Mitäs te tekisitte? (lapsi kuumeessa, ja " pakkojuhlat" edessä)

Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Joo, tietenkin isompien ja ei-omien lasten pitää aina jäädä toiseksi.

Rippijuhlat ovat ainutlaatuinen ja joillekin tärkeä tapahtuma ja mun mielestä ap:n pitäisi kunnioittaa kummilastaan sen verran, että ilmestyy paikalle. Oma lapsi ehtii varmasti vielä monta kertaa imeä kipeänä äidin tissiä.

Miksi ihmeessä isä ei kelpaa sairaan lapsen hoitajaksi? Juuri tollaisen ajattelutavan takia isät eivät osallistu tasapuolisesti lapsen hoitoon ja kasvatukseen.

No, minulle kyllä omat lapset on ykkössijalla. Toki jos tilanne on se että isän jääminen lapsen kanssa kotiin tuntuu ihan yhtä hyvältä idealta niin mikäs siinä. Mutta jso itse koen, syystä tai toisesta että minun paikkani on lapsen luona niin jättäisin juhlat väliin. Varsinkin jos siellä on jo kummeja paikalla.

Jos lastesi isä ei ole lapsillesi yhtä hyvä hoitaja, niin on aika opetella!

Kysymys ei aina ole siitä. :D Meillä on esimerkiksi kehitysvammainen, infektioherkkä esikoinen jonka kanssa joutui pienenä lähtemään usein yöllä päivystykseen, joskus ambulanssillakin. Asutaan toisessa maassa ja minulla on parempi kielitaito mitä miehellä ja koska olen enemmän kantanut vastuuta lapsen erityishoidosta, tarpoeista, lääkityksistä jne niin on vaan ollut helpompi että minä olen se joka on lapsen kanssa nuo reissut tehnyt.

Koska minä olen pystynyt heti kertomaan lääkärissä lapsen lääkkeet, edelliset sairastelut ja niiden ongelmat, sen sairastelun vaiheet jne mitä mies. Mis on sitten ihan hyvin pärjännyt sen toisen lapsen kanssa kotona tuon ajan. Sekä esimerkiksi koko koti-isyytensä.

tottakai hän pärjäisi tuolla lääkärissäkin, mutta jos se kuitenkin sujuu toiselta vanhemmalta paremmin, niin mielummin hoidetaan niin. On vaan tilanteita jolloin toinen vanhempi saattaa olla se "ykköshoitaja", ap:n tilanteesta en tarkemmin tiedä miksi hän kokee näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
[
mä meinasin just ehdottaa et jos et tykkää itse ajaa, niin pääsisitkö helposti vaikka junalla noi matkat..menis nopeammin ja helpommin sun reissus..(tietysti riippuu siitä pääseekö matkaa junalla kulkemaan )

Itse asiassa mä vihaan julkisia ja se ei toimis tässä vaiheessa, että omalla sit lähden. Ja kukaan ei vois noutaa mua juna-asemalta, joten tarvis varmaan ottaa taksi, ei kestä enää lömpakko moista ajelua).

ok, mä vaan oon itse niin tottunut kulkemaan kaikki matkat aina junalla (johtuen siitä et ei oo korttia ) joten itselle se on aina ollu se paras ratkaisu :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
[
mä meinasin just ehdottaa et jos et tykkää itse ajaa, niin pääsisitkö helposti vaikka junalla noi matkat..menis nopeammin ja helpommin sun reissus..(tietysti riippuu siitä pääseekö matkaa junalla kulkemaan )

Itse asiassa mä vihaan julkisia ja se ei toimis tässä vaiheessa, että omalla sit lähden. Ja kukaan ei vois noutaa mua juna-asemalta, joten tarvis varmaan ottaa taksi, ei kestä enää lömpakko moista ajelua).

Ja bensahan on ilmaista :D .

Ja ympäristö kiittää, kun ajelet 500 km yksinäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Joo, tietenkin isompien ja ei-omien lasten pitää aina jäädä toiseksi.

Rippijuhlat ovat ainutlaatuinen ja joillekin tärkeä tapahtuma ja mun mielestä ap:n pitäisi kunnioittaa kummilastaan sen verran, että ilmestyy paikalle. Oma lapsi ehtii varmasti vielä monta kertaa imeä kipeänä äidin tissiä.

