Mulla ei ole jäänyt pahoja muistoja synnytyksesta, vaikkei se sujunut ollenkaan niin kuin olisin toivonut.
Olisin halunnut synnyttää alakautta, muita toivomuksia ei etukäteen ollut. Kivunlievitystä otin tarpeen mukaan, mutta mulla kipupiikit ym. eivät vaikuttaneet lainkaan. Aquarakkulat auttoivat hieman ja sitten paljon myöhemmin laitettu epiduraali antoi mahdollisuuden nukkua hetken pitkän synnytyksen aikana. Ja supistukset mulla siis tuntuivat lähinnä alaselässä.
Supistusten alusta oli noin 50 tuntia ja vesien menosta (hieman vihertävä vesi) 38 tuntia, kun olin viimein oksitosiinin avulla 9 cm auki. Lapsi ei ollut kuitenkaan vielä laskeutunut täysin ja sydän löi 200 ja happiarvot heikkenivät, joten ei muuta kuin kiireellä sektioon. Vielä salissa muistan kironneeni mielessäni, kun juuri sektioon en olisi halunnut.
Pääasia kuitenkin, että molemmat ollaan nyt kunnossa.
Synnytykseni aikana synnäri oli todella ruuhkainen, ja välillä ei uusia synnyttäjiä edes otettu vastaan vaan ohjattiin toiseen sairaalaan. Silti kätilöillä oli aikaa käydä aina välillä kurkkaamassa, miten voin. Kätilöt myös vaihtuivat useasti tuona aikana.
Ammetta olisi ollut kiva kokeilla myös, mutta tuon lapsiveden menon vuoksi en sinne päässyt. Suihkua koitin, mutten sitä kovin hyödylliseksi kokenut. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.