Miten saisin kotona olevan miehen tekemään edes vähän kotitöitä?

["alkup."]

Menin muutama kk sitten töihin, mies jai taaperon kanssa kotiin. Mies ei tee juurikaan kotitöitä vaikka olen monen monta kertaa asiasta nätisti ja asiallisesti puhunut.

Minulla on raskas työ ja teen pitkiä päiviä. Vaihtoehtoni ovat siis olla sotkussa tai tehdä itse. Mielestäni se ei ole oikeudenmukaista, minäkin tein kaikki kotityöt kun olin kotona ja mies töissä.

Onhan se tietty aivan mahtavaa että mies jäi lapsen kanssa kotiin, ei siinä mitään. Olen vaan tosi väsynyt fyysisesti ja myös psyykkisesti, kun en saa ko. juttuihin apua eikä puhe auta, ei hyvällä eikä pahalla.

En tiennyt ennentöihin menoani että hommat jakautuisuvat näin, taisin olla hieman naivi. :-(

 

["vieras"]

Kaverilleni kävi ihan samalla tavalla, paitsi että kaverin mies vei lapsen usein äidilleen hoitoon päiväksi... Olisi hauska tietää onnistuuko tuo kenelläkään että mies on lapsen kanssa kotona ja hoitaa vielä kodinkin siinä samassa.

 

[alkuper.]

[QUOTE="vieras";22200412]Kaverilleni kävi ihan samalla tavalla, paitsi että kaverin mies vei lapsen usein äidilleen hoitoon päiväksi... Olisi hauska tietää onnistuuko tuo kenelläkään että mies on lapsen kanssa kotona ja hoitaa vielä kodinkin siinä samassa.[/QUOTE]

Mieheni äiti on sairas eikä voi hoitaa lasta, eikä ole pahemmin oikein muitakaan jotka voisivat päivisin häntä hoitaa. Jos olisi, mieskin veisi takuulla lapsen hoitoon jonnekin muualle päiviksi.

Kun olin itse kotona, lapsi oli tytyväinen, koti siisti ja puhdas, ja pöydässä itsetehtyä ruokaa. Nyt on vaan sotkua, ja ruuatkin saan tse tehdä. Lapsen mies hoitaa hyvin ja on hyvä ja rakastava isä, siinä ei valittamista ja se on tietty tärkeintä. Olen vaan huolissani omasta jaksamisestani, ja nyt olen vähän sitä mieltä että alan hakea lapselle hoitopaikkaa pk:sta tai pph:lta.

 

[tuppaava orava]

et mitenkään.

 

["alkup."]

nosto

 

[Huspati Huta]

Onko mies siis hoitovapaalla? Jos lapsi menisi päiväkotiin, mies menisi siis takaisin töihin sikäli kuin se työnantajan kanssa onnistuisi sopia?

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";22200412]Kaverilleni kävi ihan samalla tavalla, paitsi että kaverin mies vei lapsen usein äidilleen hoitoon päiväksi... Olisi hauska tietää onnistuuko tuo kenelläkään että mies on lapsen kanssa kotona ja hoitaa vielä kodinkin siinä samassa.[/QUOTE]

Meillä tuo hoiti nuo jutut kyllä, vaikkei aina suinkaan samalla tavalla mihin olin itse tottunut. Ruuanlaiton kanssa oli hankalinta kun se ei ollut hänen alaansa, muuten siivoili sen mukaan kun asiallisena piti ja hoiti lapset hyvin, vaikka päivät ja vaatteet olivatkin välillä vähän... persoonallisia.

 

["alkup."]

Onko mies siis hoitovapaalla? Jos lapsi menisi päiväkotiin, mies menisi siis takaisin töihin sikäli kuin se työnantajan kanssa onnistuisi sopia?

Mies on hoitovapaalla a hänellä on töisä sijainen, en ole yhtään varma voiko hän palata töihin aiemmin kun mitä on sovittu. Tuntuu vaan että tämäei toimi. En olisi tähän suostunut jos en olisi luullut että hommat jakaantuvat vähän tasaisemmin. :-( Ennen lasta kun teimme kaiken puoliksi, niin ajattelin ettei siitä tule ongelmaa. Mies ei kuulemma ehdi tehdä muuta kuin olla lapsen kanssa...

