Miten/miksi erota kivuttomimmin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Masentunut ja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
^ Ei ole kysymys siitä, mitä sanotaan vaan miten sanotaan. Eikö sitä ole tässä jo tarpeeksi toisteltu? Yrittäkää nyt näiden eräsperksien puolustelijat vihdoin ymmärtää, että on ollut alusta saakka kyse siitä, miten nämä tällaiset tyypit oikein puhuvat ja neuvovat muita ihmisiä. SIITÄ on kyse. Ei siitä, ettei saisi ylipäätään antaa neuvoja kulutusluottojen hoidossa ym vaikeuksissa.

Mutta on niin vaikea saada näitä ihmisiä, joilla ei ole luontaista vaistoa, miten vaikeuksiin joutunutta ihmistä lähestytään, ymmärtämään että heidän tyylissään on jotain väärää. Usein tällaisten tylyjen kotona on ollut tapana syyllistää lasta kaikista erehdyksistä ja kömmähdyksistä. "Mitä mä sanoin, kato nyt, no nyt sä taas, voi s**tana!"

Ehkä näitä eräsperäksiäkin täytyy alkaa ymmärtää, ehkä he eivät osaa antaa muuta kuin sitä mitä ovat itse saaneet.
 
Kaikkein eniten tässä aloittajan tilanteessa olisin huolissani lapsesta. Lapsi on tässä asiassa ainoa syytön ja täysin näiden kahden riirtelevän "aikuisen" armoilla.
Isä näyttää olevan tyhjänpäiväinen mulkun heiluttaja, joka ei ole kykenevä ottamaan vastuuta mistään, edes itsestään. Äiti taas on hermoromahduksen partaalla itsetuhoisine ajatuksinneen, eikä kykene ajattelemaan omaa eikä lapsen parasta, saati toimimaan järkevästi. Ja tämän kaiken keskellä lapsi 1,5v. Karmeaa.

Totta, että ap on itse aiheuttanut tilanteen väärillä valinnoillaan "miehen" hyvällä avustuksella, mutta ei sen tarvitse antaa jatkua sellaisena, muutoin se on jo sitten täysin järjen vastaista tahallista tyhmyyttä.
 
^ Ei ole kysymys siitä, mitä sanotaan vaan miten sanotaan. Eikö sitä ole tässä jo tarpeeksi toisteltu? Yrittäkää nyt näiden eräsperksien puolustelijat vihdoin ymmärtää, että on ollut alusta saakka kyse siitä, miten nämä tällaiset tyypit oikein puhuvat ja neuvovat muita ihmisiä. SIITÄ on kyse. Ei siitä, ettei saisi ylipäätään antaa neuvoja kulutusluottojen hoidossa ym vaikeuksissa.

Mutta on niin vaikea saada näitä ihmisiä, joilla ei ole luontaista vaistoa, miten vaikeuksiin joutunutta ihmistä lähestytään, ymmärtämään että heidän tyylissään on jotain väärää. Usein tällaisten tylyjen kotona on ollut tapana syyllistää lasta kaikista erehdyksistä ja kömmähdyksistä. "Mitä mä sanoin, kato nyt, no nyt sä taas, voi s**tana!"

Ehkä näitä eräsperäksiäkin täytyy alkaa ymmärtää, ehkä he eivät osaa antaa muuta kuin sitä mitä ovat itse saaneet.


Niin, ehkä he puhuvat kotiväkensä ja ystäviensä kanssa samaan tyyliin, eivätkä siten ole koskaan oppineet normaalimpaa tapaa lähestyä toista. Ehkä ei kotona olla opittu ottamaan toista huomioon. Uskomatonta, ettei ymmärretä sitä, miten loukkaavalla tavalla he esittävät asiansa. Ehkä he todella ovat emptionaalisesti tyhmiä tai ehkä ilkeillään tarkoituksella.

Ehkä ymmärretään toisen tilanne ja tunteet, eli on kyky empatiaan, mutta ehkä sitä kykyä käytetään hyväksi siten, että tiedetään tasantarkkaan mihin ja miten potkaistaan, jotta sattuu mahdollisimman paljon. Sitten heittäydytään niin tyhmiksi, ettei muka ymmärretä loukkausta.

Mutta mitkään vihjeet tai suorat sanat karkean kielenkäytön vahingollisuudesta tai sopimattomuudesta eivät ole auttaneet näitä henkilöitä muuttamaan tapojaan. Eli mites se menikään heidän omia sanoja lainaten, siis "ei osata oppia omista virheistä."
 
