Miten ilmoitatte kun olette yötä poissa kotoa?

Voisitko sinä ap ja lapset lähteä miehen mukaan työmatkalle?

Meillä mies jonkun verran käy työmatkoilla ja aina on ollut mahdollisuus lähteä mukaan ja mies on jopa toivonut, että edes kerta vuodessa olisi perhe mukana, kun hän ei oikein tykkää matkustaa yksin. Viimeksi oltiin Tampereella ja yhdistettiin siihen Särkänniemen reissu. Myös Portugalissa, Italiassa, Tallinnassa ja Ruotsissa ollaan yhdessä oltu.

Ajatuksena kyllä hieno, mutta itse olen kokopäivätyössä, ja osa lapsista käy koulua. Eli ainakin nuo viikolla tehdyt reissut ei käytännön puolesta sovi. Nuo viikonloppureissut onkin sitten asia erikseen, taidankin ehdottaa miehelle, että ensi viikonloppuna voitaisiin lähteä koko porukalla reissuun

 

Tilanne on sellainen, että mulla alkaa tulla mitta täyteen. Oltiin yhdessä kesätapahtumassa eilen miehen ja lasten kanssa. Mies kuljeskeli jonkin aikaa meidän kanssa yhdessä. Sitten sanoi menevänsä käymään yhtä juttua katsomassa? Ei kuulunut miestä tuntiin, ei kahteen... aloin ihmettelemään, minne oli jäänyt. Sattumalta kävelimme lasten kanssa yhden kaljateltan ohitse, ja kas, siellähän mies kaljoitteli täyttä häkää tuttujensa kanssa perimmäisessä nurkassa.

Menin kysäisemään mieheltä, että mitenkäs kotiinmeno tapahtuu? Kaverit naureskelivat vähän nolon näköisinä, ettei ainakaan mies autoa aja, kun on jo muutaman tuopillisen juonut. Otin avaimet mieheltä ja sanoin, että lähden nyt lasten kanssa kotiin, tulkoon sitten millä tulee. Että osaakin ketuttaa miehen käytös. Tuli sitten myöhään aika tuiterissa kotiin. Suututti niin, etten mitään sille viitsinyt edes sanoa.

ehdottomasti keskustelun paikka!!! mieti nyt tarkkaan sun seuraavat siirrot, toi mies ei välitä susta eikä lapsista!

 

Meillä sovitaan kyllä asioista kasvotusten.
Mutta jos mulle on tulossa tiukempi työmatkarundi, niin laitan kyllä tekstarilla miehelle päivämäärät että voi tarkastaa ja sopia omat juttunsa sen mukaan miten minä olen kotona.
Ei meillä anomuksia tarvitse laittaa mutta neuvotellaan hyvässä hengessä työkuviot. (kummallakin työ jossa joutuu kumppani välillä olemaan vetovastuussa kotipuolessa)
Ei meillä kyllä katastrofia aiheudu jos ilmoitetaan nopeallakin aikataululla joku extempore-reissu.

 

Aika terapeutille välittömästi, jos olet kerta kiinnostunut asioiden korjaamisesta eikä mies suostu juttelemaan sinulle normaalisti.

Ei tuo ainakaan ajan kanssa korjaannu itsekseen.

 

mites on asiat edistyneet ?

 

Miehesi on tehnyt sinusta yksinhuoltajan. Anteeksi vain jos totean suoraan ettei hän sinusta välitä saati lapsista. Toivoisin todella että asia olisi toisin. Sinä et jaksa jos kannat vastuun yksin koko perheestä, eikä miehesi käytös tee hyvää lapsillekaan -nähdä isä välinpitämättömänä sinua ja heitä kohtaan. Lapset ottavat mallia. Heidän täytyy nähdä kunnioitusta perheessä tai he eivät opi itse kunnioittamaan.

En usko että miehelläsi on suhde. Mutta sinä tarvitset nyt voimaa, sillä sinun ensisijainen vastuu on lapsista ja niin on miehelläsikin. Koska hän ei halua ottaa vastuuta, ei hänestä ole isäksi. Ole sinä äiti lapsillesi, hyvä sellainen. Jos miehesi ei halua hoitaa omaa osuuttaan, eikä halua tehdä asioiden eteen mitään, heitä ukko pellolle. Jos miehesi todellakin haluaa asioita hoitaa kuntoon, hän ottaa itse ensimmäiset askeleet sen jälkeen. Ellei, tiedät ainakin ettei miehesi ollut minkään arvoinen ja teit oikean ratkaisun.