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="alkup.";22200500]Mies on hoitovapaalla a hänellä on töisä sijainen, en ole yhtään varma voiko hän palata töihin aiemmin kun mitä on sovittu. Tuntuu vaan että tämäei toimi. En olisi tähän suostunut jos en olisi luullut että hommat jakaantuvat vähän tasaisemmin. :-( Ennen lasta kun teimme kaiken puoliksi, niin ajattelin ettei siitä tule ongelmaa. Mies ei kuulemma ehdi tehdä muuta kuin olla lapsen kanssa...[/QUOTE]
Olisi kyllä vähän epäreilua, että lapsi pitäisi viedä hoitoon ja mies olisi hoitovapaalla, ettehän saisi kotihoidontukeakaan ja sittenkö mies tekisi kotitöitä? Enpä usko. Kyllä tuo pitää saada näissä oloissa toimimaan, kun mies on kerran ottanut tehtäväkseen olla kotona.

 

["alkup."]

Olisi kyllä vähän epäreilua, että lapsi pitäisi viedä hoitoon ja mies olisi hoitovapaalla, ettehän saisi kotihoidontukeakaan ja sittenkö mies tekisi kotitöitä? Enpä usko. Kyllä tuo pitää saada näissä oloissa toimimaan, kun mies on kerran ottanut tehtäväkseen olla kotona.

Olen samaa mieltä että pitäisi saada toimimaan, mutta miten? Olen puhunut asiasta ja saanut raivarejakin, mutta mies suhtautuu vain niin että minä vaan mäkätän ja olen ikävä ja pahantuulinen. Usein sanoo vaan "mäkämäkä", puolustelee itseään ettei ole kerinnyt, tai suuttuu.

Kummankaan vanhemmista ei ole apua, koska ovat sitä sukupolvea missä nainen hoiti kotityöt, ruuanlaiton, lapset ja oman työnsä, ja mies makasi sohvalla ja oli "perheen pää".

 

[Madicken04]

[QUOTE="alkup.";22200500]Mies on hoitovapaalla a hänellä on töisä sijainen, en ole yhtään varma voiko hän palata töihin aiemmin kun mitä on sovittu. Tuntuu vaan että tämäei toimi. En olisi tähän suostunut jos en olisi luullut että hommat jakaantuvat vähän tasaisemmin. :-( Ennen lasta kun teimme kaiken puoliksi, niin ajattelin ettei siitä tule ongelmaa. Mies ei kuulemma ehdi tehdä muuta kuin olla lapsen kanssa...[/QUOTE]

Sellainen pieni pointti tuossa toki voi olla että jso mies ei ole niin kovin tottunut lapsen kokonaisvaltaiseen hoitoon (siis niin että on yksin tämän kanssa) niin se voi tottumattomalta viedä huomattavasti enemmän aikaa ja voimia kuin siltä äidiltä jolta tuo sujuu luonnostaan. Siksi hänelle tilanne voi tu tua siltä ettei oikeasti kerkeä tekemään muuta kuin olemaan lapsen kanssa.

Noin vertailukohteena vaikka se kuinka usein kuulee äitien olevan väsyneimpiä sen ensimmäisen lapsen vauva-aikana. kuinka silloin ei meinaa saada kotia hoidettua ja vauva vie kaiken ajan, uloslähtemiset kestää eikä meinaa saada ruokaa laitettua kun vauva keskeyttää, kun sitten taas toisen ja kolmannen lapsen kanssa vauvan ja kotihommien lisäksi hoituvat ne isommatkin lapset ja silti ei ole läheskään yhtä väsynyt kuin ensimmäisell kertaa.

Jos vaikka puhuisitte miehen kanssa rauhassa noista ja miettisitte mitkä asiat oikeasti ovat kodinhoidossa ne tärkeimmät ja mistä sinä ehkä olisit myös valmis joustamaan? Olisiko mahdotonta että sinä saisit kotiuduttuasi viettää aikaa rauhassa lapsen kanssa millä välin mies taas hoitaisi noita päivän aikana rästiinjääneitä kotihommia? Meillä ollaan usein toimittu noin, se joka joutuu muutenkin olemaan lapsesta erossa saa rauhassa leikkiä tämän kanssa ja kotona päivän lasta hoitanut saa tehdä kotitöitä ilman häiriöä.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="alkup.";22200531]Olen samaa mieltä että pitäisi saada toimimaan, mutta miten? Olen puhunut asiasta ja saanut raivarejakin, mutta mies suhtautuu vain niin että minä vaan mäkätän ja olen ikävä ja pahantuulinen. Usein sanoo vaan "mäkämäkä", puolustelee itseään ettei ole kerinnyt, tai suuttuu.

