ärsyttäiskö teitä jos miehen työmatkoihin menis aina tunti, ylikin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26509200]uhrautumisella tarkoitin sitä että en koe olevani millään lepolomalla ja miehen elätettävänä, vaan kyllä tämä tilanne on minultakin "uhrauksia vaatinut". Siksi minusta myös mies voisi tehdä omalla panoksellaan jotain, nyt hän lähinnä elää niinkuin ennen lastakin. Kyllä haluan lapseni hoitaa, mutta toinen voisi omalta osaltaan tilannetta helpottaa. Ja vauva tosiaan on itkuinen, ei mikään ns. Helppo vauva ole ollut koskaan. Mua helpottais niin suuresti, jos mies olis sen parikin tuntia päivässä enemmän läsnä.[/QUOTE]
Voisitteko palkata jotain lastenhoitoapua? Tai onko sulla tukiverkostoa, jolla saisit helpotettua omaa jaksamistasi? Tosiasia nimittäin on, että tänä päivänä moni perheenisä on huolissaan - ja ihan aiheellisestikin - työpaikastaan. Miehillä on edelleenkin suurin huoli perheen elättämisestä, vaikka sen huolen pitäisi olla yhtä suuri vaimollakin.
 
mä olisin sun tilanteeseen enemmän ku tyytyväinen! Mun mies tekee n 12 tuntista päivää ja joskus menee tuostaki yi + työmatkat päälle. Oon onnesta soikeena jos tekee 10 tunnin päivän. Lisäksi mä käyn ite töissä ja teen etupäässä viikonloppu, yhteinen aika on hyvin vähissä...
 
Ensinnäkin, 40 minuutin työmatka ei ole mikään hirveän pitkä. Mä luulen, että harvassa on ne ihmiset jotka asuu ihan työpaikkansa vieressä, ja esim. pk-seudulla tuo aika menee helpostikin vaikka työpaikka sijaitsisi ihan lähellä.

Toisekseen, työmatkoihin kuluva bensa ei ole "turhaa" -siksihän siellä töissä käydään, että saadaan rahaa, hyvänen aika!

Ja kolmanneksi, ne bensakulut kompensoidaan joka vuosi verotuksessa joten eipä pitäis olla valittamista.

Mene ap itse töihin, hommaa lapselle hoitaja kotiin jos jo tuossa vaiheessa olet noin loppu lapsen kanssa olemiseen. Ja pliis, älä tee enempää lapsia.
 
Kyllä minua ärsyttäisi, jos jatkuvasti (siis jos oma mies jatkuvasti tai todella toistuvasti) jäisi työmatkalle kuppaamaan pitemmäksi aikaa, kuin se normaali työmatka. Näin ymmärsin ap:n alunperin tarkoittavan, että heillä tapahtuu. Työpaikkoja on erilaisia, mutta useille ihmisille (minä mukaanlukien) se aika mistä töissä maksetaan riittää vallan mainiosti siellä olemiseen ja kun työaika loppuu, lähdetään kotiin tai ainakin sieltä työpaikalta pois. Mitä sitten toimittaakaan kotimatkalla, se vaihtelee, mutta on minusta kutakuinkin kohtuullista odottaa, että kotiin tullaan kun töistä päästään. Olisi minusta aika kurjaa, jos sitä toista perheen aikuisen roolia ei oltaisi ottamassakin ihan luonnollisesti "vastaan" työpäivän päätteeksi. harrastukset ja satunnaiset menot ovat tietysti aivan luonnollisia juttuja,mutta että pitäisi saada jatkuvasti ensin vähän chillailla jossain ja tulla sitten kotiin, kun hotsittaa... Sellaiset ovat yleensä sinkkuja. Tai pitäisi olla.
 
Kohtuullisen ikäviä vastauksia suurin osa, kun ap vain kaipasi miestään avuksi itkevän vauvan hoitoon :(
Voisiko olla, että miehesikin tuntee itsensä avuttomaksi pienen ihmisen itkun edessä ja siksi pitkittää kotiin tuloa? Työpaikan vaihto on aina hankalaa, vaikka onnistuisikin siirtona. Tutut työkaverit jäisivät kuitenkin vanhaan paikkaan ja joka paikassa ei välttämättä ole ihan hyvä työilmapiiri.
 
