Mita tekisit tai olisit halunnut tehtavan toisin synnytyksessasi?

Mä oisin halunnut hallita kroppani paremmin. Tai oikeestaan pääni.

Annoin kivun vyöryä ylitse ja unohdin hyvän hengittämisen. Kroppa meni jännitystilaan ja sattui kahta kauheammin plus avautuminen hidastui.

En saanut enää otetta hengityksestä ja kivusta, joten vasta epiduraalin saatuani jännitys laukesi ja päästiinkin kohta ponnistelemaan.

 

Nostoa taas!

 

Tama tuli itselleni ainakin taysin uutena asiana. Onko talle jokin selitys? Itse ainakin olen kuullut, etta asennot, joissa painovoima on mukana apuna, vahentavat repeamismahdollisuutta. Esim kyykkyasento tai konttausasento ovat hyvia vaihtoehtoja. Ihan jos logiikallakin ajattelee. Painovoima on talloin apuna, eika joudu ponnistamaan liian rajusti painovoimaa vastaan, kuten perinteisessa puoli-istuvassa.

Tässä tavallaan se painovoima on 'vastaan', se lapsi tulee mahdollisesti liian nopeaa tahtia sieltä eikä paikat kerkeä antaa periksi sitä mukaa kun vauva painaa kanavaan, toisiosynnyttäjillä kun paikat ovat jo valmiiksi kulahtaneet (hih, sori ilmaisu) niin toimii paremmin. Synnytysasento on myöskin sellainen että kätilö ei pysty kunnolla tukemaan välilihaa ja tukemaan vauvan päätä 'vasten' ja sillä tavalla hidastaa syntymää ja antaa kudoksille hissukseen mahdollisuutta venyä niin se repeämän riski on suurempi.

 

mä olisin halunnu et mua oltais kuunneltu enemmän, mun mielipiteitä.

 

Mina aina vain jaksan nostaa tata keskustelua, mutta kun mielellani lukisin lisaa kokemuksia! Ja varmaan moni muukin samassa tilanteessa oleva poimisi muutaman vinkin!

 

Olisin toivonut välilihan puudutusta ennen lapsen syntymää, lapsen suuri koko oli tiedossa. Olisin myös toivonut, että kätilö olisi kuunnellut minua, ku sanoin, että lapsi syntyy nyt väittämättä vastaan. Tämän vuoksi välilihaa ei ehditty puuduttaa. Siis pikku juttu, mutta itseä olisi helpottanut suunnattomasti. Toki olisin toivonut puudutuksia molempiin synnytyksiin, mutta jos sitä ei ehdi saada, niin sille ei voi mitään. Ja olisin toivonut myös puudutetta ennen repeämän ompelua, mutta jos limakalvoja ei voi puuduttaa, niin minkäs sillekään voi.

 

Jälkeenpäin ihan nolotti kätilölle tiuskiminen ja huutaminen yleensä siinä synnytyksessä!
Sitten olisi pitänyt jo kotona sheivat karvat pois, tai se oli mielessä mutta tuli "nopea" lähtö sairaalaan. Tikkauksen väliin jäi muutama karva ja haava tulehtui ja piti avata uudelleen. Ensi kerralla ei varmasti ole karvan-karvaa kun menen synnytykseen!

 

Komppailen muutamia aiempia, olisin halunnut myös ehtiä siistimään tuon alakerran ennen synnytystö. Koko raskausajan pidin siitä huolta, kuten kyllä ennenkin, mutta just sillon oltiin oltu mökillä muutama viikko ja synnytykseen lähdettiin aika hulinalla kun lapsiveet meni autoon. Eli ajettiin suoraan sairaalaan kun oltiin tulossa mökiltä Niin siis se tässä pointti että se kätilö joutu napsimaan saksilla niitä karvoja tikkien välistä ku veti ihon niin kireeks että sattu Noloa....
kätilöki siinä naureskeli (nuori tyttö, noin 25vuotias) : "Mää leikkaan tästä muutaman karvan poies ettei kovin kinnaa ihoa kiinni, mutta emmää ala bikinivahausta tekkeen!"