Viimeksi muokattu:
Useinhan se on vain sellaista peliä, että ensin loukataan toista ja sitten aletaan kysellä tyhmää esittäen et mitä mä muka sanoin? Ja heittäydytään linjalle "ai pitäisi vain hurrata että lisää vaan lainaa pankista hakemaan" ja moisella liioittelulla yritetään saada ne omat neuvot kuulostamaan oikeilta, vaikka ne on sanottu loukkaavaan ja toista nöyryyttävään ja alistavaan sävyyn. Ei muka ollenkaan käsitetä mistä on kyse ja vain jatketaan sitä että eikö neuvoa saa ym ihan kuin siitä olisi ollut ikinä kysekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin on;10300517:
Täsin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa! Yhtä vain ihmettelen, ja se on, miksi nämä Miss ja Mrs Perfectit ylipäätään käyvät jollain tällaisella palstalla? Tämähän on pelkkää ongelmien pohtimista. Miksi tällaiset ihmiset, joilla on kaikki hanskassa, haluavat edes lukea meidän maanmatosten kirjoituksia ja vielä vastatakin niihin.... elleivät ole kiusaajia, jotka nauttivat uhriensa nöyryyttämisestä.

Joskus tälle palstalle eksyttyäni sen nimi oli Parisuhteessa, ilmeisesti se on nyt sitten muuttunut Parisuhteessa olevat ongelmat-nimiseksi ja sisältöä on jollain tavoin rajoitettu?
 
Isä näyttää olevan tyhjänpäiväinen mulkun heiluttaja, joka ei ole kykenevä ottamaan vastuuta mistään, edes itsestään. Äiti taas on hermoromahduksen partaalla itsetuhoisine ajatuksinneen, eikä kykene ajattelemaan omaa eikä lapsen parasta, saati toimimaan järkevästi. Ja tämän kaiken keskellä lapsi 1,5v. Karmeaa.

Kyllä, se on todella karmeaa lapsen kannalta. Ja juuri siksi onkin tärkeää sivuuttaa ylimääräinen tunteilu, keskittyä tosiasioihin ja toimia. Tunteiden puinti on sitten aikanaan, kun tilanne on kohentunut, eikä aiheuta lisää oirehtimista.

Totta, että ap on itse aiheuttanut tilanteen väärillä valinnoillaan "miehen" hyvällä avustuksella, mutta ei sen tarvitse antaa jatkua sellaisena, muutoin se on jo sitten täysin järjen vastaista tahallista tyhmyyttä.

Ja juuri siksi tässä nyt ei ole sen aika ja paikka, että kaikki valahtavat löysäksi nyyhkyttämään aloittajan ankeaa tilannetta, vaan oikeasti on oltava käsitystä siitä, mitä pitää aikuisen arkielämässä tehdä, jotta tilanne paranee.

Näistä 'kovien neuvojen'-kritisoijista ja empatian etsijöistä kukaan ei ole oikeasti tarjonnut yhtään toteuttamiskelpoista ja realistista neuvoa.

Ei missään pääse asuntojonon hakijoiden kärkeen vain sillä, että irtisanoo vuokrasopimuksen asunnottomuus tavoitteena ja sillä tavoin asunnonhakujonossa kiilaaminen. Yksikään sosiaalivirasto ei myönnä toimeentulotukea kulutusluottoja varten, vaan edellyttää aina (velkaisenkin) omaisuuden realisoimista ja niillä velkojen vähentämistä. Terapia ei hoida käytännön järjestelyjä, joten sillä ei ole tässä vaiheessa aloittajan elämää mitään aikaa eikä paikkaa. Myöhemmin varmaankin kyllä.

Kaikkia sosiaalitoimen tukitoimia säätelevät lait ja asetukset, mikään määrä empaattisuutta ei muuta asiaa toiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ja juuri siksi tässä nyt ei ole sen aika ja paikka, että kaikki valahtavat löysäksi nyyhkyttämään aloittajan ankeaa tilannetta, vaan oikeasti on oltava käsitystä siitä, mitä pitää aikuisen arkielämässä tehdä, jotta tilanne paranee.

Näistä 'kovien neuvojen'-kritisoijista ja empatian etsijöistä kukaan ei ole oikeasti tarjonnut yhtään toteuttamiskelpoista ja realistista neuvoa.

Niin ja Sinun ohjeesi oli? Myydään Volvo, oliko muita ohjeita?
 
Alkuperäinen kirjoittaja joitakin vinkkejä;10295310:
ASUNTO:
- sinä + lapsi saa vuorenvarmasti vuokra-asunnon kunnalta. Kunta ei taatusti jätä teitä taivasalle. Sinun pitää netin kautta täyttää hakemus ja päättää, milloin sen asunnon olet ottamassa vastaan. Kunnan asunto ei ehkä ole paras vaihtoehto, mutta mieti itse, että mitä muita vaihtoehtoja on: kallis vuokra-asunto yksityisiltä markkinoilta, pysytte yhdessä miehen kanssa vai sukulaisten nurkkiin asumaan.

- tulottomana/vähävaraisena saat asumistukea

LAPSI:
- jos eroatte, lapsen tilanne käsitellään ja laaditaan sopimus sinun ja miehesi välillä, että miten lapsen elatus ja huoltajuus määräytyvät. Pienen lapsen äitinä olet yleensä etuoikeutetussa asemassa ellet sitten ole päihteiden väärinkäyttäjä tms.

- sinun pitää asettaa nyt lapsi tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan vanhempiensa jatkuvaa riitelyä. Yrittäkää edes riidellä hiljaa lapsen mentyä nukkumaan. Jos yhteiselo ei onnistu, erotkaa.

