Mita tekisit tai olisit halunnut tehtavan toisin synnytyksessasi?

"vieras"
Että olisin tajunnut repiä sen verran itsestäni irti että olisin saanut käännyttyä selälleni vielä sekuntti ennen ponnistusta. Olin kyljelläni,selailin lehteä ja PAM,kirkaisin että nyt se tulee. Ja sehän tuli. Kyljellään ponnistaen,ponnistusvaihe yksi minuutti.
 
"vieras"
Hyi stana :x Miten voikaan olla, että näin monelta on väliliha leikattu kysymättä lupaa? Kauheeta! Miten tällaista voi tapahtua muka sivistyneessä valtiossa.
Siten että kätilöt ovat arvioineet että sille ihmisellä repeää peräsuoli ja puolet takaraivosta jos sitä ei leikata ja aikaa päätökselle on mahdollisesti ollut kaksi sekuntia. Täällä ihmiset valittais jos sitä EI ois leikattu.
 
[QUOTE="vieras";23289693]Siten että kätilöt ovat arvioineet että sille ihmisellä repeää peräsuoli ja puolet takaraivosta jos sitä ei leikata ja aikaa päätökselle on mahdollisesti ollut kaksi sekuntia. Täällä ihmiset valittais jos sitä EI ois leikattu.[/QUOTE]

Ahhaha repesin ääneen (nauramaan) ja thumbs up kyllä, just näin :D
 
"elina"
Minulla oli maanantaina yliaikakontrolli. Edeltävänä torstaina tuli aika huono olo. Lauantaina en mielestäni enää kunnolla tuntenut liikkeitä. Soitin useaan otteeseen naistenklinikalla ja siellä aina sanottiin, että kai nyt jotain tunnet. Ota tuoremehu ja odota tunti. Epäilin omia tuntemuksiani ja en osannut sanoa vastaan. Jos olisin silloin tiennyt, minkä opin tuossa maanantain yliaikatarkastuksessa en olisi edes soittanut synnärille. Olisin vain ottanut taksin ja vaatinut ultran. Toisen raskauden kohdalle toimisin juuri näin eli kuuntelisin vain omia tuntemuksiani.
 
Ekassa synnytyksessä kätilö "vaati" että pitää maata sängyssä, kun on kovia supistuksia. No, seuraus oli että vedin ilokaasulla överit ja lopetin hengittämisen... Muissa synnytyksissä olen sitten seissyt sängyn vieressä puudutukseen asti, piuhat ympärillä ja lattialla rätti jonka päälle lapsi vesi valui purona.
 
ummelwalad harmaana
Mulla ei ole jäänyt pahoja muistoja synnytyksesta, vaikkei se sujunut ollenkaan niin kuin olisin toivonut.

Olisin halunnut synnyttää alakautta, muita toivomuksia ei etukäteen ollut. Kivunlievitystä otin tarpeen mukaan, mutta mulla kipupiikit ym. eivät vaikuttaneet lainkaan. Aquarakkulat auttoivat hieman ja sitten paljon myöhemmin laitettu epiduraali antoi mahdollisuuden nukkua hetken pitkän synnytyksen aikana. Ja supistukset mulla siis tuntuivat lähinnä alaselässä.

Supistusten alusta oli noin 50 tuntia ja vesien menosta (hieman vihertävä vesi) 38 tuntia, kun olin viimein oksitosiinin avulla 9 cm auki. Lapsi ei ollut kuitenkaan vielä laskeutunut täysin ja sydän löi 200 ja happiarvot heikkenivät, joten ei muuta kuin kiireellä sektioon. Vielä salissa muistan kironneeni mielessäni, kun juuri sektioon en olisi halunnut.

Pääasia kuitenkin, että molemmat ollaan nyt kunnossa.

Synnytykseni aikana synnäri oli todella ruuhkainen, ja välillä ei uusia synnyttäjiä edes otettu vastaan vaan ohjattiin toiseen sairaalaan. Silti kätilöillä oli aikaa käydä aina välillä kurkkaamassa, miten voin. Kätilöt myös vaihtuivat useasti tuona aikana.

Ammetta olisi ollut kiva kokeilla myös, mutta tuon lapsiveden menon vuoksi en sinne päässyt. Suihkua koitin, mutten sitä kovin hyödylliseksi kokenut. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
 
eka ok toka ei niin ok
Ainoa mikä harmittaa toisen lapsen synnytyksessä kun ponnistutti nii hirveästi etten saanu sanottua kätilölle että älä hitossa revi ja levitä sitä alapäätä sormilla niin paljon kun se sattu enemmän ku ponnistamisesta johtuva kipu :/ tuntu että se repii sormillaan alapään riekaleiksi :eek: otin jo kerran sen kädet sieltä pois kun se sattu niin paljon ja todellakin heti helpotti kun sain sen sormet sieltä pois!! Sitä vaan en tajua että miksi se niin teki? Ekassa synnytyksessä annettiin vauvan syntyä niin että kätilö painoi "kuumaa" rättiä alapähän jotta kudokset pehmenee ja lämpenee jotta antaa periksi paremmin =) Toiveena mulla oli että epparia ei leikata eikä kummassakaan leikattukaan. Tosin toisessa se kätilö ihmetteli sitä etten halua sitä leikattavan ja sanoikin että onhan sulta kuitenki ekassaki leikattu ja kun sanoin että ei ole niin tarkisti sen vielä papereista ja ihmetteli :eek: hää olis vaan leikannu sen ihan varmuudeks nyttekii!!! Että hänen asenteestaan jäi paha maku :/ Kaikki muut kätilöt (2 muuta) jotka oli synnytyksen aikana oli mukavia ja aivan eri asenteella =)
 
