Mitä teen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masentunutko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

masentunutko

Vieras
Mua ei nykyään kiinnosta enää mikään. Elämästä on kadonnut kaikki ilo. Tiuskin varsinkin esikoiselle jatkuvasti. Aamulla kun herään, toivon vaan, että tulisi pian ilta, että lapset olisivat nukkumassa ja mä saisin vaan olla. Mua väsyttää koko ajan, mutta silti ei tule uni, ainakaan illalla. Mä hoidan kyllä lapset, teen ruoat, ulkoilen, hoidan kotityöt, mutta kaikki tuntuu niin vastenmieliseltä. Kaikki ne asiat, joista olen ennen nauttinut, maistuvat nyt puulta. Miehelle on turha puhua, se ei ymmärrä kuitenkaan. =(
 
Alkuperäinen kirjoittaja masentunutko:
Mua ei nykyään kiinnosta enää mikään. Elämästä on kadonnut kaikki ilo. Tiuskin varsinkin esikoiselle jatkuvasti. Aamulla kun herään, toivon vaan, että tulisi pian ilta, että lapset olisivat nukkumassa ja mä saisin vaan olla. Mua väsyttää koko ajan, mutta silti ei tule uni, ainakaan illalla. Mä hoidan kyllä lapset, teen ruoat, ulkoilen, hoidan kotityöt, mutta kaikki tuntuu niin vastenmieliseltä. Kaikki ne asiat, joista olen ennen nauttinut, maistuvat nyt puulta. Miehelle on turha puhua, se ei ymmärrä kuitenkaan. =(

:hug: sama tunne.. :/
 
mulla sama vika. kuuteen vuoteen olen ollut tasan yhden kerran itekseni yötä pois kotoa ja siitäkin on jo 4 vuotta aikaa. jaksoin vielä kesällä harrastaa liikuntaa (tietysti iltaisin kun lapset jo nukkuu, muuten en mihinkään pääse), nyt ei sekään nappaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ajattele positiivisesti päivä kerrallaan! Ota itsellesi omaa aikaa, hengähtä vaikka lenkkipolulla, ota joku harrastus esim. käsityökerhoon mene tms.

Kuulostaa hyvältä, mutta melkein mahdoton toteuttaa. Mies on aina joko töissä tai rakennuksella. Käyn kyllä joka toinen viikko jumpassa. Isovanhemmat on nekin paljon töissä.
 
Tänään oli jo parempi aamu. Päätin eilen illalla, että tänään lähdetään heti aamupalan jälkeen ulos, satoi tai paistoi. Lähdin sit aamulla lasten kanssa kävelylle. Olo oli lenkin jälkeen hyvä ja ajattelin, että tästä tuleekin parempi päivä, kunnes huomasin jotain. Mies oli jättänyt vaatteena myttyyn keskelle eteisen lattiaa. Mulle iski kauhea ahdistuskohtaus. Oli pakko tulla tänne koneelle, etten näkisi sitä vaatekasaa. Se saa mut vaan masentumaan entisestään. = (
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap täällä taas:
Tänään oli jo parempi aamu. Päätin eilen illalla, että tänään lähdetään heti aamupalan jälkeen ulos, satoi tai paistoi. Lähdin sit aamulla lasten kanssa kävelylle. Olo oli lenkin jälkeen hyvä ja ajattelin, että tästä tuleekin parempi päivä, kunnes huomasin jotain. Mies oli jättänyt vaatteena myttyyn keskelle eteisen lattiaa. Mulle iski kauhea ahdistuskohtaus. Oli pakko tulla tänne koneelle, etten näkisi sitä vaatekasaa. Se saa mut vaan masentumaan entisestään. = (



Voih...tiedän tunteen.Et sä omin avuin tuosta selviä :( Nyt vaikka neuvolan kautta aikaa psykologille,saat asiat kuntoon.Mulla on nyt kuukauden menny ihan kivasti,ei masenna sotkunen kotikaan taikka muut niin lujaa.Nyt jopa välillä on ihanaa kun on aamu! ennen vaan halusin vetää peiton korville ja suurinpiirtein nukkua pois ku ahdisti niin lujaa,joka päivä samaa paskaa.Lääkityksen ja niiden keskustelukertojen ansiosta on paljon parempi!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja nytkypylly:
voi sua :hug:
kaamosmasennus kun tulee pimeää?
saisitko mitenkään vähän vapaata lapsista ja kotitöistä,
vaikka pariksi päiväksi? =) vähän vaihtelua?

En usko et johtuu pimeydestä, mä kuitenkin tykkään syksystä. Jonkunlainen vapaa vois ehkä olla mahdollista ku miehelllä on ens viikosta alkaen kaksi viikkoa sairaslomaa. pitää nyt kattoo kuinka kipee se sit on.
 
ehdottomasti pieni irtiotto!! mä lähden mielellään sun kanssa humputtelemaan sopivana päivänä? vaikka elokuviin, tai vaikka heselle? :D tekisi varmasti terää, vaikken mitenkään halua vähätellä, ei se sun ongelmia tietysti minnekään kadota :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja nytkypylly:
ehdottomasti pieni irtiotto!! mä lähden mielellään sun kanssa humputtelemaan sopivana päivänä? vaikka elokuviin, tai vaikka heselle? :D tekisi varmasti terää, vaikken mitenkään halua vähätellä, ei se sun ongelmia tietysti minnekään kadota :hug:

Joo, kyllä seura aina kelpaa. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vepasto:
siis mä olen ap. :ashamed: Ajattelin ensin, etten kehtaa laittaa tätä mustana, mutta toisaalta, enhän mä tälle mitään voi. :/

:hug: Tiedätkö, täällä samat fiilikset. Töissä viihtyisin paremmin kuin kotona. Lapsi ei ota hermoon kylläkään. Ei vaan huvita kotityöt, ulkoilu, ei mikään. Tekis vaan mieli olla yksin ja hiljaisuudessa. Jos se on sit tää pimeä syksy. Aina hyvä tietää että meitä alakuloisia on muitakin.
 

Yhteistyössä