Miten saisin miehen muuttumaan..

["kyllästynyt"]

Olen ollut nyt 7 vuotta naimisissa mieheni (ammatiltaan rajavartija) kanssa. Meillä on 6v poika ja 1v kaksostytöt. Lisäksi meillä on lemmikkinä tanskandoggi. Mies on työnsä vuoksi paljon poissa kotoa, ja itse olen kotiäitinä. Kun mies lähtee töihin, niin on siis kerrallaan joku 4-6 päivää töissä.. Usein kun lupaa että voisi tulla aiemmin kotiin voi tulla äkillisiä peruutuksia ja hän joutuu jäämään pidemmäksi aikaa työmaalle.
Kun hän lähtee töihin, on edeltävänä iltana kuin perseelle ammuttu karhu. Ymmärrän kyllä, koska hänen täytyy sääoloista huolimatta lähteä monesti yölläkin ajamaan töihin 2h matkan päähän mutta purkaa sen sitten huutamalla ja meuhkaamalla! Ja sitten kun tulee töistä, niin ei sekään mitään auvoista ole. Huutaa ja raivoaa, miksen ole siivonnut, miksei ole ruokaa pöydässä odottamassa? Lapset ikävöi isäänsä viikolla kovasti ja yritän parhaani mukaan antaa aikaani heille, ja lisäksi pitää huolta koirasta. Aina kun tiedän että milloin mies on tulossa kotiin yritän vähän järjestellä paikkoja, imuroin, laitan ruokaa jos tiedän tarkemmin milloin tulossa yms.. Mutta en ehdi mitään lattiasta kattoon puunausta tekemään kaikenmaailman myrkyillä.. Hänen mielestään näin pitäisi olla, koti kunnossa ja vaimokulta lieden ääressä kokkaamassa kun mies raskaan työn raatajana saapuu kotiin perheen luo.. :/
En vaan jaksa koko aikaa olla moppi kourassa, ja lisäksi mieskin saattaa tulla kotiin ihan yllättäen... Ei aina ilmoita kun tulee..

Työ stressaa miestäni ihan älyttömästi, sen huomaa siitä kun heti jos on muutamakin päivä vapaata töistä on ihan eri ihminen. Sitten kun työt lähestyy, hermot kiristyy.. Olen miehelle huomauttanut, että mitä jos vaihtaisi ammattia, hänellä on kuitenkin toinenkin koulutus olemassa, ei vaan koskaan sitten lähtenyt sille alalle..

 

[jaa...]

tuohon voi oikein mitään sanoa jos ei mies ole valmis mitään asialle tekemään. jos hermot on jatkuvasti kireällä ja töitä 24/7 nii eihän se työ nyt koko ajan voi olla? missä työssä sitä pitää olla 24/7? eikö liitto tai mikään vaadi sitä että on se tietty tuntimäärä mikä pitää olla töissä ilman potkujen saamisen pelkoa? eli esim joku 8h päivä töitä ja sitten ei ole työnantajalla mitään sanomista jos sanoo että en tule enää tänää töihin jos liittoon kuuluu. eihän ketään voi viikkotolkulla pakottaa töihin jos ei jossain laivalla töissä ole josta ei yksinkertaisesti pääse mihinkään. (ainakin itse luulisin niin)

 

["hmm"]

en tiedä..jos hän on noin pahantuulinen, kerro että se loukkaa. ja uhkaa erolla. haluaisitko erota? minusta tuollaisen kyrmyniskan kanssa on rasittava elää, tiedän kokemuksesta. entä auttaisiko keskustelu, hermoja ruokitseva b-vitamiinipitoinen ravinto? lenkkeily tai joku mistä saa mielihyvää, ettei olisi burn out?

 

["kyllästynyt"]

On siis rajavartijana ja pitkän työmatkan takia pitää olla pitempiä aikoja kerrallaan töissä.. 24/7 ei ole hermot kireällä, on ihana mies vapaa-ajalla mutta just 1-2 päivää ennen töihinpaluuta ja päivä pari työstä paluun jälkeen.. Ero on käynyt mielessä muttei vielä kovin vakavasti koska tiedän tilanteen oikeasti johtuvan miehen työstä
Tuntuu että työstä puhuminen on hälle ärsyttävä aihe ja jos esim huomautan että eikö hän voisi vaihtaa alaa kun stressaa koko jobi häntä niin paljon, niin kivahtaa vaan että pitäähän sen jonkun tienata kun muut on vaan elätteinä! Minua siis meinaa tuolla, koska haluan olla kotona hoitamassa lapsia! Hänelle sopii se, ettei meillä vielä laiteta lapsia mihinkään hoitopaikkaan, ja mies tienaa kyllä hyvin ja meillä on varaa elää ihan mukavasti, rahasta ei ole pulaa tavallisessa elämisessä..

 

[hmm?]

