Mitä mieltä olet ihmisestä joka ei halua muuttaa työn perässä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja työtön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Riippuu ihan tilanteesta. Minä en muuttaisi. Syystä että miehellä on hyvä työpaikka täällä, lapsella koulu, harrastukset ja ystävät ja olemme juuri rakentaneet tänne talon. En tosin ole työtön, mutta jos olisin, emme muuttaisi.

Jos taas ei olisi mitään hyviä perusteluita miksi ei muuta, niin sitten vähän ihmettelisin..
 
En oikein mitään. MUTTA..jos paikkakunnalla ei ole töitä tiedossakaan, niin joko kouluttautuminen alalle jossa töitä on tai muutto muualle, ne olisivat omat vaihtoehdot. Työttömyys ei olisi omalla kohdalla vaihtoehto.
 
Minustakin riippuu tilanteesta. Yksinäiset muuttakoon, jos taas on esim. lauma kouluikäisiä ja puolisolla vakipaikka (jonka muuttaessa menettäis), muutossa ei liene mitään järkeä.
 
Itse en muuttaisi kotoa pois pelkästään töiden takia. Taakse jäisi mies ja talo (josta maksaisin lainaa). Sen lisäksi ystävät ja sukulaiset asuvat täällä.

Kun olin vapaa sinkku, niin tuli pyrähdettyä muutama kerta toisissa maisemissa, mutta aina olen palannut kotikaupunkiin. En vain viihdy muualla.

En koe tarvetta syyllistää tai painostaa ketään muuttamaan toiselle paikkakunnalle töiden perään.
 
Riippuu ihan siitä, onko se työtön tyytyväinen tekemäänsä valintaan vai rutiseeko jatkuvasti asiasta. Jos on tyytyväinen, niin miksi ihmeessä pitäisi muuttaa yhtään minkään syyn vuoksi minnekään? Jos taas on tyytymätön, niin ainakin sille tyytymättömyydelleen kannattaa tehdä jotain. Joskus se "jotain" on muutto työn perässä, joskus jotain muuta.
 
Riippuu tilanteesta. Mun mielestä kenenkään ei pitäisi joutua muuttamaan puolison ja lasten luota pois, mutta tilanteessa jossa toisella vanhemmalla on töitä ja toisella ei, vaaditaan jotain panostusta siltä töissä käyvältäkin, että tilanne saadaan kaikille hyväksi. Esimerkiksi se työllistetty voi koittaa saada työn jostakin muualta tai etätöitä, että koko perhe voi muuttaa, tai sitten pitää hyväksyä se, että joutuu antaan omista tuloistaan osan puolison käyttöön, jos työttömällä puolisolla ei juurikaan ole tuloja.
 
Minustakin riippuu tilanteesta. Yksinäiset muuttakoon, jos taas on esim. lauma kouluikäisiä ja puolisolla vakipaikka (jonka muuttaessa menettäis), muutossa ei liene mitään järkeä.
Jos työttömyyden taustalla on esim. terveysongelmia ja siinä tilanteessa muutetaan työn perässä, niin pian on tilanne, että onkin kaksi työtöntä yhden työttömän sijasta. Siinä tuoksinassa saattaa koko perheen elämä suistua raiteiltaan muutosten seurauksena, kun tutut ympyrät ja tukiverkostot jäävät vanhalle paikkakunnalle.
 
Itse en muuttaisi työn takia, on kohtalaisen uusi itserakennettu omakotitalo, miehellä vakituinen työ ja lapsella koulu sekä kaverit täällä. Minun työttömyyteni on siis pieni tekijä tässä sopassa.
 
Riippuu tilanteesta. Minulla on esimerkiksi it-alalla työskenteleviä tuttavia (mieheni kautta) Oulussa, jotka ovat jo vuositolkulla kärsineet työttömyydestä. Nuoria miehiä, joilla ei ole edes lapsia tms. Tätä on jatkunut jo kauan eikä töitä ole realistisessa näköpiirissä. Siltikin vaan roikutaan Oulussa, koska siellä asuu äiskä ja iskä ja siellä on porukoiden kesämökkikin ja metsästysmaat. En tajua, miten joku on valmis jättämään noin ison aukon CV:hen vain sen takia, ettei uskalla kokeilla kotikaupungin vaihtamista.

Mutta jos työttömyys on juuri alkanut, voihan sitä jonkun aikaa katsastella markkinoita, jos ei halua elämäänsä pistää täysin uusiksi. Ja tietysti puoliso (tienaava) ja lapset asettavat omat rajoituksensa.
 
