S
sanose
Vieras
Poikakaverini on ihana ja tuntuu kyllä todellakin siltä, että olen hänelle ehdottomasti se ykkönen. Hän kohtelee minua rakastavasti, puhuu ja pussailee. Hän ei katsele ihaillen muita naisia läsnäollessani tms, mutta hän on selvästi mies naisten mieleen. Ja sepäs joskus ottaa minua päähän... ja silloin myös nämä ihmeelliset mustis-kohtaukset vainoavat. Olen kyllä pitänyt mustasukkaisuuteni aika hyvin omana tietonani, lukuunottamatta muutamaa pientä "kohtausta", joten mies ei ole siitä luultavastikaan tietoinen. Ja näin haluan asian pitääkin, koska olen melkoisen ylpeä ihminen. Mustasukkaisuuteni nousee esim. poikakaverini naispuolisia työkavereita kohtaan, joista yksi jopa on soitellut poikakaverilleni ja mankunut johonkin työpaikan juhliin, joihin poikakaverini ei ole halunnut mennä. Aina kun mietin poikakaveriani yhdessä näiden naisten kanssa töissä tai illanvietoissa, sisälläni kuohuu ja raivoaa. Mies ei siis todellakaan tunnu salaavan mitään, mutta mieleni ei anna rauhaa...
Ongelmani on siis sellainen, että olen toisinaan julmetun mustasukkainen ja epävarma itsestäni, vaikka mieheni ei ole antanut mitään aihetta epäillä luotettavuuttaan ja tunteitaan minua kohtaan. Onko joku oikeasti saanut itsensä joskus parannettua tästä taudista??
Ongelmani on siis sellainen, että olen toisinaan julmetun mustasukkainen ja epävarma itsestäni, vaikka mieheni ei ole antanut mitään aihetta epäillä luotettavuuttaan ja tunteitaan minua kohtaan. Onko joku oikeasti saanut itsensä joskus parannettua tästä taudista??