mitä mieltä siitä että lapsella kaksi kotia

Mikäs siinä, jos järjestely onnistuu, ilman että se on lapsille epämieluisaa.
Tiedän perheitä, joissa samanlainen järjestely ja on toiminut tosi hyvin.

 

Sivusta olen kuunellut, kun lapset puhuvat menevänsä tänään äidin kotiin ja huomenna isin kotiin ja monesti olen miettinyt, missä s lapsen koti on. Minkä lapsi mahtaa kokea "minun kodiksi".

Minusta tämä on vain sanoihin takertumista. Jos lapsi nyt sattuu käyttämään kodeistaan nimitystä "äidin koti" ja "isin koti", niin ei se tarkoita sitä että lapsella ei omasta mielestään olisi kotia. Jotenkin ne molemmat kodit on kuitenkin puheessa nimettävä, ja tuo lienee yksinkertaisin tapa.

 

Kaikki lapsethan asuvat äidin ja isän kodissa, eihän heillä sinänsä edes ole omaa kotia kuin vasta aikuisena

Tärkeää on että eron jälkeen vanhemmat tekevät lapselle kodin luonaan. Lapselle ei ole hyväksi jos hän joutuu olemaan vieras oman vanhempansa luona.

Vai pitäisikö varmuuden vuoksi laittaa lapsen patjalle nukkumaan, tarjota hänelle olohuoneessa teet ja kurkkuleipiä kun muut perheenjäsenet syövät illallista jne ettei vaan lapselle tulisi olo että hän on kotona

 

Sivusta olen kuunellut, kun lapset puhuvat menevänsä tänään äidin kotiin ja huomenna isin kotiin ja monesti olen miettinyt, missä s lapsen koti on. Minkä lapsi mahtaa kokea "minun kodiksi".

Minusta tämä on vain sanoihin takertumista. Jos lapsi nyt sattuu käyttämään kodeistaan nimitystä "äidin koti" ja "isin koti", niin ei se tarkoita sitä että lapsella ei omasta mielestään olisi kotia. Jotenkin ne molemmat kodit on kuitenkin puheessa nimettävä, ja tuo lienee yksinkertaisin tapa.

Voihan sen noinki selittää jos sillä saa hyvän omantunnon, mutta tämä on "ilmiö" mistä asiantuntijat puhuu paljon, ja toki mekin ketkä siellä lastenparissa ollaan. Useasti ne lasten tarpeet unohdetaan, ja kuvitellaan että kaikki on ok

 

Mulla ei ole kokemusta mutta epäilen että 2 kotia ois ennemminkin hyvä kuin huono. Jos se TOSIAAN on siitä kiinni että lapselle pitää nimetä vain yksi koti, niin ok mun kotia voidaan kutsua kodiksi ja isän kotia iskän kodiksi, mutta about yhtäpaljon lapset niissä silti aikaa viettäis, jos meille ero tulis.

 

Sivusta olen kuunellut, kun lapset puhuvat menevänsä tänään äidin kotiin ja huomenna isin kotiin ja monesti olen miettinyt, missä s lapsen koti on. Minkä lapsi mahtaa kokea "minun kodiksi".

Minusta tämä on vain sanoihin takertumista. Jos lapsi nyt sattuu käyttämään kodeistaan nimitystä "äidin koti" ja "isin koti", niin ei se tarkoita sitä että lapsella ei omasta mielestään olisi kotia. Jotenkin ne molemmat kodit on kuitenkin puheessa nimettävä, ja tuo lienee yksinkertaisin tapa.

Voihan sen noinki selittää jos sillä saa hyvän omantunnon, mutta tämä on "ilmiö" mistä asiantuntijat puhuu paljon, ja toki mekin ketkä siellä lastenparissa ollaan. Useasti ne lasten tarpeet unohdetaan, ja kuvitellaan että kaikki on ok

Olet siis sitä mieltä että toisen vanhemman menettäminen lapsen arjesta on lapselle ihan OK juttu? Jos on asunut koko ikänsä isän ja äidin kanssa ja yhtäkkiä isä (tai äiti) häviää niin se ei sitten vaikuta lapsen hyvinvointiin?

