Miten reagoisit, jos kaverisi kertoisi seurustelevansa avioparin kanssa?

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26195449]Mitä väliä sillä on perustuiko ne romanttiseen rakkauteen? Pointti oli siinä, että ei ihmiset ole ihmiskunnan alusta asti eläneet mies, vaimo ja kaksi lasta perheissä ja polyamoria keksittiin pari vuotta sitten.[/QUOTE]

Sillä on aika paljonkin väliä, jos aletaan povaamaan, että suurimmalle osalle ihmisistä sopisi polysuhteet. Uskon edelleen siihen, että asiaan vaikuttaa sekä biologiset että kulttuuriset tekijät. Toiset kykenevät polyamorisiin suhteisiin, toiset eivät. Vapailla suhteilla ja polyamorisilla suhteilla on aikas iso ero.

 

["xXx"]

Uskon, että polysuhteissa voi olla intensiivistä rakkautta, äläs hätkähdä. Pointtini oli, etten millään jaksa ihan suoralta kädeltä uskoa, että "vanhoina hyvinä aikoina" oli mustasukkaisuudesta vapaita romanttiseen rakkauteen perustuvia suhteita laajasti. Siis niin, että suuri osa ihmisistä olisi sellaisissa ollut. Romanttista rakkauttahan ei ole kaikkina aikoina arvostettu eikä arvosteta kaikkialla vieläkään. Mistä tiedetään, että niissä muinaisissa polysuhteissa suhteet perustuivat romanttiseen rakkauteen ja vahvaan kiintymykseen? Olen lukenut ristiriitaista tietoa aiheesta. Mustasukkaisuutta ei välttämättä esiinny ellei ole vahvoja romanttisia tunteita ja pysyviä suhteita.

Onko joku väittänyt, että SUURIN osa ihmisistä olisi elänyt kuvailemasi kaltaisissa suhteissa? Suurin osa ihmisistä kautta aikojen ovat olleet heteroseksuaaleja. Tekeekö se homoseksuaalisuudesta vähemmän validia?

Mitä romanttinen rakkaus mielestäsi on?

Miksi suhteiden pitäisi olla täysin mustasukkaisuudesta vapaita? Ovatko yksiavioiset parisuhteet täysin mustasukkaisuudesta vapaita?

Ihminen on kehityshistoriansa aikana eri paikoissa ja eri aikoina kokeillut useita erilaisia suhdetyyppejä. Tälläkin hetkellä maailmassa on erilaisia kulttuureita tähän liittyen. Itse uskon, että kyse on lisääntymisstrategioista. Sukulaislajeillamme esiintyy jonkun verran samanlaista käyttäytymistä. Se, mikä on jossakin tilanteessa jollekulle sopiva lisääntymisstrategia vaihtelee. Ihmisellä etenkin kulttuuri vaikuttaa paljon suhdemuotoihin. Biologisesta näkökulmasta minun on vaikea hyväksyä, että ydinperhe olisi parhain vaihtoehto lisääntymiselle; kaksi aikuista ei riitä elättämään lapsia. Siihen tarvitaan useampia. Millä keinoilla ihminen sitten niitä muita aikuisia perheeseensä sitouttaa, se vaihtelee.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26195416]Niin no, toisille yksilönvapaus on tärkeämpää kuin toisille.[/QUOTE]

Missäs mä olen sanonut, etten arvosta yksilönvapautta? En ole vaatinut lakia, joka kieltäisi vauvojen päivähoidon.

 

["xXx"]

Sillä on aika paljonkin väliä, jos aletaan povaamaan, että suurimmalle osalle ihmisistä sopisi polysuhteet.

Minusta sinä olet eksynyt kauas alkuperäisestä aiheesta ja puhut ihan muista asioista kun muut ketjuun osallistuvista.

Öitä kaikille ja hyviä jatkoja, poistuin oikein mielelläni taas omaan kuplaani jossa ei tarvitse kohdata halveksuntaa tai vihamielisyyttä siksi, että rakastaa "väärällä" tavalla.