Jaksamista. Pysy lujana.

 

Kiitos kaikille kommenteista. Totta on, ettei mies välitä minusta eikä lapsista, sen olen saanut karvaasti todeta. Tilanne ei ole muuttunut miksikään, mies on nyt reissussa, enkä tiedä missä, kun ei voinut minulle kyselyistäni huolimatta kertoa. Enkä edes tiedä milloin tulee kotiin.

Keskustelemisesta ei tule mitään, sillä miehen mielestä tungettelen ja utelen hänen asioitaan, mikä on hänestä kuulemma todella ärsyttävää.. Lähtee suuttuneena pois, ja tilanne on entistä kireämpi. Tai sanoi hän itse asiassa eräänä iltana minun "valitettua" tilannetta, että minä olen tämän perheen moottori, ja jos minä olen esim. huonolla tuulella/väsynyt, niin hänkin on. Että minun pitäisi olla hänen tukenaan, ja etten kunnioita häntä tarpeeksi!! Ja ketähän sitten tukisi minua? Ja lopuksi kommentoi, että kaikista maailman äideistäkö minulla on kaikkein huonoimmat oltavat. Jälleen pyysi perusteluja, jos olisin ollut oikeassa..Vetosi siis jonnekin kehitysmaihin ja siellä olevien äitien oloihin. Että sellasta. HUh, välillä pistää kyllä sanattomaksi miehen kommentit ja ajattelumaailma ( silloin harvoin kuin jotain kommentoi edes )

 

Oletko sä oikeasti noin sokea? Etkö sä oikeasti huomaa, että mies on täysi kusipää, joka ei ansaitse sua ja jonka käytös ei ole lähellekään normaalia? Miksi haluat olla kynnysmatto?

 

En ole sokea, enkä halua olla kynnysmattona. En halua, että lapset saavat tuollaisen isänmallin, en totta totisesti. En halunnut tällaista parisuhdetta saatika tuollaista tunteetonta ja välinpitämätöntä isää lapsille. En edes tunne tuota miestä samaksi, jonka kanssa aloin aikoinaan seurustelemaan. En vaan käsitä, mikä meni näin pahasti pieleen?? Onko syy minussa, miehessä vai molemmissa? Ei kukaan ennen ole kohdellut minua näin tunteettomasti, ikinä. En vaan käsitä, miksi näin!?

 

En ole sokea, enkä halua olla kynnysmattona. En halua, että lapset saavat tuollaisen isänmallin, en totta totisesti. En halunnut tällaista parisuhdetta saatika tuollaista tunteetonta ja välinpitämätöntä isää lapsille. En edes tunne tuota miestä samaksi, jonka kanssa aloin aikoinaan seurustelemaan. En vaan käsitä, mikä meni näin pahasti pieleen?? Onko syy minussa, miehessä vai molemmissa? Ei kukaan ennen ole kohdellut minua näin tunteettomasti, ikinä. En vaan käsitä, miksi näin!?

Toki parisuhteen ongelmissa on yleensä vikaa molemmissa, mutta jos mies ei suostu edes keskustelemaan ja yrittämään korjaamaan suhdetta, on vika vain hänessä ja sinä et sille voi mitään. Sun pitää nyt vain miettiä haluatko olla loppuelämäsi kynnysmattona ja kasvattaa myös tyttäristäsi kynnysmattoja ja/tai pojistasi itsekkäitä paskoja, vai jätätkö miehesi.

 

Sehän tässä niin sairasta onkin, että alan ja olenkin tavallaan tottunut tähän tilanteeseen jo jollain tavalla. Kuitenkin alan olla jo henkisesti niin loppu, kun päässä vain pyörii mitä voisin vielä tehdä, että tilanne paranisi, miksi mies käyttäytyy niin kylmästi meitä muita kohtaan jne. Elättelen vielä toivoa siitä, että tilanne korjaantuisi, arvatenkin turhaan. Ehdotin miehelle parisuhdeterapiaa, mutta kieltäytyi ja vetosi kiireisiinsä ja siihen liittyen, kuinka vaikeaa se olisi järjestää.