Kummankaan vanhemmista ei ole apua, koska ovat sitä sukupolvea missä nainen hoiti kotityöt, ruuanlaiton, lapset ja oman työnsä, ja mies makasi sohvalla ja oli "perheen pää".[/QUOTE]

Aluksi jos olisikin vähän totuttelemista uusiin rytmeihin ja jos olisi ollut vaikka työstä väsymystä, niin jonkun aikaa ymmärtäisikin, että toinen opettelee uutta "rooliaan", mutta pari kk on jo sellainen aika, että pitäisi alkaa luistaa hommat. Eihän niitä tosiaan tarvitse tipitarkkaan samoin tehdä, kuin vaimo tekee, mutta kyllä nyt yhden lapsen kanssa pitäisi suoriutua normihommista. Ärsyttää puolestasi ja harmittaa, kun en osaa mitään neuvoa antaa.

Meillä mies oli kahden pojan kanssa kotona muutamia kuukausia, palasin töihin nuoremman ollessa 6 kk. Siitä on jo pitkä aika ja ehkä aika on kullannut muistot. Mutta en muista, että olisin ollut samanlaisessa tilanteessa. Ja sellaistakin ehtivät tehdä, mitä minä en tehnyt lasten kanssa. Mies esim kuvasi lapsia arkitilanteissa paljon ja niistä sain myöhemmin nähdä kuinka mukavia hetkiä miesväellä oli ilman minua=) Tosin meillä saattoi vaikuttaa tilanteeseen myös se, että teemme vuorotyötä melko lyhyellä työajalla, joten vapaa-aikaa on työssäolevallakin paljon ja niin ollen aikaa tehdä kotitöitäkin.

Jos koittaisit oikein tuumia valmiiksi miten asiat juttelisit miehelle? Kertoisit vielä kerran, että sinua uuvuttaa tilanne ja tunnet, että liian iso osa töistä kasautuu sinun niskaasi. Pyytäisit häntä miettimään, miten hän olisi valmis helpottamaan tilannetta.

 

["alkup."]

Aluksi jos olisikin vähän totuttelemista uusiin rytmeihin ja jos olisi ollut vaikka työstä väsymystä, niin jonkun aikaa ymmärtäisikin, että toinen opettelee uutta "rooliaan", mutta pari kk on jo sellainen aika, että pitäisi alkaa luistaa hommat. Eihän niitä tosiaan tarvitse tipitarkkaan samoin tehdä, kuin vaimo tekee, mutta kyllä nyt yhden lapsen kanssa pitäisi suoriutua normihommista. Ärsyttää puolestasi ja harmittaa, kun en osaa mitään neuvoa antaa.

Meillä mies oli kahden pojan kanssa kotona muutamia kuukausia, palasin töihin nuoremman ollessa 6 kk. Siitä on jo pitkä aika ja ehkä aika on kullannut muistot. Mutta en muista, että olisin ollut samanlaisessa tilanteessa. Ja sellaistakin ehtivät tehdä, mitä minä en tehnyt lasten kanssa. Mies esim kuvasi lapsia arkitilanteissa paljon ja niistä sain myöhemmin nähdä kuinka mukavia hetkiä miesväellä oli ilman minua=) Tosin meillä saattoi vaikuttaa tilanteeseen myös se, että teemme vuorotyötä melko lyhyellä työajalla, joten vapaa-aikaa on työssäolevallakin paljon ja niin ollen aikaa tehdä kotitöitäkin.

Jos koittaisit oikein tuumia valmiiksi miten asiat juttelisit miehelle? Kertoisit vielä kerran, että sinua uuvuttaa tilanne ja tunnet, että liian iso osa töistä kasautuu sinun niskaasi. Pyytäisit häntä miettimään, miten hän olisi valmis helpottamaan tilannetta.

Kiitos sinulle todella paljon viisaista neuvoista ja myötätunnosta! *halaus* Olen antanut miehelle aikaa ja koittanut olla kärsivällinen, mutta ihan tässä viime aikoina olen alkanut väsyä, kun olen huomannut ettei hommat olekaan alkaneet luistaa sillä tavoin kun oliin toivonut.

Olen kokeillut sitäkin että jätän itse kotihommat vähemmälle ja huolehdin omasta jaksamisestani, mutta se ei pidemmän päälle toimi, vaikea olla ja elää kun ei ole puhtaita alusvaatteita tai astioita.

Jos yöni olisi kevyempää ja vuoroni lyhyempiä, jaksaisin varmaan paremmin.

Eipä tässä kyllä taida auttaa mikään muu kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Mies kuitenkin rakastaa minua, tiedän sen, ja haluaa että minullakin olisi hyvä olla.

 

["alkup."]