"vieras"
Kaksi synnytystä takana, kolmas edessä (nyt rv 39+6 ).
Kivunlievityksenä aion käyttää vain liikkumista ja kuumaa suihkua. Noiden avulla olen selvinnyt kaksi ensimmäistä kertaakin.
Eka kerralla sängyn pääty oli turhan matalalla ja selälläni maatessa ponnistaminen oli tuskaa. Seuraavalla kerralla sängynpääty oli paljon korkeammalla ja näin selvästi kun pää tuli pihalle. Ponnistaminenkin oli helpompaa.
Aion pyytää nytkin sängynpäädyn mahd. pystyyn.

Välilihaa ei ole leikattu kummallakaan kerralla ja toivon ettei sitä nytkään tarvi tehdä.

Ihan hyvät muistot jääny molemmista synnytyksistä. Varsinkin kuopuksen synnytys meni kyllä täydellisesti nappiin! En edes revennyt yhtään.
Toivon, että tästä tulisi yhtä helppo synnytys kuin kuopuksenkin.
 
"abc"
Yleensä kätilön tavoille toimia on joku ihan kliininen syy, mutta ei vaan älytä kertoa sitä synnyttäjälle asti. Esimerkiksi synnytysasento.. Jakkarasynnytys ensisynnyttäjällä lisää (pahojen) repeämien riskiä, siksi sitä ei suositella/anneta vaihtoehdoksi. Vinkkinä aloittajalle että ota selvää kaikista mahdollisuuksista, mutta älä suunnittele etukäteen. Tapahtuma on kuitenkin niin ainutkertainen ettet pysty etukäteen kuvittelemaan miten itse käyttydyt tilanteessa, koet kivun, koet toisten ihmisten läsnäolon... Elä silloin siinä hetkessä, pyydät helpotusta tilanteen mukaan jne. niin vältyt sitten tältä jossittelulta ja pähkäilyltä "niin mutku". Ja kysy, tai sanot tukihenkilölle että "kysyt sitten että miksi tehdään näin" koska todennäköisesti itse olet niin itseesi käpertyneenä synnytyksen aikana ettet tajua kysyä.
Mulle kätilö suositteli jakkarasynnytystä, kun olin ensisynnyttäjä. Olen tosi pienikokoinen ja lapsi oli isokokoinen, koska oli yliaikainen. Synnytys meni tosi hyvin. Ei repeämiä. Seuraavassa synnytyksessä valitsin myös jakkaran. Muita vaihtoehtoja en enää edes miettinyt.
 
...
No siks että ei sitä vaan 'huvikseen' leikata ku se on niin hauskaa, vaan se on lääketieteellinen toimenpide?
Kyllä sitä aika paljon ihan "huvikseenkin" leikataan. Aika monelta ensisynnyttäjältä leikataan ihan vain varmuuden vuoksi. Riippuu myös hirveästi sairaalasta, missä on tapana leikata ihan vain tavan vuoksi ja missä ei.
Sinänsähän tuo on hullua, koska monesti tuon leikkaushaavan paraneminen kestää paljon kauemmin kuin "normaalin" repeämän.
 
Kyllä sitä aika paljon ihan "huvikseenkin" leikataan. Aika monelta ensisynnyttäjältä leikataan ihan vain varmuuden vuoksi. Riippuu myös hirveästi sairaalasta, missä on tapana leikata ihan vain tavan vuoksi ja missä ei.
Sinänsähän tuo on hullua, koska monesti tuon leikkaushaavan paraneminen kestää paljon kauemmin kuin "normaalin" repeämän.
No kätilötkin on ihmisiä (ihan siinä missä lääkäritkin), ja kun ihminen tekee arviota jostain asiasta siinä on aina vaara että tulee virhearvio. Ja uusin tutkimustulos kun tavoittaa käytännön hi-taas-ti, eli vaikka tutkimustulokset tukee nykyään sitä että luonnollinen repeämä paranee nopeampaa niin se vie aikansa ennen kuin se käytäntöön täysillä otetaan synnäreillä.
 
No hemmetti, olisin halunnut että tekevät sen rutiinitarkastuksen ennen sektiota, että kummin päin vauva on, ennen sitä turhaa sektiota. Ei olisi tarvinnu käydä läpi sitä helvettiä! Mrrrr...tottakai inhimillinen vahinko, mutta miksi aina määä!? :D:D
 
"sone"
Olisi pitänyt olla tiukempi sen suhteen etten halua petidiiniä, tiesin jo ensimmäisestä synnytyksestä sen lisäävän supistuskipuja ja pahoinvointia, mutta lopulta annoin periksi ja otin sen. Virhe! Siitä alkoi yks helvetti eikä siltikkään paikat auennu moneen moneen tuntiin.
 

Yhteistyössä