 

["vieras"]

Sillä on aika paljonkin väliä, jos aletaan povaamaan, että suurimmalle osalle ihmisistä sopisi polysuhteet. Uskon edelleen siihen, että asiaan vaikuttaa sekä biologiset että kulttuuriset tekijät. Toiset kykenevät polyamorisiin suhteisiin, toiset eivät. Vapailla suhteilla ja polyamorisilla suhteilla on aikas iso ero.

Kuka sitä on povannut? Yritin vain selittää typerälle vieraalle, että polyamoria ei ole mikään trendi.

 

["vieras"]

Missäs mä olen sanonut, etten arvosta yksilönvapautta? En ole vaatinut lakia, joka kieltäisi vauvojen päivähoidon.

Varmasti arvostatkin. Mutta vain vähemmän kuin toiset.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="xXx";26195448]Tässä menee määritelmät nyt hieman sekaisin - ydinperhe muodostuu isästä, äidistä ja heidän yhteisistä biologisista lapsistaan. Jos perheeseen katsotaan kuuluvan esimerkiksi samassa taloudessa asuvat isovanhemmat niin perhe ei ole enää ydinperhe vaan suurperhe, vaikka suurperhe nimitystä nykyään usein käytetäänkin kuvailemaan monilapsisia perheitä. Tutkimuksessa on kuitenkin käytetty suurperhettä kuvailemaan perhettä joissa on äidin, isän ja lasten lisäksi muita biologisia sukulaisia.

Pidätkö siis ideaalina ydinperhettä vai suurempaa perhettä? Itse pidän ydinperhettä aika huonona vaihtoehtona.



Kuvittelisin, että myös polysuhteiden varjopuolet ovat keskimääräistä paremmin tiedossa sitä arkea eläneillä kuin sellaisilla, jotka eivät edes kykene kuvittelemaan itseään polysuhteeseen? Polysuhteet voivat muuten myös kaatua pettämisiin.

Itse en näe niin suurta eroa polysuhteiden tai muiden suhteiden välillä että tarvitsisi mitenkään erityisesti alleviivata polysuhteiden haasteita. Minusta haasteet ovat pohjimmiltaan samoja kuin kaikissa ihmissuhteissa. Kyse on luottamuksesta, rakkaudesta ja kunnioituksesta. Detaljeilla, että kuka milloin on missäkin ja kenen kanssa, ei ole kauheasti väliä jos perusasiat ovat kunnossa. Mielestäni ulkopuolisten heittämät "No entä tämä"-skenaariot ovat usein hieman lapsellisia ja yksinkertaisia. Todelliset ongelmat ja haasteet ovat osoittautuneet aivan erilaisiksi kuin mitä ulkopuoliset ovat povanneet.[/QUOTE]

Ideaali olisi tuollainen suurperhe. Tai sitten yhteisö, jossa asuisi paljon perheitä lähekkäin esim. naapurissa. Uusperheisiin liittyy aina avioeroja, joka on lapselle kriisi. Ideaalia on mielestäni, että lapsi saa asua kummankin biovanhempansa kanssa. Toki ideaalin mukaan nämä vanhemmat myös olisivat ideaaleja kasvattajia. Siihen päälle lapsi sitten tarvitseekin myös paljon muita välittäviä ihmisiä. Itse viihdyn kyllä erinomaisesti ydinperheessä, koska mulla on myös läheiset ja tiiviit välit sukulaisiin ja ystäviin. Vanhempieni liitto on ollut ainakin päällisin puolin suht onnellinen eikä suurempia ongelmia ole ollut. En usko, että olisin kaivannut muita kanssani asumaan.

Tavallaan totta tuokin, tosin ap:llakaan tuskin on vielä kokemusta pitkäaikaisesta toimivasta polyperheestä. Ja ihmisethän ovat usein sokeita asioille, jotka koskettavat liian läheltä. Voivat kaatua pettämisiin juu, mutta epätodennäköisemmin, jos kenenkään ei tarvitse toteuttaa polyamorisuuttaan kumppanin selän takana.