Miksi ihmeessä isä ei kelpaa sairaan lapsen hoitajaksi? Juuri tollaisen ajattelutavan takia isät eivät osallistu tasapuolisesti lapsen hoitoon ja kasvatukseen.

No, minulle kyllä omat lapset on ykkössijalla. Toki jos tilanne on se että isän jääminen lapsen kanssa kotiin tuntuu ihan yhtä hyvältä idealta niin mikäs siinä. Mutta jso itse koen, syystä tai toisesta että minun paikkani on lapsen luona niin jättäisin juhlat väliin. Varsinkin jos siellä on jo kummeja paikalla.

Jos lastesi isä ei ole lapsillesi yhtä hyvä hoitaja, niin on aika opetella!

Kysymys ei aina ole siitä. :D Meillä on esimerkiksi kehitysvammainen, infektioherkkä esikoinen jonka kanssa joutui pienenä lähtemään usein yöllä päivystykseen, joskus ambulanssillakin. Asutaan toisessa maassa ja minulla on parempi kielitaito mitä miehellä ja koska olen enemmän kantanut vastuuta lapsen erityishoidosta, tarpoeista, lääkityksistä jne niin on vaan ollut helpompi että minä olen se joka on lapsen kanssa nuo reissut tehnyt.

Koska minä olen pystynyt heti kertomaan lääkärissä lapsen lääkkeet, edelliset sairastelut ja niiden ongelmat, sen sairastelun vaiheet jne mitä mies. Mis on sitten ihan hyvin pärjännyt sen toisen lapsen kanssa kotona tuon ajan. Sekä esimerkiksi koko koti-isyytensä.

tottakai hän pärjäisi tuolla lääkärissäkin, mutta jos se kuitenkin sujuu toiselta vanhemmalta paremmin, niin mielummin hoidetaan niin. On vaan tilanteita jolloin toinen vanhempi saattaa olla se "ykköshoitaja", ap:n tilanteesta en tarkemmin tiedä miksi hän kokee näin.

Ei sun miehesi voi ikinä oppiakkaan teidän lapsenne sairashistoriaa, jos et anna. Kirjatkaa lapulle, niin ei aina tarvitse miettiä kaikkea uudelleen.

Entä jos sulle tapahtuu jotakin ja sen jälkeen lapselle ja isän pitäisi yksin pärjätä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
[
mä meinasin just ehdottaa et jos et tykkää itse ajaa, niin pääsisitkö helposti vaikka junalla noi matkat..menis nopeammin ja helpommin sun reissus..(tietysti riippuu siitä pääseekö matkaa junalla kulkemaan )

Itse asiassa mä vihaan julkisia ja se ei toimis tässä vaiheessa, että omalla sit lähden. Ja kukaan ei vois noutaa mua juna-asemalta, joten tarvis varmaan ottaa taksi, ei kestä enää lömpakko moista ajelua).

Ja bensahan on ilmaista :D .

No ei ole, mut se on huomioitu budjettiin. Ja on hiukan halvempaa ajaa yli 40 kilsaa (juna-asemalta juhlapaikkaan) omalla autolla kuin taksilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Mitä väliä sillä sitten on, että joutuu menemään julkisten aikataulujen mukaan? Kyllä omalla autolla ajaessakin joutuu ajoajat laskemaan ja menemään sitten sellaisen aikataulun mukaan, että ehtii paikalle.
Musta tuntuu, että sä etsit nyt jotain kummallisia tekosyitä ja perusteluita vaan... En ymmärrä, miten kulkuvälineen valinta vaikuttaisi siihen, voitko jättää sairaan lapsen isänsä kanssa kotiin??

Itse autottamana voin sanoa että julkisissa aikatauluissa ja kulkuvälineiden vaihtamisessa on oma hommansa. Aina se juna ei vie suoraan kotiovelta sinne rippikirkolle. Jos ensin kävelet sen kilometrin vaikka bussille, sillä rautatieasemalle. Junalla toiseen kaupunkiin, missä sitten kävelet rautatieasemalta bussipysäkille josta pääset bussilla lähemmäs kirkkoa. Kirkolta sitten etsit uutta bussia jolla pääset mahdollisesti rippilapsen kotiin, tai ainakin lähemmäs sitä kenties bussivaihtojen kautta. Iltasesta sitten uusi bussi keskustaan josta kävelet rautatieasemalle. Junamatkan (johon saattaa sisältyä myös vaihtoja) jälkeen taas uudelle bussille jolla pääsee lähemmäs kotia.