TYÖ:
- jos olet kotihoidon tuella, äippälomalla tms, et saa työkkärin kautta työtä. Jos ilmoittaudut työttämäksi, niin mahdollisuutesi saada työtä kasvaa. Työkkärin kautta voisit myös päästä esim. ammatinvalintapsykologille, mikäli tuntuu siltä, että pelkkä nykyinen koulutuksesi ei riitä. Esim. pelkkä kielenkääntäjätutkinto ei riitä, vaan vaatii usein vaikkapa kaupallista osaamista lisäksi. Samoin esim. matematiikan lukeminen yliopistossa ei yleensä riitä, vaan pitää opiskella tietotekniikkaa, jotta työllistyisi.

- yksi vaihtoehto on se, että hyväksyt tilanteen, että työtä ei ole saatavana ja hakeudut tekemään sellaista työtä, johon pääsee. Mieti itse kumpaa haluat enemmän: etsiä koulutusta vastaavaa työtä vai tehdä mitä tahansa työtä.

PARISUHDE:
- sinun pitää päättää, mitä haluat tehdä parisuhteesi kanssa. Haluatko jatkaa vai et. Jos et halua, niin eroa. Jos rakkautta riittää, niin hakeutukaa esim. seurakunnan parisuhdekurssille opettelemaan toisen huomioimista, rakentavaa kommunikointia jne.

- Jos pysyt yhdessä taloudellisista syistä, niin tehkää esim. kirjallinen sopimus, että kumpi hoitaa mitkäkin asiat. Näyttäisi siltä, että miehesi yrittää hyötyä sinusta, joten pidä huoli, että tilanne on sinullekin kannattava. Jos asennoidut siten, että olette yhdessä niin kauan, kunnes saat asunnon tai töitä, niin pärjäät kyllä. Halutessasi voitte lopettaa seksin keskenänne, jolloin mies ei enää voi loukata sinua pettämisellä, koska kumpikin hakee seksin muualta. Silloin olette selkeästi yhdessä ainoastaan rahan takia.

- vaikka eroaisit, niin olet vielä nuori ja sinulla on hyvät mahdollisuudet saada jossain vaiheessa uusi parisuhde, joka olisi myös vastuullinen isäpuoli lapsellenne. Silloin saisit rakkautta sekä toivottavasti apua lapsenhoidossa että taloudellisen taakan keventämisessä.

RAHA:

- yksinhuoltajana olet oikeutettu saamaan elatustukea mieheltäsi
- työttömänä saat työttömyyskorvausta
- vähävaraisena saat tarvittaessa asumistukea sekä sosiaaliavustusta
- ehkä voisit sopia, että saisit vanhemmiltasi lainan, jolla voit maksaa kulutusluotot pois ja että alat lyhentämään sitä lainaa pois heti kuukausittain vanhemmillesi esim. 20 euroa/kk.

Tässä joitakin ehdotuksia, miten voisit paloitella ongelmallista tilannettasi pienempiin ja helpommin hallittaviin paloihin. Muista, että sinun ei ole pakko erota ihan heti, vaan voit suunnitella ja selvittää asioita etukäteen. Kun tiedät, että paljonko saisit rahaa, niin voit huokaista helpotuksesta ainakin sen osalta.


Tässä oli asiallinen neuvoja. Ja miten viehättävästi, empaattisesti ja kivasti kirjoitettu.
 
Näistä 'kovien neuvojen'-kritisoijista ja empatian etsijöistä kukaan ei ole oikeasti tarjonnut yhtään toteuttamiskelpoista ja realistista neuvoa.

Oletko itse kaikkien tukien ja mahdollisuuksien asiantuntija, SINULLAHAN ei ole niistä mitään kokemusta. Joten epäilen tuota "mitään ei mistään saa"-todisteluasi. Todella!

Jo ensimmäisellä sivulla tässä viestiketjussa nimimerkit pää pystyyn, tsemppiä!, joitakin vinkkejä, mezmerize ja Marita70 antoivat hyviä vinkkejä. Ja varmaan sen jälkeenkin, otin nyt nopeasti vain muutamia esimerkkejä vastineeksi tuolle sinun "kukaan ei ole tarjonnut"-päätelmällesi, että kyllä niitä on tullut. Sinun tyylisi, ettei edes lähde tiedustelemaan asioita ja tukia, koska "niitä ei takuulla noilla perusteilla saa" on enemmän kuin kyseenalainen neuvo! Joten olisin taipuvainen ajattelemaan sinua tämän koko ketjun surkeimmaksi neuvonantajaksi ja ainakin jo omien sanojesi mukaan täysin kokemattomaksi mitä tukiin ja yhteiskunnan apuun tulee, koska olet pärjännyt aina ilman ja tuonut sen painokkaasti myös esille. Miksi siis puutut tähän ketjuun ylipäätään?
Anna heidän vastata jotka asiasta jotain tietävät.
 
