Kiukustun myös useamman kerran päivässä. Joskus ihan tyhmästä asiasta. Tänään siitä että lapsi aukoi joulukalenteristaan monta luukkua salaa. Pyysin ystävälliseti lopettamaan ja selitin, miksi on kivaa, kun ei kaikkia luukkuja avaa heti, mutta jatkoi heti kun selän käänsin.
Hain sitten kalenterin ja heitin lattialle ja tiuskaisin, että syö vaikka koko kalenteri, sinunhan se on, mutta muista, että sitten sitä ei enää ole, enkä osta uutta. Harmittaa jlkeen päin. Olisin voinut antaa syödä salaa, omahan se on kalenteri, oppiipa hän sen että se ei sitten enää olkaan hauska, ilman minun kiukutteluakin. Harmittaa jälkeen päin.
Lapsi tosin kokeili tänään todella paljon rajojaan, vaikka piti olla ihan mukava päivä ja pyrin tekemään päivästä erityisen hauskan, käytiin reissussa, kaupassa, ulkona syömässä ja muuta, mutta oli hänellä koko päivän pientä kiukuttelua, joka sitten kai illalla tarttui minuunkin. Minun vaan aikuisena pitäisi se hallita.
Nyt mietit syitä.
