Miten selvitä kauhukakaran kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ärtsyli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tämähän on mielenkiintoinen keskustelu. Nimittäin omalla lapsellani on ADHD epäily. Sinänsä ei itseäni paljon kiinnosta mitä mahdollisesti muut ajattelevat että onko mahdollisesti vain huonosti kasvatettu lapsi eikä oikeastaan sekään ole se kiinnostavin juttu onko se ADHD diagnoosi oikea vai ei tai tuleeko sitä vai ei. Tiedän ja tunnen itse lapseni parhaiten ja tärkeintä on että me pärjäämme vaikka se joidenkin korviin tai silmiin voi joskus tuntua häiritsevältä. Kaikenlaisia juttuja on kokeiltu ja kokeillaan mutta naurattaa vain kuin monella ihmisellä on niin KOVA tarve tulla neuvomaan muita tai spekuloida jopa että miksi joku lapsi on sellainen kun on. Tuo on aivan naurettavaa käytöstä mutta toisaalta sopii hyvin näillä tämäntyyppisillä palstoilla kirjoittavien ihmisten luonteenpiirteeseen loistavasti. Kysessä on henkilöt jotka luulevat tietävänsä toisten asiat paremmin kun henkilö itse. Lisäksi nämä luulevat että kukaan muu ei tiedä kyseisiä kasvatusmenetemiä mitä täällä ladellaan mutta onko käynyt mielessä että kaikki ne on jo tiedossa ja käytössä. Tälläinen ihminen joka täysin tietämättönä varmasti edes miten asiat on ja latelee muille neuvoja ja arvosteluja on yleensä valitettasti suoraan sanottuna erittäin tyhmä ja omassa arvoasteikossani täysi nolla.
 
Onko sinulla kokemusta kovin erilaisista lapsista? Se mikä tepsii toisiin ei tepsi kaikkiin. Kyllä näitä mestarikasvattajia löytyy. Mutta vain paperilla, ei käytännössä. Kovat on vain itsestään monella luulot. Sääli että kukaan ei tule rikkkomaan illuusiotasi.

No on aika monenlaisista (taitaa olla kolminumeroinen määrä lapsia tällä hetkellä). Ja siinä on tullut opittua mm. se, että homma toimii parhaiten, kun noudattaa ihan perustavaa ja lapsenkin tajuamaa logiikkaa, missä hyvästä käytöksestä palkitaan ja huonosta rangaistaan. Varsinkin pieni lapsi on pohjimmiltaan hyvin vallanhaluinen olento, joka useimmissa tapauksissa kyllä ottaa itselleen kaikki valtaoikeudet, mitä suinkin pystyy kahmimaan itselleen.

Eli jos vaikkapa palkitset sinua haukkuvan lapsen, niin ei siitä hyvä seuraa, vaan haukkuminen ja tottelemattomuus lisääntyy entisestään.
 
Kysessä on henkilöt jotka luulevat tietävänsä toisten asiat paremmin kun henkilö itse. Lisäksi nämä luulevat että kukaan muu ei tiedä kyseisiä kasvatusmenetemiä mitä täällä ladellaan mutta onko käynyt mielessä että kaikki ne on jo tiedossa ja käytössä. Tälläinen ihminen joka täysin tietämättönä varmasti edes miten asiat on ja latelee muille neuvoja ja arvosteluja on yleensä valitettasti suoraan sanottuna erittäin tyhmä ja omassa arvoasteikossani täysi nolla.

Kyllä se vaan menee niin, että osalla vanhemmista kasvatuksen perusjututkin ovat tosi pahasti hakusessa.

Maailma on täynnä kurittomia lapsia mutta adhd on aika pienellä joukolla ihmisiä.
 
Mites muuten sanotte siitä että joku perheen lapsi on erittäin huonokäytöksinen välillä, uhmakas, aggressiivinen ei kuuntele johdonmukaisia selityksiä, järkipuhetta, kiellot ei tepsi jne. ja muut eivät eli muut koetteleva rajoja mutta tottelevat normi jämäkkyyden avulla mutta yksi ei millään. Onko kyse siis vain erittäin erikoislaatuisesta tempperamentista?
 
Koivuvitsa parantaa käytöshäiriöt

Kyllähän se on varmaan tehokkain keino millä kauhukakaralta voi saada ns. luulot pois. Ainakin kunhan sitä annostelee riittävästi, eli niin pitkään ja kovaa, että lapsella ei ole yhtään uhmaa jäljellä.

Toisaalta eipä sitä parane mennä vieraan lapselle antamaan. Ainakaan jos asiasta ei sitten nimenomaan ole sovittu etukäteen.
 
Mitä jos ap kuuntelisi lasta ja kuulisi hänet. Näkisi ja huomioisi siten, ettei lapsen tarvitse hakea huomiota sähläämällä?
Lapsen äiti on sairaalassa ja voisin kuvitella, että lapsella on hätä. Nyt ihminen, joka on lupautunut hoitamaan lasta on lähinnä ärsyyntynyt, kiusaantunut ja hermostunut. Auttaakohan tämä sitä lasta lainkaan?