 

elikkäs siis kun erotaan ja lapset sitten jokatoinen viikko isällä ja jokatoinen äidillä.
mun mielestä lapsella pitäs kaikesta huolimatta olla yksi koti mikä on ensisijainen koti. mutta siis mielipiteitä
itseäni asia ei oikeasti koske mitenkään ja en siis todella väitä että mun mielipide olis oikea.

Jos saan udella, niin minkä ikäisistä lapsista on kyse??
Ajattelin vain, että ovatko jo sen ikäisiä että voisitte selittää, miks heillä on "kaksi kotia".

 

Sivusta olen kuunellut, kun lapset puhuvat menevänsä tänään äidin kotiin ja huomenna isin kotiin ja monesti olen miettinyt, missä s lapsen koti on. Minkä lapsi mahtaa kokea "minun kodiksi".

Minusta tämä on vain sanoihin takertumista. Jos lapsi nyt sattuu käyttämään kodeistaan nimitystä "äidin koti" ja "isin koti", niin ei se tarkoita sitä että lapsella ei omasta mielestään olisi kotia. Jotenkin ne molemmat kodit on kuitenkin puheessa nimettävä, ja tuo lienee yksinkertaisin tapa.

Voihan sen noinki selittää jos sillä saa hyvän omantunnon, mutta tämä on "ilmiö" mistä asiantuntijat puhuu paljon, ja toki mekin ketkä siellä lastenparissa ollaan. Useasti ne lasten tarpeet unohdetaan, ja kuvitellaan että kaikki on ok

Olet siis sitä mieltä että toisen vanhemman menettäminen lapsen arjesta on lapselle ihan OK juttu? Jos on asunut koko ikänsä isän ja äidin kanssa ja yhtäkkiä isä (tai äiti) häviää niin se ei sitten vaikuta lapsen hyvinvointiin?

Se on siis isän menettämistä, jos vaihtoehtoina on muutakin kun kaksi kotia? Miksi lapsella ei voi olla yksi koti, ja kaksi vanhempaa silti elämässä`?

 

Sivusta olen kuunellut, kun lapset puhuvat menevänsä tänään äidin kotiin ja huomenna isin kotiin ja monesti olen miettinyt, missä s lapsen koti on. Minkä lapsi mahtaa kokea "minun kodiksi".

Minusta tämä on vain sanoihin takertumista. Jos lapsi nyt sattuu käyttämään kodeistaan nimitystä "äidin koti" ja "isin koti", niin ei se tarkoita sitä että lapsella ei omasta mielestään olisi kotia. Jotenkin ne molemmat kodit on kuitenkin puheessa nimettävä, ja tuo lienee yksinkertaisin tapa.

Voihan sen noinki selittää jos sillä saa hyvän omantunnon, mutta tämä on "ilmiö" mistä asiantuntijat puhuu paljon, ja toki mekin ketkä siellä lastenparissa ollaan. Useasti ne lasten tarpeet unohdetaan, ja kuvitellaan että kaikki on ok

Olet siis sitä mieltä että toisen vanhemman menettäminen lapsen arjesta on lapselle ihan OK juttu? Jos on asunut koko ikänsä isän ja äidin kanssa ja yhtäkkiä isä (tai äiti) häviää niin se ei sitten vaikuta lapsen hyvinvointiin?

Se on siis isän menettämistä, jos vaihtoehtoina on muutakin kun kaksi kotia? Miksi lapsella ei voi olla yksi koti, ja kaksi vanhempaa silti elämässä`?

Miksi on niin tärkeää että lapsi olisi yksi kotia? Meneekö lapsi rikki jos hän kokee isän kodin omakseen? Millä tavalla isän pitää varmistaa ettei lapsi vaan vahingossakaan koe olevansa kuin kotonaan isän luona? Entä miltä se tuntuu lapselta olla vieraana isänsä luona, ei ole osana isän perhettä, ulkopuolisena? Saako isän luona syödä, leikkiä, pitää leluja/vaatteita, tuttuja rutiineja - vai vahingoittaa tämä lasta? Saako isää kutsua isäksi vai onko se liian tuttavallista, pitäisikö ehkä teititellä? Vai parempi että isä tapaa McDonaldsissa hampparilla, siinä sitten hoidetaan lapsi-isäsuhdetta kuntoon ...