Lasten ollessa vauvoja tai taaperoita, tuollainen ärsytti, mutta tavallisissa oloissa ei.

Työpaikan vaihto tuon asian takia ei varmaan onnistu keneltäkään.

Yrittäkää päästä kompromissiin.
 
mulla mies lähtee aamulla vähän ennen kuutta ja on illalla viiden maissa/ sen jälkeen kotona. Työmaa on vähän reilun tunnin matkan päässä.. Mies on siis johtotehtävissä, joten hän on työmaalla ensimmäinen tulija ja viimeinen lähtijä yleensä. Kyllähän se joskus keljuttaa kun likalla ollut huono päivä, mutta olen iloinen, että miehen firma on huomioinut perheen lisäyksen niin että mies voi käydä kotoa käsin töistä... Oli nimittäin kolme vuotta putkeen reissutyössä viikot ennen tytön syntymää.

Aika näyttää miten käy kun toinen syntyy vuoden vaihteessa. Onko työmaita lähellä vai lähteekö mies reissutöihin taas kun tämä työmaa loppuu. Jo ennen lapsen syntymää näistä asioista keskusteltiin ja olen varautunut henkisesti siihen että aika pitkälti kasvatan lapset itsekseni...
 
ai niin ja minulla ei ole tukiverkkoja tässä kaupungissa.. Sukulaiset ja isovanhemmat asuvat kaikki parin tunnin ajomatkan päässä. Kavereilla on taas omat perhearkensa pyöritettävänä...
 
[QUOTE="vieras";26509475]Onhan se ihan ok, jos työmatkaan, sen ajamiseen siis menee normaalisti vaikka 100 minuuttia, mutta jos siihen aina käyttää 150 minuuttia, niin onhan se vähän merkillistä.[/QUOTE]ei minusta, koska monesti hän käy hoitamassa kauppa-asioita ym muita asioita samalla. meiltä kun on kylille matkaa niin kätevämpi hoitaa asiat samalla mitä lähteä uudestaan asioikseen
 
Ärsyttäisi. Ja ärsyttäisi sekin, jos itsellä olisi pitkä työmatka. Siksi asumme keskustassa lähellä työpaikkoja. Viihdymme molemmat paremmin perheen kanssa kun työmatkalla.
 
Vastaan että ei ärsyttäisi.
Työmatkoihin menee usein julkisillakin tuo 40 min. ja myös matkakulut luultavasti ("bensarahat") saa vähennyksinä verotuksessa.
Voiko miehesi todella joustaa jos kerran käy 2-vuorotyössä? Siis miten työasia voisi muuttua?
Ja ennen perheen perustamista voisi asioista neuvotella, miten elämä muuttuu jos muuttuu? Vai miten se teillä meni?
Puhuminen varmaan tuonkin tilanteen ratkaisee :)
Neuvolassa kannattaa kertoa ja kysellä saako tilapäistä kotiapua jos on väsy.
 
Mua vähän ihmetyttää, miten niin monelle on ihan ok, että mies on poissa kotoa suunnilleen koko päivän. Ei mikään ihme, jos ne isät jää vähän ulkopuoliseksi lapsen elämässä, jos isä näkee lasta käytännössä vaan vapaapäivinä.
Ajatus siitä, että kahden vanhemman ja vauvan perhe tarvitsisi/ saisi jotain kotiapua on kyllä ihan älytön.
 
