Miten petturin saa kiinni?!

[exexe]

Mikä ihmeen keskinäinen mutapaini täällä parisuhdepalstalla on muutamilla kirjoittajilla. Oletteko joskus olleet parisuhteessa niin, että täällä pitää jälkipyykki pestä. Sitten vielä sukulaissielut kannustamassa, kuten oikeissa välirikoissakin.

Ehdottaisin, kuten jo muutama muukin, että muodostettaisiin oheispalsta "taistelupareille".Siellä voisi sitten luvalla nokitella osallistujia, mutta vain heitä. Muut voisivat keskittyä asialliseen keskusteluun.

 

[Lillukka.]

Sellaiset ihmiset , jotka kieltävät ehdottomasti yksilön puolustamasta itseään ovat alistajan puolella ja jopa itse juuri näitä hirviöitä. Jokaisen velvollisuus on toimia omaksi parhaakseen, juuri toisessa ketjussa minua moitittiin siitä, että en lukenut lapsen sähköposteja, ei ollut tarvetta?
.

Oli tämä samainen ketju. En moittinut. Kerroin myös esimerkein, miksi lasten tekemisiä kannattaa seurata. Kilteimmässäkin herran tertussa saattaa (huom. saattaa, eli ei välttämättä) ilmetä uteliaisuutta tai kapinaa joka ilmentyy toiminnalla jonka seurauksia lapsi ei ymmärrä.

Ei kai kukaan ole kieltänyt itsepuolustusta? Muutenkin ihme höpinää hirviöistä ja alistajista. Minusta on kyllä perin outoa, että lapsen joka ei vielä ole edes välttämättä vastuussa omista teoistaan, heidän postit ovat mielestäsi loukkaamattomia, mutta puolison postit eivät.

Meillä ei ole erikseen kielletty postin lukemista tai toisen kännykän käyttöä, mutta en kyllä pidä ajatuksesta että mies _salaa_ lukisi ja tonkisi niitä. Myöskään itse en moiseen alentuisi.

 

[pohjanoteeraus]

Älkää enää jaksako tuota nakkelua. Me muut lukijat kun ei ole jaksettu sitä enää aikoihin... Lopettakaa nyt hitto soikoon jo nuo ikuiset pistelemisenne ja muu melskaamisenne!

Rauhallista viikonloppua.

Minä jaksan nauraa! Been... antaa kivasti köniin tälle neiti noolle. Vähän tosin mietin, että tällä neiti noolla on henkinen kantti aika hepponen, saattaa kaatua kun vähän puhaltaa. Kuinka joku äijä voikin olla noin mitätön pieni vinkuja? Lääkitys pitäisi kait laittaa kohdilleen, vai auttaakoko se tyhmyyteen?

Hiekkalaatikollako täällä ollaan?

 

[hyvä idea]

Mikä ihmeen keskinäinen mutapaini täällä parisuhdepalstalla on muutamilla kirjoittajilla. Oletteko joskus olleet parisuhteessa niin, että täällä pitää jälkipyykki pestä. Sitten vielä sukulaissielut kannustamassa, kuten oikeissa välirikoissakin.

Ehdottaisin, kuten jo muutama muukin, että muodostettaisiin oheispalsta "taistelupareille".Siellä voisi sitten luvalla nokitella osallistujia, mutta vain heitä. Muut voisivat keskittyä asialliseen keskusteluun.

Kannatan ehdotusta erillisestä riitelyketjusta.

 

[Ehdottomasti!]

Kannatan myös! Nuo muutamat ikiriitelijät pilaavat ketjun kun ketjun! Täysiä kakaroita, oli ikä mikä tahansa: yksikään ei osaa lopettaa ensimmäisenä. Ihme, että kukaan mainostaja viitsii panna logoaan viereen, mutta kaipa ne eivät ikinä tutustu palstaan.

 

[been there, done that]

Minusta on kyllä perin outoa, että lapsen joka ei vielä ole edes välttämättä vastuussa omista teoistaan, heidän postit ovat mielestäsi loukkaamattomia, mutta puolison postit eivät.

Ja tosiasia on se, että aikuisen ja lapsen maailma on erilainen ja molemmissa on erilaiset säännöt.

Lapsenkasvatusta ja parisuhdetta ei voi suoraan muutenkaan vertailla keskenään, kysymys on hyvin erilaisesta rakkaudesta, jota kummassakin suhteessa kuitenkin osoitetaan. Toivottavasti ainakin. Lapsen rakastaminen on usein rajoja, mutta rajat asettaa aikuinen.

