Miten paljon te tiedätte miehenne raha-asioista?

Omat rahat, omat menot. En halua kustantaa palkallani mieheni ostoksia. Ja haluan ostaa ihan mitä haluan omalla palkallani raportoimatta asiasta sen enempää miehelleni.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, että monellako sellaisella naisella joka täällä puhuu "perheen rahoista" ja yhteisestä tilistä on pienet tulot? Että on oikeestaan turha olla mitään omaa tiliä, kun se olisi koko ajan miinuksella ja pitäisi olla mies siirtämässä rahaa koko ajan?

Eipä tulot juuri pienemmät voisi olla.Kaksi vuotta työmarkkinatuella,nyt osa-aikatyö ja pienpalkkainen sivutyö.Ja mies työtön ja ilmeisen työhaluton.
Toimeentulontukeen olisi ruokakunta oikeutettu,mutta sinnittelen siellä miinuksen tuntumassa.Toimeentulotuen hakeminen on tehty niin nöyryyttäväksi,että vain ääritapauksissä olen siihen turvautunut. Siis kun yllättäen sairaus-ja lääkekulut 500?/kk,
eihän niitä työmarkkinatuesta ja lapsilisistä makseta,kun vakuutus ei korvaa ja lasten kai syödäkin täytyy.
Kekseliäisyys,kierrätys ja kotitarveviljely kesällä pitävät pois luukulta.

 

Minä hoidan meidän raha-asioita joten tiedän kaiken.

 

En tiedä paljon mitään, en tilin saldoa tai lainan määrää.
Ei mulla ole kyllä mitään tarvettakaan tietää.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, että monellako sellaisella naisella joka täällä puhuu "perheen rahoista" ja yhteisestä tilistä on pienet tulot? Että on oikeestaan turha olla mitään omaa tiliä, kun se olisi koko ajan miinuksella ja pitäisi olla mies siirtämässä rahaa koko ajan?

Samaa mietin minäkin. Meillä minulla on hieman parempi palkka. Mutta omasta tilistä pitäisi kynsin hampain, vaikka olisin se huonompituloinen. Sen verran pitää kunnioittaa feministiesiäitejä.

Mä olen se meistä jolla on vähemmän varallisuutta ja huonompi palkka (tosin erot on hiuksen hienot, oon mä joskus ansainnut enemmänkin)

Mutta pidin itsestäänselvänä, että oli miehen tulot mitä tahansa, meillä on avioehto ja erilliset rahataloudet.

 

kaiken

 

Paremmin kuin hän itse. Minä maksan laskut ym. Mulla on nettipankkitunnukset ja kaikki meidän tilit näkyy niillä, eli mulla on käyttöoikeus miehenkin tiliin.

 

Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Ja olemme kumpikin hyvin tietoisia siitä, mitä kummallakin on tileillään sekä säästötilillä. Meillä on tapana jutella lähes kaikista hankinnoista keskenämme (ei nyt mistään dödöpurkin hankkimisesta, mutta noin niin kuin muuten) ja isot menot suunnittelemme yhdessä etukäteen.

 

Onko se nyt liian myöhäistä? Kyllä mulla yksi suhde loppui (osin) siihen että meillä oli niin erilaiset rahankäsitykset..
[/quote]

Kerran eronneena en mieluusti siihen rumbaan toiste lähde. Tai mistä sen tietää. Tilanne jatkunut jo neljä vuotta.Joskus ajattelen,että koska on minun lapset,minun kulutkin.
Mies saa siivellä katon pään päälle,täysihoidon ja seuralaispalvelun. Nyt kun kirjoitin tuon,rumalta näyttää totuus.
Onko kellään uusperheellisellä samanlaista tilannetta, vai olenko ainoa pöljä joka suostuu moiseen järjestelyyn...
Jos tienaisin hyvin,sitten maksaisin mukisematta kaiken enkä vinkuisi yhtään.
Nyt ei edes uusia silmälaseja saa,vaikka linssit naarmuilla ja sangoista maali hilseilee.
Rikas mieskö täytyy jostain etsiä...

 

Olisi mielenkiintoista tietää, että monellako sellaisella naisella joka täällä puhuu "perheen rahoista" ja yhteisestä tilistä on pienet tulot? Että on oikeestaan turha olla mitään omaa tiliä, kun se olisi koko ajan miinuksella ja pitäisi olla mies siirtämässä rahaa koko ajan?

