Millaisen kompromissin tekisit tällaisessa tilanteessa?

[ap]

Parisuhteen seksiongelmasta kyse. Kun tilanne on nyt se, että minä en ole halunnut seksiä mieheni kanssa varmaan kahteen vuoteen. Mies taas haluaa aina ja kokoajan. Teimme aiemmin sopimuksen, että "annan" joka toinen päivä. Nyt tuli seinä vastaan, enää en halua antaa. Mies vaatii kompromissia. Miten sellaisen voisi tehdä, kun toinen haluaa kokoajan ja toinen ei koskaan? Ei kai minunkaan ole pakko antaa, jos en halua ja siitä tulee paha olo enkä edes saa siitä mitään?

 

[Aamuäree]

Joka toinen päivä

Kerta viikossa olis mun kompromissini. Jos se sellainen pitää olla.
Mutta oletteko puhuneet asiasta? Seksi ei ole mukavaa ja tuntuu pahalta ellei halua, ja sitä vaikeammalta taas seuraava kerta tuntuu.

Miksi et halua? Onko syystä keskusteltu?

 

[vieras]

mä lähtisin siitä, että miksi sä et halua sun miestä? siihen teidän täytyy löytää vastaus jotta pääsette ongelman kanssa eteenpäin!

 

[Maira]

Jossain lienee vikaa josset miestäs halua, eli keskustelu asiasta lienee paikallaan..

 

[Non compos mentis]

Ei ketään voi pakottaa vastoin tahtoaan. Millainen mies haluaa seksiä vastahakoiselta naiselta? Mutta kai se tärkein kysymys on, että unohtaen miehesi vaateet ja siitä koituvat parisuhdeongelmat, haittaako haluttomuus sinua itseäsi? Haluaisitko haluta? Lääkärissä voi käydä, jos asia askarruttaa. On kuitenkin ihan täysin sinun oikeutesi olla haluamatta, eikä siinä ole mitään väärää.

 

[no]

seksiterapiaan? Mulla auttoi haluttomuuteen..

 

[Aamuäree]

Ja tuossa tilanteessa jos miehelle 'pitää' antaa joka toinen päivä, halus tai ei, niin passittaisin purkamaan ne pakkonsa ja paineensa ihan käsipelillä- OMALLA nyrkillään. |O

 

[hivenenhullu]

kannattaa varmaan selvittää miksi et halua.. 2v on pitkä aika kuitenkin...
miehelles selkeästi on seksi tärkeää ja toisaalta ei pidä koskaan antaa pakosta...

 

[xx]

Meillä vähän samanlainen tilanne. Ratkaisuna paperit rosikseen. Mitä iloa olla vain kavereita samassa taloudessa, jossa tarpeet ei kohtaa.

 

[Maine Coon/]

Ekaksi selvittämään ongelma, mikä on syynä ettet halua miestäsi?Oletteko keskustelleet asiasta?
Vastoin tahtoasi sinunkaan ei pitäisi seksiin suostua ja miehesi pitäisi se myös ymmärtää.Haluttomuuden vuoksi voi ja ehkä kannattaakin käydä lääkärissä, jos haluttomuutesi häiritsee sinua itseäsikin.

 

[PöRHiKKi]

jos tilanne ois esim meillä niin, että toinen haluaisi ja toinen ei (siis tyyliin 2v halunnutkaan) niin kyllä pitäis jo tarkasti miettiä eroomista..ei tarpeet tietty joka päivä välttis kohtaakaan, mutta jos ei ikinä halua omaa partneriaan ni on joku aika pahasti vialla..

 

[ap]

Miksi en halua? Siihen taitaa olla monta syytä. Suurin syy on luultavasti se, kun minä olen hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen, ja seksi on minulle pyhä asia, joka liittyy syvään rakkauteen ja yhteenkuuluvuuteen. Seksi on suurin rakkaudentunnustus, jonka voin kenellekään antaa enkä sitä todellakaan jakele kenelle tahansa. Mies on loukannut minun sisintäni enkä tunne hänen rakastavan minua todella. Tunnen hänen haluavan vain tyydyttää tarpeensa kanssani, ei hän tunnu haluavan minua. Kuten en minäkään häntä enää. Toinen syy on se, että seksi on epätyydyttävää. On aina ollut. Siitä on ollut puhetta kyllä, mutta mies ei ole ollut valmis tekemään asialle mitään.

Nytkin mies on aika lailla vihainen. Vaatii kompromissia ja ei kuulemma voi elää ilman seksiä. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa mutta pallo on minulla, mies ei tule vastaan ollenkaan.

 

[maalla on mukavaa]

Eikö sitten olisi parempi erota? Selkeästi ongelma on muuallakin kuin seksissä edellisen viestisi perusteella.