Mä näen polysuhteissa ongelmia pysyvyyden kannalta, jos perheessä on lapsia. Siis, jos suhteita on jokaisella osapuolella mahd. useitakin niin näen, että riskit ihmissuhteiden vaihtuvuudelle ovat keskimääräistä suuremmat. Kun kuviossa on paljon romanttisia suhteita, on paljon mahdolliuuksia, että asiat menevät ristiin. Romanttiset suhteet on monesti hauraampia kuin esim. sukulaissuhteet. Vaikea nyt selittää, mitä ajan takaa. Luultavasti katson asiaa niin eri tavalla, ettet ymmärrä. En ole elämässäni vielä törmännyt pitkäkestoisiin toimiviin polyperheisiin. Siksi taidan olla aika skeptinen. Mä olen luullut olevani idealisti, mutten taidakaan olla.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26195463]Varmasti arvostatkin. Mutta vain vähemmän kuin toiset.[/QUOTE]

Arvostan ihmisten hyvinvointia enemmän kuin yksilönvapautta. Jos katson, että esim. lapsia kohdellaan huonosti, voin surra heidän puolestaan siitä huolimatta, että vanhemmilla on valinnanvapaus heidän asioihinsa. Sen enempää nyt luettelematta mitään tiettyjä valintoja.

 

["vieras"]

Mä näen polysuhteissa ongelmia pysyvyyden kannalta, jos perheessä on lapsia. Siis, jos suhteita on jokaisella osapuolella mahd. useitakin niin näen, että riskit ihmissuhteiden vaihtuvuudelle ovat keskimääräistä suuremmat. Kun kuviossa on paljon romanttisia suhteita, on paljon mahdolliuuksia, että asiat menevät ristiin. Romanttiset suhteet on monesti hauraampia kuin esim. sukulaissuhteet. Vaikea nyt selittää, mitä ajan takaa. Luultavasti katson asiaa niin eri tavalla, ettet ymmärrä. En ole elämässäni vielä törmännyt pitkäkestoisiin toimiviin polyperheisiin. Siksi taidan olla aika skeptinen. Mä olen luullut olevani idealisti, mutten taidakaan olla.

Tässäkin on tietysti eroa siinä onko molemmilla vanhemmilla 6 muuta suhdetta vai onko perheessä kolme aikuista, joilla suhde vain keskenään. Kolmen ihmisen suhteen onnistumisprosentti ei niin paljon eroa kahden ihmisen suhteesta. Ja samalla tavalla taas voi uusperheissä vanhempien puolisot vaihdella tai sitten heillä voi olla vain se yksi. Uusperhekään ei muuten välttämättä tarkoita sitä, että vanhemmat ovat eronneet vaan voi olla, että vanhemmat eivät koskaan ole ollutkaan yhdessä ja vaikka se isäpuoli on ollut mukana siitä asti kun lapsi on ollut vuoden ikäinen.

 

["vieras"]

Arvostan ihmisten hyvinvointia enemmän kuin yksilönvapautta. Jos katson, että esim. lapsia kohdellaan huonosti, voin surra heidän puolestaan siitä huolimatta, että vanhemmilla on valinnanvapaus heidän asioihinsa. Sen enempää nyt luettelematta mitään tiettyjä valintoja.

Mä arvostan yksilönvapautta yli kaiken. Siihen kuitenkin kuuluu se, että jokaisella on oikeus hyvinvointiin jos niin tahtoo. Tiedän, että tämä jonkun mielestä kuulostaa hassulta, mutta arvostan esimerkiksi narkkarin valintaa käyttää huumeita enemmän kuin sitä, että hänet pakotettaisiin hoitoon, koska ilman huumeita hänen hyvinvointinsa olisi parempi.

 

["vieras"]

Arvostan ihmisten hyvinvointia enemmän kuin yksilönvapautta. Jos katson, että esim. lapsia kohdellaan huonosti, voin surra heidän puolestaan siitä huolimatta, että vanhemmilla on valinnanvapaus heidän asioihinsa. Sen enempää nyt luettelematta mitään tiettyjä valintoja.