Miehen käytöstä lapsia kohtaan en tule kyllä sietämään. Jos satun olemaan jossain asiassa eri mieltä kuin mies ( esim. mies komentaa jostain älyttömästä asiasta lapsia ) ja siitä sanon miehelle, niin hän suuttuu, ja on useasti sanonut, että olen lasten puolella?? ja että minun kuuluu olla hänen puolellaan! Ihan käsittämätöntä. Minusta kun perheessä ei olla"kenenkään puolella" vaan selvitettäisiin asioita yhdessä.

 

No huhhuh!! Kuulostaa kyllä todella oudolta ja kylmältä ihmiseltä tuo miehesi.
Eihän nyt kukaan perheellinen voi noin käyttäytyä. Mennä ja tulla miten haluaa, ilmoittamatta mitään. Eikä tuollainen parisuhde voi toimia, missä toinen jättää asioita kertomatta/salailee jotain jne. Ei tuollaista voi jaksaa eikä tarvikkaan.
Mä en osaa sanoa muuta kuin että hirveästi voimia sinulle Milla Magia!!!
Toivottavasti saat jotenki selvitettyä asiat ja pääset vaikka lastesi kanssa aloittamaan oman elämän, eihän tuollaisesta miehestä ole mihinkään...

 

Kuule, suosittelen, että istutat sen ukkos keittiönpöydän ääreen ja puhut sekä annat vaihtoehdot (ihan itsesi kannalta, koska ei nuo kirjoittamasi ihan työmatkoihin mene..99% varmuudella) hänelle.

a) Kerran työ on noin äkkiseltään muuttuvaa, niin hankkii uuden työpaikan, jossa ei tule viikottaisia yöpoissaoloja jatkuvasti tai etsii ihan oman luukun, jossa voi olla tai olla olematta, jos siltä tuntuu.

b) Jos kotona oleminen ei kiinnosta, herra on hyvä ja roudaa myös pyykkinsä ja muut huollettavat välineet mukanaan ja hoitaa itse sen puolen. Pesulapalveluita saa suht edullisesti ja vaikka ei saisi, niin no...ei ole sinun ongelmasi

c) Jos haluaahomman jatkuvan ennallaan, kerrot, että omat työkuviosi ovat myös muuttuneet ja olet öitä pois (välillä putkeenkin), jolloin herra huusholla lasten kanssa. Jos ei sovi, niin tossa on ovi tai työpaikka vaihtoon, että kotonakin näkee

Kun luin sun tekstiä, niin mietin sitä, että ukkosi "työhommat" on hälyyttävästi yhtä'äkkiä lisääntyneet ja ilmeisesti työpaikalla asutaan enemmän kuin kotopuolella? Vai kuinka kahden viikon jaksossa voi olla noin paljon "öillisiä" ylitöitä. Ettei kotiakkaan pääse.

Ei se raha onnelliseksi tee, jos siitä tulee pahamieli, joten se kannattaneen muistaa ja muistuttaa miestäsikin asiasta. Naisellista viekkautta käyttäen, voit myös laskeskella herralle taloudelliset menetykset, mikäli lusikat menevät jakoon, elatusmaksujen muodossa. Siinä voi alkaa ne "ylityöt" kiinnostaamaan ihan toisella tapaa Ja mikäli vastaheittona on, että ei suostu maksamaan, niin eipäs iinä suostumisia kysellä, se on sitten ulosotto ja luottotietojen menetys, sen verran laki muuttunut.

Kaikki tää kannattaa tehdä kuitenkin "hyvässä hengessä" eli tappelematta ja antaa miekkoselle hieman ajattelemisen aihetta. Tsemppiä ja toivottavasti saatte asiat setvittyä

 

Kiitos kaikille kommenteista. Totta on, ettei mies välitä minusta eikä lapsista, sen olen saanut karvaasti todeta. Tilanne ei ole muuttunut miksikään, mies on nyt reissussa, enkä tiedä missä, kun ei voinut minulle kyselyistäni huolimatta kertoa. Enkä edes tiedä milloin tulee kotiin.

