma kääpiö on jotenkin erityinen ja poikkeava ja harvinaisen älyksä, koska se osaa tyhjentää vessapaperirullan eikä usko lto:a vaan riehuu ja rellestää ja kyseenalaistaa?

Ei mitään, mutta tuollaisia ne lapset on sukupuoleen katsomatta, jos niitä ei ole osannut kasvattaa...

Tai jos niillä on joku diagnoosi, joku käytöshäiriöjuttu.

 

[QUOTE="Sanna";26071109]Juuri näin.

Ap:lla on pahemmanlaatuinen asennevamma tyttölapsia kohtaan. Minulla on tyttö ja poika. Jos olen aivan rehellinen, niin kyllä tyttö on tuottanut minulle enemmän iloa kuin poika. Toki rakastan heitä yhtä paljon ja kohtelen samalla tavalla. Tyttö vain on luonteeltaan aurinkoisempi ja kiltimpi.[/QUOTE]

Ap pohdiskelee näitä asioita teoreettiselta kannalta, käsitellen etukäteen epävarmuuttaan uuden roolinsa suhteen. Se tuntuu olevan palstan hormonihirmuille ihan mahdotonta ymmärtää.

Paljon enemmän minä olisin huolissani sellaisesta äidistä, jolla oikeasti on kaksi lasta, ja hän kertoo toisen tuottaneen enemmän onnea kuin toisen.

 

Ei mitään, mutta tuollaisia ne lapset on sukupuoleen katsomatta, jos niitä ei ole osannut kasvattaa...

Tai jos niillä on joku diagnoosi, joku käytöshäiriöjuttu.

Mutta fakta on, että en tiedä ketään tyttöjen äitiä joka naama loistaen selittäisi tällaisia. Yli puolet poikien äideistä puhkuu intoa miten erityinen penikka hänellä on, kun se ei usko, ja ei hän voi tehdä mitään kun hän ei ole päiväkodissa.

AINA jos tapaan äidin, joka puhuu yli tunnin omasta penikastaan, se on ollut poikein äiti. Ei koskaan tyttöjen. siinä mielessä ap on oikeassa. Tyttöjen äidit eivät ole vinksallaan. He eivät kuvittele että heidän lapset ovat jotain jumalasta seuravia.

 

Mikähän ap:n aloituksessa nyt oli niin kamalaa? Ihan luonnollinen kysymys, jota on ihan turha lähteä saivarteleemaan tyyliiin "eivät lapset ole sitä varten että ovat vanhempia palkitsemassa, kasvatus jo itsessään palkitsee ym. blaa blaa blaa itsestäänselvyyksiä".

Tottahan sillä nyt on vaikutusta onko poika vai tyttö. Tytöillä on enemmän tyttöjen juttuja, joista minä ainakin äitinä nautin hurjasti. Kokeillaan erilaisia hiusjuttuja, pukeutumisjuttuja, meikkejä. Tytär on kirjoittanut minulle lappuja ja piirtänyt sydämiä. Pojalta en sellaisia ole ainakaan toistaiseksi saanut. Pojan kanssa on eri jutut. Tytöistä koen sen "samuuden" tunteen palkitsevana. Ihaillaan ihania naisten ja tyttöjen vaatteita jne.

 

[QUOTE="Pinja";26071990]Ensimmäiseen kappaleen sen verran, että olen mäkin asioita tarkasteleva tutkijaluonne, mutta osaan myös suhtautua kriittisesti lukemaani enkä sokeana usko kaikkea lukemaani. Ehkä sun pitäisi opetella samaa.

Noihin muihin kappaleisiin totean sen verran, että eiköhän olisi ollut parempi jättää lapset kokonaan tekemättä jos olet noin pihalla todellisesta elämästä. Et vaikuta henkisesti kovin terveeltä ihmiseltä. Tässä on moni kertonut omien tyttäriensä ihanuudesta, mutta hienosti ohitat nuo kirjoitukset ja intät vain tuota omaa ihmeellistä päähänpinttymääsi.[/QUOTE]

Melkoinen tutkijaluonne oletkin, kun parin nettikirjoituksen perusteella vetelet johtopäätöksiä ihmisen henkisestä terveydestä... Samoin tuo "olisit jättänyt lapset tekemättä" -kortti aina on osoitus erityisen luovasta ja kypsästä ajattelusta.