Lapsen posteja koskee samanlainen viestintäsalaisuus, kuin aikuisenkin. Mutta lastensuojelulaki taas ylittää viestintäsalaisuutta koskevat lait. Silloin on täysin perusteltua mahdollisesti puuttua lasten viestintään, esimerkiksi netissä. Muu olisi vastuutonta vanhemmuutta.

Lain taakse suojautuminen on sikäli turhaa, että lait ovat lähinnä rehellisiä ihmisiä varten, jotka muutenkin noudattavat ihan sisäisestä käskystään toisten rajojen kunnioittamista, esimerkiksi puolison yksityisyyttä koskien.
Oma arvomaailma ja sisäinen moraali määrittelee sen, miten kukin eri tilanteissa toimii ja tämä asia punnitaan juuri silloin, kun käsillä on joku kriisi. 'Kriisi' voi olla sisäsyntyinen tai reaktiota jonkun toisen synnyttämään tilanteeseen.

Paljon puolustellaan toisen yksityisyyden penkomista inhimillisenä toimintana. Sitä se onkin, ainakin halu penkoa on. Inhimillisyys on laajakirjoinen käsite, tappamistakin voidaan pitää inhimillisenä, koska ihmiset sitä tekevät. Joskus puolustautuakseen, joskus hyökätäkseen, toisinaan ihan ravitsemuksen varmistamiseksi. Kauan on tiedetty sekin, että erehtyminen on inhimillistä.

Inhimillistä on sekin, että epävarmuus usein rassaa ja niillä, joilla on vaikeuksia kestää epävarmuutta, on myös vaikeuksia hallita haluaan tonkia toisen yksityisyyttä. Sillä, että halutaan saada tietää toisesta ihan kaikki on pyrkimys vähentää tätä epävarmuutta, mutta se ei onnistu millään toisen asioiden penkomisen kautta, varmuus lähtee itsestä ja sisältäpäin.

 

[been there, done that]

Ajatus erillisestä riitelyketjusta on naivi ja naurettava. Ja lisättäköön nyt taas, ennen saivarteluja, että tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, eikä yleisellä tasolla keskustelua.
Mistä siinä riideltäisiin? Ja kuka haluaa ehdoin tahdoin riidellä tuntemattoman ihmisen kanssa?

Muutenkin ajatus 'kilpalaulannasta', joka näyttää leimaavan usean (tai saman) keskustelijan kommentia, on omituinen. En ole nähnyt missään jaettavan mitään hyvän tai huonon kirjoittajan palkintoa, joten mitään hyötyä en havaitse olevan kummastakaan 'kyvystä'.

Se mikä on kaikille ihan helposti nähtävissä, jos lukee kokonaisen keskusteluketjun kaikki kommentit, sisäistää lukemansa ja muistaa ne vielä yli 10 minuutin päästä, on se, että toiset kirjoittavat hyvin ristiriitaisesti ja usein sen mukaan, keitä muita kirjoittajat sattuvat sillä hetkellä olemaan. Tämä aiheuttaa joskus, ehkä tahattomasti, aika koomista sekoilua.

Toiset taas kirjoittavat hyvin asiansa perustellen ja ajatuksen kulku on selkeää ja loogista. Nämä kirjoittajat myös pitävät usein linjansa, eivätkä seilaa sen mukaan, ketkä muut osallistuvat samaan keskusteluun. Nämä kirjoittajat ovat usein muiden hampaissa, ylimielisiksi ja riidanhaluisiksi nimettyinä.

Kuitenkin vaaditaan 'kaikkien kukkien kukkimista', mutta halutaan olla itse määräämässä, keitä nämä 'kukat' olisivat.
Ja taas, omana henkilökohtaisena mielipiteenäni: Minusta turhat rönsyt ja rikkaruohot on kitkettävä pois, silloin kun ne ovat väärässä paikassa. Muutoin olen luonnon monimuotoisuuden puolella.

 

[eräs peräs]

Meillä ei ole erikseen kielletty postin lukemista tai toisen kännykän käyttöä..

Tuskin kenenkään suhteessa postin lukemista tai kännykän käyttöä on ihan erikseen täytynyt kieltää.

Ihan yksinkertaisesti siiitä syystä, ettei normaalien ihmisten mieleenkään ei tulisi käyttää tai tonkia näitä toisen omaan reviiriin kuuluvia asioita. Samoin ei tarvinne erikseen kieltää tutkimasta toisen kaappeja, laatikoita yms toisen omien tavaroiden säilytyspaikkaa, koska toisiaan kunnioittavat ihmiset luonnostaan jättävät penkomatta tälläiset yksityiset ja toisen reviiriin (olkoon sana vaikka tämä..) kuuluvat asiat.