Pienet tulot nyt kyllä, hoidan lapsia kotona.

 

Mitä ihmeen salaisuuksia voi raha-asioissa tulla vastaan, jos toinen nyt on ihan normaali ihminen? Ehkä on syytäkin teillä olla yhteinen tili, jos on noin epäluuloinen ihminen.[/quote]



Usko tai älä...
...ihan normaalilta ja älykkäältä vaikuttavalta ihmiseltä voi löytyä vaikka mitä luurankoja kaapista. Jos haluaa,että huomennakin lapset saa ruokaa, on minulla oltava oma tili.
Joillakin rahat polttavat näpeissä niin,että kaikki on pistettävä menemään - ja sitten pyydetään eläkeläisäidiltä lisää. En minä vaan kehtaisi.

 

Kaiken... minä hoidan raha-asiat meillä

 

En tiedä juuri mitään. Vähän aikaa sitten kävi ilmi, että ulosotossa on n. 15000 euroa. Kohteita en lapulta saa nähdä enkä myöskään tiliotteiden tapahtumia. Vaikka tuon ulosoton kolmanneksen laskisi tililtä pois, rahaa häviää silti satoja euroja kuukaudessa enemmän kuin järkeni menoihin suhteutettuna tajuaa. Olen tässä nyt sitten jo hetken nieleskellyt sitä, että mitä ihmettä pitäisi ajatella ja tehdä....

Eipä ole minullakaan tietoja paljonko ja minne on miehellä ulosotossa. Kaikki huushollissa on omissa nimissäni,mies kun ei saisi edes puhelinliittymää maksuhäriöidensä takia.
Mystisesti katoaa miehen rahat,kunpa olisin tiennyt tilanteen ennen yhteen asettumista.

Jos olet oppinut elämään epätietoisuuden kanssa, miten olet sen tehnyt? Olet kuitenkin joutunut muokkaamaan käytännön elämääsi aika kovallakin kädellä saamatta vastineeksi rehellistä tietoa ja tulevaisuuden näkymien ja toiminnan realistista miettimistä. Tilanteesi kuulostaa omaan korvaani epävakaalta ja rauhattomalta, mikä on tavallaan tosi kieroa, koska tilanteeni on niin samankaltainen.

Miehelläni on (aikalailla kaikissa asioissa) tapana joko puhua totta, valehdella suoraan, antaa ymmärtää, että asia on toisin kuin todellisuudessa tai sitten hiljentää mut sanomalla sen, mitä luulee mun haluavan kuulla (metsään menee yleensä noi yritykset). En enää luota hänen sanaansa pienimmässäkään asiassa.

Sääli ja surku toisen puolesta on tähän asti ollut se, minkä voimalla olen jaksanut. Ajattelen, että hän on vaan niin hukassa itsensä kanssa, ettei osaa elää normaaliarkea toisenkaan rinnalla. Tuollainen tilanne voi kai joskus olla ihan mahdollista parantaa olemalla kärsivällinen ja ohjaamalla toista oikeaan suuntaan.

Kaikkein raskainta tällä hetkellä on se, etten tiedä, kummalla puolella rajaa todellisuus nyt sitten on: sillä, että toinen haluaa hyvää, haluaa rehellisyyttä, haluaa muutosta ja voi muuttua, vai sillä että toinen on loppujen lopuksikin vaan kiero ja valehtelija?

 

Meillä on ollut ihan seurustelun alkuajoista asti yhteiset rahat. Yhteinen tili otettiin kun mentiin naimisiin, kun koko ajan sai olla siirtämässä rahaa tililtä toiselle. Nyt yhteiselle tilille menee molempien palkat sekä lapsilisät. Sieltä lähtee suoraveloituksena lainanlyhennykset + jotain muita laskuja, muut maksetaan sieltä nettipankissa.

Ei olla koskaan maksettu puoliksi mitään (lainoja tai ruokaa) vaan kaikki tulot ja menot on yhteisiä. Jos ostetaan itsellemme jotain isompaa, sanotaan asiasta toiselle. Jos mies tuhlaa tietokoneeseen satasen, ei mun tartte käyttää automaattisesti satasta omiin menoihini ellei nyt sitten ole justiinsa jotain tiettyä ostettavaa. Eli yhteiseltä tililtä kustannetaan myös ns. "omat" huvitukset.

