mitä ihmettä ne tenavat *kurkku suorana*kaupassa huutaa?

toissapäivänä isukki toimi mielestäni oikein,kun koppas huutavan tenavan kainaloonsa ja ilmoitti äipälle>ootellaan autolla..mites tarina jatkuu teijän mielestä?

 

Meillä tehdään myös noin. Kärryt jää siihen paikkaan ja lähdetään autoon/kotiin. Tullaan sitten myöhemmin jos neitokaiset osaa käyttäytyä. Harvemmin kotona niin vähän ruokaa on ettei mitään saisi väsättyä.

 

Mä hämmästelin sitä kaupassa, kun oli valkkaamassa meidän lapsille suklaamunia, niin yksi lapsi sai töniä mua, astua mun varpaille jne. Eikä vieressä seisonut äiti kommentoinut lapselle mitään.

 

Meillä se jatkuu niiin että sinne autolle mennään ja poika hiljenee jo mennessä tai viimestään autossa. Lapsi tykkää olla kaupassa ja autoon joutuminen on tylsää joten yleensä ei kyllä ränkkää. Joskus menee kuppi niin nurin että pakko toisen poistua kera huutajan.

 

Mä annan huutaa. Saatan kysyä vielä että sanoisko kovempaa kun ei kuulu. Yleensä hiljenee kyllä aika nopsaan kun ei reagoi mitenkään hermostumalla tai hyssyttelemällä. Meillä ei onnistu tuo tullaan myöhemmin uudestaan kun on pitkä matka kauppaan.

 

En reagoi mitenkään muuten kuin katson päin ja sanon kysymykseen vastauksen (ei osteta mitään jos ei olla aiemmin sovittu asiasta), sitten jatkan ostokset loppuun asti yrittäen muistaa mitä piti ostaa ja koetan kestää paheksuvat katseet.

 

Meillä ei olla koskaan kaupassa huudettu... : / joskus mietinkin miks muiden lapset siellä huutaa. neljävuotiastyttömme ei ole oikeasti koskaan hermostunu kaupassa. Työntää tyytyväisenä omia kärryjään. Kohta kaksivuotias istuu ostoskärryissä ja katselee vaan menoa... Joten en tiedä miten reagoisin jos siellä alkasi lapset huutamaan... : /

 

Meillä saa jäädä huutamaan siihen missä on. Tulee sit perässä kun rauhoittuu. Meillä kun lapsilt kyselis ,milloin mennään kauppaan ,ei käytäisi koskaan.

 

Meillä on niin pitkä matka kauppaan että ostokset hoidetaan - huusi lapsi tai ei. Mitään ei sillä huudolla saa, istuu kärryissä ja huutaa, jos ollaan ostettu jotain kivaa niin se viedään takaisin. Pienemmän voin käydä syöttämässä sovituskopissa jos selvästi nälkäinen on...

Lapset pitää ääntä ja jos sitä ei joku kestä niin hoitakoot ostoksensa muualla/muuhun aikaan.

 

Tätä en ole omilla lapsillani joutunut todistamaan. Onneksi, sillä yyhoon on pakko hoitaa ostokset loppuun.

 

Ja yksin ollessa hoidan loppuun huus tai ei. Mut kaksin ollessa viedään pois koska se karjunta on sitä volyymia ettei kestä kukaan kuunnella ja aina se ei edes lopu ellei poistu. Harvoin laps vinkuu saati raivostuu.

 

Meillä ei olla koskaan kaupassa huudettu... : / joskus mietinkin miks muiden lapset siellä huutaa. neljävuotiastyttömme ei ole oikeasti koskaan hermostunu kaupassa. Työntää tyytyväisenä omia kärryjään. Kohta kaksivuotias istuu ostoskärryissä ja katselee vaan menoa... Joten en tiedä miten reagoisin jos siellä alkasi lapset huutamaan... : /

Nyt kun mietin, niin ei meilläkään, 3- ja 1-vuotiaat lapset. Itse ajoitan ostoskeikat niin, että ovat juuri syöneet ja päiväunilta heränneet, niin eivät ainakaan väsymystään tai nälkäänsä itke.

 

Meillä ei olla koskaan kaupassa huudettu... : / joskus mietinkin miks muiden lapset siellä huutaa. neljävuotiastyttömme ei ole oikeasti koskaan hermostunu kaupassa. Työntää tyytyväisenä omia kärryjään. Kohta kaksivuotias istuu ostoskärryissä ja katselee vaan menoa... Joten en tiedä miten reagoisin jos siellä alkasi lapset huutamaan... : /

Ehkä tyttäresi on saanut kerätä kärrryynsä kaikki haluamansa

 

En ole ikinä jättänyt kauppareissua kesken. Lapsi saa raivota joko lattialla tai kärryssä, enkä kiinnitä siihen mitään huomiota.

Jos sen sijaan jo etukäteen huomaan tilanteen olevan "tulenarka", eli lapset väsyneitä ja kiukkuisia, niin lykkään kauppareissua ellei ole aivan pakko jotain hakea. Siinä tapauksessa, kuvitelkaa tätä, jätän lapset autoon odottamaan keskenään.