Näitä reissuja kun ollaan viitisen vuotta tehty lasten ja väillä koirakin kanssa niin jotenkin on mieleen tullut ajatus että auton kanssa voisi olla kuitenkin helpompaa. Voi olla että olen väärässä.
 
Kannatan madickenin tapauksessa tuota sairashistorian kirjaamista ylös johonkin vihkoon. Jos lapsi sairastelee muutenkin paljon, niin vakuutuksia, kuluseurantaa ym. varten varmasti täytyy olla kuitteja, päivämääriä ym. tallella.
Jakakaa sitä vastuuta äidit! Miksi haluatte väkisin tehdä itsestänne korvaamattomia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Mitä väliä sillä sitten on, että joutuu menemään julkisten aikataulujen mukaan? Kyllä omalla autolla ajaessakin joutuu ajoajat laskemaan ja menemään sitten sellaisen aikataulun mukaan, että ehtii paikalle.
Musta tuntuu, että sä etsit nyt jotain kummallisia tekosyitä ja perusteluita vaan... En ymmärrä, miten kulkuvälineen valinta vaikuttaisi siihen, voitko jättää sairaan lapsen isänsä kanssa kotiin??

Itse autottamana voin sanoa että julkisissa aikatauluissa ja kulkuvälineiden vaihtamisessa on oma hommansa. Aina se juna ei vie suoraan kotiovelta sinne rippikirkolle. Jos ensin kävelet sen kilometrin vaikka bussille, sillä rautatieasemalle. Junalla toiseen kaupunkiin, missä sitten kävelet rautatieasemalta bussipysäkille josta pääset bussilla lähemmäs kirkkoa. Kirkolta sitten etsit uutta bussia jolla pääset mahdollisesti rippilapsen kotiin, tai ainakin lähemmäs sitä kenties bussivaihtojen kautta. Iltasesta sitten uusi bussi keskustaan josta kävelet rautatieasemalle. Junamatkan (johon saattaa sisältyä myös vaihtoja) jälkeen taas uudelle bussille jolla pääsee lähemmäs kotia.

Näitä reissuja kun ollaan viitisen vuotta tehty lasten ja väillä koirakin kanssa niin jotenkin on mieleen tullut ajatus että auton kanssa voisi olla kuitenkin helpompaa. Voi olla että olen väärässä.

Onneksi ap:llä on auto, eikä lapsiakaan tarvitse raahata mukana. Onnistunee siis varsin sujuvasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Kannatan madickenin tapauksessa tuota sairashistorian kirjaamista ylös johonkin vihkoon. Jos lapsi sairastelee muutenkin paljon, niin vakuutuksia, kuluseurantaa ym. varten varmasti täytyy olla kuitteja, päivämääriä ym. tallella.
Jakakaa sitä vastuuta äidit! Miksi haluatte väkisin tehdä itsestänne korvaamattomia?

Sairashistorian voi pyytää tulosteina sairaalasta, joka tutkimuksesta tai käynnistä lappu. Meillä on jokaisen lääkärikäynnit, labratulokset, reseptit omassa kansiossaan joka napataan mukaan kun lähtään lekuriin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Joo, tietenkin isompien ja ei-omien lasten pitää aina jäädä toiseksi.

Rippijuhlat ovat ainutlaatuinen ja joillekin tärkeä tapahtuma ja mun mielestä ap:n pitäisi kunnioittaa kummilastaan sen verran, että ilmestyy paikalle. Oma lapsi ehtii varmasti vielä monta kertaa imeä kipeänä äidin tissiä.

Miksi ihmeessä isä ei kelpaa sairaan lapsen hoitajaksi? Juuri tollaisen ajattelutavan takia isät eivät osallistu tasapuolisesti lapsen hoitoon ja kasvatukseen.