[QUOTE="alma";26509796]Mua vähän ihmetyttää, miten niin monelle on ihan ok, että mies on poissa kotoa suunnilleen koko päivän. Ei mikään ihme, jos ne isät jää vähän ulkopuoliseksi lapsen elämässä, jos isä näkee lasta käytännössä vaan vapaapäivinä.
Ajatus siitä, että kahden vanhemman ja vauvan perhe tarvitsisi/ saisi jotain kotiapua on kyllä ihan älytön.[/QUOTE]

Se on sitä "palsta-ok:ta" Oikeasti siellä tulee miehet juoksujalkaa kotio, että äiti pääsee rentoutumaan ;)
 
[QUOTE="alma";26509796]Mua vähän ihmetyttää, miten niin monelle on ihan ok, että mies on poissa kotoa suunnilleen koko päivän. Ei mikään ihme, jos ne isät jää vähän ulkopuoliseksi lapsen elämässä, jos isä näkee lasta käytännössä vaan vapaapäivinä.
Ajatus siitä, että kahden vanhemman ja vauvan perhe tarvitsisi/ saisi jotain kotiapua on kyllä ihan älytön.[/QUOTE]

Öö? Se työssäkäyvä nyt on poissa koko päivän. Se vaan on niin. Mun mielestä on kummallista, ettei se kävis? Jos toinen on lapsen/lapsien kanssa kotona, niin se nyt sitten on enemmän niiden lasten kanssa ja KOTONA.

Eikä pidä, ainakaan meillä, paikkaansa, että isä jää ulkopuoliseksi, vaikka reissaakin viikkoja ympäri eurooppaa. On muksulle todella rakas ja tärkeä ja pyörittää arkea kotona ollessaan ihan vastaavasti kuin minäkin. Ja joissain asioissa on muksulle tärkeämpikin kuin minä.
 
:O no ei harmita(miehellä kestää tunti/suunta ja tekee 8,5h päiviä). Mä olen kotona 3-vuotiian ja 2kk vauvan kanssa, eikä ahdista. Onhan se päivä pitkä, mut me tehdään paljon kaikenlaista ja ulkoillaan paljon, niin ei ahdista.
 
Öö? Se työssäkäyvä nyt on poissa koko päivän. Se vaan on niin. Mun mielestä on kummallista, ettei se kävis? Jos toinen on lapsen/lapsien kanssa kotona, niin se nyt sitten on enemmän niiden lasten kanssa ja KOTONA.

Eikä pidä, ainakaan meillä, paikkaansa, että isä jää ulkopuoliseksi, vaikka reissaakin viikkoja ympäri eurooppaa. On muksulle todella rakas ja tärkeä ja pyörittää arkea kotona ollessaan ihan vastaavasti kuin minäkin. Ja joissain asioissa on muksulle tärkeämpikin kuin minä.

Kyllä niihin työmatkoihin yleensä voi kuitenkin vähän vaikuttaa. Useinhan ne, joilla on joku älyttömän pitkä työmatka, asuvat jossain korvessa. Lisäksi ap:n mies jää vielä työpaikalle hengailemaan työpäivän jälkeen, se nyt ei ainakaan ole pakollista.
Antaa kyllä sen vaikuteman, että työnteko voittaa kotiolot, ja se on tietty surullista.
 
Mua ainakin harmittais ja harmittaa kun miehellä menee pitkään töissä. Meillä mies kanssa tekee pitkää päivää jos jäis vielä sen jälkeen kahville niin kyllä harmittais. Mulla on muutakin sosiaalista elämää, mutta silti toivon että mies tulee ajoissa kotiin. Ymmärrän hyvin ap:tä jos harmittaa miehen työmatkat. Meillä myös miestä harmittaa pitkät työmatkat ja ollaan katsottu asuntoa lähempää työpaikkaa, mutta on sen verran kalliita ettei nyt ole varaa vaihtaa. Yritä pa jutella miehen kanssa miksi hän jää kahville työpäivän jälkeen. Meillä mies joskus kertoi, kun ensimmäinen lapsi oli vauva niin oli helpompi jäädä töihin kun tulla kotiin hoitamaan itkevää( moni alleginen vauva)lasta ja kuuntelemaan mun kiukuttelua, kun olin väsynyt. Mutta puhumalla me tosta selvittiin ja nyt annan miehelle pienen rauhoittumis hetken ennen kuin pitää alkaa olla isänä ja puolisona.
 