Raastuvan kautta eroilkaa.Joillekin ero on molemminpuolinen helpotus,useimmiten ei.Lapsiakin on kertynyt,lapsetkin kärsivät eroasioissa.Onko helppoja eroja,minulla ei ainakaan.Eikä lapsilla.Selän takana touhusivat asiat,koko akkalauma todistamassa kuinka paska olen.Lopputulos kuitenkin,minusta tuli yksinhuoltaja.Katsoivat minut soveliaammaksi lasten kannalta.Tekivät oikean ratkaisun.
 
´hahhhaaa, no kyllä tää ainakin mielialaa nosti kun lueskelin nämä läpi, huh huu. No, jotta saisin eräät rauhoittumaan niin

1. olen harjoittanut perhesuunnittelua. Olin hyväpalkkaisessa vakityössä, minulle rakkaan ihmisen kanssa naimisissa, jonka kanssa piti loppuelämä viettää ja monta lasta saada. No, ei mennyt kuten suunnittelin vaan a) sain fudut, ja samalla viikolla b) mies narahti pettämisestä. Mies EI SIITTÄNYT LASTA sen 6kk aikana kun olimme erossa, vaan asuimme erossa KOSKA hän petti ja minusta tuntui että etäisyys olisi kohdallaan.


2. auto ostettiin reilulla käsirahalla (kyllä, olemme osanneet säästää!) uutena, eli se on, kiinnostuneille tiedoksi, amerikkalainen ja 2008 vuosimallia. Kuitenkin, koska osamaksuerät narahtivat minun maksuuni (auto on mun nimissä, mieheni maksoi käsirahan ja osamaksut eroomme saakka) ja minun tuloni tippuivat, alkoi kuukausieriä kertyä. Rahoitusyhtiö ei suostu sumplimaan pienempää kuukausierää hankalan taloustilanteen vuoksi, ja en ole saanut edelleenkään auto myytyä vaikka OLEN JO YRITTÄNYT PUOLI VUOTTA, enemmänkin. ELi vanhempien tuilla ja muilla (lehdenjakoa, siivousta, muun turhan irtaimiston myyntiä jne). keikoilla olen saanut maksettua sen tähän asti. Kuitenkin, kun tarjosin autoa autokauppaan, olisin saanut toki palauttaa auton, mutta olisin joutunu MAKSAMAAN autokauppaan tästä, koska oli muutama erääntynyt kukausimaksu alla, ja auton hintaa on niin paljon vielä maksamatta. Myyjäkin pahoitteli tilannetta ja yritti sumplia parhaan mukaan, mutta rahoitusyhtiö ei voi joustaa. Itse pitää yrittää sitä edelleen yks.henkilönä saada myytyä. Mutta eipä oikein käy autot kaupaksi....

3. luottokorttia ei ole käytetty koska olen ostanut tavaraa luotolla (käydessämme töissä), vaan kuten aika monet tietänevät, esim. matkustaessa joutuu usein maksamaan hotellit ja lennot luottokortilla.

4. sossusta en ole koskaan käynyt rahaa ruikuttamassa, vaan tehnyt töitä AINA siitä asti kun 18 täytin. Ekaa kertaa olen nyt elämässäni työtön. Siis nytkin tosiaan maksan sen 20% veroja reilun 400 euron hoitotuesta. Että kyllähän minä olisin ihan OIKEUTETTU saamaan sossutakin joain JOS menisin sinne itkemään. Mutta en mene vielä, ei kuulu minun mentaliteettiini.

5. Kyllä, olen oppirahani maksanut tässä tilanteessa, ja ajattelen lapsen parasta. Kyse ei ole mieheni kanssa hyvästä seksistä (olen itseasiassa paljon häntä viriilimpi ja kokeilunhaluisempi, jos välttis haluatte tietää, et sinänsä ihme et se oli HÄN ku meni pettämään...) vaan rakkaudesta, niin ufolta kuin se kuulostaakin. Ja myös siitä että minulle avioliitto on PYHÄ asia. Kyllä, voitte kutsua mua jeesustelijaksi, mutta haluaisin uskoa ennenkaikkea anteeksiantoon ja lähimmäisenrakkauteen (joista jälkimmäinen tällä palstalla aika harvinaista) :D

No joo, kiitos kuitenkin vinkeistä, ja on ihan kiva jos nyt BTDT ja mikässetoinennytolikaan eipäs juupas tms saavat lisää vettä myllyyn, ihan kiva niitä on lueskella tässä.

Tänään muuten aurinko paistoi, lapsi sanoi ekan pitkän lauseensa ja halas mua pitkään. Elämän pieniä iloja, ihan mahtavaa. Tuntuu että kyllä tästä noustaan, viisaampina ja vahvempina.
 
Voi harmi miten pieleen on mennyt moni asia, mutta onhan se tyhmyyttä Sinua niistä syyttää, huonoa tuuria.
Mutta ihan järkevästi niistä kerroit ja vahvuutta tuon kaiken kestäminen vaatii. Älä jää paikoillesi suremaan, vaan tunnut kyllä tietävän keinot miten selvitä. Tsemppiä ja voimia tosi paljon.
 
