Mita tekisit tai olisit halunnut tehtavan toisin synnytyksessasi?

Enpä oikeestaan mitään. Lopputulos oli ainoa mikä merkkas eli äiti ja lapsi voi hyvin. Se on toteutunut molemmilla kerroilla.

 

Tokasta synnytyksestä en muuttais mitään. Pääsin isoon altaaseen, hyppäsin ylös vasta ponnistamaan, ja lapsi tuli noin 2 minuutissa maailmaan

Ekasta synnytyksestä muuttaisin ihan turhan episiotomian. Kätilö itsekin myönsi jälkikäteen, että tuli leikattua turhan aikaisin varmuuden vuoksi. Muuten molemmat synnytykset on menneet ihanasti, luomuna ja leppoisalla tahdilla.

 

mun synnytys oli aika nopea ja raju. jotentaisi käydä niin ettei vauva kerennyt oikeaan asentoon. ylitympääntynyt kätilö ei tutkinut minua kunnolla joten ponnistin kolme tuntia täysin turhaan. vauva ei olisi ulos tullut ilman imukuppia, näin sanoi lääkäri joka kutsuttiin paikalle loppujen lopuksi. ponnistusasento oli kamala - puoli-istuva. tuntui että koko alaselkä hajoaa enkä saanut kunnollista 'otetta' ponnistukseen. pyrin itse jatkuvasti pystyasentoon josta kätilö minut kippasi takas istumaan. kivun lievitys oli ok, en halunnutkaan enempää kuin ilokaasun. no, imukupin laitto sattui aivan järjettömästi samoin kun vauvan vetäminen ulos. mutta ei siitä sen enempää.

eli parempi kätilö joka ei jauha purkkaa ja valita kun lapsivettä tulee lattialle, tarkkailuvyö ei pysy paikoillaan, ja väittää mun lopettavan ponnistuksen kesken, ei kuuntele minua kun tahdon vaihtaa asentoa. kun vauva vihdoin oli ulkona ja hän alkoi ompelemaan niin siinäkin pyysin että olisin voinut liikuttaa hieman jalkaa ni koska lonkaan sattui aivan järjettömästi huonon asennon vuoksi. juu, ei käy. makaa siinä nyt vain. toiseen jalkaan tulee kramppi. ole nyt vain paikoillaan. kyllä se menee ohi.

pitäisköhän tuon naisen vaihtaaammattia jos on noin leipiintynyt.... mut ei mulle huonoakuvaa jäänyt synnytyksestä, kaikesta huolimatta. avautuminen oli niin nopeaa ettei tarttenut niitä kipujakärvistellä kuin kaks tuntia. sit kun sai ponnistaa niin kivut katos kunnes imukuppi otettiin esille...

 

http://www.missahaluatsynnyttaa.blogspot.com/

Sinä ekasivulla joka puhuit pienten synnyssairaaloiden eduista, olen samaa mieltä! Itse synnytin megalaitoksella, enkä kyllä enää taida siihen touhuun ryhtyä! Mieluummin vaikka kotona. Kaikista mieluiten olisin synnyttänyt Tammisaaressa :'(

 

Synnytykset minulla ovat sujuneet hyvin. Liikkuminen auttaa paljon supistuksien kestämisessä. Minulla paras asento synnyttää on ollut juurikin se paljon parjattu puoli-istuva asento. Esikoinen syntyi 30 min ponnistamisen jälkeen ja toiset parilla työnnöllä.

Minua on kyllä kuunneltu synnärillä ja jos esim. oksitosiinitippa on ollut liian nopealla, olen pyytänyt pienentämään sitä ja ovat niin tehneetkin. En tiedä, onko kuvitelmaa, mutta mielestäni UUDELLEENSYNNYTTÄJIÄ KUUNNELLAAN JA USKOTAAN PAREMMIN kuin ensisynnyttäjiä. Ainakin omalla kohdallani näin on ollut.