  • Tykkää
Reactions: ansarikukka
Itselläni työttömyys ei ole kestänyt vuosikausia, vaan välillä olen tehnyt työtä vuosiakin ja sitten taas ollut työtön hetken aikaa. Luulen, että toiset ihmiset viihtyvät hyvin kotirouvinakin/oloneuvoksinakin ja eivät edes kaipaa muuta.
 
Itse jäin juuri työttömäksi. Periaatteessa voisin muuttaa työn perässä MUTTA miehellä on täällä erittäin hyvä vakityö ja hänen alansa on sellainen, josta on irtisanottu todella paljon väkeä ja uusien töiden saaminen voisi olla erittäin hankalaa, varsinkaan kun hänellä ei ole alalle oikeastaan koulutusta vaan on ns. itseoppinut.

Oma alani taas on aika suhdanneherkkä, eli "varmoja" työpaikkoja ei pahemmin ole. Joten en todellakaan uskaltaisi ottaa riskiä, että hän jättäisi hyvän työpaikan ja kohta meitä saattaisi olla kaksi työtöntä. Jos tilanne oikein pitkään jatkuisi eikä 200 km säteeltä löytyisi töitä, sitten varmaan minä muuttaisin toiselle paikkakunnalle eroon perheestä, vaikka se olisi lasten kannalta erittäin raskas ratkaisu.
 
Olen itse aikoinani muuttanutkin. Nyt miehellä on kuitenkin vakisoppari, joten pelkästään minun työttömyyteni takia ei kannattaisi muuttaa. Jos mies jäisi työttömäksi, niin mitä luultavimmin muuttaisimme hänen työnsä perässä, koska oma työni on tällä hetkellä sellaista, että sitä voi tehdä mistä tahansa maailmankolkasta käsin.
 
[QUOTE="vieras";28689090]Itselläni työttömyys ei ole kestänyt vuosikausia, vaan välillä olen tehnyt työtä vuosiakin ja sitten taas ollut työtön hetken aikaa. Luulen, että toiset ihmiset viihtyvät hyvin kotirouvinakin/oloneuvoksinakin ja eivät edes kaipaa muuta.[/QUOTE]

Olen itse ollut kotiäitinä 4,5 vuotta ja jatkoa seuraa. Mutta kyllähän tämä on siinä mielessä omaan pesään kusemista, että eläke tässä ei kerry ja työkokemuksella ei voi loistaa. Olemme kuitenkin tehneet perheenä sen ratkaisun, että hoidamme lapset kotona heidän ollessa pieniä (vanhemmat saavat olla himassa tietty eskariin asti, kun lapset on syntyneet näillä aikaväleillä), mutta muuten työnteko on itsestäänselvyys terveelle ihmiselle. Kotiäitiys ja kotirouvuus on kaksi eri asiaa, joista tuota edellistä on oikeastaan edes hyväksy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtön;28689083:
Entäpä jos työttömyys kestää vuosikausia eikä töitä löydy?
No minusta työttömyyden pituudella ei ole asian kanssa tekemistä vaan ainoastaan sillä, onko tyytyväinen tekemäänsä valintaan vai ei.
 
Riippuu tilanteesta. Minulla on esimerkiksi it-alalla työskenteleviä tuttavia (mieheni kautta) Oulussa, jotka ovat jo vuositolkulla kärsineet työttömyydestä. Nuoria miehiä, joilla ei ole edes lapsia tms. Tätä on jatkunut jo kauan eikä töitä ole realistisessa näköpiirissä. Siltikin vaan roikutaan Oulussa, koska siellä asuu äiskä ja iskä ja siellä on porukoiden kesämökkikin ja metsästysmaat. En tajua, miten joku on valmis jättämään noin ison aukon CV:hen vain sen takia, ettei uskalla kokeilla kotikaupungin vaihtamista.

Oululaisena tiedän, että näitä tosiaan riittää. Ja Oulussa ei ole työtilanne ainakaan parantumassa. Omasta kaveripiiristä on jäänyt harmittavan moni työttömäksi, mutta heistä suuri osa on muuttanut työn perässä pääkaupunkiseudulle tai ihan ulkomaille. Maailma on nykyään sen verran pieni, että kyllä sinne Oulun seudulle pääsee mökkeilemään ja metsästämään vaikka asuisi missä.

Perheelliselle se toki on vaikeaa, mutta puhun tässä nyt yksineläjistä ja lapsettomista pariskunnista.
 

Yhteistyössä