Samoin ei tarvinne erikseen kieltää saapuvilta yövierailta paikkojen penkomista, yhtä vähän kuin alkaisi itse penkoa kyläpaikan laatikoita.

Nämä kun ovat niitä peruskunnioitukseen liittyviä piirteitä, joita sitä luulee jokaisen ihmisen omaavan. Oli sitten parisuhteessa tai sinkku.

 

[no]

Minusta on kyllä perin outoa, että lapsen joka ei vielä ole edes välttämättä vastuussa omista teoistaan, heidän postit ovat mielestäsi loukkaamattomia, mutta puolison postit eivät.

Ja tosiasia on se, että aikuisen ja lapsen maailma on erilainen ja molemmissa on erilaiset säännöt.

Lapsenkasvatusta ja parisuhdetta ei voi suoraan muutenkaan vertailla keskenään, kysymys on hyvin erilaisesta rakkaudesta, jota kummassakin suhteessa kuitenkin osoitetaan. Toivottavasti ainakin. Lapsen rakastaminen on usein rajoja, mutta rajat asettaa aikuinen.

Lapsen posteja koskee samanlainen viestintäsalaisuus, kuin aikuisenkin. Mutta lastensuojelulaki taas ylittää viestintäsalaisuutta koskevat lait. Silloin on täysin perusteltua mahdollisesti puuttua lasten viestintään, esimerkiksi netissä. Muu olisi vastuutonta vanhemmuutta.

Lain taakse suojautuminen on sikäli turhaa, että lait ovat lähinnä rehellisiä ihmisiä varten, jotka muutenkin noudattavat ihan sisäisestä käskystään toisten rajojen kunnioittamista, esimerkiksi puolison yksityisyyttä koskien.
Oma arvomaailma ja sisäinen moraali määrittelee sen, miten kukin eri tilanteissa toimii ja tämä asia punnitaan juuri silloin, kun käsillä on joku kriisi. 'Kriisi' voi olla sisäsyntyinen tai reaktiota jonkun toisen synnyttämään tilanteeseen.

Paljon puolustellaan toisen yksityisyyden penkomista inhimillisenä toimintana. Sitä se onkin, ainakin halu penkoa on. Inhimillisyys on laajakirjoinen käsite, tappamistakin voidaan pitää inhimillisenä, koska ihmiset sitä tekevät. Joskus puolustautuakseen, joskus hyökätäkseen, toisinaan ihan ravitsemuksen varmistamiseksi. Kauan on tiedetty sekin, että erehtyminen on inhimillistä.

Inhimillistä on sekin, että epävarmuus usein rassaa ja niillä, joilla on vaikeuksia kestää epävarmuutta, on myös vaikeuksia hallita haluaan tonkia toisen yksityisyyttä. Sillä, että halutaan saada tietää toisesta ihan kaikki on pyrkimys vähentää tätä epävarmuutta, mutta se ei onnistu millään toisen asioiden penkomisen kautta, varmuus lähtee itsestä ja sisältäpäin.

Aika hyvä kirjoitus ja paljon asiaa

"Oma arvomaailma ja sisäinen moraali määrittelee sen, miten kukin eri tilanteissa toimii ja tämä asia punnitaan juuri silloin, kun käsillä on joku kriisi. 'Kriisi' voi olla sisäsyntyinen tai reaktiota jonkun toisen synnyttämään tilanteeseen. "

Tätä täällä yritetään juuri sanoa, sinäkin sen sanoit. Jokainen on ollut sitä mieltä, että parisuhteessa on kriisi, jos toisen posti luetaan ja sitten ainakin on kriisi, jos vahingossa tulee ilmi parisuhteeseen sopimatonta viestittelyä.


"Inhimillistä on sekin, että epävarmuus usein rassaa ja niillä, joilla on vaikeuksia kestää epävarmuutta, on myös vaikeuksia hallita haluaan tonkia toisen yksityisyyttä. Sillä, että halutaan saada tietää toisesta ihan kaikki on pyrkimys vähentää tätä epävarmuutta, mutta se ei onnistu millään toisen asioiden penkomisen kautta, varmuus lähtee itsestä ja sisältäpäin."

