mitä mieltä siitä että lapsella kaksi kotia

elikkäs siis kun erotaan ja lapset sitten jokatoinen viikko isällä ja jokatoinen äidillä.
mun mielestä lapsella pitäs kaikesta huolimatta olla yksi koti mikä on ensisijainen koti. mutta siis mielipiteitä
itseäni asia ei oikeasti koske mitenkään ja en siis todella väitä että mun mielipide olis oikea.

 

Mun mielipide on se,että niin kauan kun ajatellaan lasten parasta niin on hyvä.
Lähipiirissä on lapset,jotka asuvat vuoroviikoin isällä/äidillä ja se on loistava järjestely.
Miksi riistää lapsilta jompi kumpi vanhempi kun he on aiemminkin olleet lasten elämässä tasapuolisesti.

 

Itse teini-ikäisenä koin kahden kodin systeemin parhaaksi vaihtoehdoksi. Harmi vaan, ettei isäni tätä ymmärtänyt; jouduin luopumaan isän luona asumisesta. Pienelle lapselle ei välttämättä paras vaihtoehto, silloin yksi pääkoti voi olla hyvä. Siinä iässä kun alkaa itse huolehtimaan tavaroistaan voi lapsi itse päättää.

Se, että saa kokea arjen molempien vanhempiensa kanssa on hieno asia...

 

itse näkisin asian niin et olis parempi jos olis yks koti... onhan se tietenkin kova paikka sille toiselle, jos erottu sillain ettei oo ollut mitään hämminkiä asias.. vaikee paikka, kaikille...

 

ensisijainen koti, se on mielipiteeni. lapsen olo ehkä turvallisempi kun on yksi ensisijainen koti. ei kuitenkaan ole mitään vastaan esim. vuoroviikoin asumisia, joillain toimii ja joillain ei.
ei kyllä mitään kokemuksia niinkään itellani ole.

 

itse näkisin asian niin et olis parempi jos olis yks koti... onhan se tietenkin kova paikka sille toiselle, jos erottu sillain ettei oo ollut mitään hämminkiä asias.. vaikee paikka, kaikille...

Joo kova paikka sille toiselle (tosin ei kaikille) mutta entä lapselle? Olen siis sitä mieltä, että kovin pienelle lapselle tuo ei sovi, mutta jos on vaikka kymmenen vuotta jakanut arkensa sekä isän että äidin kanssa, niin kumpi on vaikeampi paikka: Luopua toisen vanhemman kanssa jaetusta arjesta vai elää kahdessa kodissa? Itse tiedän omalta kohdalta vastauksen tuohon.

 

siis niin nimenomaan pieniä lapsia tässä nyt mietin.

 

siis niin nimenomaan pieniä lapsia tässä nyt mietin.

Alle kolmevuotiaan kuuluisi lähtökohtaisesti olla äitinsä kanssa ja tavata isäänsä tiheästi ja säännöllisesti - mutta ei olla pois äitinsä luota liian pitkään. Sen jälkeen enemmän lapsikohtaista mutta jossakin vaiheessa tulee aika jolloin kaksi kotia voi olla varteenotettava vaihtoehto.

 

Ei hyvä! Lapset eivät itsekkään triedä missä se koti on. Mennään äidille, mennään isälle - mutta millon mennään kotiin?

 

Lapsella on äidin ja isän koti. Ihan hyvä, jos jollekulle sopii, mutta jotenkin tuntuu keljulta, että lapsi saa tehdä kompromissit, joita aikuiset eivät halunneet tehdä.

 

elikkäs siis kun erotaan ja lapset sitten jokatoinen viikko isällä ja jokatoinen äidillä.
mun mielestä lapsella pitäs kaikesta huolimatta olla yksi koti mikä on ensisijainen koti. mutta siis mielipiteitä
itseäni asia ei oikeasti koske mitenkään ja en siis todella väitä että mun mielipide olis oikea.

Se riippuu miten homma hoidetaan.
Toki jos asunnot ovat lähekkäin niin miks ei voisi olla noin mutta esim eri paikkakuntalaisille se on outoa, tai ei outoa vaan vaatii enemmän järjestelyjä ja mun mielestä sillon huono, mahdollisesti kamala matka kouluun ja eri kaverit yms.

 

Ei hyvä! Lapset eivät itsekkään triedä missä se koti on. Mennään äidille, mennään isälle - mutta millon mennään kotiin?