Keskustelemisesta ei tule mitään, sillä miehen mielestä tungettelen ja utelen hänen asioitaan, mikä on hänestä kuulemma todella ärsyttävää.. Lähtee suuttuneena pois, ja tilanne on entistä kireämpi. Tai sanoi hän itse asiassa eräänä iltana minun "valitettua" tilannetta, että minä olen tämän perheen moottori, ja jos minä olen esim. huonolla tuulella/väsynyt, niin hänkin on. Että minun pitäisi olla hänen tukenaan, ja etten kunnioita häntä tarpeeksi!! Ja ketähän sitten tukisi minua? Ja lopuksi kommentoi, että kaikista maailman äideistäkö minulla on kaikkein huonoimmat oltavat. Jälleen pyysi perusteluja, jos olisin ollut oikeassa..Vetosi siis jonnekin kehitysmaihin ja siellä olevien äitien oloihin. Että sellasta. HUh, välillä pistää kyllä sanattomaksi miehen kommentit ja ajattelumaailma ( silloin harvoin kuin jotain kommentoi edes )

Voi hemmetti mikä ääliö toi sun "mies" on !Vetoaa kehitysmaiden äitien oloihin, niitäkin varmasti kohdellaan paljon paremmin kuin sua!
Älä alistu pidä pintasi ja oikeasti ala ajattelemaan itseäsi. Saitsitko lapsia jonnekkin hoitoon välillä, että voisit hoidella asioita tms ?
Itsekkin sanoit että olet väsynyt tuohon tilanteeseen, miteti mikä sun tilanne on vaikka kahden vuoden päästä kun toi sama show jatkuu?
Miksi mies ei halua, että kysyt minne on menossa ? silloin kun toi reagointi on tuommoista, niin silloin on jotain salattavaa. Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse salailla asioita.

 

Enpä muista yhtään kertaa, jolloin olisin ollut pois kotoa tietämättä sitä etukäteen. En siis laita jostain baarista viestiä "meen Mirkulle yöksi", vaan kerron jo hyvissä ajoin etukäteen että menen Mirkulle saunomaan, mennään baariin ja tulen sitten seuraavana päivänä.

Toki tuo on ihan ymmärrettävää, jos miehelläsi on kovin liikkuva työ eikä aina välttämättä ole paikassa josta pääsee/kannattaa lähteä kotiin. Kertoohan hän kuitenkin hyvissä ajoin?

Kun mies sitten vihdoinkin ryhtyy kommunikoimaan, saattaa hyvinkin sanoa "meen Mirkulle yöksi, menen Mirkulle saunomaan, mennään baariin ja tulen sitten seuraavana päivänä." Eli kommunikoinnin paraneminen ei välttämättä tilannetta helpota, toki selkeyttää...

 

Ajatuksena kyllä hieno, mutta itse olen kokopäivätyössä, ja osa lapsista käy koulua. Eli ainakin nuo viikolla tehdyt reissut ei käytännön puolesta sovi. Nuo viikonloppureissut onkin sitten asia erikseen, taidankin ehdottaa miehelle, että ensi viikonloppuna voitaisiin lähteä koko porukalla reissuun

Siinä taisi mennä se viimeisinkin oljenkorsi. Jos lapsissa on jo kouluikäisiäkin ja isää ei edelleenkään kiinnosta lasten kanssa pallopelit, pyöräilyt, uimiset niin huonolta näyttää. Onko sinulla minkäänlaisia viitteitä, että isä haluaisi tehdä jotakin lastensa kanssa ilman sinun läsnäoloa. Jos ei niin tee ikävät mutta välttämättömät johtopäätökset. Minun mielestäni isän suhde lapsiin kertoo vielä enemmän kuin hänen suhteensa sinuun. Kuten kommentoin jo aiemmin.

 

[QUOTE="vieras";28830342]Siinä taisi mennä se viimeisinkin oljenkorsi. Jos lapsissa on jo kouluikäisiäkin ja isää ei edelleenkään kiinnosta lasten kanssa pallopelit, pyöräilyt, uimiset niin huonolta näyttää. Onko sinulla minkäänlaisia viitteitä, että isä haluaisi tehdä jotakin lastensa kanssa ilman sinun läsnäoloa. Jos ei niin tee ikävät mutta välttämättömät johtopäätökset. Minun mielestäni isän suhde lapsiin kertoo vielä enemmän kuin hänen suhteensa sinuun. Kuten kommentoin jo aiemmin.[/QUOTE]