 

Erosimme kun lapsemme olivat 1v ja 3v. Siitä lähtien lapset ovat olleet isällään 2-3yötä/vko, ja muuten minulla. Nyt lapset ovat 4v ja 6v. Mielestäni tuo järjestely toimi hyvin kun olivat pienempiä, mutta nyt tuntuu etteivät lapset oikein tiedä missä se KOTI on... Ja nuorempi kiukkuaa aina pari päivää kun on tullut isältä ja on tosi mustasukkainen minusta. Joten ehdotin nyt isällä, että vähennämme öitä hänen luonaan. Isompi aloittaa nyt eskarinkin ja pitäisi saada enemmän säännöllisyyttä heidän elämään. Nyt teemme tästä eteenpäin niin että lapset ovat isällään joka toinen vkonloppu+1 yö viikolla, eli 8 yötä/kk.

 

Erosimme kun lapsemme olivat 1v ja 3v. Siitä lähtien lapset ovat olleet isällään 2-3yötä/vko, ja muuten minulla. Nyt lapset ovat 4v ja 6v. Mielestäni tuo järjestely toimi hyvin kun olivat pienempiä, mutta nyt tuntuu etteivät lapset oikein tiedä missä se KOTI on... Ja nuorempi kiukkuaa aina pari päivää kun on tullut isältä ja on tosi mustasukkainen minusta. Joten ehdotin nyt isällä, että vähennämme öitä hänen luonaan. Isompi aloittaa nyt eskarinkin ja pitäisi saada enemmän säännöllisyyttä heidän elämään. Nyt teemme tästä eteenpäin niin että lapset ovat isällään joka toinen vkonloppu+1 yö viikolla, eli 8 yötä/kk.

Vai niin, lapset kiukkuavat ja sen takia vähennetään tapaamisia ... :O

Ilmeisesti sinulle on tärkeintä että se KOTI on sinun luonasi. Viis lapsista ja isästä, tärkeintä että sinä saat kokea olevasi se tärkeä ja ainoa vanhempi.

 

huonoin mahdollinen vaihtoehto.. vain siinä vaiheessa, jos kumpikaan vanhempi ei ymmärrä lasten parasta, niin silloin tuo ratkaisu...
olen seurannut monta tämmöistä perhettä sivusta, ja ei se vaan toimi....

 

Erosimme kun lapsemme olivat 1v ja 3v. Siitä lähtien lapset ovat olleet isällään 2-3yötä/vko, ja muuten minulla. Nyt lapset ovat 4v ja 6v. Mielestäni tuo järjestely toimi hyvin kun olivat pienempiä, mutta nyt tuntuu etteivät lapset oikein tiedä missä se KOTI on... Ja nuorempi kiukkuaa aina pari päivää kun on tullut isältä ja on tosi mustasukkainen minusta. Joten ehdotin nyt isällä, että vähennämme öitä hänen luonaan. Isompi aloittaa nyt eskarinkin ja pitäisi saada enemmän säännöllisyyttä heidän elämään. Nyt teemme tästä eteenpäin niin että lapset ovat isällään joka toinen vkonloppu+1 yö viikolla, eli 8 yötä/kk.

Vai niin, lapset kiukkuavat ja sen takia vähennetään tapaamisia ... :O

Ilmeisesti sinulle on tärkeintä että se KOTI on sinun luonasi. Viis lapsista ja isästä, tärkeintä että sinä saat kokea olevasi se tärkeä ja ainoa vanhempi.

 

Sivusta olen kuunellut, kun lapset puhuvat menevänsä tänään äidin kotiin ja huomenna isin kotiin ja monesti olen miettinyt, missä s lapsen koti on. Minkä lapsi mahtaa kokea "minun kodiksi".

Minusta tämä on vain sanoihin takertumista. Jos lapsi nyt sattuu käyttämään kodeistaan nimitystä "äidin koti" ja "isin koti", niin ei se tarkoita sitä että lapsella ei omasta mielestään olisi kotia. Jotenkin ne molemmat kodit on kuitenkin puheessa nimettävä, ja tuo lienee yksinkertaisin tapa.

