P
Petturiko?
Vieras
Tilanne: Olen raskaana, vihdoin ja ihanaa :-D Se on tulosta rankkojen hoitojen ja vuosien yrityksen. MUTTA, mies kenen kanssa tämä lapsi on saanut alkunsa ei ole minulle se oikea. Me emme harrasta seksiä (mies ei halua/jaksa) ja en rakasta miestäni oikealla tavalla. En vain jaksanut enään etsiä sitä oikeaa ja venyttää lasten saantia. Ikääkin alkoi olla ja yhdenillan jutuista en voinut tulla raskaaksi kun putket on tukossa. Tyydyin siis tähän ihan ok mieheen.
Nyt kuitenkin kun vihdoin olen raskaana niin mieleeni on hiipinyt vapauden kaipuu ja se että nyt kun lapsi on jo tulossa niin voisin elää kyllä yksinkin ja etsiä sitä oikeaa miestä ja intohimoa.
Mieheni kyllä rakastaa minua ja on valmis tekemään mitä vain puolestani, mutta se jokin puuttuu.
Nyt on myös yksi ihana ex hiipinyt mieleeni ja muistelen usein ihanaa seksielämäämme. Hän ei halunnut itselle lapsia, joten tiemme erosivat. Nyt kuitenkin hän ehkä olisi valmis ottamaan minut ja lapsen elämäänsä. Siis hän ei halua omia lapisia, mutta mitä ilmeisemmin hänellä ei ole sitä vastaan mitään että minulla on lapsi toisen kanssa.
Olenko täysin petturi jos nyt vetäydyn tästä suhteesta kun tavallaan olen saanut siitä sen mitä olen halunnut?
Nyt kuitenkin kun vihdoin olen raskaana niin mieleeni on hiipinyt vapauden kaipuu ja se että nyt kun lapsi on jo tulossa niin voisin elää kyllä yksinkin ja etsiä sitä oikeaa miestä ja intohimoa.
Mieheni kyllä rakastaa minua ja on valmis tekemään mitä vain puolestani, mutta se jokin puuttuu.
Nyt on myös yksi ihana ex hiipinyt mieleeni ja muistelen usein ihanaa seksielämäämme. Hän ei halunnut itselle lapsia, joten tiemme erosivat. Nyt kuitenkin hän ehkä olisi valmis ottamaan minut ja lapsen elämäänsä. Siis hän ei halua omia lapisia, mutta mitä ilmeisemmin hänellä ei ole sitä vastaan mitään että minulla on lapsi toisen kanssa.
Olenko täysin petturi jos nyt vetäydyn tästä suhteesta kun tavallaan olen saanut siitä sen mitä olen halunnut?