Miksi ei voi sanoa kahta paikkaa kodiksi?

 

Kahden kodin kuvio toimii silloin, jos molemmat vanhemmat jäävät asumaan lähelle toisiaan esim. samalle paikkakunnalle. Viimeistään kouluiässä tulee ongelmia, jos kodit ovat eri paikkakunnilla. Yksi tuttava perhe yritti jatkaa samaa, kun lapsi meni kouluun. Jouluun asti äiti jaksoi omilla viikoillaan kuljettaa lasta 40 km aamuin illoin toiselle paikkakunnalle kouluun. Sitten sopivat, että lapsi jää kouluviikoilla isälle ja äiti pitää kaikki viikonloput.

 

En tykkää että lapsen saaneet eroavat. Ero on todella kova juttu lapselle. Mitä pienempi lapsi eron koittaessa on, sitä pienemmät henkiset vauriot lapselle tulee.

Nykyään ei harkita lasten saantia vakavasti ja tarkkaan. Liian löyhin perustein lisäännytään, mutta myös liian löyhin perustein erotaan.

Moraali ja toisen kunnioitus puuttuu, niin miten kasvattaa lapset niin, että nämä osaavat kunnioittaa myös muita, kun kotoa jo tulee täysin väärä malli.

 

Mun mielipide on se,että niin kauan kun ajatellaan lasten parasta niin on hyvä.
Lähipiirissä on lapset,jotka asuvat vuoroviikoin isällä/äidillä ja se on loistava järjestely.
Miksi riistää lapsilta jompi kumpi vanhempi kun he on aiemminkin olleet lasten elämässä tasapuolisesti.

Jep, näin jos tosiaan on vanhemmat olleet tasapuolisesti. Jos isä on käynyt duunissa pitkää päivää+ viikonloppuja ja siihen vielä harrastukset ja ryyppyreissut päälle ja kasvatusvastuu on pääasiassa jäänyt äidille niin silloin ei ole tasapuolisesti oltu lasten elämässä.
Silloin on ymmärrettävää että äiti haluaa olla lähihuoltaja.

 

Meillä lapsella (miehen poika) on kaksi kotia. Siis kaikki puhutaan näin. Hän asuu pääosin äidillään, tulee meille melkeimpä kun tahtoo... meillä ei ole mitään aikoja milloin on äidillä, milloin isällä, vaan tilanteiden mukaan mennään. Näin on toimittu jo monta vuotta, poika nyt sen ikäinen että alkaa lähestyä murrosikää. Meillä tämä toimii näin erittäin hyvin, ei sovi kaikille, riippuu varmaan pitkälti lapsesta, vanhempien väleistä ym.. Ja tosiaan, vielä se, että me asutaan ihan "vierekkäin"

 

Ei hyvä! Lapset eivät itsekkään triedä missä se koti on. Mennään äidille, mennään isälle - mutta millon mennään kotiin?

Miksi ei voi sanoa kahta paikkaa kodiksi?

Lapset ei sano, tämän huomannut kun töissä lasten parissa

 

Yleensä lapselle on parempi että hänellä on kaksi kotia. Lapselle on rankkaa jos hän joutuu joko luopumaan hänen toisesta vanhemmasta tai käydä siellä vierailemassa. Lapsi ei ole mikään pikkuaikuinen jota voidaan laittaa kyläilemään vaan hänen pitää saada tuntea että hänen vanhempansa koti on myös hänen kotinsa.

Ihan pienille vauvoille tuo ei sovi tai ainakin "vuorojen" pitää olla tarpeeksi lyhyitä. On muitakin tapoja kuin viikko/viikko, esimerkiksi joka-toinen-vkl pidennettynä + 1 arkiyö tai jotain vastaavaa. Olennaista on tosiaan että lapsi asuu myös etävanhemman luona. Siis että hänellä on siellä paikka, tutut rutiinit ja tavarat ja häntä kohdellaan perheenjäsenenä.

Joka-toinen-vkl soveltuu hyvin harvoin lapselle. Pienelle lapselle siinä on liian pitkä väli olla erossa, isommalle taas stressaavaa kun pitää pomppia kodista toiseen parin päivän välein. Ja lapsi ja etävanhempi ei saa ollenkaan viettää arkea yhdessä.

Jos vanhemmat asuvat kaukana tai toinen kykenemätön huolehtimaan lapsista tilanne on sitten eri. Silloin joudutaan siihen yhden kodin järjestelyyn.