Esikoiselta kuitenkin jäi kaivelemaan kätilön vähättely, että "et sinä vielä synnytä - ensisynnyttäjillä synnytys voi kestää vuorokaudenkin", kun ties monettako kertaa pyysin tekemään sisätutkimuksen ja katsomaan paljonko on paikat auki. Viimein sanoin, että nyt on katsottava, mua on ponnistuttanut viimeisen puoli tuntia kovasti. Kätilö tuli ja tökkäs minuun petidiinipiikin ennenkuin tajusinkaan ja näin ollen en ehtinyt sitä kieltämään. Kappas vaan, puoli minuuttia piikin pistämisestä kätilö sanoi, että OHO, SINÄ VOIT RUVETA PONNISTAMAAN, täällähän on paikat auki! Synnytykseni kesti kaikkiaan 5 h. Vieläkin kismittää se kätilö!

 

Mulle kävi synnytyksessä niin, että vaikka olinkin lukenut etukäteen unohdin aika olennaisia asioita. Oltiin edetty ponnistusvaiheeseen niin kalvot puhkesivat- siinä kohti muistin, että ai niin, tosiaankin eipä lapsivedet ole vielä menneet
Samantien, kun lapsi oli syntynyt ja kätilöt ja mies menivät pesemään vauvaa- yritin pompata sängyltä pois kanssa vauvan pesuun mukaan, mutta toinen kätilö muistutti, että jospa nyt ensin synnyttäisin ne jälkeiset
Muuten meni hyvin- ammeessa pystyin todella rentoutumaan. Aina kun supistus tuli- heittäydyin ihan veltoksi-hengitin syvään ja yritin ajatella kaikkia kivoja asioita. Kun huomasin, että jännitin lihaksia (vedessä tosi helppo huomata) yritin vaan keskittyä rentoutumiseen. Synnytin sängyssä kyljelläni. Sukat oli jalassa- jos olisi tarvinnut tukea jostain, niin sukkien avulla saa sentään jotain tukea ponnistukseen

 

Tästä viimesimmästä olisin halunnut edes jotain kivunlievitystä.
Synnytys kesti tunnin eikä supistusten välillä ollu ainoatakaan taukoa jonka olisin tajunnut.

Synnytys lähenee ja varmaan taas sama paska edessä.

 

Minulla on vasta yksi synnytys takana, ja jäin miettimään että jos kaiken ainakin oletetaan olevan ok, miksi käyrillä piti maata niin kauan? Se oli kamalaa, olisin halunnut liikkua ja päästä supistuksiin mukaan, mutta ei.

Kaikki epiduraaliin liittyvä olisi ollut kiva tietää. Ja ensikertalainen kun olin, vasta jälkeenpäin papereista luin annetusta oksitosiinista ja mietin sen tarpeellisuutta?

Ja se synnytysasento. Seuraavan kerran VAADIN jotain muuta kuin puoli-istuvaa, ellei se ole aivan välttämätöntä vauvan voinnin kannalta tai jotain. Ja eppari, siitäkin jo esitiedoissa vaatimus ettei sitä saa tehdä ellei ole aivan pakko.

 

Esikoiselta kuitenkin jäi kaivelemaan kätilön vähättely, että "et sinä vielä synnytä - ensisynnyttäjillä synnytys voi kestää vuorokaudenkin"

Minulla vähän sama. Olin siis kutsunut kätilön paikalle kun kipu oli jotain aivan sietämätöntä eikä se lakannut ollenkaan. Vasta kun mies sanoi jotain kätilölle, tämä katsoi kohdunsuun tilanteen. Sen ilmeen muistan varmaan aina: "oho hupsis. Ja eikun saliin, ja äkkiä".

 

Minulla on vasta yksi synnytys takana, ja jäin miettimään että jos kaiken ainakin oletetaan olevan ok, miksi käyrillä piti maata niin kauan? Se oli kamalaa, olisin halunnut liikkua ja päästä supistuksiin mukaan, mutta ei.

OYSissa ei ainakaan tarvinnu maata - kätilö laittoi mulle ne anturit kun seisoin, ja sitte vaan ite korjailin niitä paremmin jos eivät pysyneet liikkeessä mukana. Mä en kans pysty olemaan paikallani kun supistaa.

 

Hyvia vastauksia olette kirjoitelleet! Harmillisen monella nayttaa olleen ongelmana se, ettei katilo ole kuunnellut tai kertonut vaihtoehtoja. Taytyy vain toivoa, etta itselle sattuisi osumaan miellyttava katilo. Ja jos ei ole miellyttava, niin taytyy vain pitaa kiinni oikeuksistaan ja vaatia parempaa kohtelua! Onneksi olen nyt ihan jonkun verran tietoinen synnytyksesta ja erilaisista vaihtoehdoista, niin osaa sitten paremmin pistaa vastaan tai vaatia jotakin.