"3. luottokorttia ei ole käytetty koska olen ostanut tavaraa luotolla (käydessämme töissä), vaan kuten aika monet tietänevät, esim. matkustaessa joutuu usein maksamaan hotellit ja lennot luottokortilla."

Tulin juuri kotiin. Jouduin käyttämään pankki -ja luottokorttia reissussa. MUTTA, ei olisi tullut mieleenikään vinguttaa sitä yli limiitin. Matkoilla siis käytän korttia varojeni mukaan. En huvituksen mukaan.
 
"3. luottokorttia ei ole käytetty koska olen ostanut tavaraa luotolla (käydessämme töissä), vaan kuten aika monet tietänevät, esim. matkustaessa joutuu usein maksamaan hotellit ja lennot luottokortilla."

Tulin juuri kotiin. Jouduin käyttämään pankki -ja luottokorttia reissussa. MUTTA, ei olisi tullut mieleenikään vinguttaa sitä yli limiitin. Matkoilla siis käytän korttia varojeni mukaan. En huvituksen mukaan.


Ja Lillukka se jaksaa vaan. Loputtomasti. Vielä kun saadaan BTDT ja Eräsperäskin mukaan, niin valtakunnassa kaikki hyvin! Osaatko sinä Lillukka lukea? Onko ap saanonut käyttäneensä luittokorttiaan yli limiitin? Äh, minä en jaksa, jatkakoon muut.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan vaan vinkkinä, ei pelkästään ap:lle vaan muillekin: jos/kun luottokorttia on pakko käyttää netti/ulkomaan ostoihin (esim. koska pankkikortti tai käteinen ei käy), käyttäkää sitä vain sen verran, että tulevan laskun voi maksaa heti sen tullessa. Hyvä tapa, jota itse käytän, on pitää yhtä tiliä jolle siirtää aina sen verran rahaa kuin on luottokorttia käyttänyt. Tuolta tililtä sitten maksetaan luottokorttilasku, eli ei ikinä eletä rahoilla joita ei oikeasti ole. Jos luottokorttilaskua ei pysty maksamaan heti sen tullessa, on eletty velaksi - silloin ei siis ole väliä, onko osteltu matkoja vai meikkejä, sillä oikeasti niihin ei olisi ollut varaa.

Ja tämä ei ole vittuilulla sanottu, vaan ihan vinkkinä kaikille miten voi välttää sen tilanteen, että luottokorttilaskun tullessa huomaa ettei sen maksamiseen olekaan varaa. Eli kuten muussakin taloudenhoidossa - älä käytä rahaa jota sinulla ei vielä ole. Jos joudut maksamaan luotolla (= sinulla ei ole samaa summaa jemmassa jotta voisit maksaa laskun heti), sinulla ei oikeasti ole ko. asiaan varaa.

Lisäksi auton/asunnon/muun ison ja kalliin hankinnan velamaksua ei kannata jättää yhden palkansaajan tulojen varaan. Laskekaa velanmaksukykynne aina sen mukaan, että velan joutuu maksamaan yhden ihmisen tuloilla, ja vielä siinäkin tilanteessa, että ko. ihminen jää työttömäksi tai sairastuu. Näin etenkin silloin, kun ei voi olla varma siitä, että maksukyvyn heikentyessä pitkäksi aikaa omaisuuden voi realisoida.

Autoa ostaessa pitää ymmärtää, että sen arvo laskee hyvin nopeasti - mitä tehdään, jos toinen jää työttömäksi, pystytäänkö laina vielä hoitamaan? Tai jos kyseessä on asunto, pystyykö sen myymään ja loppuvelan kuittaamaan myyntirahoilla? Ja kyllä, iso osa ihmisistä ei todellakaan mieti näitä asioita, vaan asuntoja ja autoja ostellaan niin, että pienikin poikkeama tuloissa aiheuttaa äkkiä ongelmia. Se, että monet toimivat tyhmästi, ei kuitenkaan ole mikään puolustus. Laskekaa AINA tilanne etukäteen, ja miettikää, miten käy jos suunnitelmat eivät pidäkään. Kaikilla EI ole varaa uuteen ja hienoon, vaikka sellaisen kuvan voi televisiosta tai naapureista tai kummin kaimoista saadakin.

Ja toistan, tämä ei ole vittuilua, vaan muistutus sinänsä itsestäänselvistä taloudenhoidon asioista - jotka eivät kuitenkaan näy olevan kaikille itsestäänselvyyksiä. Tiedän, että ne eivät tällä hetkellä auta ap:ta, mutta voivat auttaa häntä/muita tulevaisuudessa välttämään samoja virheitä. Nykyään on aivan liian tavallista elää velaksi ja tehdä lainaa ilman minkäänlaista riskiarviointia. Näin ei saisi olla, ja siitä pitää ilmeisesti ihmisiä aina muistuttaa.
 