No, minulle kyllä omat lapset on ykkössijalla. Toki jos tilanne on se että isän jääminen lapsen kanssa kotiin tuntuu ihan yhtä hyvältä idealta niin mikäs siinä. Mutta jso itse koen, syystä tai toisesta että minun paikkani on lapsen luona niin jättäisin juhlat väliin. Varsinkin jos siellä on jo kummeja paikalla.

Jos lastesi isä ei ole lapsillesi yhtä hyvä hoitaja, niin on aika opetella!

Kysymys ei aina ole siitä. :D Meillä on esimerkiksi kehitysvammainen, infektioherkkä esikoinen jonka kanssa joutui pienenä lähtemään usein yöllä päivystykseen, joskus ambulanssillakin. Asutaan toisessa maassa ja minulla on parempi kielitaito mitä miehellä ja koska olen enemmän kantanut vastuuta lapsen erityishoidosta, tarpoeista, lääkityksistä jne niin on vaan ollut helpompi että minä olen se joka on lapsen kanssa nuo reissut tehnyt.

Koska minä olen pystynyt heti kertomaan lääkärissä lapsen lääkkeet, edelliset sairastelut ja niiden ongelmat, sen sairastelun vaiheet jne mitä mies. Mis on sitten ihan hyvin pärjännyt sen toisen lapsen kanssa kotona tuon ajan. Sekä esimerkiksi koko koti-isyytensä.

tottakai hän pärjäisi tuolla lääkärissäkin, mutta jos se kuitenkin sujuu toiselta vanhemmalta paremmin, niin mielummin hoidetaan niin. On vaan tilanteita jolloin toinen vanhempi saattaa olla se "ykköshoitaja", ap:n tilanteesta en tarkemmin tiedä miksi hän kokee näin.

Ei sun miehesi voi ikinä oppiakkaan teidän lapsenne sairashistoriaa, jos et anna. Kirjatkaa lapulle, niin ei aina tarvitse miettiä kaikkea uudelleen.

Entä jos sulle tapahtuu jotakin ja sen jälkeen lapselle ja isän pitäisi yksin pärjätä?

Öh, jos me ollaan molemmat kotona ja toisen pitää lähteä lapsen kanssa lääkäriin niin miksi ihmeessä sinne kannattaa lähettää se kummalla on heikommat eväät matkaan. Vaikka kirjoittaisin mukaan paperiliuskallisen toisen perään tietoja, niin en voi olla varma kaikesta mitä lääkäri siellä kyselee. Ei niillä päivystyksessäkään ihan hirveästi ylimääräistä aikaa ole joten en tiedä miksi ehdointahdoin hankaloittaisin heidän työtään?

Kuten sanoin, tottakai mies pärjäisi yksinkin jos olisi pakko. Niin kun pärjäsiin minäkin. Mutta silti anna mielummin miehen tehdä kotona ne miestentyöt jotka sujuvat häneltä helpommin kuin minulta. =)

Ja kuten sanottu, mies on ollut mm. puoli vuotta koti-isänä ja rampannut niin monissa kuntoutuksissa, lääkäreissä ym lapsen mukana että harvan palstalaisen mies on tainnut samaa käydä läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä:
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Kannatan madickenin tapauksessa tuota sairashistorian kirjaamista ylös johonkin vihkoon. Jos lapsi sairastelee muutenkin paljon, niin vakuutuksia, kuluseurantaa ym. varten varmasti täytyy olla kuitteja, päivämääriä ym. tallella.
Jakakaa sitä vastuuta äidit! Miksi haluatte väkisin tehdä itsestänne korvaamattomia?

Sairashistorian voi pyytää tulosteina sairaalasta, joka tutkimuksesta tai käynnistä lappu. Meillä on jokaisen lääkärikäynnit, labratulokset, reseptit omassa kansiossaan joka napataan mukaan kun lähtään lekuriin.

Erittäin hyvä vinkki!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja w:
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Mitä väliä sillä sitten on, että joutuu menemään julkisten aikataulujen mukaan? Kyllä omalla autolla ajaessakin joutuu ajoajat laskemaan ja menemään sitten sellaisen aikataulun mukaan, että ehtii paikalle.
Musta tuntuu, että sä etsit nyt jotain kummallisia tekosyitä ja perusteluita vaan... En ymmärrä, miten kulkuvälineen valinta vaikuttaisi siihen, voitko jättää sairaan lapsen isänsä kanssa kotiin??