Sellainen pieni pointti tuossa toki voi olla että jso mies ei ole niin kovin tottunut lapsen kokonaisvaltaiseen hoitoon (siis niin että on yksin tämän kanssa) niin se voi tottumattomalta viedä huomattavasti enemmän aikaa ja voimia kuin siltä äidiltä jolta tuo sujuu luonnostaan. Siksi hänelle tilanne voi tu tua siltä ettei oikeasti kerkeä tekemään muuta kuin olemaan lapsen kanssa.

Noin vertailukohteena vaikka se kuinka usein kuulee äitien olevan väsyneimpiä sen ensimmäisen lapsen vauva-aikana. kuinka silloin ei meinaa saada kotia hoidettua ja vauva vie kaiken ajan, uloslähtemiset kestää eikä meinaa saada ruokaa laitettua kun vauva keskeyttää, kun sitten taas toisen ja kolmannen lapsen kanssa vauvan ja kotihommien lisäksi hoituvat ne isommatkin lapset ja silti ei ole läheskään yhtä väsynyt kuin ensimmäisell kertaa.

Jos vaikka puhuisitte miehen kanssa rauhassa noista ja miettisitte mitkä asiat oikeasti ovat kodinhoidossa ne tärkeimmät ja mistä sinä ehkä olisit myös valmis joustamaan? Olisiko mahdotonta että sinä saisit kotiuduttuasi viettää aikaa rauhassa lapsen kanssa millä välin mies taas hoitaisi noita päivän aikana rästiinjääneitä kotihommia? Meillä ollaan usein toimittu noin, se joka joutuu muutenkin olemaan lapsesta erossa saa rauhassa leikkiä tämän kanssa ja kotona päivän lasta hoitanut saa tehdä kotitöitä ilman häiriöä.

Kiitokset sinullekin paljon myötätunnosta ja neuvoista!

Uskon että suurimmaksi osaksi tämä johtuu siitä että mies ei ihan oikeasti ehdi samalla tavalla kuin minä, tai useatkaan miehet. Tietty on poikkauksiakin. En vaadikaan tietenkään samaa mieheltä kuin itseltäni, kun olin kotona. Mutta jos mies tekisi edes osan. Minä voisin esm. aamulla töihin lähtiessäni laittaa pesukoneen päälle, ja mies voisi päivän aikana ripustaa pyykit, ja vaikka laittaa perunat kiehumaan ennen kuin tulen töistä, niin minä voisin tehdä kastikkeen jne. hommien jakamista toivon. Ja sitä olen miehellekin esittänyt. Tykkäisin parisuhteessa töiden tasapuolisesta jaosta.

En haluaisin olla mikään pirttihirmu tai marttyyri, olen vain ihan jumalattoman väsynyt.

 

[Madicken04]

[QUOTE="alkup.";22200588]Kiitos sinulle todella paljon viisaista neuvoista ja myötätunnosta! *halaus* Olen antanut miehelle aikaa ja koittanut olla kärsivällinen, mutta ihan tässä viime aikoina olen alkanut väsyä, kun olen huomannut ettei hommat olekaan alkaneet luistaa sillä tavoin kun oliin toivonut.

Olen kokeillut sitäkin että jätän itse kotihommat vähemmälle ja huolehdin omasta jaksamisestani, mutta se ei pidemmän päälle toimi, vaikea olla ja elää kun ei ole puhtaita alusvaatteita tai astioita.

Jos yöni olisi kevyempää ja vuoroni lyhyempiä, jaksaisin varmaan paremmin.

Eipä tässä kyllä taida auttaa mikään muu kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Mies kuitenkin rakastaa minua, tiedän sen, ja haluaa että minullakin olisi hyvä olla.[/QUOTE]

Entä se ehdotukseni että sopisitte tuosta sinun ja lapsen kahdenkeskeisestä ajasta niin että mies saisi sillä välin tehdä rauhassa ne kotityöt? Ehkä pikkuhiljaa mieskin sitten huomaisi pääsevänsä helpommalla mitä enemmän kerkeäisi tehdä kotitöistä sen päivän aikana.

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="alkup.";22200588]Kiitos sinulle todella paljon viisaista neuvoista ja myötätunnosta! *halaus* Olen antanut miehelle aikaa ja koittanut olla kärsivällinen, mutta ihan tässä viime aikoina olen alkanut väsyä, kun olen huomannut ettei hommat olekaan alkaneet luistaa sillä tavoin kun oliin toivonut.

Olen kokeillut sitäkin että jätän itse kotihommat vähemmälle ja huolehdin omasta jaksamisestani, mutta se ei pidemmän päälle toimi, vaikea olla ja elää kun ei ole puhtaita alusvaatteita tai astioita.

Jos yöni olisi kevyempää ja vuoroni lyhyempiä, jaksaisin varmaan paremmin.