 

Tama tuli itselleni ainakin taysin uutena asiana. Onko talle jokin selitys? Itse ainakin olen kuullut, etta asennot, joissa painovoima on mukana apuna, vahentavat repeamismahdollisuutta. Esim kyykkyasento tai konttausasento ovat hyvia vaihtoehtoja. Ihan jos logiikallakin ajattelee. Painovoima on talloin apuna, eika joudu ponnistamaan liian rajusti painovoimaa vastaan, kuten perinteisessa puoli-istuvassa.

Konttausasento/polvillaseisonta on loistava asento synnyttamiseen. Periaatteessa sama kuin jakkaralla, mutta ilman turhaa painetta valilihaan. Ma en suosittele jakkarasynnytysta kenellakaan juuri siita syysta, ettei paata pysty tarvittaessa tukemaan millaan lailla, turvotus lisaantyy, repeamat ja verenvuoto yleensa pahemmat. Tama perustuu mun kokemuksiin, ei mihinkaan tutkimuksiin. Kontausasento on loistava, lisaa tilaa vauvalle ja myos katiloparan selka saastyy vahan, varsinkin jos synnyttaja konttausasennossa sangylla. Vaikka eihan meilla katiloilla (naiden juttujen perusteella) ole lupaa omaa selkaa ja omaa tyokykya ajatella lainkaan, vaan kaikki on tehtava aidin toiveiden mukaan .

 

lähinnä käy kätilöt sääliks. Näitä kun lukee niin monissa on joko annettu liikaa päätäntävaltaa eikä äiti sitten ole osannut itse päättää tai sit on käsketty eikä annettu itse päättää Siitä mäkin oon kyllä samaa mieltä, että noissa synnytysasennoissa on usein joku kätilöstä riippumatonkin perustelu (toki joskus voi olla esimerkiksi kätilö, jolla on selkävaiva, eikä yksinkertaisesti taivu sinne lattialle. ja kai niitä on "laiskojakin"). Mun kaverikätilö on ainakin sanonut, että monille tuo puoli-istuva on paras, koska ne muut kyykyt, jakkarat, nelinkontin ym. vaatii tosi paljon voimaa reisistä ja varsinkin puudutusten kanssa sitä ei kovin monilla ole, eli synnyttäjä ei välttämättä jaksa olla siinä vaikka haluaisi. Varmasti täälläkin joillain olisi voimia ollut, en teidän kokemuksianne halua vähätellä.

Mutta omasta synnytyksestäni olisin toivonut, että salissa olisi ollut jotain missä "roikkua", onneksi siellä oli edes epämääräinen naulakko jossa yritin riippua. Ja harmittaa myös etten tajunnut mennä suihkuun kokeilemaan olisko auttanut kipuun, eikä sitä mulle tajuttu ehdottaakaan. En tietty tiedä olisko se auttanutkaan. Ja peräruisketta kyllä ens kerralla mietin kahteen kertaan, että onko tarpeen ollenkaan. Pääasiassa synnytys meni kuitenkin yhteistyössä kätilöiden kanssa ja hyvillä mielin!

 

Onkohan kukaan kiroillut synnytyksessä kuin minä!? Hävettää kun katsottiin videolta, niin kuuluu kaikki voimasanat; jotenkin se epid-ei vaan tehonnut ja meni vähän huudoksi!
Karvoista ei ollut haittaa kun olin edellisenä iltana epiloinut ja sheivannut.

 

Mua ois pitäny kuunnella synnyttäjänä eikä olla vaan niin että kätilö tietää. Ne vaan teki mitä teki eikä multa kysytty ollenkaan, ei kysytty mun fiiliksiä jne. Kätilö ties senkin paljonko mua sattuu ja tuijotti vain mittareita jotka eivät edes toimineet kunnolla. Ties lekuriakin paremmin ja luojan kiitos, lekuri oli se joka sitte kuunteli muakin ja ymmärsi toimia. Jälkeenpäin kätilö sitte kyl ties että ois pitäny kattoo mittari jne...Ja mä yritin kyl sanoa sen minkä jaksoin mut paskat....Lekuri+salihlökunta olivat ihania ja ottivat mutkin huomioon kokoajan.
Ja samaa on puhunu mieskin niiden kätilöiden touhuista. Ei ollu vaan mun fiiliksiä.