Lasta ei saa kohdella huonosti, sillä myös lapsella on oikeus yksilönvapauteen. Mutta kuten sanoin, määrittelen huonon kohtelun tiukasti.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="xXx";26195457]Onko joku väittänyt, että SUURIN osa ihmisistä olisi elänyt kuvailemasi kaltaisissa suhteissa? Suurin osa ihmisistä kautta aikojen ovat olleet heteroseksuaaleja. Tekeekö se homoseksuaalisuudesta vähemmän validia?

Mitä romanttinen rakkaus mielestäsi on?

Miksi suhteiden pitäisi olla täysin mustasukkaisuudesta vapaita? Ovatko yksiavioiset parisuhteet täysin mustasukkaisuudesta vapaita?

Ihminen on kehityshistoriansa aikana eri paikoissa ja eri aikoina kokeillut useita erilaisia suhdetyyppejä. Tälläkin hetkellä maailmassa on erilaisia kulttuureita tähän liittyen. Itse uskon, että kyse on lisääntymisstrategioista. Sukulaislajeillamme esiintyy jonkun verran samanlaista käyttäytymistä. Se, mikä on jossakin tilanteessa jollekulle sopiva lisääntymisstrategia vaihtelee. Ihmisellä etenkin kulttuuri vaikuttaa paljon suhdemuotoihin. Biologisesta näkökulmasta minun on vaikea hyväksyä, että ydinperhe olisi parhain vaihtoehto lisääntymiselle; kaksi aikuista ei riitä elättämään lapsia. Siihen tarvitaan useampia. Millä keinoilla ihminen sitten niitä muita aikuisia perheeseensä sitouttaa, se vaihtelee.[/QUOTE]

No monesti on kyllä väitetty, että polyamoria olisi ihmiselle se luontaisempi muoto. Ei tosin tässä ketjussa. Hiukan ihmetyttää se, mihin sävyyn yksiavioisia suhteita tai lähinnä kai ydinperheitä sanotaan "uudeksi keksinnöksi" tai "muotivillitykseksi".

En osaa mitenkään tyhjentävästi määritellä romanttista rakkautta, joten jätän sen nyt tekemättä. Totuus kuitenkin on, ettei sitä kaikkialla arvosteta, liittoja muodostetaan myös järkisyistä tai järjestetysti.

En ole sanonut, että suhteiden pitäisi olla täysin vapaita mustasukkaisuudesta. Tosin sitä edellytetään enemmän polysuhteissa, kun kerran ei eletä yksiavioisessa suhteessa. Monoamorisessa suhtessahan mustasukkaisuutta tunnetaan tavallisemmin vasta kun siihen on ns. aihetta, eli kun kumppani pettää tms. Polysuhteessa ei ole tuota yksiavioisuuden "sääntöä". Mono ei voisi elää sellaisessa suhteessa mm. mustasukkaisuutensa takia. Sairas mustasukkaisuus taas on toisen jatkuvaa epäilyä ilman aihetta siihen. Se ei ole tervettä missään ihmissuhteessa.

 

["vieras"]

No monesti on kyllä väitetty, että polyamoria olisi ihmiselle se luontaisempi muoto. Ei tosin tässä ketjussa. Hiukan ihmetyttää se, mihin sävyyn yksiavioisia suhteita tai lähinnä kai ydinperheitä sanotaan "uudeksi keksinnöksi" tai "muotivillitykseksi".

En osaa mitenkään tyhjentävästi määritellä romanttista rakkautta, joten jätän sen nyt tekemättä. Totuus kuitenkin on, ettei sitä kaikkialla arvosteta, liittoja muodostetaan myös järkisyistä tai järjestetysti.

En ole sanonut, että suhteiden pitäisi olla täysin vapaita mustasukkaisuudesta. Tosin sitä edellytetään enemmän polysuhteissa, kun kerran ei eletä yksiavioisessa suhteessa. Monoamorisessa suhtessahan mustasukkaisuutta tunnetaan tavallisemmin vasta kun siihen on ns. aihetta, eli kun kumppani pettää tms. Polysuhteessa ei ole tuota yksiavioisuuden "sääntöä". Mono ei voisi elää sellaisessa suhteessa mm. mustasukkaisuutensa takia. Sairas mustasukkaisuus taas on toisen jatkuvaa epäilyä ilman aihetta siihen. Se ei ole tervettä missään ihmissuhteessa.