No, ei se nyt ihan noin mene tässä asiassa. Totta ihmeessa kriisi parisuhteessa on epävarmuutta; ei kai sitä voi kukaan edes kieltää. Epäluottamus puolisoa kohtaan on joidenkin merkkien huomaamista; ei siihen tarvita edes vaistoa, kun huomaa toisen etäisyyden. Ei siinä tilanteessa tarvitse olla sillä tavalla varma, että katselee kylmästi mitä on tulossa nopeastikin tai sitten kymmenen vuoden kuluttua. On mielestäni varmuutta, jos osaa tarttua oikeisiin asioihin oikealla hetkellä.
Minua kiinnostaa, että kovin helposti tuodaan esille, että viestin lukeminen on toisen asioiden penkomista ja halua käyttää niitä aseena. Ei siitä ole tässä kysymys, mutta miksi se on asia, joka pitää nostaa esille toistuvasti. Aivan kuin siitä oltaisiin varpaillaan ja jotakin olisi salattavaakin?
Minä olen sitä mieltä, että suhteessa olisi oikein hyvä tietää ne salaisemmatkin asiat ja voisi olla täysin avoin ja rehellinen itsestään. Se ei tietysti tarkoita, että vaatisin niitä tietää, mutta mielelläni kertoisin kaikki itsestäni totuudenmukaisesti kaikki mikä voisi puolisoa kiinnostaakin. En nyt tarkoita mitä teen vessassa tai omassa yksityisyydessäni, niitä tuskin kukaan edes haluaisi tietää.

 

[Lillukka.]

"No, ei se nyt ihan noin mene tässä asiassa. Totta ihmeessa kriisi parisuhteessa on epävarmuutta; ei kai sitä voi kukaan edes kieltää."

Ei kriisi itsessään ole 'epävarmuutta' vaan se saattaa aiheuttaa epävarmuutta altavastaajassa. Nouseeko itseluottamus ja kunnioitus siitä, että penkoo puhelinta? Mitä sinä siitä sait, että ratsasit vaimosi posteja? Luulen, ettet ainakaan hyvää mieltä.
Minä muuten poistelen viestit vanhasta tottumuksesta, koska joskus niissä saattoi olla jotain lapsille sopimatonta ja lapset pelailivat minun kännykällä ja muutenkin käyttivät sitä. Vähän olisi noloa, jos mieheni tästä syystä epäilisi minun pettävän tai salaavan jotain spesiaalia juttua. En itseasiassa kestäisi niin epävarmaa ja heikko itsetuntoista miestä.

"Minua kiinnostaa, että kovin helposti tuodaan esille, että viestin lukeminen on toisen asioiden penkomista ja halua käyttää niitä aseena. Ei siitä ole tässä kysymys, mutta miksi se on asia, joka pitää nostaa esille toistuvasti. Aivan kuin siitä oltaisiin varpaillaan ja jotakin olisi salattavaakin? "

No sehän ON toisen yksityisyyden penkomista. En kaiken kaikkiaan oikein ymmärrä tuota tekstin sisältöä.

 

[Älä ole sinisilmä]

JOhan on kunnon ketju oikein oikatoimituksena syntynyt. En edes jaksanut lukea kaikkia.
Sanompahan vain, että mietipä ap. miksi se miehesi sähköposti oli "jäänyt" auki, ettei vain aivan tarkoituksella olisi jätetty sinun luettavaksesi.
Oliskohan ukkos jo pyrkimässä ulos suhteestanne.
Ei vain uskalla tai keksi keinoa sinua loukkaamatta lähteä lätkimään.
Jättää siis sinun tehtäväksi "sanoa suhteenne irti" voi sitten marttyyrinä pitää taka ovea auki josko sinä sit kuitenkin jäisit hänen kotiaorjksensa.
Sinähän kun olet niin kiltti ja luottavaisen sinisilmäinen niin jatkossakin pienet visiitit vieraissa onnistuis suitsait helposti.

 

[katos katos]

Voooi kulta, miehet ei halua kilttejä naisia loppujen lopuksi, mutta sä et osaa rakkauden pelisäännöt niitä on tärkeimmät 3. ai ni jo ykx sääntö jos olet varma jostain 90 % niin päädy aina EI tulokseen jos olet 100 % päädy sitten KYLLÄ tulokseen, päättele vähäse.

 

[Syypä]

Seurustelin yli 10 vuotta sitten "onnellisesti"ja koska olimme olleet yhdessä jo vuosia, ajattelin seuravana askeleena yhteistä lasta/lapsia.Kunnes yhtenä päivänä siivoessa löysin avomieheni ainoan lukitun kaapin avaimen jemman. Aika ovelasti oli muuten piiloitettu Mun oli pakko kurkistaa.Ja siellä oli sitten kasottain lapsipornoa. Arvatkaa vaan , halusinko tämän löydön jälkeen enää tämän miehen kansaa muuta kun vaan pikaista eroa. Onneksi tajusin olla kertomatta syytä eroomme. Nyt olen onnellisesti naimisissa toisen miehen kanssa. meillä on lapset ja voin rauhassa mennä nukkumaan, koska tiedän, että nykyisellä miehelläni ei ole lukittuja kaappeja.