1v kaksostytöt on aikas kova juttu, näin sivullisesta. Meillä on vain yksi 1v, ja aikas vapaat ammatit. Silti ollaan helisemässä.

Voiko tällä asialla olla jotain tekemistä tuon teidän henkisen tilanteen kanssa nyt?

 

["hipp"]

Moi!
Meillä oli vähän samankaltainen tapaus jokin aika sitten.
Lapset oli silloin 2v ja 6kk. Mies on välillä parikin viikkoa poissa kotoa työnsä puolesta. Hän odotti myös kun kotiin saapui, että täällä kämppä kiiltää ja pöydät notkuu ruuista. Toki pyrin ruuan valmistamaan niin että kaikki voimme sen lämpimänä saman pöydän ääressä syödä, mutta aina se ei onnistunut. Yleissiisteyttä pidän kyllä yllä, mutta ei sitä tosiaan aina miehen kotiin tulon kunniaksi kerkee kotia lattiasta kattoon puunaamaan..
Sitten kävikin niin, että jouduin viikoksi sairaalaan - mies jäi kotiin lasten kanssa. Kun mies hoiti yöt ja päivät lapset (molemmat heräilivät yössä), hoiti kotia (hoiti ja hoiti.... lue; jätti hoitamatta kun ei _kerinnyt_) ja koitti ruuan ajoittaa ajalleen valmiiksi, niin mies huomasi sen karun totuuden. Kotiäitiys ei ole vaan perseellä istumista. Ei sitä tosiaan kerkee tekemään kaikkea mitä haluaisi, ja mitä puoliso haluaisi! Asiat tärkeysjärjestykseen ja tehdään sen mukaan miten kerkiää.
Ei ole sen viikon jälkeen kyllä valittanut, riehunnut ja meuhkannut. Äänensävy on muuttunut; "olisi kiva, jos kotiin palatessani voitaisiin syödä" jne. Jos kuitenkaan näin ei onnistu, mies tulee kotiin ja auttaa ja alkaa sitten itse valmistamaan ruokaa.

 

["vieras"]

Palkatkaa siivoja

 

[Katimar]

Pista se mies hoitaan kaikki koti asiat vaikka 2 paivaa. Menet vaikka jonnekin matkalle ihan yksin! Siina sitten nakee millaista se kotona oleminen on ja kuinka siistia siella sitten on

 

[ex-kurvari]

Ongelmana tuossa on tuo ammatti. Kokemuksesta tiedän ettei sen sovinistisempaa ja rasistisempaa paikkaa olekkaan kuin rajavartiolaitos. Lähes kaikki vanhemmasta väestä on tottuneet siihen että akka hoitaa kaikki "naistentyöt" ja ukko vapaa-aikaan kalastaa, hiihtää ja metsästää. Tämä asenne tarttuu helposti myös nuorempiin. Lisäksi ammatin varjopuolena on lähes kaikilla vähintäänkin lievä paranoidisuus muita ihmisiä kohtaan. Siihen kun sattuu sotilasorganisaatiossa vielä vittumainen esimies ja muita työpaikan ongelmia niin ei sitä perheet kestä.

 

[fuuk]

jos käkkii päivät kotona miehen rahoilla eikä onnistu siivoamaan?

 

["kyllästynyt"]

Miehen rahoilla elelen? Kyllä mullekin tulee rahaa, mutta en ole töissä, koska en halua laittaa pieniä kaksosiani vielä hoitopaikkaan (imetänkin vielä) ja aion olla kotona siihen asti kunnes ovat 4-5v. Ja vaikka asia olisikin niin että eläisin miehen rahoilla täysin (mikä siis ei ole näin) niin kyllä olisin jotain sen eteen tehnytkin..!

Ammattina olen tosiaan huomannut rajavartijoista tuttujen ja muiden kautta sen että työ on tosiaan tuollainen stressaava, ja siellä äijäporukoilla on mitä rasistisempia ja sovinistisempia juttuja. Aika kovaksikeitettyhän siellä kuitenkin saa olla että pärjää joten ei tosiaan taida ne romanttisimmat ja lempeimmät miehet siellä olla.. Vanhemmilla eläkeikään kohta siirtyvillä rajavartijoilla joita oon tavannut itse niin oon huomannut tuota myös. Meidän mies edustaa nuorempaa joukkoa mutta kyllä, vasta kun meni tuohon työhön niin muuttunut tuollaiseksi..
Toinen koulutus hänellä olisi maanviljelijäksi, eli voitaisiin pitää lehmiä, hevosia jne. Mies on kasvanut maatilalla ja vanhempansa toivovat vieläkin että vaihtaisi alaa ja seuraisi isäänsä.. Mulla on aina ollut haave siitä että olis jotain maatilan tapaista. Jos vaan mieskin innostuisi toisesta koulutuksestaan..

Mutta kiitos noista vinkeistä, että jätä huusholli miehen hoitoon; tuota voisin kokeilla kun hän ensi viikolla on viikonlopun ajan kokonaan kotona.