Historiaa jos yhtään tuntisit niin tietäisit, että ydinperhe on uusi "keksintö".

 

[tytsi-89]

[QUOTE="xXx";26195460]Minusta sinä olet eksynyt kauas alkuperäisestä aiheesta ja puhut ihan muista asioista kun muut ketjuun osallistuvista.

Öitä kaikille ja hyviä jatkoja, poistuin oikein mielelläni taas omaan kuplaani jossa ei tarvitse kohdata halveksuntaa tai vihamielisyyttä siksi, että rakastaa "väärällä" tavalla.[/QUOTE]

Aika monikin tässä ketjussa on eksynyt kauas aiheesta, jos ap:n tarkoitus oli vain tehdä gallup, kuten hän aiemmin sanoi. Minusta siinä ei ole kerrassaan mitään vikaa, että ketjut rönsyilee.

Ymmärrän, että aihe on sinulle arka ja että mahd. kohtaat paljon loukkaavia kommentteja enkä sano tätä pahalla, mutta sinulla taitaa myös olla tuntosarvet hiukan liian herkillä tässä asiassa. Kukaan ei muistaakseni ole tässä ketjussa sanonut, että polyt rakastavat "väärällä tavalla". Mitenhän nyt ilmaisisin tämän loukkaamatta. Se kertoo usein heikosta itsetunnosta, jos loukkaantuu (vieraan ihmisen) rakentavasti esitetystä mielipiteestä millä ei ole edes tarkoitettu loukata. On eri asia haukkua vaikka sairaaksi kuin kertoa jonkin perustellun eriävän mielipiteen aiheeseen liittyen. Eikä heikko itsetuntokaan ihmistä huonommaksi tee enkä halua määritellä, mistä kelläkin on "oikeus" loukkaantua, mutta vaikea käydä keskustelua, jos toista loukkaa jo se, että toinen ajattelee eri tavalla. Se ei tarkoita, että ajattelisi kenestäkään pahaa ihmisenä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26195480]Historiaa jos yhtään tuntisit niin tietäisit, että ydinperhe on uusi "keksintö".[/QUOTE]

Mä pidänkin hyvänä muotona laajempaa perhettä, esim. biovanhempia, lapsia ja mahd. sukulaisia tai muita ihmisiä. Ydinperheessäkään en näe mitään vikaa silloin, kun se toimii. Saa elää kummankin vanhempansa kanssa arkea eikä joudu menettämään erojen kautta perheenjäseniä.

 

["vieras"]

Mä pidänkin hyvänä muotona laajempaa perhettä, esim. biovanhempia, lapsia ja mahd. sukulaisia tai muita ihmisiä. Ydinperheessäkään en näe mitään vikaa silloin, kun se toimii. Saa elää kummankin vanhempansa kanssa arkea eikä joudu menettämään erojen kautta perheenjäseniä.

Mä en näe vikaa yhtään minkäänlaisessa perheessä jos se toimii

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26195474]Tässäkin on tietysti eroa siinä onko molemmilla vanhemmilla 6 muuta suhdetta vai onko perheessä kolme aikuista, joilla suhde vain keskenään. Kolmen ihmisen suhteen onnistumisprosentti ei niin paljon eroa kahden ihmisen suhteesta. Ja samalla tavalla taas voi uusperheissä vanhempien puolisot vaihdella tai sitten heillä voi olla vain se yksi. Uusperhekään ei muuten välttämättä tarkoita sitä, että vanhemmat ovat eronneet vaan voi olla, että vanhemmat eivät koskaan ole ollutkaan yhdessä ja vaikka se isäpuoli on ollut mukana siitä asti kun lapsi on ollut vuoden ikäinen.[/QUOTE]

Kyllä. Polyamoriaan vaan kuuluu usein se, ettei haluta rajata rakkauksia ja ettei kaikkien suhteiden tarvitse olla elämän mittaisia (jolloin tulee mieleen se pysyvyys lasten kannalta). Totta tuokin, mitä sanoit uusperheistä.