 

Meillä on niin pitkä matka kauppaan että ostokset hoidetaan - huusi lapsi tai ei. Mitään ei sillä huudolla saa, istuu kärryissä ja huutaa, jos ollaan ostettu jotain kivaa niin se viedään takaisin. Pienemmän voin käydä syöttämässä sovituskopissa jos selvästi nälkäinen on...

Lapset pitää ääntä ja jos sitä ei joku kestä niin hoitakoot ostoksensa muualla/muuhun aikaan.

Juu lapset pitää ääntä, mutta kaupassa ei huudeta eikä juosta. Näin on kotona opetettu ja asia kaupassa muistetaan. Jos aletaan juosta tai edes yritetään huutaa, niin ulko-ovi löytyy kyllä helposti. Sympatiaa löytyy kyllä perheille, jossa lapsi yrittää saada tahtoaan läpi, mutta silloin se huuto on vaan vanhemman kestettävä, jos ei pysty kaupasta lähtemään. Sille huudolle ei ainakaan kannata periksi antaa. Antaa siinä tapauksessa ihmisten tuijottaa.
Omat lapset hyvin tahto-ihmisiä, mutta viimeistään autossa sovittu ennen kauppaan menoa, mitä saavat ostaa tai saavatko tänään ostaa yhtään mitään ja se on toiminut.

 

Mieheni menee autoon lapsen kanssa. Siellä sitten istuvat ja oottavat mua- yleensä tyttö rauhoittuu kun on hetken saanu istuskella autossa.

ja meillä on hyvin temperamenttinen tyttö- äitiinsä on tullu

 

Lapset pitää ääntä ja jos sitä ei joku kestä niin hoitakoot ostoksensa muualla/muuhun aikaan.

kai te sitten infoatte muita aikatauluistanne, että toiset tietävät pysyä poissa kun olette liikkeellä?

 

Meillä ei olla koskaan kaupassa huudettu... : / joskus mietinkin miks muiden lapset siellä huutaa. neljävuotiastyttömme ei ole oikeasti koskaan hermostunu kaupassa. Työntää tyytyväisenä omia kärryjään. Kohta kaksivuotias istuu ostoskärryissä ja katselee vaan menoa... Joten en tiedä miten reagoisin jos siellä alkasi lapset huutamaan... : /

Mun 3v on jäärä joka jaksaa kokeilla vaikkei oo saanu koskaan mielihalujensa mukaan. Se haluaa lelun, kuulee että nyt ei osteta. Palauttaa sen tai jos sattuu se väärä sauma herralle nii vetää kilarit. Vaikka ois syöny ja nukkunu. Meillä ei oo koskaan päästy helpolla noiden sääntöjen kanssa ja niitä testataan jatkuvasti. Kauppaan mennessä kerrotaan että ostetaan vain ruokaa jne eikä mitään ekstraa. Lapsi tietää siis sen mut kokeilee silti. Lapsissa on temperamenttieroja. Minä en ole koskaan ollu mikään kauppamelskaaja, mut lapseni on. Samallatavalla kun muutenkin löytyy tulta ja tappuraa kun niinkseen on.

 

juu,isä ei kerennykaupanulko-ovelle,kun äiskä alkoi perään huutelemaan...

 

Mies menee autoon lapsen kanssa, minä hoidan sillä aikaa ostokset.

 

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että pitää koko perheen voimin lähteä kauppaan. Eikö jompikumpi vanhemmista voisi jäädä lasten kanssa kotiin ja toinen saisi rauhassa hoitaa ostokset. Meillä ainakin mies tuo kaupasta lapun mukaan juuri sitä mitä pyysinkin.

 

Meillä tehdään myös noin. Kärryt jää siihen paikkaan ja lähdetään autoon/kotiin. Tullaan sitten myöhemmin jos neitokaiset osaa käyttäytyä. Harvemmin kotona niin vähän ruokaa on ettei mitään saisi väsättyä.

Kärryt jäävät siihen paikkaan... ehkä jo aika täynnä kamaa. Ja kaupan työntekijälle jää paskaset hommat.

 

ei ole koskaan huutaneet.Mutta jos näin tekisi lähdettäisiin kaupasta.Kaupassa on muutenkin ärsyttävää sellaiset kirkuvat ja huutavat,juoksevat mekastavat lapset ja joiden vanhemmat kävelee muina miehinä tekemättä tai sanomatta mitään: /Kyllä kaupassakin pitää osata käyttäytyä.

 

[QUOTE="vieras";23635782]En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että pitää koko perheen voimin lähteä kauppaan. Eikö jompikumpi vanhemmista voisi jäädä lasten kanssa kotiin ja toinen saisi rauhassa hoitaa ostokset. Meillä ainakin mies tuo kaupasta lapun mukaan juuri sitä mitä pyysinkin.[/QUOTE]

Mun mielestä lapsille on jo pienestä pitäen hyvä opettaa miten kaupassa tulee käyttäytyä.

 

[QUOTE="vieras";23635782]En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että pitää koko perheen voimin lähteä kauppaan. Eikö jompikumpi vanhemmista voisi jäädä lasten kanssa kotiin ja toinen saisi rauhassa hoitaa ostokset. Meillä ainakin mies tuo kaupasta lapun mukaan juuri sitä mitä pyysinkin.[/QUOTE]

Ei se aina oo järkevää eritellä porukkaa. Riippuu koska käydään kaupassa. Ei se oo se säännöllinen päivä ja tietty aika.