 

Ekassa synnytyksessä olin aivan liian kaikkitietävä: halusin olla ilman kivunlievitystä, ponnistaa jakkaralla jne. kunnes synnytys viimein käynnistyi. Olin sairaalassa kolme päivää ja vasta kolmantena päivänä suostuin ottamaan kivunlievitystä. Siinä vaiheessa olin jo puolitajuton väsymyksestä enkä kyennyt itsenäiseen ajatteluun oikein mitenkään. En muista siitä 28tunnista, jotka on mainittu synnytyksen pituudeksi, yhtään mitään muuta kuin hämäriä pätkiä. En pysynyt jaloillani, kun minulle tarjottiin jakkaraa, jota olin sairaalaan tullessani pyytänyt. Toipuminen kesti kuukausia, etenki episotomia oli yksi syy toipumisen hitauteen (vaikka ponnistuvaihe kesti vain 20min, jälkeenpäin sain tietää, että episotomia oli tuohon aikaan ollut käytäntönä ensisynnyttäjien kohdalla)

Toisessa synnytyksessä olin fiksumpi ja annoin kätilölle vapaat kädet. Kätilö oli sama nainen, joka oli ottanut minut vastaan pelkopolilla. Minulle kerrottiin kakkossynnytykseni jälkeen (joka kesti 18-tuntia), että olen hidas synnyttäjä. Toinen synnytys oli aivan ihana. Muutamista yksityiskohdista olimme sopineet jo pelkopolilla: episotomiaa ei tehdä ellei ole aivan pakko, epiduraali laitetaan heti kuin mahdollista, saan avautua kaikessa rauhassa ja muistan tunnin välein pyytää lisää tehoa epiduraaliin (en aiemmin tiennyt, että epiduraalin teho alkaa heiketä tunnin kuluttua eikä kiireiset kätilöt välttämättä ehdi tätä kertoa). Avautumisvaihe oli rauhallinen, makasin sängyssä, hengittelin ilokaasua ja sitten kutsuin kätilön, kun alkoi tuntua, että tekee mieli ponnistaa. Supistuksia vahvistettiin epiduraalin laiton jälkeen (näin kuulemma tehdään aina) ja ennen kalvojen puhkaisua soitin miehelle, että tulee sairaalaan.

Eli omalta kohdaltani pahin virhe on ollut oma jääräpäisyys ekassa synnytyksessä. Sekä episotomia, josta toipuminen oli aivan helvettiä. Kolmannen synnytyksen toivon menevän samalla tavoin kuin toinen meni.

 

Meilestäni 2 viimeisessä synnytyksessäni olisi saanut papereiden täytön jättää vauvojen synnyttyä eikä olisi tarvinut kauheaa kuulustelua kärsiä siinä tuskissa. Olisin kaivannut helpotusta kipuun enkä lisää tuskaa miettimällä synnytyksen kestoa yms. vähemmän tärkeitä asioita.

 

Mä luotan enemmän itseeni toisella kerralla. Ensimmäinen lapsi syntyi hurjan nopeasti, sairaalaan pääsystä meni 2h ja lapsi oli maailmassa. Kätilö ei uskonut, että muhun sattuu aivan älyttömästi, onneksi ehdin juuri ja juuri saamaan epiduraalin, sillä se kipu oli aivan yhtäjaksoista. Myöskään kätilö ei meinannut uskoa, että lapsi on syntymässä, koska "ensisynnyttäjä ei aukea niin nopeasti". No, kyllä vaan aukesin. Se yritti mua kammeta vielä pissalle ja minä kiljun, että en mä nyt voi pissata kun se lapsi syntyy... Ja syntyhän se, yhdellä ponnistuksella!

