Miten helpottaa arkea 1v 6kk kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Haluaisin vinkkejä ja neuvoja miten selvitä arjesta ja helpottaa sitä n.1,5v-2v kanssa.
Meidän esikoinen on 1v 6kk ja uhmakohtaukset on ilmestyneet kuvioihin muutama kuukausi sitten.Nyt ne on jotenki räjähtäny käsiin. Välillä lapsi on niin hankala että olen ihan neuvoton. Kaikki on yhtä tappelua, syömisestä, vaipanvaihdosta ym nousee kauhea huuto. Myös kesken leikin saattaa raivostua ja huutaa tai jos lähdetään kävelylle ulos niin saattaa yhtäkkiä vetää kauheet itkupotkuraivarit kesken matkan ja joudun kantamaan huutavan lapsen takaisin kotiin.
Ennen käytiin paljon mm. kaupungilla lapsen kanssa mutta enää en uskalla edes lähteä mihinkään!! Pelkkä ruokakaupassa käyminen niin että mieskin on mukana on sitä että toinen tappelee lapsen kanssa ja toinen koittaa nopeesti ottaa jotain aineksia.
Tuntuu että kaikesta on tullut tosi tosi vaikeeta. Olen koittanut ottaa lapsen mukaan kaikkiin askareihin mm. ruuanlaittoon, kaupassa saa ottaa hyllystä näyttämäni tavaran ja viedä kärryihin jne. mutta välillä siitäkin huolimatta saa kauheita raivareita.
Help!! Auttakaa!!
Sanokaa edes että kuulostaa ihan normaalilta :D
Tyttö on muutenkin todella vaativa henkisesti ja fyysisesti eikä ole koskaan ollut helppo vauva. Saattaa vieläkin huutaa öisin ja välillä on niin takertuva etten saa mitään tehtyä.
 
Lisään vielä että olen ihan loppu tähän tilanteeseen :( En osaa enää yhtään nauttia kotona olostani lapsen kanssa koska joka päivä on vaan selviytymistä.
Olen miettinyt että veisin jopa päiväkotiin sen takia etten vaan jaksa olla hänen kanssaan kotona.
-ap
 
Muista kuitenkin, että tämäkin on ohimenevä vaihe. Muutaman viikon päästäkin saata olla jo ihan muuta. Tsemppiä! Vapaapäivä silloin tällöin tekisi varmaan hyvää :)
 
No päiväkodissa heillä on sen 10 muutakin lasta tuollaisen uhmiksen lisäksi, joten mieti kenelle se tekisi hyvää? Ei taatusti lapsellesi ainakaan, pian pahenisi nuo uhmakohtaukset. Ja jos kaikki ajattelisimme noin "empä nyt jaksakkaan tätä lasta, laitampa hänet päiväkotiin" niin voi kuinka helppoa se olisikaan. Toki paljonhan tällaista on, vaikka olisi helpompikin lapsi, nuoret äidit varsinkin työntävät mielellään lapsensa päiväkotiin kun "ei vaan jakseta"
Sinun "ongelmasi" kuulostaa todelliselta ja ymmärrän että olet uupunut. Empä osaa mitään muuta neuvoa antaa kun olet jo itsekin keksinyt tuon että otat hänet mukaan askareisiin ja annat hänen itse tehdä asioita. Toinen neuvo voisi olla että joku jakaa arjen kanssasi, olipa se sitten perhetyöntekijä tai lapsen isä. Siis että sinä suljet vaikka itsesi makuuhuoneeseen nukkumaan sitten kun isä tulee töistä. Tai sitten pyydät neuvolasta perhetyöntekijää, sellainen käy pari tuntia viikossa avittamassa. Jospa hän veisi lapsen ulos ja sinä teet omiasi/nukut.
??
 
Niin alle kaks vuotias? Ei sillä ole kyllä vielä uhma-ikää, ehkä joku tahto ikä vaihe. Rajat on rakkautta! Jokainen lapsi koettelee vanhempiansa. Saattaa olla jotta tilanne vaan pahenee lähivuosina. Anna lapsen huutaa, ei se siitä hajoa! :) Vaipat vaihdat silloin kun pitää ja oot vaan muutenkin jämäkkä. Jos lapsi saa huutamalla asioita periksi se oppii tavan jossa tosiaan saa huutamalla asiat periksi. Pitkää pinnaa ja korvatulppia vaan :) Ei ota niin hermoon kun desipelit tippuu, kuulet kyllä huudot korvatulppienkin läpi. Muista pitää itsestäsi huolta, ottaa sitä omaa aikaa :)
 
Kiitos vastauksista.
Omaa aikaa olen yrittänyt ottaa välillä. Käydä vaikka yksin kaupungilla ostoksilla ym.

Eniten harmittaa se,että ennen olen mennyt ja tehnyt lapsen kanssa kaikenlaista mutta nykyään en mielellään lähde ihmistenilmoille kun saa aina tapella joka asiasta.

Voi apua, en uskalla edes ajatella millasta on sitten kun oikea uhmaikä alkaa :D
Lapsen temperamentista ja luonteesta kertoo myös se että isovanhemmatkin ovat aina ihan puhki kun ovat hoitaneet lastamme ja molemmat ovat sanoneet ettei heidän lapset kyllä ole ollu tämmösiä :D Eli ei ihan oo helpoimmasta päästä..
Meidän tyttö tarvitsee myös paljon virikkeitä tai muuten kyllästyminen lisää tuota kiukuttelua. Olen koittanut pyytää kylään muita lapsia/ollaan käyty kyläilemässä, taaperojumpassa, hoplopissa jne mutta tuntuu etten itse jaksa aina lähteä kun joskus joutuu lähteen vaikka kylästä pois kun lapsi kiukuttelee niin paljon ettei tuu mitään.
-ap
 
Kuulostaa tutulta ja normaalilta.

Meillä on nyt 3 vuotias, uhma puskee päälle lujaa...
Aiemmin meillä oli vaihtelevasti juuri tuollaista kun kuvasit. Välillä oli parempia jaksoja ja välillä huonompia.

En oikestaan missään vaiheessa ole kulkenut lapsen kanssa kovin missään, koska vauvana ei viihtynyt vaunuissa ja oli muutenkin kovin itkuinen. Ja tuossa vaiheessa kun tuota tahtoa ja muuta kärttyisyyttä tuli, ei paljon huvittanut mennä.
Ja nyt on uhma. Kai se joskus tästä helpottaa.

Itse suljen korvat ja teen pakolliset hoitotoimet. Sanon lapselle rauhallisesti, että hoitotoimista ei neuvotella.
Nykyään kun lapsi on jo isompi, toimii myös palkinnot välillä. Puetaan, niin saat pastillin...

Voimia!
 
1. Jos viet lapsen päiväkotiin, se on siellä kuin enkeli. Kaiken päivän aikana kertyneen uhman ja kiukun hän säästää kotiin, sinua varten. Eli erittäin huono idea.

2. Mitään rutiinien voittanutta en ole vielä keksinyt. Samat rutiinit viedään päivästä toiseen läpi, teki lapsi mitä tahansa. Kun on aika pukea, puetaan joko hyvällä tai pahalla.

3. Kaikki loppuu aikanaan. Yleensä paljon nopeammin, kuin olisit voinut kuvitella.
 

Yhteistyössä