[QUOTE="xXx";26195448]Tässä menee määritelmät nyt hieman sekaisin - ydinperhe muodostuu isästä, äidistä ja heidän yhteisistä biologisista lapsistaan. Jos perheeseen katsotaan kuuluvan esimerkiksi samassa taloudessa asuvat isovanhemmat niin perhe ei ole enää ydinperhe vaan suurperhe, vaikka suurperhe nimitystä nykyään usein käytetäänkin kuvailemaan monilapsisia perheitä. Tutkimuksessa on kuitenkin käytetty suurperhettä kuvailemaan perhettä joissa on äidin, isän ja lasten lisäksi muita biologisia sukulaisia.
Pidätkö siis ideaalina ydinperhettä vai suurempaa perhettä? Itse pidän ydinperhettä aika huonona vaihtoehtona.
Kuvittelisin, että myös polysuhteiden varjopuolet ovat keskimääräistä paremmin tiedossa sitä arkea eläneillä kuin sellaisilla, jotka eivät edes kykene kuvittelemaan itseään polysuhteeseen?

Polysuhteet voivat muuten myös kaatua pettämisiin.
Itse en näe niin suurta eroa polysuhteiden tai muiden suhteiden välillä että tarvitsisi mitenkään erityisesti alleviivata polysuhteiden haasteita. Minusta haasteet ovat pohjimmiltaan samoja kuin kaikissa ihmissuhteissa. Kyse on luottamuksesta, rakkaudesta ja kunnioituksesta. Detaljeilla, että kuka milloin on missäkin ja kenen kanssa, ei ole kauheasti väliä jos perusasiat ovat kunnossa. Mielestäni ulkopuolisten heittämät "No entä tämä"-skenaariot ovat usein hieman lapsellisia ja yksinkertaisia. Todelliset ongelmat ja haasteet ovat osoittautuneet aivan erilaisiksi kuin mitä ulkopuoliset ovat povanneet.[/QUOTE]
Ideaali olisi tuollainen suurperhe.

Tai sitten yhteisö, jossa asuisi paljon perheitä lähekkäin esim. naapurissa. Uusperheisiin liittyy aina avioeroja, joka on lapselle kriisi. Ideaalia on mielestäni, että lapsi saa asua kummankin biovanhempansa kanssa. Toki ideaalin mukaan nämä vanhemmat myös olisivat ideaaleja kasvattajia.

Siihen päälle lapsi sitten tarvitseekin myös paljon muita välittäviä ihmisiä. Itse viihdyn kyllä erinomaisesti ydinperheessä, koska mulla on myös läheiset ja tiiviit välit sukulaisiin ja ystäviin. Vanhempieni liitto on ollut ainakin päällisin puolin suht onnellinen eikä suurempia ongelmia ole ollut. En usko, että olisin kaivannut muita kanssani asumaan.
Tavallaan totta tuokin, tosin ap:llakaan tuskin on vielä kokemusta pitkäaikaisesta toimivasta polyperheestä. Ja ihmisethän ovat usein sokeita asioille, jotka koskettavat liian läheltä. Voivat kaatua pettämisiin juu, mutta epätodennäköisemmin, jos kenenkään ei tarvitse toteuttaa polyamorisuuttaan kumppanin selän takana.
Mä näen polysuhteissa ongelmia pysyvyyden kannalta, jos perheessä on lapsia. Siis, jos suhteita on jokaisella osapuolella mahd. useitakin niin näen, että riskit ihmissuhteiden vaihtuvuudelle ovat keskimääräistä suuremmat. Kun kuviossa on paljon romanttisia suhteita, on paljon mahdolliuuksia, että asiat menevät ristiin. Romanttiset suhteet on monesti hauraampia kuin esim. sukulaissuhteet. Vaikea nyt selittää, mitä ajan takaa. Luultavasti katson asiaa niin eri tavalla, ettet ymmärrä. En ole elämässäni vielä törmännyt pitkäkestoisiin toimiviin polyperheisiin. Siksi taidan olla aika skeptinen. Mä olen luullut olevani idealisti, mutten taidakaan olla.