 

Toivottavasti tanaan olisi uutta porukkaa foorumilla, niin saataisiin lisaa vastauksia!

 

Yleensä kätilön tavoille toimia on joku ihan kliininen syy, mutta ei vaan älytä kertoa sitä synnyttäjälle asti. Esimerkiksi synnytysasento.. Jakkarasynnytys ensisynnyttäjällä lisää (pahojen) repeämien riskiä, siksi sitä ei suositella/anneta vaihtoehdoksi. Vinkkinä aloittajalle että ota selvää kaikista mahdollisuuksista, mutta älä suunnittele etukäteen. Tapahtuma on kuitenkin niin ainutkertainen ettet pysty etukäteen kuvittelemaan miten itse käyttydyt tilanteessa, koet kivun, koet toisten ihmisten läsnäolon... Elä silloin siinä hetkessä, pyydät helpotusta tilanteen mukaan jne. niin vältyt sitten tältä jossittelulta ja pähkäilyltä "niin mutku". Ja kysy, tai sanot tukihenkilölle että "kysyt sitten että miksi tehdään näin" koska todennäköisesti itse olet niin itseesi käpertyneenä synnytyksen aikana ettet tajua kysyä.

 

synnytysasento on yks mihinkä olisin halunnut vaikuttaa. ponnistin puoli-istuvassa asennossa joka tuntui tosi hankalalta,ei saanut tarpeeksi voimaa kerättyä ponnistukseen. olisin halunnut joko synnyttää "kyykyssä" tai sitten sellaisen jakkaran avulla.. en tiedä vaikuttiko se että olin saanut epiduraalin,mutta kukaan ei antanu edes muuta vaihtoehtoa kun tuo puoli istuva asento..

Täs tulikin mun ajatukseni kanssa. Mulla oli kauhee hinku eri asentoon mutta siinä ne käski vaan olla puoli-istuvassa...

 

ehdottaisin kans Doulaa.
ja naiset sitä että puolustetaan oikeuksiamme oman kropan suhteen!!! Ei synnytys saa olla niin kuin raiskaus, mitä se pahimmillaan sairaalassa on.
Itselläni viimeinen synnytys sattui todella kiireisenä päivänä isossa sairaalassa, mitään toiveitani ei kuunneltu. Seuraavalla kerralla muutan vaikka toiselle paikkakunnalla, jos tässä maassa on silloin jäljellä yhtään pientä sairaalaa, että saisin inhimillisempää kohtelua. Jos ei, niin synnytän kotona tutun kätilön turvin.

 

Jakkarasynnytys ensisynnyttäjällä lisää (pahojen) repeämien riskiä, siksi sitä ei suositella/anneta vaihtoehdoksi.

Tama tuli itselleni ainakin taysin uutena asiana. Onko talle jokin selitys? Itse ainakin olen kuullut, etta asennot, joissa painovoima on mukana apuna, vahentavat repeamismahdollisuutta. Esim kyykkyasento tai konttausasento ovat hyvia vaihtoehtoja. Ihan jos logiikallakin ajattelee. Painovoima on talloin apuna, eika joudu ponnistamaan liian rajusti painovoimaa vastaan, kuten perinteisessa puoli-istuvassa.

 

synnytin esikoiseni jakkaralla istuen. En ollut koskaan kuullutkaan ettei ensisynnyttäjälle suositella jakkaraa. Myöskään kätilö ei tästä maininnut, kun ehdotin, että ponnistaisin jakkaralla. Ponnistusvaihe kesti tunnin, yhtään repeämää ei tullut, yksi pieni nirhauma. Turvotus alapäässä oli kyllä aikamoista synnytyksen jälkeen, mutta eipä ole mihin verrata, kun olin ensikertalainen. Toki turvotus on ohimenevä vaiva, melkoisen kipeä kyllä.

Itse (nyt toista odottaessani) olen miettinyt, että se mitä tekisin toisin, olisi se että en jumittuisi sänkyyn kun kivuliaat supparit alkavat. Ensimmäisessä tein näin, ja en oikein edes pystynyt kävelemään enää saliin, kun olin maannut kolme tuntia tuskissani.