Valitettavasti mies ei halua tehdä lasten kanssa mitään, kuten ei minunkaan. Hyvänä esimerkkinä, nuorimmainen ( 4 v ) on keittiössä, mies myös, lukemassa lehteä tai koneella, kuten nykyään yleensä. No, lapsi pyytää vaikkapa lasia vettä, eikä mies ole kuulevinaankaan.. eikä toimi mitenkään. Lopussa käy aina niin, että se olen minä, joka saavun paikalle. En edes muista, milloin mies olisi ollut esim. saunassa lasten kanssa. Ne kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Yksin haluaa aina saunaankin mennä. Ei halua tulla häirityksi.Tällaiset tilanteet on meillä ihan arkipäivää Me ollaan miehelle kuin ilmaa. Joskus tuntuu, että mies ei oikeasti käsitä, eikä ymmärrä, miten hän käyttäytyy. Tää on niin epänormaalia, mikä ihme sitä vaivaa?

Ja olen miettinyt sitäkin, kun mies ei puhu eikä kerro menoistansa, puhelin ja läppäri on salasanojen takana, että mahtaako se sittenkin peitellä jotakin

 

Jos en mene yöksi kotiin, laitan viestin "menen Anna-Leenan/Pirkon/Tellervon luokse yöksi"

 

Voimia sinulle. Voisin kuvitella että viimeinen oljenkorsi löytyy ainoastaan erossa olemisen kautta. Pakkaa miehelle tavarat mukaan ja ilmoita että paluuta et enää odottele.
Sitten vain selvittelet, onko mahdollista lunastaa talo vai pitääkö muuttaa edullisempaan. Mikään talo ei voi olla este sinun ja lastesi onnelliselle arjelle.
Jos miehelläsi on vielä tunteita teitä kohtaan, niin eiköhän ne tule eron aikana esiin. Toinen asia sitten onkin viitsitkö ja voitko sinä enää häneen luottaa puolisona ja isänä.
Voihan olla että hän on niin stressaantunut ja sitä kautta ajautunut iloiseen poikamieselämään työreissuilla eikä perhe-elämä maistu lainkaan.
Anna hänen pilata vain oma elämänsä - ei sinun ja lastesi elämää!

 

Miehesi on tehnyt sinusta yksinhuoltajan. Anteeksi vain jos totean suoraan ettei hän sinusta välitä saati lapsista. Toivoisin todella että asia olisi toisin. Sinä et jaksa jos kannat vastuun yksin koko perheestä, eikä miehesi käytös tee hyvää lapsillekaan -nähdä isä välinpitämättömänä sinua ja heitä kohtaan. Lapset ottavat mallia. Heidän täytyy nähdä kunnioitusta perheessä tai he eivät opi itse kunnioittamaan.

En usko että miehelläsi on suhde. Mutta sinä tarvitset nyt voimaa, sillä sinun ensisijainen vastuu on lapsista ja niin on miehelläsikin. Koska hän ei halua ottaa vastuuta, ei hänestä ole isäksi. Ole sinä äiti lapsillesi, hyvä sellainen. Jos miehesi ei halua hoitaa omaa osuuttaan, eikä halua tehdä asioiden eteen mitään, heitä ukko pellolle. Jos miehesi todellakin haluaa asioita hoitaa kuntoon, hän ottaa itse ensimmäiset askeleet sen jälkeen. Ellei, tiedät ainakin ettei miehesi ollut minkään arvoinen ja teit oikean ratkaisun.

Jaksamista. Pysy lujana.

 

Miten teidän elämä muuttuisi jos eroaisitte? Ei ainakaan negatiiviseen suuntaan, veikkaan. Ehkä lapsetkin näkis isäänsä enemmän tapaamisten muodossa? Ainakaan sun ei tarvis miettiä millon on kotona vai onko, eikä sillä edes mitään väliä ole jos ei teidän kanssa kotona ollessaan mitään edes tee. Järkyttävä tuo vesijuttukin! Säälittää sun lapset (ja sinä tietenkin myös). Ihmetteleekö lapset kun ei isä huomioi heitä mitenkään?

 

[QUOTE="vieras";28811051]Pistää oikeasti miettimään minkä alan töissä tuotepäällikkökin tekee yövuoroa...?[/QUOTE]Putkialan hommissa Porvoossa

 

Meillä keskustellaan, ei ilmoiteta.