Meillä myös vauva valvotti MINUA joka yö, mies ei siihen edes herännyt. Itse olin väsynyt ja ärtynyt iltaisin, halusin vain nukkua kaiken mahdollisen ajan, mies olisi taas seksiä halunnut mutta itseäni ei haluttanut. Lapsi alkoi nukkua paremmin, ja taas seksielämä parantui, välillä pientä sanomista tulee puolin jos toisin, mutta puhumalla ollaan saatu selväksi, ja missään kohtaa ei käynyt niin että en olisi miestäni halunnut, vaan univelka vei halut ja asiasta puhuttuamme mieskin ymmärsi.

 

[LisaMarie]

Eikö sitten olisi parempi erota? Selkeästi ongelma on muuallakin kuin seksissä edellisen viestisi perusteella

Näimpä.
Tai sitten puhua ja purkaa niitä muita ongelmia vaikka jossain terapiassa. Eikä aina tarvi heti ottaa avioeroa, voihan sitä asua jonkunaikaa asumuserossa ja katsoa onko se toinen oikeasti niin kamala, miltä se on arjessa alkanut tuntumaan. Tai asumuseroon ryhtyessä sopia, että ensin jokin aika täysin erossa ja sitten ruvetaan seurustelemaan uudelleen, aloitetaan homma ihan alusta ja katotaan mitä tapahtuu.

 

[ap]

Mies ei halua lähteä terapiaan. Suhtautuu hyvin kielteisesti siihen, että ongelmistamme kuulisi joku ulkopuolinen. En edes saisi puhua ystävälleni.

Mietityttää vaan se, kun mies sanoi ettei voi elää ilman seksiä. Tarkoittikohan että jättää minut ellen anna seksiä? Eipä taida minulla sitten olla kovin paljon arvoa hänelle. Pitää kysyä tänään mitä tarkoitti.

Asumusero voisi meille varmaan sopia, mutta tuntuu, että jos saan miehen pihalle, en ota enää takaisin.

 

[xx]

Täällä ollaan vaan kerran. Kannattaa miettiä mitä haluat. Kukaan ei voi luvata muutosta parempaan oli sitten päätöksesi mikä tahansa.

 

[LisaMarie]

Asumusero voisi meille varmaan sopia, mutta tuntuu, että jos saan miehen pihalle, en ota enää takaisin.

Kannattaako tuollaisessa suhteessa yleensä pysyä, jos tuntuu siltä että olisi vaan helpotus päästä miehestä eroon?
Ihan kuin et nyt arvostaisi itseäsi, vaan olisit suhtessa jostain ihan muusta syystä kuin rakkaudesta. Onko kyseesä riippuvuus suhde rakkaus suhteen sijasta?

 

[ap]

Ihan kuin et nyt arvostaisi itseäsi, vaan olisit suhtessa jostain ihan muusta syystä kuin rakkaudesta. Onko kyseesä riippuvuus suhde rakkaus suhteen sijasta?

Ehkä näin on. Taidan olla riippuvainen itseni kiduttamisesta. Ja pelottaa olla yksin. Ajattelen, että minun täytyy pysyä tässä suhteessa, koska mies ei halua erota enkä halua satuttaa miestäni. Satutan sitten itseäni mielummin.

 

[LisaMarie]

Ehkä näin on. Taidan olla riippuvainen itseni kiduttamisesta. Ja pelottaa olla yksin. Ajattelen, että minun täytyy pysyä tässä suhteessa, koska mies ei halua erota enkä halua satuttaa miestäni. Satutan sitten itseäni mielummin.

Olit melko hyvin tiivistänyt tuohon läheisriippuvaisen ihmisen sielunmaiseman. Siihen kun vielä lisätään se, että jos ei tiedä, olettaa ja arvaa mitä se toinen haluaa ja satuttaa itseään ihan niiden omien arvailujensa perusteella, niin siinäpä se...
Melody Betteyn kirja Irti läheisriippuvuudesta voisi auttaa sinua, samoin kuin Irene Kristerin Rakkaus ja riippuvuus parisuhteessa.
Asiaan kannattaa tutkia ja miettiä ihan siksi, että ihminen muuttuu tavalla tai toiselle sietämättömäksi läheisilleen kun tarpeeksi kauan satuttaa itseään.
Liiallinen kiltteyskin muuttuu läheisille ongelmaksi ja ennenkaikkea lapset kärsii. Yksi yleinen malli on, että aikuinen lapsi ei halua muuttaa pois kotoa, kun pitää suojella äitiä isältä. Tai sitten aikuiset lapset ei uskalla pyytää isovanhemilta lastenhoitoapua, kun tietää, että mamma sanoo "joo sopii mulle" vaikka oikeasti ei sopis yhtään ja lasten ja isovanhemien tapaamiset jää pahimmassa tapauksessakokonaan! Ja sitten se äidille ikävin: teini-iässä perheen sankari lapsi, joka on pyrkinyt ottamaan sen kiltin äidin paikan, alkaakovin sanoin suomia äitiä aina kun huomaa, että äiti antaa jonkun kävellä ylitseen.