Minäkin ihmettelen tuota matkailu-tekosyytä. Käytän itsekin luottokorttia matkalla ja maksan heti laskun tullessa kaikki pois, tietysti! Kulutusluotto on niin kallista, ettei sitä kannata alkaa monessa erässä lyhennellä. Jos ei pysty maksamaan kaikkea heti, on kulutus ja kortinvinguttelu ollut liian railakasta. Etenkin lomaan pitäisi olla säästettynä budjetti etukäteen ja maksu luottokortilla vain eräänlainen tekninen välivaihe... Luottokorttia voi myös "ylikuormittaa" etukäteen, eli maksaa sinne ylimääräistä rahaa muhimaan reissua varten. Tällöin se vingutus on ihan aidosti etukäteen maksettu.
 
Ja Lillukka se jaksaa vaan. Loputtomasti. Vielä kun saadaan BTDT ja Eräsperäskin mukaan, niin valtakunnassa kaikki hyvin! Osaatko sinä Lillukka lukea? Onko ap saanonut käyttäneensä luittokorttiaan yli limiitin? Äh, minä en jaksa, jatkakoon muut.

Ja sinä se aina vaan jaksat missata pointin. Jos korttivelkoja on jäänyt, tarkoittaa se sitä, että on elänyt yli varojen. Jos vingutukset ovat tapahtuneet matkalla, tarkoittaa se sitä, että luotonotto on tapahtunut huvikseen, eli on kulutusluottoa ja henkilö on elellyt kuin heinäsirkka, vailla huolta huomisesta.

Vaikka joutuisi ihan yllättäen työttömäksi, saa henkilö kuitenkin lopputili -ja lomarahojen lisäksi 500 (?) päivää ansiosidonnaista päivärahaa. Eli tulotaso ei romahda ihan totaalisesti. Ja kokemusta on meidänkin perheessä. Erotuksella vaan, että mieheni on yksityisyrittäjä ja menetti ison asiakkaan taantuman vuoksi. Yrittäjähän ei päivärahoja saa. Eipä ole silti velka -tai lainataakka kasvanut. Tosin, ei ole uutta autoakaan pihalla, vaikka niin haaveilin. Myös matkat jäivät haaveiluasteelle. Onneksi uusi iso asiakas löytyi "jo" puolen vuoden etsimisen jälkeen.

Sinulle kaikenkaikkiaan vinkki, ihan konkreettinen. Rekistöröidy, mene asetussivuille, 'bannaa' minun nikkini, samoin btdt ja eräs peräs. Näin tehden kirjoituksemme eivät näy sinulle ja säästyt monelta ahdistuskohtaukselta. Ilmoittele kun tai jos olet näin tehnyt, niin minä lupaan kirjoitella vain rekkautuneena. Empatiani ja säälintunteeni ovat sen verran suuria sinua kohtaan, etten halua, että joudut vuokseni kärsimään. Hauskaa päivän jatkoa!
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä nämä talousohjeiden antajat ovat valinneet helpoimman tavan neuvoa ap:tä. Mutta oikeasti ohjeet ovat veitsen kääntämistä haavassa ja jokainen vähän pöllömpikin tajuaa mitä on tullut tehtyä, kun tili on tyhjä. Että silleen, kannattaisiko jo unohtaa, että ei saa vinguttaa Visaa ja alkaa antamaan muita ohjeita , jos kykenette.
 
Mutta oikeasti ohjeet ovat veitsen kääntämistä haavassa ja jokainen vähän pöllömpikin tajuaa mitä on tullut tehtyä, kun tili on tyhjä. Että silleen, kannattaisiko jo unohtaa, että ei saa vinguttaa Visaa ja alkaa antamaan muita ohjeita , jos kykenette.

No, ohjeet on annettu sen mukaan, mikä on toteutettavissa JA mitä myös sosiaalitukea myöntävät tahot tulevat edellyttämään, mikäli avuntarvitsija päättää apua hakea.

Kukaan ei ole väittänyt, että ratkaisut olisivat helppoja, mutta senhän jo kaikki aikuiset tietävät, ettei kaikki elämässä aina ole helppoa.

Helppoa olisi ollut heti laittaa: Tilinumero tänne, minä maksan.

Sitäkö tässä haetaan?
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Masentunut ja väsynyt;10294935:
En tiedä mitä tehdä tai mistä lähteä liikkeelle. Oon aika romuna, tosi iloinen ja positiviinen ihminen yleensä, nyt masentunut, mistään ei löydy iloa.

Olemme olleet 3 vuotta mieheni kanssa naimisissa. Meillä on lapsi, 1,5 vuotias. Olemme jo kerran asuneet erossa 6kk ajan, miehen pettämisen takia. Hän ilmeisesti aikamoinen naistenmies ja sydäntensärkijä, mistä mulla ei ollut mitään käsitystä ajalla kun seurustelimme (ja ennen sitä kun olimme ystäviä). Kun asuimme erossa hän silloinkin ehti aloittaa seurustelusuhteen, ja kun palasimme yhteen (yhteisestä päätöksestä) hän sitten lopetti suhteen tuohon naiseen. Nyt olemme yrittäneet uudestaan puolen vuoden verran. No, pettämiskeikasta miehelle syntyi lapsikin joten nyt hänellä on sit kaksi muksua.