Ja kyllä epäilykset heräis ja pahasti, jos kysyttäessä missä menee, tulee vihainen vastaus, että "kuule töissä". Odottaisin tuossa tilanteessa ystävällismielistä, tarkempaa vastausta.

 

[QUOTE="vieras";28830782]Miten teidän elämä muuttuisi jos eroaisitte? Ei ainakaan negatiiviseen suuntaan, veikkaan. Ehkä lapsetkin näkis isäänsä enemmän tapaamisten muodossa? Ainakaan sun ei tarvis miettiä millon on kotona vai onko, eikä sillä edes mitään väliä ole jos ei teidän kanssa kotona ollessaan mitään edes tee. Järkyttävä tuo vesijuttukin! Säälittää sun lapset (ja sinä tietenkin myös). Ihmetteleekö lapset kun ei isä huomioi heitä mitenkään?[/QUOTE]

Mua häiritsee aivan suunnattomasti se, miten mies kohtelee ylipäätään meitä kaikkia, ja etenkin lapsia. Omat vähäiset menonikin pyrin suunnittelemaan siten, että lapset ovat esim. Kavereillansa tai että ylipäänsä saan heidät pois kotoa siksi aikaa jonnekin hoitoon, etteivät vaan ole miehen tiellä Sen olen huomannut, että jos olen ollut poissa, lapset ovat lähteneet esim. naapuriin leikkimään melkein saman tien kun olen oven sulkenut. Tämä on todella ahdistavaa.

Jotenkin tuntuu, että mies on pahasti tunnevammainen, eihän normaali perheessä lapset säntää pois kotoa, jos jäävät isänsä kanssa keskenään. Usein myös lapset soittelevat minulle, ja kyselevät milloin tulen kotiin. Ja mun menoni ovat todella harvassa eikä kestä ainakaan kahta tuntia kauempaa.

 

Mua häiritsee aivan suunnattomasti se, miten mies kohtelee ylipäätään meitä kaikkia, ja etenkin lapsia. Omat vähäiset menonikin pyrin suunnittelemaan siten, että lapset ovat esim. Kavereillansa tai että ylipäänsä saan heidät pois kotoa siksi aikaa jonnekin hoitoon, etteivät vaan ole miehen tiellä Sen olen huomannut, että jos olen ollut poissa, lapset ovat lähteneet esim. naapuriin leikkimään melkein saman tien kun olen oven sulkenut. Tämä on todella ahdistavaa.

Jotenkin tuntuu, että mies on pahasti tunnevammainen, eihän normaali perheessä lapset säntää pois kotoa, jos jäävät isänsä kanssa keskenään. Usein myös lapset soittelevat minulle, ja kyselevät milloin tulen kotiin. Ja mun menoni ovat todella harvassa eikä kestä ainakaan kahta tuntia kauempaa.

Mikään talo ei ole tuon arvoinen. Jos et itseäsi arvosta, ajattele minkä mallin lapsesi parisuhteesta saavat. Ja teidän yhteinen lapsi on vielä aika pieni ja varmasti kaipaisi isää elämäänsä osallistumaan. Musta on tosi kurjaa, että vaikka teette perheenäkin asioita tosi vähän yhdessä, mies ei vie lapsia/yhtä lasta kerrallaan koskaan mihinkään jotta saisivat kahdenkeskistä aikaa. Tai huomioi kotona MITENKÄÄN, edes antamalla vettä janoiselle lapselle. Hirvittävää. Eikö mies ruokaakaan tee jos olet pois kotoa? Tai kysele lapsilta kuulumisia?
Mun esikoinen on 4v ja on aina tosi innoissaan jos pääsee jommankumman meistä kanssa pyöräilemään tai potkulautailemaan tms. Kuopus 1v ei vielä osaa kaikkea niin on kiva tehdä välillä erikseen jotain niin että kumpikin saa täyden huomion. Jokainen lapsi ansaitsee ja tarvitsee huomiota vanhemmiltaan. Parempi pois silmistä kuin että ootte koko muu perhe varpaisillaan aina kun mies on kotona.

Yleensä en eroa ole ensimmäisenä kenellekään suosittelemassa mutta tässä tapauksessa uskon, että ero parantaisi teidän kaikkien (sun ja lasten) elämänlaatua hurjasti.