Suosittelen ehkä myös kokeilemaan aqua-rakkuloita, minulle laitettiin yksi alaselkään. Se auttoi hetken, ja vei pois ajatukset hetkeksi supistuskivuista. Se hieman sattui, mutta oli erilaista (lievempää) kipua kuin supistuskipu. Ja ainakin siihen meni vähän aikaa, kun se laitettiin, kun aika tuntui matelevan.

Menisin myös ehkä ammeeseen hieman aikaisemmin jos olisi mahdollisuus. Nyt menin vasta kun olin jo aika kipeä (tunti ennen ponnistamista) ja olin siellä jo melkoisen tuskainen enkä pystynyt rentoutumaan.

Tsemppiä synnytykseen! hetki kerrallaan, älä liikaa suunnittele! minulla oli 12h sairaalassaolo aikana 4 eri kätilöä, kaikki mukavia! toivotaan samaa sinulle

 

oisin synnyttäny ensimmäisenki ala kautta

 

en olisi jäänyt makaamaan piuhoissa kiinni yli 12h. jos nyt saisin päättää olisin vaatinut päästä kävelylle.

 

En olisi halunnut episiotomiaa leikattavan. Ainakaan mitään sanomatta. Mutta siihenhän en voinut mitenkään vaikuttaa.

 

Jakkaralla ei kätilä pysty tukemaan välilihaa kunnolla, eikä pysty hillitsemään pään syntymistä.

 

No oisin halunnut jotain kivunlievitystä, mutta minkäs teet kun ei ole anestesialääkäriä saatavilla.

 

Sanoisin kätilölle, että ehdottele reippaasti kaikkea, miten voin edistää synnytyksen etenemistä, neuvo hengittämään ja näytä mihin suuntaan pitää ponnistaa. Nämä ovat ehkä ihan itsestäänselvyyksiä, mutta mun kokemuksen mukaan kätilö voi olla vähän turhankin varovainen neuvojen kanssa.

Yrittäisin myös liikkua mahdollisimman paljon. Itselleni keinutuolissa keinuttelu oli hyvä juttu, kun kävelemään ei päässyt. Lue mahdollisimman paljon asioista etukäteen, ja mieti miten haluaisit synnyttää, mutta kuuntele ammattilaista, äläkä pidä kynsin hampain omista etukäteissuunnitteluista kiinni.

 

Menetin synnytyksessä litran verta. Hb laski alle 80. Kätilö kehoitti syömään rautatapletteja ja päivitteli että kyllä se siitä lähtee nousemaan. Neljän päivän päästä en pysynyt enää kunnolla pystyssä. Jälkivuoto oli runsasta ja hb laski entisestään. Harmitti, olisi vain pitänyt aikaisemmin pyytää verta. Luotin liikaa kätilöön.

Virheistä oppii... seuraavassa synnytyksessä veri tilattiin valmiiksi heti kun tulin sairaallaan. Kätilö kaikintavoin yritti estää ylimääräisen verenvuodon, antoi neljää eri lääkettä. Menetin verta 1,5 litraa (kohtu repesi).

Kaikista kauheinta oli kun ensimmäisessä synnytyksessä istukka ei meinannut irrota. Irroitettiin vatsanpäältä painamalla, se sattui enemmän kuin ponnistusvaihe (oli aika lähellä ettei taju lähtenyt.

Synnytyksessä tapahtui paljon ikiviä yllätyksiä. Me selvittiin hengissä=) Vaikka raskaudet ja synnytykset olivat vaikeita. Ensimmäinen vauva oli vaativa, korvatuleduskierteineen. Toinen vauva oli todella helppo, nukkui kokonaiset yöt muutamasta kuukaudesta lähtien. Olen onnellinen että olen selvinnyt lasten kanssa hyvin.

Ei kannnata liikaa murehtia synnytys menee juuri niinkuin menee (ei siihen voi paljoa vaikuttaa), onnea matkaan!

 

En mitään.
Tyytyväinen olen kolmeen synnytykseen.
Heti sai mennä saliin ja sai alkaa ponnistaan

Toki huonomminkin olisi voinut mennä mutta helposti menivät.