No ehkä olisi pitänyt sanoa että mua "harmittaa" asia, niin ei olisi tullut samanlaista ryöppyä. Mutta tässä nyt esimerkki meidän viime päivistä

Lauantai mies lähti klo. 10 töihin, kotiin palasi klo. 21 (ylitöitä ja jäi vielä kahville)
Sunnuntai sama juttu, lähti klo. 10, kotiin tuli 22.30 (ylitöitä taas ja vielä kävi viemässä jotain kaverilleen)
Maanantai töihin klo. 11, kotona klo. 21 (kävi kaverilla)
Eilen töihin klo. 13, kotiin klo. 23
Tänään lähti klo. 7, pääsee klo. 16 ja on kotona varmaan siinä viiden maissa. Tänään sillä on harkat 18-19.30, lähtee taas siinä 17.30 ja palaa tod.näk. ilta yhdeksän maissa kun jäävät aina vielä cokiksille tms.

Seuraava vapaapäivä on torstaina jolle mies on jo buukannut esim. kahvit kaverin kanssa, sitten onkin taas koko juhannus töitä. Ja meidän viikot on tälläisiä monesti, eikä niissä ole mitään rytmiä niin sanotusti, koska vuorot voi olla mitä vaan. Kyllä mulla jää tuosta monta tuntia yksin kodin pyörittämiseen ja arkeen, vaikka koitankin järjestää myös muuta tekemistä kuin kotona tuhtaamista. Hulluksihan sitä tulis jos kaikki nuo ajat kotona kökkisin :O

Olen edelleen sitä mieltä että mies tekee varsin pitkiä päiviä ja työmatkoihinkin menee aikaa, ja mielestäni kyllä saa ihan tarpeeksi omaa aikaakin, ainakin verrattuna minuun. Kyllä mä toivoisin että tulis sieltä töistä edes suoraan kotiin pääsääntöisesti, eikä aina jäis sinne ja tänne.

En tiedä miksi ei voisi vaihtaa tuota työPISTETTÄ, ei siis työpaikkaa. On itsekin sanonut että se on firmassa mahdollista ja on ennenkin ollut töissä siellä tuuraamassa, on kuulemma ok-paikka. Ja tottakai se haittaa että työmatkoihin menee turhaan aikaa ja bensaa, kun asia olisi mahdollista muuttaa. Tottakai verotuksesta saa osan takaisin, mutta ei suinkaan kaikkea, jos vielä vertaa siihen että tuohon toiseen paikkaan voisi vaikka pyöräillä 10 minuutissa. Saisinpa itsekin sitten joskus auton käyttöön, vaikka toki täältä pääsee busseilemaankin.

Puhuin asiasta (taas) eilen miehelle, ja on kuulemma laittanut hakemuksen kokonaan toiseen firmaan :O ja tuosta työpisteen vaihdosta on meillä juteltu kyllä ennenkin, jo ennen vauvaa. Ehkä mies on ennenkaikkea vain saamaton asian suhteen, tai sitten taustalla on joku syy mitä ei kerro. Nykyinen paikka ei suinkaan ole mikään miehen unelmapaikka.
 
[QUOTE="alma";26509877]Kyllä niihin työmatkoihin yleensä voi kuitenkin vähän vaikuttaa. Useinhan ne, joilla on joku älyttömän pitkä työmatka, asuvat jossain korvessa. Lisäksi ap:n mies jää vielä työpaikalle hengailemaan työpäivän jälkeen, se nyt ei ainakaan ole pakollista.
Antaa kyllä sen vaikuteman, että työnteko voittaa kotiolot, ja se on tietty surullista.[/QUOTE]

No jaa. Antaahan se sen vaikutelman, mutta varmaan se saattaa olla syykin. Että kun toinen tulee töistä kotiin niin ovella odottaa huutava tenava ja pahantuulinen puoliso.
Kyllä se töissäkäyväkin tekee töitä, eikä hengaa vaan 8h päivässä poissa kotoa. Siis "tahallaan".
Eikä tämä ole lusmumiesten puolustuspuheenvuoro, mutta tuntuu, että jos täällä usein valitellaan, et töissäkäyvä puoliso ei ymmärrä kuinka raskasta on olla himassa, niin hitto näyttää se toimivan toisinkin päin.
 

Yhteistyössä