Istukan kanssa oli myös ollut ongelmia, se ei ollut toiminut aivan kuten piti, mutta se huomattiin vasta kun istukka tuli ulos, ettei se ole ihan normaalin näköinen. Lapsi oli kooltaan pieni, vain 2,5kg, vaikka viikkoja oli yli 40. Kätilö alkoi minulle saarnaamaan siinä synnytyssalissa, että näin siinä käy, kun vetää röökiä raskauden ajan, ihan on oma vikasi että lapsi on pieni yms... Ikinä en oo tupakkaa polttanut, en edes maistanut... Mutta siinä tilanteessa en saanut suutani auki vaan tuijotin silmät suurina meuhkaavaa kätilöä. Hän syyllisti minua suoraan lapseni pienestä syntymäkoosta, istukka sittemmin tutkittiin ja syy ei siis ollut minussa, mutta kiva muisto jäi... Tästä tein kyllä valituksen, jälkeenpäin onneksi ajatus luisti sen verran!!

Eli jos jotain ihan hirveää käy synnytyksessä, niin se valituksen voi tehdä myöhemminkin. Ja vaikkei tekisi kuin jonkun lappusen sinne osastolle, niin kyllä sekin kannattaa, yleensä ne kyllä luetaan, ja parhaimmillaan jopa tiettyjä rutiineita saatetaan muuttaa jopa niiden lappusten takia! Siellä on yleensä ne palautuslaatikot mihin sellaisen voi jättää. Sillä vaikket itse siitä enää mitään hyötyisikään, niin jospa sen seuraavan synnyttäjän ei tarttis käydä läpi ihan samoja hirveyksiä?

 

Hyvät muistot jäi ekasta, nyt menossa rv29.
Ekaan olisi kannattanut "treenata" mahdollisimman hyvin, tai siis olisin halunnut olla paremmassa fyysisessä kunnossa näin jälkikäteen ajateltuna. Olisin toipunut paremmin. Nyt olen koittanut tsempata kunnon puolesta..
Papereihin laitoin etukäteen, että haluan epiduraalin, enkä halua välilihan leikkausta. Mitä te muut olette laittaneet papereihin?? Mutta välilihan valitettavasti leikattiin, kysyttiin kyllä ja annoin luvan vauvan takia. Niin siitä toipuminen kesti ainakin parisen kuukautta, olin aika kipeä. Neuvolatäti vaan meinasi tarkastuksessa, että olisivat voineet yrittää auttaa vauvan maailmaan ilman välilihan leikkaustakin. Tähän toiseen meinaan laittaa papereihin samat jutut.
Ja sitten meinaan tähän toiseen ottaa huulirasvan mukaan . Mulla rohtu ekassa kovasti huulet, onneksi kätilöopiskelijalla oli huulirasvaa ja se oli niin ystävällinen että lainasi sitä minulle !!

Jännittää tässä toisessa, että miten antavat epiduraalin, kun kuulema jos on täysi sairaala, niin tokasynnyttäjä ei saa kovin helpolla epiduraalia!!! Ootteko kuulleet vastaavaa?

 

Mä olisin halunnut kanssa että kätilö olisi ollut kannustavampi ponnistusvaiheessa, en saanut yhtään tukea tai neuvoja ponnistamiseen, vasta kun eläikeikänen mummura kätilö tuli mukaan synnytysvaiheeseen viimeisiksi minuuteiksi niin sain häneltä hyvät neuvot.

Myös aivan turhan episiotomian oisin halunnut jättää väliin, se tehtiin ilman että mitään edes kysyttiin, lapseni oli ihan pikkuruinen 2900 grammaa ja olisi todellakin syntynyt ilman suurempia repeämiä ja tuota episiotomiaa. Paha maku siitä jäi suuhun kun oma paraneminen pitkittyi sen vuoksi. Lisäksi olisi halunnut ponnistuvaiheessa ilokaasun avuksi, pyysin jta helpotusta niihin ponnistuskipuihin mutta kätilö vain tylysti tokaisi ettei tähän vaiheeseen voi saada enää mitään.

En olisi myöskään halunnut mennä suihkuun kipua lievittämään, käytännössä pakotettiin ennen kuin sain epiduraalin. Itsellä todella paha atooppinen iho niin suihkun jälkeen on aina pakko rasvata iho, muuten ihan verillä ja kuivana on -> raavin ja iho tulehtuu.
Mutta arvaatte varmaan että rasvataanko siinä vaiheessa kun lasta synnytetään.