Joskus on hyviä aikoja, huonoja aikoja todella paljon enemmän. Tuntuu että mies ei ollenkaan käsitä kuinka vaikeata toi toisen lapsen olemassaolo mulle on. Tuntuu että hän ei kuuntele mua, vähättelee mun itkujani "Lopeta itku en saa selvää että mitä yrität sanoa" jne. Musta tuntuu että olen ihan yksin, huudan seinälle joka ei koskaan vastaa. Tuntuu että häneltä on todella vaikea saada huomiota, kävellään kodissa kuin tutut konsanaan, ei niinku aviopari.

Tänään taas riideltiin, huomisesta isänpäivästä. Mies ei ole vieläkään päättänyt haluaako hän lähteä käymään kahvilla vanhempieni luona. Hän kertonee tän päivän kuluessa. Hän ei ole käynyt mun perheen luona kertaakaan tän 6kk aikana kun olemme asuneet taas yhdessä. Hän sanoo ettei kyse ole siitä että häntä jännittäis tai pelottais mitä hänelle sanottais, tietäähän kaikki mitä on tapahtunut. Niin että miksi häntä jännittäis, ehei, ei todellakaan. Hahhahaa. Tämmöstä. Vähättelee ja nauraa mulle päin naamaa. Kun MINÄ teen sitä ja tätä, valitan aina, olen vaikee (niin, siksihän pettikin, kun meidän vauva oli 2kk ikäinen ja mä melkein toipilas vielä).

Kyse ei ole siitä ettenkö voisi lähteä, vaan konkreettisista asioista on kyse. Mulla meni työpaikka alta, olen tosi matalalla kotihoidontuella tällä hetkellä. En saa kämppää vaikka olen kuinka hakenut. Velkoja kasaantuu ja kasaantuu (autovelka, luottokortit yms. joihin mies ei ota osaa koska mähän autolla ajan suurimmaks osaks, ja koska hän on opiskelija jolla ei tuloja myöskään). Otin hänelle omiin nimiini lehdenjakotyön jota on tehnyt, hän sanoi aluks että mä saan rahat, tai että ne tulee meidän perheen käyttöön. Nyt ääni kellossa onkin se että mä saan 20 prossaa ja hän loput koska enhän mä mitään tee (paitsi maksan verot tosta työstä). Hän ei saa periaatteessa tienata koska muuten se vaikuttais elatusmaksuun ja hänen päivärahaansa, hän saa työkkärirahaa opiskeluun.

Tää on aika helvetillistä. Eniten mua pelottaa meidän lapsen takia, en todellahaan halua että hän joutuu katsomaan kun kotona äiti ja isi riitelee, äiti itkee ja huutaa, isi kääntää sille selkää, äiti kyttää sen perään eikä voi yhtään luottaa siihen. Haluan että lapsi oppis luottamaan ihmisiin, olemaan rehellinen, ja pystyis solmimaan normaaleja ihmissuhteita sitten kun on vanhempi. Mihin mä tästä lähden? Vanhemmilleni en voi muuttaa muutamasta syystä (mm. terveyteen liittyviä joita en nyt tässä halua eritellä). Ehdotin miehelle et hän vois lähtee veljensä luokse hetkeks lomailee et saatais hengähtää ja hän pääsis vähän radalle kun kuulemma kaipaa sitä et pääsis kavereiden kans ulos. No, hän lähtee JOS hän haluaa ja KUN hän itse päättää, ei silloin ku mä ehdotan. Aivan P****AA.

Hain opiskelemaan, jos saan paikan haen opiskelijakämppää lapsen kanssa.

Mut miten tämmösessä tilanteessa???? Tää oikeasti kylmää mua sisältä, kauhistuttaa katsoa itseä, kun en ole koskaan ollut huutaja. Nyt menee helposti hermot lapsenkin toilailuille. Oon alkanu vähän satuttaa itseänikin, huutaessa hakkaan kättä seinään ja sit vasta ku riita tointuu huomaan et vähän on käsi mustana.

En halua menettää itteeni koska haluan kuitenkin ajatella ja uskoa et olen ihan hyvä ihminen, antanut hänelle toisen mahiksen kaiken sen jälkeen mitä tapahtui. Ja paljon hän on mua loukannut, ja silti päin naamaa nauranut.

Kaikki neuvot ovat ihan tervetulleita, ja miten te olette tämmösestä lutviutuneet ulos?
Kiitos teille.

Tarkoituksella en lue vastausviestejä, jotta ne eivät vaikuttaisi omaan vastaukseeni.