 

Mutta fakta on, että en tiedä ketään tyttöjen äitiä joka naama loistaen selittäisi tällaisia. Yli puolet poikien äideistä puhkuu intoa miten erityinen penikka hänellä on, kun se ei usko, ja ei hän voi tehdä mitään kun hän ei ole päiväkodissa.

AINA jos tapaan äidin, joka puhuu yli tunnin omasta penikastaan, se on ollut poikein äiti. Ei koskaan tyttöjen. siinä mielessä ap on oikeassa. Tyttöjen äidit eivät ole vinksallaan. He eivät kuvittele että heidän lapset ovat jotain jumalasta seuravia.

Jos jollain on molempia, yleensä se kenestä puhutaan on se poika.

 

Mutta fakta on, että en tiedä ketään tyttöjen äitiä joka naama loistaen selittäisi tällaisia. Yli puolet poikien äideistä puhkuu intoa miten erityinen penikka hänellä on, kun se ei usko, ja ei hän voi tehdä mitään kun hän ei ole päiväkodissa.

AINA jos tapaan äidin, joka puhuu yli tunnin omasta penikastaan, se on ollut poikein äiti. Ei koskaan tyttöjen. siinä mielessä ap on oikeassa. Tyttöjen äidit eivät ole vinksallaan. He eivät kuvittele että heidän lapset ovat jotain jumalasta seuravia.

Minä en (onneksi?) tunne tuollaisia poikalasten äitejäkään. Sellaisia kyllä muutaman, jotka epätoivoisena selittävät että lapsi ei tottele, on hankala pk:ssa, eikä hän vaan tiedä mitä tehdä.

Yhden sellaisen tyttölapsen äidin tunnen (tunsin), jonka mielestä hänen lapsensa käyttäytyi huonosti päiväkodissa & harrastuksessa siksi, koska oli niin älykäs, paljon keskivertolapsia älykkäämpi

Ja tunnen monia äitejä, joille lapsi (tyttö tai poika) on maailman keskipiste, kuten oikeastaan kuuluu ollakin . Kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa.

 

Pojat ovat tähän saakka saaneet koulutuksen, päätäntävallan, enemmän rahaa lapsina... kaiken.

Ja maapallo on tuhottu. Nyt on tyttöjen vuoro. Naiset ovat vain älykkäämpi ja parempi ja voimakkaampi sukupuoli. Kaikin tavoin. tutkimukset todistavat että mitä kauniimpi, sen älykkäämpi keskimäärin.

Itse asiassa se menee niinkin proosallisesti, että mitä isompi pää, sen älykkäämpi keskimäärin. Siksi miehet ovat hieman naisia älykkäämpiä.

 

Mun mielestä tää on aika pelottava aloitus, oli aloittaja sitten tosissaan tai provoilemassa, niin jotenkin selkäpiitä karmii...

 

Tyttö ei palkitse, se vain on... Tytöt on rasittavia... Mutta pojat, ne on suloisia. Ja ne on kilttejä äidille.

 

Itse asiassa se menee niinkin proosallisesti, että mitä isompi pää, sen älykkäämpi keskimäärin. Siksi miehet ovat hieman naisia älykkäämpiä.

en muista asiaa noin.
siis aivojen koko ratkaisee, ja varsinkin suhteessa pään/vartalon kokoon. ei pään koko.

 

Ap pohdiskelee näitä asioita teoreettiselta kannalta, käsitellen etukäteen epävarmuuttaan uuden roolinsa suhteen. Se tuntuu olevan palstan hormonihirmuille ihan mahdotonta ymmärtää.

Paljon enemmän minä olisin huolissani sellaisesta äidistä, jolla oikeasti on kaksi lasta, ja hän kertoo toisen tuottaneen enemmän onnea kuin toisen.

Kiitos ymmärryksestä. Mielestäni tässä on kyse siitä, että jo odotusaikana samaistun tyttäreeni, koska olen itsekin ollut tyttö. Suvussani on valitettavasti muutama perhe, jossa äiti on jostain syystä pettynyt tyttäreen ja iloitsee lähinnä pojastaan. Järjen ja tunteen tasolla en halua, että kävisi samoin. Haluan asennoitua niin, että tytär on yhtä ihana, ja se vaatii työtä, jos oma lapsuus on tältä osin erilainen.