Hyvin on sujunut jo 14 vuotta eikä ole rahasta tarvinnut riidellä. (Ja mulla on parempi palkka kuin miehellä, kun sitä joku aikaisemmin kysyi.)

 

Yhteinen tili, yhteiset murheet rahatilanteesta

Näin meilläkin.

 

Kaiken

No niin peesi tälle, meillä on yhteinen tili ja yhteiset rahat ja velat jne. Teen hänen veroilmoituksenkin ja esim. tilinauhat katson läpi, kun ei itse niistä oikein tajua.

 

Tuhannen euron tarkkuudella. Kysyttäessä tarkemmin.

 

Kyl mie tiiän ihan miten paljon rahaa on, mihin sitä menee ja vastavuoroisesti äljäke tietää multa samat.

 

kaiken kun raha-asiat ovat minun hallinnassani

 

Meillä on yhteiset tilit ja kaikki tulot ja menot menee niiltä, ei ole eritelty sun ja mun rahoja vaan kaikki mikä tulee ja menee on yhteistä. Tiedämme paljonko tilillä on rahaa ja mitä laskuja pitää maksaa/on tulossa. Kauppalaskut kertyy normaalisti.
Omia ostoksia ja pikkuhankintoja/kampaajia/kosmetologeja/auton osia/vaatteita jnejne. ei todellakaan toisillemme tilitellä, molemmat taitaa rahankäytön niin asia on ok. Sitten kun esim. ostettiin meille uusi auto joulun aikaan, niin sellaisista isoista hankinnoista sitten puhutaan ja ne yhdessä harkitaan.

 

Minä tiedän yleensä paremmin hänen rahatilanteensa kuin hän itse Eli hoidan laskuasiat hänenkin tililtään ja hän sitten kysäsee aina multa että paljonko jäi

peesi

 

Te, joilla on tietoisuus koko perheen raha-asioista, niin miten käytätte rahaa? Saako kumpakin ostella mitä haluaa ja toinen vaan katsoo tililtä, että katsos, se osti tällaista? Katos, Pena on laittanut 150 ? tässä kuussa cd-levyihin ja dvd-leffoihin, kiva, no mä käyn sitten 150 ? kasvohoidossa.

Ei se mee niin että jos toinen ostaa jotain niin toinenkin saa sitten törsätä saman summan jonnekin
Meillä ostetaan se mitä tarttetaan, eikä siitä sen kummemmin tehdä jakoa kuka osti ja mitä..
Sitten jos on jotain ylimäärästä ostettavaa, mitä ei tarvii vaan mieli tekee, tai vaikka muksulle uusi mankka, niin sitten kysytään toiselta, että passaako että ostetaan vai tarviiko sen rahan muuhun.

Meillä se menee niin, että kummallakin omat tilit, mutta yhteiset rahat. Käytännössä mies lyhentää lainaa ja minä ostan ruuat, kodin tarvikkeet ja lasten ja omat vaatteet. Laskut maksan sieltä tililtä missä rahaa on, siis mieheni tililtä tai omaltani. Kumpikin ostaa mitä tarvitsee, ei niistä sen enempää keskustella. Isommat ostokset ostetaan yhdessä harkiten, mutta sillä ei ole väliä kumpi maksaa.
Kummaltakin ja lapsilta menee kuukausittain rahaa säästöön.

 

En tiedä ollenkaan, eikä minulle kuulu.
Hoidamme molemmat omat menomme, mitä niitä milloinkin mahtaa olla.
Kauppa tai ravintola laskun maksaa se kuka kortin kaivaa ensin esiin.

 

Kaiken tiedän ja myöskin mies tietää mun rahoista kaiken. No ei se nyt joka vaatteen hintaa ja muuta pientä tiedä, mutta periaatteessa kaiken.

 

Meillä se menee niin, että kummallakin omat tilit, mutta yhteiset rahat. Käytännössä mies lyhentää lainaa ja minä ostan ruuat, kodin tarvikkeet ja lasten ja omat vaatteet. Laskut maksan sieltä tililtä missä rahaa on, siis mieheni tililtä tai omaltani. Kumpikin ostaa mitä tarvitsee, ei niistä sen enempää keskustella. Isommat ostokset ostetaan yhdessä harkiten, mutta sillä ei ole väliä kumpi maksaa. Kummaltakin ja lapsilta menee kuukausittain rahaa säästöön.

Olipa hyvä että ehdit kirjoittaa ensin, niin voin vaan sujuvasti peesailla!!!