 

[rovasti]

En mitenkääm, mutta avoparin kanssa seurustelua en hyväksyisi.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26195488]Mä en näe vikaa yhtään minkäänlaisessa perheessä jos se toimii [/QUOTE]

En mäkään periaatteessa. Tosin pidän silti ihanteena, että kumpikin biovanhempi elää lapsen kanssa samassa taloudessa eikä lapsen tarvitse seilata muualla. Edellyttäen toki, että ovat ns. kunnon vanhempia. Sen lisäksi taloudessa voi toki asua muitakin.

 

["kalevi"]

vittu te polyamoriset ootte sekasi :O

 

[loppu]

[QUOTE="kalevi";26195551]vittu te polyamoriset ootte sekasi :O[/QUOTE]

Kyllä.

Mutta en usko että noin sekaisin olevia oikeasti on monia. Joku keksinyt sekoilla täällä jatkuvasti.

 

[lucifer]

eipä tuo meidän ystävyyteen vaikuttaisi, eihän asia oikeastaan minulle kuuluisi. olisin onnellinen ystäväni puolesta jos hän itse olisi onnellinen.

 

["xXx"]

Ymmärrän, että aihe on sinulle arka ja että mahd. kohtaat paljon loukkaavia kommentteja enkä sano tätä pahalla, mutta sinulla taitaa myös olla tuntosarvet hiukan liian herkillä tässä asiassa. Kukaan ei muistaakseni ole tässä ketjussa sanonut, että polyt rakastavat "väärällä tavalla". Mitenhän nyt ilmaisisin tämän loukkaamatta. Se kertoo usein heikosta itsetunnosta, jos loukkaantuu (vieraan ihmisen) rakentavasti esitetystä mielipiteestä millä ei ole edes tarkoitettu loukata. On eri asia haukkua vaikka sairaaksi kuin kertoa jonkin perustellun eriävän mielipiteen aiheeseen liittyen. Eikä heikko itsetuntokaan ihmistä huonommaksi tee enkä halua määritellä, mistä kelläkin on "oikeus" loukkaantua, mutta vaikea käydä keskustelua, jos toista loukkaa jo se, että toinen ajattelee eri tavalla. Se ei tarkoita, että ajattelisi kenestäkään pahaa ihmisenä.

Tulin vielä kurkkaamaan miten keskustelu jatkui ja meni kyllä aamupala väärään kurkkuun. Anteeksi mitä? Sanoinko loukkaantuneeni sinun mielipiteistäsi? Nyt ylitit kyllä täysin hyvän käytöksen rajat. Sinä et tunne minua eikä kommenttini halveksunnasta tai vihamielisyydestä koskenut sinua lainkaan vaan muun muassa Madickenin ensimmäisillä sivuilla kirjoittamia tekstejä. Voisitko ystävällisesti lopettaa tungettelevan analysoimisesi? Se on todella häiritsevää.

 

["vieras"]

NinaTT ja vrs taas vauhdissa ja Tytsi vauhkoaa p***u kosteana.

 

[säpäle]

Tungenpas minäkin taas lusikkani tähän soppaan. Eli tuolla josssain viestissä pisti silmään kun puhuttiin polyamoristen omista keskustelupalstoista se, että siellä käsitellään polyamoristen suhteiden ongelmia. Mitenkäs se nyt sitten menikään, kun minä muistelisin että taannoin käydyissä keskusteluissa minulle kivenkovaan väitettiin, että tällaisia ei ole olemassakaan, vaan ne ongelmat ovat täsmälleen samanlaisia kuin tavallisissakin parisuhteissa? Jos näitä asioita ihan itse osaa miettiä ja järkeillä ja niistä ei-polyamorina mainitsee, se on todella röyhkeää ja ennakkoluuloista jne, mutta kuitenkin polyamoreiden kesken näistä ongelmista silti keskustellaan. Eli onko se nyt niin, että ei-polyamoristen ei ole sopivaa näistä asioista ihan ajatuksen tasolla keskustella, vaan näihin keskusteluihin vaaditaan aina se kokemus?