Siis lapsihan ei ole vielä minun luona. Haen hänet myöhemmin. Mutta koska olen lapsen kanssa tekemisissä todella paljon muutenkin niin tiedän mitä on tulossa. Annan kyllä lapselle huomiota ja lohdutan ja otan syliin. Mutta tälle lapselle mikään määrä huomiota ei ole tarpeeksi. Minun pitäisi varmaan viedä omat lapseni pois ja keskittyä vain häneen. Tämä vain ei ole mahdollista.

Lähinnä toivoin vinkkejä siitä miten voisin toimia jotta omilla lapsillani, minulla ja tällä ystäväni lapsella olisi edes kohtuullisen mukavat paripäivää. Eikä omien lapsieni tarvitsisi sietää hakkaamista, puremista ja potkimista. Minä kyllä kestän iskuja. Omat lapsenikin vain ovat vielä niin pieniä että tarvitsevat huomiotani.

Ja kyllä voin myöntää että tunteeni tätä lasta kohtaan ovat välillä hiukan negatiiviset. Mutta tätä en lapselle näytä. Olen aina ollut häntä kohtaan ystävällinen ja kehunut hyvästä toiminnasta ja ihaillut opittuja taitoja. Lapsi myös selvästi pitää minusta. Haluaa meille usein käymään ja hoitoon. Tulee syliin ja halailee. Lapsi on hauska ja välillä jopa ihana, mutta silti tämä pari päivää pelottaa minua koska en ole koskaan ollut vastuutta tästä lapsesta näin pitkää aikaa.

Aloituksesta välittyy varmasti sellaiken kuva että inhoan lasta mutta kirjoitin sen tarkoituksella niin että saisin vinkkejä toimia oikeasti vaikean lapsen kanssa. Tässä ei nyt auta neuvot että sano lapselle ettei lyö kun se sattuu. Se ei auta. Tämä lapsi lyö ja on oikein riemuissaan kun saa toisen itkemään.
 
Mites muuten sanotte siitä että joku perheen lapsi on erittäin huonokäytöksinen välillä, uhmakas, aggressiivinen ei kuuntele johdonmukaisia selityksiä, järkipuhetta, kiellot ei tepsi jne. ja muut eivät eli muut koetteleva rajoja mutta tottelevat normi jämäkkyyden avulla mutta yksi ei millään. Onko kyse siis vain erittäin erikoislaatuisesta tempperamentista?
Eikun se yks on vaan.niin.huonosti kasvatettu ;-D.
 
olet hankalassa tilanteessa pari pv ja ystävällinen ja avulias ihminen kun tuohon lupauduit. eihän lasta saa parissa pv muutettua mihinkään, mun järkeni sanoo niin. koita toimia niinkuin olet omasikin lapsesi kasvattanut samalla tyylillä. huono olen neuvoja kuitenkin antamaan kun oma lapsi on vasta taapero, mielenkiinnolla odottelen mitä kansa sanoo:) tsemppiä
 
Mikä sua vaivaa. Oletko psykiatri/neurologi tms. Että voit sulkea sairaudet pois? Nimittäin meidän lapsen ADHD oireili noin kun hän oli pienempi. Todellakin suoraan sanottuna vituttaa lukea siitä kun jotain vamhempaa syytetään lapsen oireista


Elikkäs antakaan neuvoja miten selvitä pari vuorokautta lapsen kanssa joka on melko mahdoton ja elänyt ilman kunnon sääntöjä.

Kaveri joutui yllättäen sairaalaan ja lupauduin ottamaan meille hänen lapsensa siksi aikaa. Haen lapsen tänään iltapäivällä Minulla on omiakin lapsia ja heidän kanssa ei ole mitään ongelmaa mutta tämä kaverin lapsi on ihan mahdoton. On ollut meillä ennenkin mutta vain pari tuntia kerrallaan ja jo sellaisen ajan jälkeen olen ihan poikki.

Lapsi puree, potkii, hakkaa minun lapsiani ja minua jos koitan häntä komentaa. Vie lelut kädestä, sotkee toisten leikit. Saattaa koittaa karata yllättäen. Saattaa ihan vain kiusallaan kusta esim matolle tai lattialle. Kiusallaan tönii toisia ja saattaa ottaa jonkun kepin tai vaikka sakset millä yrittää hakata muita. Lasta tarvitsee vahtia ihan koko ajan tai muuten saattaa esim silputa verhot tai piirtää seinään tai mitä muuta tohoamista nyt keksiikin.