Muuten synnytys meni hyvin, sain avautumisvaiheessa sen kivunlievityksen mitä halusin ja vauva syntyi terveenä, se on pääasia

 

Nostoa, nostoa!

 

En usko, etta kaikki palstan mammat ovat viela vastanneet! Sita ennen en luovuta. Hehe.

 

Ekana tulee se mieleen, että en olisi halunnut, että synnytys joudutaan käynnistämään. Raskausmyrkytyksen takia niin tehtiin, eikä sille siis mitään voinut. Käynnistyksen takia supistukset olivat rajuja ja todella kivuliaita, ja niitä tuli tiheään. Seuraavan synnytyksen toivon käynnistyvän luonnollisesti.

Toinen juttu seuraavaa synnytystä miettien on se, että en haluaisi repeämiä enää. Sain toisen asteen repeämät, kun jouduin ponnistaa isopäisen vauvan mahdollisimman nopeasti ulos, ja välilihakin oli kuulemma normaalia tiukempi eli episiotomia ei säästänyt minua repeämiltä. Eipä tuollekaan siinä tilanteessa mitään voinut.

Ja nää ei nyt varmaan edes ollut semmosia vastauksia, mitä hait.

 

Väliliha leikattiin kysymättä multa ensin. Olisin pystynyt ponnistamaan enemmän kun olisivat vaan sanoneet siitä.

 

Oon kaikkeen tyytyväinen synnytyksissäni, mutta vinkkinä sanoisin sellasen, minkä ekassa synnytyksessä kätilö ehdotti, että vauvan pää kannattaa öljytä, kun ponnistaminen aloitetaan ja alapää. Vähentää kitkaa. Kaksi lasta oon synnyttänyt eikä yhtään repeemää tai mitään oo tarvinnut leikata. Keltään en oo koskaan öljyymisestä muutoin kuullut. Tokassa pyysin öljyämistä ja kätilö teki sen. Kolmas kans öljyn voimin.

 

Oon kaikkeen tyytyväinen synnytyksissäni, mutta vinkkinä sanoisin sellasen, minkä ekassa synnytyksessä kätilö ehdotti, että vauvan pää kannattaa öljytä, kun ponnistaminen aloitetaan ja alapää. Vähentää kitkaa. Kaksi lasta oon synnyttänyt eikä yhtään repeemää tai mitään oo tarvinnut leikata. Keltään en oo koskaan öljyymisestä muutoin kuullut. Tokassa pyysin öljyämistä ja kätilö teki sen. Kolmas kans öljyn voimin.

Kiitos hei tosi paljon tasta vinkista! Todella hyva idea, enka ole mistaan kuullutkaan moisesta ennen, vaikka paljon olenkin jo lukenut ja etsinyt tietoa!

Mutta tosiaan tanaan rv 40+1, etta tassa vaan malttamattomana odottelen oireita! Hehe.

 

Synnytin esikoisen jakkaralta. Sekä synnytys että ponnistusvaihe olivat erittäin nopeita. Sain vain kaksi pientä nirhaumaa alapäähän. Minun tapauksessani jakkaralta ponnistaminen oli ehdottomasti oikea vaihtoehto. Eikä kätilö pannut vastaan. Mies istui takanani ja tuki minua kainaloista, näin en joutunut kannattelemaan omaa painoani ollenkaan, vaan pystyin keskittymään ponnistamiseen. Odotan toista ja jos kaikki menee "hyvin" aion ehdottomasti ponnistaa taas jakkaralta.

Minkäänlaista kivun lievitystä en kerennyt saamaan, mutta ponnistaessa kätilö painoi kuumalla pyyhkeellä välilihaa. Se auttoi kipuun todella paljon. Tätä aion pyytää taaskin.

Onnea synnytykseen

 

Hyi stana :x Miten voikaan olla, että näin monelta on väliliha leikattu kysymättä lupaa? Kauheeta! Miten tällaista voi tapahtua muka sivistyneessä valtiossa.