Voihan sen noinki selittää jos sillä saa hyvän omantunnon, mutta tämä on "ilmiö" mistä asiantuntijat puhuu paljon, ja toki mekin ketkä siellä lastenparissa ollaan. Useasti ne lasten tarpeet unohdetaan, ja kuvitellaan että kaikki on ok

Tuo on taas tuota jeesustelevaa syyllistämistä. Hohhoijaa. Asiantuntijoitakin on joka lähtöön, joku toinen saattaakin olla sitä mieltä että vuoroviikkoasuminen on lapsen paras. Varsinkin tuolta länsinaapurista sellaisia löytynee, mutta hehän kai ovat täysin epäpäteviä suomalaisiin asiantuntijoihin verrattuna...

 

Et halua syrjäyttää isää mutta haluat kuitenkin että sinä olet se tärkeämpi ja kauniimpi vanhempi kun kerran lasten KOTI on vain sinun luonasi? Millä tavalla isä varmistaa nyt etteivät lapset vaan vahingossa miellä hänen asuntoa kodikseen? Patjat lattialle, etäiset välit lapsiin, ei enää kutsuta isäksi vain ainoastaan etunimellä, ei kotitöitä tai tuttuja rutiineja vaan ainoastaan kepeää seurustelua? Jep, jep ...

 

Kaikki lapsethan asuvat äidin ja isän kodissa, eihän heillä sinänsä edes ole omaa kotia kuin vasta aikuisena

Tärkeää on että eron jälkeen vanhemmat tekevät lapselle kodin luonaan. Lapselle ei ole hyväksi jos hän joutuu olemaan vieras oman vanhempansa luona.

Vai pitäisikö varmuuden vuoksi laittaa lapsen patjalle nukkumaan, tarjota hänelle olohuoneessa teet ja kurkkuleipiä kun muut perheenjäsenet syövät illallista jne ettei vaan lapselle tulisi olo että hän on kotona

Tää on niin totta. Se, että sanoo menevänsä äidille tai isälle tarkoittaa vain, että spesifioidaan kumpaan kotiin on menossa. Se ei tarkoita etteikö olisi menossa "kotiin". Mitään ikiomaa kotia ei lapsi kaipaa ennen ku muuttaa omilleen, äidin ja/tai isän koti riittää

Mun kokemus on tosiaan siitä ajasta kun olen jo ollut 12+ mutta kyllä minä menin kotiin, menin sitten etävanhemman luokse tai lähin luokse. Kunnes muutin kokonaan pois isän luota koska hän oli liian jäykkä tapaamisien kanssa eikä antanut mun elää kahden kodin kanssa. Teki elämästä hankalaa joten muutin pois.

 

Minusta tämä on vain sanoihin takertumista. Jos lapsi nyt sattuu käyttämään kodeistaan nimitystä "äidin koti" ja "isin koti", niin ei se tarkoita sitä että lapsella ei omasta mielestään olisi kotia. Jotenkin ne molemmat kodit on kuitenkin puheessa nimettävä, ja tuo lienee yksinkertaisin tapa.

ihan totta näinkin. Mulla on nimittäin itselläni kaksi kotia joista toinen on "mun" ja toinen toisella paikkakunnalla asuvan miehen koti. silti ne molemmat on mun koteja.

 

huonoin mahdollinen vaihtoehto.. vain siinä vaiheessa, jos kumpikaan vanhempi ei ymmärrä lasten parasta, niin silloin tuo ratkaisu...
olen seurannut monta tämmöistä perhettä sivusta, ja ei se vaan toimi....

Riippuu ihan vanhemmista, saako systeemin toimimaan ja tietysti lapsistakin, haluavatko sen onistuvan. Jos ymmärsit, mitä tarkoitan.
Ennemmin lapsilla kaksi kotia, kuin kuin asuvat riitaisassa/väkivaltaisessa jne.. kodissa.

 

Pitää myös miettiä mikä on sitten vaihtoehto tuolle kahden kodin mallille? Tietysti ihanteellista olisi että vanhemmat asuisivat saman katon alla mutta jos ero tuli ja meni niin mikä on sitten vähiten huono vaihtoehto? Se että isä vie mäkkäriin ja etääntyy lapsen arjesta että äiti saa kokea olevansa se tärkeä vanhempi?