En tajua miten selviän näistä päivistä tuon lapsen kanssa. Ja omatkin joutuu nyt kärsimään tuon kauhukakaran käytöksestä. Ja kyseessä siis jo 4 v lapsi eli sen ikäinen että pitäisi jo osata vähän käyttäytyä mutta koska lapsi on todella voimakas tahtoinen on äiti antanut kaikessa hänelle periksi ettei tarvitse huutoa kuunnella.
Su
 
Mikä sua vaivaa. Oletko psykiatri/neurologi tms. Että voit sulkea sairaudet pois? Nimittäin meidän lapsen ADHD oireili noin kun hän oli pienempi. Todellakin suoraan sanottuna vituttaa lukea siitä kun jotain vamhempaa syytetään lapsen oireista
Missä kohtaa olen koittanut sulkea sairauksia pois? Mielestäni en ole sanonut mitään siitä onko vai eikö lapsella ADHD tai muuta neurologista vaivaa.

Olen kuitenkin ollut lapsen elämässä mukana tämän syntymästä asti joten tiedän aika hyvin miten lapsi on kasvatettu. Enkä edes kuvittele olevani parempi kasvattaja kuin lapsen äiti. Minulle on sattuneet helpommat lapset.
 
Mikä sua vaivaa. Oletko psykiatri/neurologi tms. Että voit sulkea sairaudet pois? Nimittäin meidän lapsen ADHD oireili noin kun hän oli pienempi. Todellakin suoraan sanottuna vituttaa lukea siitä kun jotain vamhempaa syytetään lapsen oireista
Taidat olla trolli. Tai sitten joku tosissaan luulee, että jokaisella vilkkaalla ja tottelemattomalla lapsella on adhd kunnes toisin todistetaan?
 
En olisi lupautunut hoitamaan noin vaikeaa tapausta. Omien lasten turvallisuus etusijalle. Ettei heidän omassa kotonaan tarvitse pelätä. Saattapi se ystävyyskin mennä kun sulla menee ihan aiheesta hermo.
 
Siis lapsihan ei ole vielä minun luona. Haen hänet myöhemmin. Mutta koska olen lapsen kanssa tekemisissä todella paljon muutenkin niin tiedän mitä on tulossa. Annan kyllä lapselle huomiota ja lohdutan ja otan syliin. Mutta tälle lapselle mikään määrä huomiota ei ole tarpeeksi. Minun pitäisi varmaan viedä omat lapseni pois ja keskittyä vain häneen. Tämä vain ei ole mahdollista.

Lähinnä toivoin vinkkejä siitä miten voisin toimia jotta omilla lapsillani, minulla ja tällä ystäväni lapsella olisi edes kohtuullisen mukavat paripäivää. Eikä omien lapsieni tarvitsisi sietää hakkaamista, puremista ja potkimista. Minä kyllä kestän iskuja. Omat lapsenikin vain ovat vielä niin pieniä että tarvitsevat huomiotani.

Ja kyllä voin myöntää että tunteeni tätä lasta kohtaan ovat välillä hiukan negatiiviset. Mutta tätä en lapselle näytä. Olen aina ollut häntä kohtaan ystävällinen ja kehunut hyvästä toiminnasta ja ihaillut opittuja taitoja. Lapsi myös selvästi pitää minusta. Haluaa meille usein käymään ja hoitoon. Tulee syliin ja halailee. Lapsi on hauska ja välillä jopa ihana, mutta silti tämä pari päivää pelottaa minua koska en ole koskaan ollut vastuutta tästä lapsesta näin pitkää aikaa.

Aloituksesta välittyy varmasti sellaiken kuva että inhoan lasta mutta kirjoitin sen tarkoituksella niin että saisin vinkkejä toimia oikeasti vaikean lapsen kanssa. Tässä ei nyt auta neuvot että sano lapselle ettei lyö kun se sattuu. Se ei auta. Tämä lapsi lyö ja on oikein riemuissaan kun saa toisen itkemään.

Ymmärrän. Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa, edes sinun. Toinen lapsistani on joskus kiukustuessaan fyysinen. Se toiminta loppuu yhteen kertaan ja lapsi menee omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja miettimään tekosiaan. Kun hän on ollut sopivan ajan rauhoittumassa, keskustellaan asiasta sen sadannentuhannennen kerran.
Mutta siis, ehdotukseni on, että jos väkivaltaista käytöstä esiintyy, niin lapsi eristetään hetkeksi muista ja kaikkien rauhoituttua asiasta keskustellaan.
Toinen ikävämpi juttu on se, että lapset oppivat myös toisiltaan. Siksipä kehottaisin sinun kengissäsi omia lapsiani pitämään puolensa ja antamaan takaisin samalla mitalla.
Tiedän, se on varmasti kaikkien kasvatusoppaiden mukaisesti väärin ja tuomittavaa, mutta se on yleensä se, josta se väkivaltainen lapsi oppii eniten. Ei ole enää hauskaa käydä mojauttelemassa toisia lättyyn kun tietää saavansa takaisin.
 
Vedä korville ekaks ja sitten jos ei tokene niin kunnon koivuvitalla perseelle..vanha keino parempi kuin nykyinen nynnykasvatus..Suomi on täynnä tissi poskia kun ei osata enää kakaroille näyttää elämisen mallia.Jos ei nuo keinot auta niin myy mustalaisille halvalla perävalo takuulla
 

Similar threads

Yhteistyössä