 

En osaa ottaa kantaa kuin meidän kohdalla, mutta meillä sujuu. Lapsille on parempi nähdä samanverran isäänsä, vaikka ne minun kodin omakseen mieltääkin.

Kun olivat vähemmän niin ikävä oli jatkuva, nyt ovat selvästi enemmän mielissään. Eikä isä tai uusi sisaruskaan jää vieraaksi, kun aikaa saa viettää sielläkin kunnolla.

 

Eihän tossa oo lapsilla mitään pysyväisyyttä. kokoajan täytyy olla lähtövalmiiina

 

Eihän tossa oo lapsilla mitään pysyväisyyttä. kokoajan täytyy olla lähtövalmiiina

No höpö, höpö ... Perjantaina isä hakee päiväkodista kotiin, viikon päästä äiti hakee. Mitä sekavaa tuossa on? Molemmissa kodeissa tutut ja rakkaat lelut, rutiinit, sisaruksia jne. Olisiko parempi että lapsi menettää isänsä (tai äitinsä)?

On tutkittu että vuoroasumislapset pärjäävät vanhempiensa erosta paremmin kuin muut erolapset, heillä on läheiset välit kumpaankin vanhempaan ja saavat enemmän "aikuisaikaa" kun vanhemmilla enemmän aikaa heille (voivat hoitaa työt ym lapsettomina aikoina).

Kuinka paljon haluaisit itse tavata lapsiasi jos teille tulisi ero?

 

Eihän tossa oo lapsilla mitään pysyväisyyttä. kokoajan täytyy olla lähtövalmiiina

Minusta viikonlopputapaamisissa vasta lähtövalmiina ollaankin, eihän siinä ehdi asettua aloilleen ollenkaan kun jo pitää palata "kotiin".

 

Eihän tossa oo lapsilla mitään pysyväisyyttä. kokoajan täytyy olla lähtövalmiiina

No höpö, höpö ... Perjantaina isä hakee päiväkodista kotiin, viikon päästä äiti hakee. Mitä sekavaa tuossa on? Molemmissa kodeissa tutut ja rakkaat lelut, rutiinit, sisaruksia jne. Olisiko parempi että lapsi menettää isänsä (tai äitinsä)?

On tutkittu että vuoroasumislapset pärjäävät vanhempiensa erosta paremmin kuin muut erolapset, heillä on läheiset välit kumpaankin vanhempaan ja saavat enemmän "aikuisaikaa" kun vanhemmilla enemmän aikaa heille (voivat hoitaa työt ym lapsettomina aikoina).

Kuinka paljon haluaisit itse tavata lapsiasi jos teille tulisi ero?

Moni ammatti-ihminen silti tuomitsee tuon

 

Sivusta olen kuunellut, kun lapset puhuvat menevänsä tänään äidin kotiin ja huomenna isin kotiin ja monesti olen miettinyt, missä s lapsen koti on. Minkä lapsi mahtaa kokea "minun kodiksi".

Kummipoika sai eilen lahjaksi legopaketin ja tämä koulun aloittava sanoi, "mulla on tällainen isin kotona ja nyt on sitten äidinkin kotona." Ja tämä poika sentään asuu pääsääntöisesti äidin luona ja viikonloppuisin isällä.

Isommille lapsille vuoroviikkosysteemi on ihan eri juttu. Tosin järkevää on mielestäni isommilla kaksi ja kaksi viikkoa, ettei muutto ole joka viikko.

 

Sivusta olen kuunellut, kun lapset puhuvat menevänsä tänään äidin kotiin ja huomenna isin kotiin ja monesti olen miettinyt, missä s lapsen koti on. Minkä lapsi mahtaa kokea "minun kodiksi".

Kummipoika sai eilen lahjaksi legopaketin ja tämä koulun aloittava sanoi, "mulla on tällainen isin kotona ja nyt on sitten äidinkin kotona." Ja tämä poika sentään asuu pääsääntöisesti äidin luona ja viikonloppuisin isällä.

Isommille lapsille vuoroviikkosysteemi on ihan eri juttu. Tosin järkevää on mielestäni isommilla kaksi ja kaksi viikkoa, ettei muutto ole joka viikko.

Saman huomannut, ja monesti lapset eivät itse edes tiedä kumpi hakee, ja onko joku tavara nyt äidillä vai isällä? Kotiin ne ei mene; vaan aina on meen äidille - meen isälle. On äidin luona - on isän luona