Omista kokemuksistani hyvin nuorena (yli 20 vuotta sitten) voin jotain kertoa. Silloinen kahden lapseni isä oli vastuuton, riittämätön ja huono itsetuntoinen mies, joka käyttäytyi kuin sinun miehesi. Koin olevani rakastunut häneen, mutta jostain revin kaiken voiman ja lähdin pois siitä suhteesta. Hän kävi minua kaksi kertaa kosimassa lähtöni jälkeen. Ensin, kun lapsistamme toinen oli puolivuotias ja sitten vielä kymmenen vuoden jälkeen. Molemmilla kerroilla jouduin sanomaan sydämeni vastaisesti kiitos ei. Eli vielä kymmenen vuoden jälkeenkään en ollut päässyt lopullisesti hänestä irti, vaikka siinä vaiheessa jo olin elänyt kuusi vuotta toisen miehen kanssa! Hän oli lasteni isä sydämessäni, vaikka hän koskaan ei sitä ole ollut lapsillemme oikeasti. Ymmärrän sinua, alkuperäinen.

Ainoa neuvoni sinulle on, että elämä kantaa aina. Tee niin kuin tuntuu oikealta, älä sure raha-asioita; niillä on tapana järjestyä. Rauhoitu, ota hetki aikaa, tee tilaa omille ajatuksillesi ja sille kaikelle, mikä virtaa mielessäsi. Istu alas ja katsele tyhjyyteen. Ota lapsesi mukaan ja mene jonnekin luontoon tai vaikka taidenäyttelyyn; kauniiseen paikkaan, jossa vaan olet ja nautit. Tee niin usein. Suomessa teiltä ei ruoka lopu eikä teiltä viedä kotia eikä lämmitystä. Rauhoitu. Vakuutan, että sinun voimasi elpyvät ja tiedät joskus, mitä sinun pitää tehdä. Lopeta murehtiminen, sulje silmäsi ja rentoudu. Elämä kantaa aina.
 
Hyvä vastaus olisi noidan btdt yhdistelmä, olette tavallaan ääripäitä. Sellainen yltiöpositiivinen asenne vie vaikeuksiin, mutta liian tiukka suhtautuminen on myös raskasta. Positiivinen, harkitseva, se on hyvä
 
Paras neuvo tähän asti: katso tyhjyyteen. Se on ainakin ilmaista, joten kannatan minäkin tätä neuvoa. Se on varmasti oikein sopiva neuvo monille ketjussa sydäntään purkaneille. Katsotaan kaikki tyhjyyteen. Yhdessä. Henkiset kätemme yhteen liitettyinä. Sydän hymyää. Rakasta maailmaa, syleile elämää. Pusipusi. Halihali. Nusinusi. Kyl se siit.
 
Että silleen, kannattaisiko jo unohtaa, että ei saa vinguttaa Visaa ja alkaa antamaan muita ohjeita , jos kykenette.
Aina ei nyt vaan löydy ohjeita, jotka olisivat kivoja ja helppoja. Kaikki oikeasti totetutettavissa olevat ja oikeasti auttavat ohjeet lienee jo annettu, ja ne olivat:

* Auto ja kaikki muu tarpeeton ja/tai kallis myyntiin jotta saataisiin mahdollisimman suuri osa veloista katettua. Auton arvo laskee koko ajan, eikä siitä ikinä saa omiaan pois. Ap:n täytyy tunnustaa se tosiasia, että autoon ei ole varaa, ja se on pakko myydä vaikka tappiolla. Jos ei mene kaupaksi, on hintaa liikaa.

* Jäljelle jääville veloille realistinen lyhennysuunnitelma velkojien kanssa. Kannattaa yrittää yhdistää velat, jos niitä jää useaan paikkaan.

* Ukko pihalle tai itselle ja lapselle uusi asunto. Jos ukon saa pihalle, on helppo hakea asumistukea ja mahdollisesti myös toimeentulotukea pahimman ajaksi. Jos joutuu hankkimaan itselle uuden asunnon, niin hakemukset joka paikkaan ja vaatimukset alhaisiksi. Mikä tahansa pieni yksiö on väliaikaiseksi asunnoksi tarpeeksi hyvä, ja parempi kuin moisen "miehen" luona. Mahdolliseen vuokravakuuteen saanee tarvittaessa apua sosiaalitoimistosta.

* Avioero vireille. Kun eroa on haettu, ei mies pysty enää tekemään mitään velkaa tms. sinun laskuusi. Samoin hän joutuu alkamaan maksaa elatustukea ja/tai saatte sen kunnalta jos mies on tuloton. Ja usko pois, pelkkä "mutta kun mä niiin rakastan" ei riitä jos mies on kunnoton. Oikeasti.

* Työnhakuun, eikä sitten nirsoilla. Siivoaminen tai kaupan kassan hommat antavat kuitenkin enemmän tuloa kuin tukien varassa eläminen, ja samalla pääsee "tuulettumaan" pois kotiympyröistä. Lapsi hoitoon, pääsee luultavasti ilmaiseksi ja saa samalla ns. "normaalin elämän mallia" ainaisen kotiriitelyn sijaan.

* Keskustuapua ystäviltä / vanhemmilta / sosiaalitoimistosta / velkaneuvonnasta. Mutta ymmärrä kuitenkin, että sinunKIN pitää tehdä asioiden eteen jotain, eikä vain odottaa, että kyllä muut hoitavat. Sinä hoidat, muut voivat neuvoa ja auttaa.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Yhteistyössä