Itse autottamana voin sanoa että julkisissa aikatauluissa ja kulkuvälineiden vaihtamisessa on oma hommansa. Aina se juna ei vie suoraan kotiovelta sinne rippikirkolle. Jos ensin kävelet sen kilometrin vaikka bussille, sillä rautatieasemalle. Junalla toiseen kaupunkiin, missä sitten kävelet rautatieasemalta bussipysäkille josta pääset bussilla lähemmäs kirkkoa. Kirkolta sitten etsit uutta bussia jolla pääset mahdollisesti rippilapsen kotiin, tai ainakin lähemmäs sitä kenties bussivaihtojen kautta. Iltasesta sitten uusi bussi keskustaan josta kävelet rautatieasemalle. Junamatkan (johon saattaa sisältyä myös vaihtoja) jälkeen taas uudelle bussille jolla pääsee lähemmäs kotia.

Näitä reissuja kun ollaan viitisen vuotta tehty lasten ja väillä koirakin kanssa niin jotenkin on mieleen tullut ajatus että auton kanssa voisi olla kuitenkin helpompaa. Voi olla että olen väärässä.

Onneksi ap:llä on auto, eikä lapsiakaan tarvitse raahata mukana. Onnistunee siis varsin sujuvasti.

Tuo nyt oli vaan yleensä selityksenä siihen miksi se julkisilla kulkeminen voi joskus tuntua hankalammalta kuin omalla autolla...
 
Muutenkin on alkanut ketju mennä sivuun aloituksesta. Ap tekee niin kuin parhaakseen näkee. Jos hän nyt on kallistumassa sen suuntään että menee yksin juhliin niin hyvä näin, varmatsi ihan kiva kummilapsellekin.
 
Kuopuksen ristiäisistä puuttui toinen kummi kun oli kipeä, että tokkopa rippijuhlissakaan tarvitsee kaikkien kummien olla paikalla.
En siis lähtisi ollenkaan.
 
Mä jäisin kotiin ja laittaisin kummilapselle pahoittelut poisjäännistä selityksineen - ja vähän isomman rahasumman kortin väliin, kuin mitä muutoin olisin laittanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Muutenkin on alkanut ketju mennä sivuun aloituksesta. Ap tekee niin kuin parhaakseen näkee. Jos hän nyt on kallistumassa sen suuntään että menee yksin juhliin niin hyvä näin, varmatsi ihan kiva kummilapsellekin.

Juu, nyt näyttää siltä, et lähden käymään pikaisesti yksin siellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Öh, jos me ollaan molemmat kotona ja toisen pitää lähteä lapsen kanssa lääkäriin niin miksi ihmeessä sinne kannattaa lähettää se kummalla on heikommat eväät matkaan.
Kyllä. Nimenomaanhan nyt puhuttiin tilanteista joissa molemmat ovat kotosalla valmiina lähtöön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Mä jäisin kotiin ja laittaisin kummilapselle pahoittelut poisjäännistä selityksineen - ja vähän isomman rahasumman kortin väliin, kuin mitä muutoin olisin laittanut.

Nyt on pakko kysyä, et kuinka ison summan laittaisit?

No sehän riippu aina siitä, mitä olisi muuten laittanut. Ei mun mielestä ole mitään vakiosummaa, vaan varojen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Mä laittaisin normaalisti kummilapselle 100? ja poisjäännin vuoksi lisäisin ja antaisin 150? tai jopa tuplaten eli 200?. Meillä on hyvä taloudellinen tilanne ja tuo olis sellainen sopiva summa nyt.

Aikaisemmassa elämänvaiheessa (kun opiskelin), olisin laittanut vähemmän eli olis just ja just ollut ehkä se 20? ja tuon olisin vaikka tuplannut, jos en olisi juhliin päässyt. Tai laittanut 10? enemmän eli 30?. Ei tuolloin olisi voinut uneksiakaan 100? laittavansa mihinkään. :)

 

Yhteistyössä