Eipä tässä kyllä taida auttaa mikään muu kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Mies kuitenkin rakastaa minua, tiedän sen, ja haluaa että minullakin olisi hyvä olla.[/QUOTE]

Toivottavasti tilanne helpottuu. Omasta elämästäni olen huomannut, että jos alkaa puhua silloin, kun jo on väsynyt ja ärsyyntynyt, ei juttelusta tule kyllä mitään. Ellei riitaa lasketa. Pitäisi pystyä aloittamaan silloin, kun ei ole huonolla päällä. Mutta toinen voi sitten kokea sen niin, että pitikö nyt alkaa just marmattaa, kun on ihan hyvin... Mutta tuo kuulosti hyvältä, kun sanoit, että mies kyllä rakastaa sinua ja haluaa, että sinullakin on hyvä olla.

Auttaisikohan se, jos kysyisit mieheltä, ihan kun Madicken tuolla ehdotti, että mikä hänen mielestään on se, mitä taloudessa pitää päivän aikana tai viikottain tms. saada tehdyksi ja kenen ja onko tähän hänen mielestään pystytty? Jos hän siitä alkaisi miettiä asiaa vähän laajemmin.

 

[Madicken04]

[QUOTE="alkup.";22200612]Kiitokset sinullekin paljon myötätunnosta ja neuvoista!

Uskon että suurimmaksi osaksi tämä johtuu siitä että mies ei ihan oikeasti ehdi samalla tavalla kuin minä, tai useatkaan miehet. Tietty on poikkauksiakin. En vaadikaan tietenkään samaa mieheltä kuin itseltäni, kun olin kotona. Mutta jos mies tekisi edes osan. Minä voisin esm. aamulla töihin lähtiessäni laittaa pesukoneen päälle, ja mies voisi päivän aikana ripustaa pyykit, ja vaikka laittaa perunat kiehumaan ennen kuin tulen töistä, niin minä voisin tehdä kastikkeen jne. hommien jakamista toivon. Ja sitä olen miehellekin esittänyt. Tykkäisin parisuhteessa töiden tasapuolisesta jaosta.

En haluaisin olla mikään pirttihirmu tai marttyyri, olen vain ihan jumalattoman väsynyt.[/QUOTE]

Nuo on hyviä ehdotuksia. Ehkä mies tosissaan kaipaa vähän käytännön neuvojakin siinä miten arjen saa sujumaan. Ennen lapsi oli varmasti monella lailla helpompaa hoidella noista kotitöitä.

Mutta juuri sellaistakin pientä arjen järjestelyä ettei kaikkia sotkuja tarvi jättää illaksi, voi ihan ohi kulkiessaan vielä tavaroita paikalleen, laittaa ruuan jälkeen ne astiat suoraan koneeseen tiskipöydälle jättämisen sijaan jne. Ottaa lapsen mukaan joihinkin kodinhoitotouhuihin että saa niitä tehtyä noin leikin myötä.

Hankala tilanne kaikkiaan, mutta luulisi miehen kuitenkin tajuavan että sinä olet työpäivän jälkeen väsynyt ja sinulla on yhtälainen oikeus siihen rentoon palautumiseen kotona kuin mitä hänellä itsellään oli aikanaan. Samalla voisi myös vähän suunnitella tulevaa sitäkin silmällä pitäen kun olette molemmat töissä, ei varmasti silloinkaan ole tarkoituksenmukaista että kaikki kotityöt odottavat sinua miehen levätessä.

Onko mies tosissaan sitä mieltä ettei kerkeä tekemään päivän aikana mitään?

 

[petite]

Jos mies ei oo aikasemminkaan tehnyt niitä kotitöitä, niin tuskin ihan heti siihen oppiikaan voihan toki poikkeuksiakin olla.

Vaikka meillä mies käy töissä ja itse olen kotona, niin mies tekee vapaa-ajallaan myös kotitöitä. Minä hoidan kotityöt silloin kun olen yksin lasten kanssa, mutta kun mies on vapaa-ajalla niin silloin yhdessä tehdään.

 

[kiekuva kana]

[QUOTE="vieras";22200412]Kaverilleni kävi ihan samalla tavalla, paitsi että kaverin mies vei lapsen usein äidilleen hoitoon päiväksi... Olisi hauska tietää onnistuuko tuo kenelläkään että mies on lapsen kanssa kotona ja hoitaa vielä kodinkin siinä samassa.[/QUOTE]

Kyllä meillä mies hoitaa kotiakin jos kotona on. Esim. kun oli kesälomalla ja minä töissä. Ja ensi syksynä on jäämässä kolmen lapsen kanssa kotiin hetkeksi.