L
loppuko
Vieras
Mun mies on sulkenut mut ja lapsen (mun edellisestä liitosta) pois elämästään.
Ollaan 7v oltu yhdessä ja kaikki hokee mulle, että "teillä on se 7vuoden kriisi" mut mä en tiedä mitä tää on kun mies on muuttunut ihan toiseksi.
Tulee ja menee miten tahtoo, ei välttämättä ees ilmottele, huikkaa oven suusta jos sitäkään. On iltaisin harrastuksen parissa ja kavereiden kanssa 2-4 tuntia, joskus jopa 5tuntia.
Käy kotona syömässä, paskalla, nukkumassa ja vittuilemassa.
Tänä aamuna kaikki ollaan vapaalla ja keitin pannullisen kahvia ja tein miehen herkkuleipiä kun sillä soi puhelin ja sit meni kengät jalkaan ja takki niskaan ja huikkas oven suusta, että "mä meen Kallen kans kahville!"
Siihen mä sit jäin kahveineni ja aamupaloineni nieleskeleen itkua.
Kun sanon miehelle asiallisesti ja rauhallisesti, et tää ei vaan mene näin, niin se alkaa syyttään mua niuhottajaks ja et hän ei sais mennä mihinkään ja aina pitäis nysvätä kotona mun ja lapsen kanssa.... Kääntelee mun sanomiset ja on täysin kykenemätön keskustelemaan tai huomaamaan omia virheitään.
(Ja kyllä, minussakin on virheitä!)
Käydään molemmat töissä, lapsi koulua, mies hilluu illat maailmalla ja mä hoidan kotia. Sit kun en pesekään sen pyykkiä tai teekään sille ruokaa (sanon, et en mä voi tietää koska tuut enkä osaa odottaa sua syömään kun et ilmottele) niin se tyyliin nauraa mulle päin naamaa miten mä oon lapsellinen ja pienisielunen ja säälittävä.
Kaikki kannustaa mua jatkamaan tässä suhteessa koska täähän on 7v kriisi, mutta ei mun pää kestä??!!!!!
Ollaan 7v oltu yhdessä ja kaikki hokee mulle, että "teillä on se 7vuoden kriisi" mut mä en tiedä mitä tää on kun mies on muuttunut ihan toiseksi.
Tulee ja menee miten tahtoo, ei välttämättä ees ilmottele, huikkaa oven suusta jos sitäkään. On iltaisin harrastuksen parissa ja kavereiden kanssa 2-4 tuntia, joskus jopa 5tuntia.
Käy kotona syömässä, paskalla, nukkumassa ja vittuilemassa.
Tänä aamuna kaikki ollaan vapaalla ja keitin pannullisen kahvia ja tein miehen herkkuleipiä kun sillä soi puhelin ja sit meni kengät jalkaan ja takki niskaan ja huikkas oven suusta, että "mä meen Kallen kans kahville!"
Siihen mä sit jäin kahveineni ja aamupaloineni nieleskeleen itkua.
Kun sanon miehelle asiallisesti ja rauhallisesti, et tää ei vaan mene näin, niin se alkaa syyttään mua niuhottajaks ja et hän ei sais mennä mihinkään ja aina pitäis nysvätä kotona mun ja lapsen kanssa.... Kääntelee mun sanomiset ja on täysin kykenemätön keskustelemaan tai huomaamaan omia virheitään.
(Ja kyllä, minussakin on virheitä!)
Käydään molemmat töissä, lapsi koulua, mies hilluu illat maailmalla ja mä hoidan kotia. Sit kun en pesekään sen pyykkiä tai teekään sille ruokaa (sanon, et en mä voi tietää koska tuut enkä osaa odottaa sua syömään kun et ilmottele) niin se tyyliin nauraa mulle päin naamaa miten mä oon lapsellinen ja pienisielunen ja säälittävä.
Kaikki kannustaa mua jatkamaan tässä suhteessa koska täähän on 7v kriisi, mutta ei mun pää kestä??!!!!!
.