Lapsi on tosiaan lapsi, hän tarvitsee rauhallista yhdessäoloa ja hoitoa. Näin ollen kahden kodin malli on yleensä paras sen takia siinä järjestelyssä hän saa olla kotona koko ajan vanhempiensa kanssa. Joka-toinen-vkl taas hyvin rankka, siinä hän joutuu olemaan erossa toisesta vanhemmasta lähes 12 päivää putkeen, sitten lyhyt parin päivän oleminen siellä toisessa kodissa (mitä hän ei edes saa tuntea kodikseen) ja sitten taas pakkaaminen ja takaisin.

Pitää siis ajatella asiaa lapsen näkökulmasta, ei aikuisten jotka vaan pelkäävät että menettävät statuksensa kun ei voi sanoa että on yyhåå tai lapsen tärkein vanhempi.

 

elikkäs siis kun erotaan ja lapset sitten jokatoinen viikko isällä ja jokatoinen äidillä.
mun mielestä lapsella pitäs kaikesta huolimatta olla yksi koti mikä on ensisijainen koti. mutta siis mielipiteitä
itseäni asia ei oikeasti koske mitenkään ja en siis todella väitä että mun mielipide olis oikea.

Kuinka usein itse pitäisit lapset luonasi jos eroaisit?

 

Meillä on kolme pientä lasta ja viikko/viikko systeemi. Alkuun meni aikaa tottuessa, niin lapsilla kun aikuisillakin. Mutta nykyään lapset eivät reagoi muutokseen, menevät ihan mielellään ym. Mutta itse en pidä tätä hyvänä järjestelynä -ainakaan meidän tapauksessa.

 

Mielestäni tuo viikkosysteemi on toimiva jos vanhemmat asuvat lähekkäin. Kaikista ihanteellisinta olisi, että asuisivat niin lähellä, että lapsi pääsisi kävellen kouluun ja olisi sama ystäväpiiri, ettei tarvitsisi hankkia uusia ystäviä toiselta puolelta kaupunkia.

 

minä oon ajatellu että jos joskus ero tulis, niin haluaisin sen vuoroviikko systeemin meille, jos se vain on mahdollista.
itelle se olis oikeesti ihan hirveä paikka. en tiedä miten kestäisin olla erossa lapsista jokatoinen viikko! mutta, lapsia ajatellen se olis minusta paras ratkaisu. saisivat olla isänsä kanssa yhtäpaljon kun äidin!

toki lapsia täytyy kuunnella ja seurata, jos sellainen järjestely on lapselle vaikeaa niin ei tietenkään sitten. kyllä aika hyvin heidän käytöksestään voi huomata kuinka he sopeutuu.

onneksi ei ole eroa tulossa, mutta mistäpä tuota tietää tulevaisuudessa... toivottavasti ei

 

Jatkuvaa matkalaukkuelämää lapsille tuo vuoroviikkosysteemi. Eli ap:n kanssa olen samaa mieltä, että yksi ensisijainen koti lapsille.

 

Meillä tuli ero nyt kun esikoinen on vajaa 2 ja kuopus ei ole vielä syntynyt ja missään tapauksessa en suostu mihinkään vuoroviikko systeemiin, etenkin kun ei edes asuta ihan lähekkäin, vaikka samassa kaupungissa kyllä. Exän työt on muutenkin niin epäsäännölliset, että ei se voi lapsia viikoksi ottaa, kun työpäivä voi kestää yli 10 tuntia ja tekee myös yötöitä, jotka on sitten 14 tunnin mittaisia parhaimmillaan ja exä tarvii sitten siihen päälle koko päivän unet, että ei se mitään lasta voi hoitaa.

Tietysti nuo lapset on vielä niin pieniä, että siksikään ei mitään vuoroviikkosysteemiä, mutta tän viimeisen 2 kuukauden aikana lapsi on kerran ollut exällä yhden yön, muuten mun luona tai mun vanhempien. Exä käy täällä lasta tapaamassa silloin kun sitä huvittaa, hyvin satunnaisesti, viime viikolla kävi 3 päivänä, mutta sitä ennen olikin n. 2 viikon tauko.