Systemaattiseen tapaani aloin selvittää, onko ilmiö yleinenkin ja olihan se. Se näkyy äitien suurempana kriittisyytenä tyttöä kohtaan (kuten 1 tässäkin ketjussa), se näkyy tyttöjen itsekriittisyydessä ja poikien suuremmassa itsevarmuudessa (lukekaa Raisa Cacciatore), se näkyy masennusoireina ja ennen muuta huonoina äiti-tytär-suhteina. Kuinka monella meistä onkaan äiti, jonka kritiikki aiheuttaa valtavaa syyllisyyttä jopa aikuiselle tyttärelle?

 

Millä tavalla poikalapsi palkitsee?? Kertokaa nyt joku joka tietää.

Tämä on ehkä vuode sairain aloitus.

 

Jos jollain on molempia, yleensä se kenestä puhutaan on se poika.

No kyllä mun tuntemat molempien äidit puhuvat niin pojistaan kuin tyttäristään.

Sairasta edelleen nykymaailmassa pitää poikia parempana.

 

Kiitos ymmärryksestä. Mielestäni tässä on kyse siitä, että jo odotusaikana samaistun tyttäreeni, koska olen itsekin ollut tyttö. Suvussani on valitettavasti muutama perhe, jossa äiti on jostain syystä pettynyt tyttäreen ja iloitsee lähinnä pojastaan. Järjen ja tunteen tasolla en halua, että kävisi samoin. Haluan asennoitua niin, että tytär on yhtä ihana, ja se vaatii työtä, jos oma lapsuus on tältä osin erilainen.

Systemaattiseen tapaani aloin selvittää, onko ilmiö yleinenkin ja olihan se. Se näkyy äitien suurempana kriittisyytenä tyttöä kohtaan (kuten 1 tässäkin ketjussa), se näkyy tyttöjen itsekriittisyydessä ja poikien suuremmassa itsevarmuudessa (lukekaa Raisa Cacciatore), se näkyy masennusoireina ja ennen muuta huonoina äiti-tytär-suhteina. Kuinka monella meistä onkaan äiti, jonka kritiikki aiheuttaa valtavaa syyllisyyttä jopa aikuiselle tyttärelle?

Nyt sinun tekstisi on ihan järkeen käypää, MUTTA aloitustasi en ymmärrä edelleenkään. MIKSI lapsen täytyy palkita?? Todella kieroutunut ajatus.

 

Mikä on sun ap vaikea ymmärtää siinä, että tyttölapsi on yhtä ihana kuin poikakin? Tyttökin leikkii, askartelee jne. aivan kuten poikakin. Ja tuo, että kaikki teinit olisivat kamalia? Naurettava yleistys.

 

[QUOTE="Terhi";26072118]Tyttö ei palkitse, se vain on... Tytöt on rasittavia... Mutta pojat, ne on suloisia. Ja ne on kilttejä äidille. [/QUOTE]

Tätä juuri haen takaa. Miten nauttia tyttärestään, joka haastaa äidin jatkuvasti? Olen ymmärtänyt, että useammin se kiltti äidin puolta pitävä on poika. Vai onko tämä vain myytti? Kyllähän noita äidille ilkeileviä poikiakin on olemassa.

 

Tätä juuri haen takaa. Miten nauttia tyttärestään, joka haastaa äidin jatkuvasti? Olen ymmärtänyt, että useammin se kiltti äidin puolta pitävä on poika. Vai onko tämä vain myytti? Kyllähän noita äidille ilkeileviä poikiakin on olemassa.

En tiedä yhtäkään tyttölasta, joka "haastaa äidin jatkuvasti".

 

Tätä juuri haen takaa. Miten nauttia tyttärestään, joka haastaa äidin jatkuvasti? Olen ymmärtänyt, että useammin se kiltti äidin puolta pitävä on poika. Vai onko tämä vain myytti? Kyllähän noita äidille ilkeileviä poikiakin on olemassa.

En tunnista kuvailustasi omaa tytärtäni.

 

en muista asiaa noin.
siis aivojen koko ratkaisee, ja varsinkin suhteessa pään/vartalon kokoon. ei pään koko.

Mutta eikös pään ulkomitallakin ole havaittu hienoinen yhteys älykkyysosamäärän kanssa?

Pakko vetää vähän mutkia suoriksi, kun keskustelukumppanin mukaan naiset ovat älykkäämpiä koska ovat kauniimpia, vai miten se oikein menikään