Mitä sinulle merkitsee tällä hetkellä oma isäsi?

[Monitoimikone]

Haluaisin kuulla mitä teille merkitsee oma isänne nyt kolmekymppisenä? Minun isä kuoli vähän ennen syntymääni. Murrosiässä joskus "kaipasin" isää, nyt on taas sellainen tunne että haluaisin jutella tai edes olla isäni kanssa.

 

[Nonna]

tällä hetkellä hyvin paljon. Olen tutustunut isääni vasta nyt, 30-vuotiaana, ja meillä on hurjasti tutustumista, juttelemista ja toistemme ihmettelemistä käytävänä läpi. Kun ajattelen, että menettäisin hänet nyt, tuntuu, että se olisi liian julmaa kun olen juuri vasta saanut hänet elämääni. :flower:

 

[taustalla]

Mulle isä merkitsee tärkeetä henkilöä ja lasten Vaaria!!! =) Vaikee ruveta luonnehtiin että mitä merkitsee,mutta kyllä se ihan yhtä tärkee mulle on ku äitini. :heart: Äitin kanssa kyllä keskustellaan syvemmin,mutta oma isäni on hirmu huumorintajunen ja nuorekas että tulen hyvin juttuun sen kanssa!En osais aatella ettei mulla olis isää...tai ajatus tuntuu surulliselta :'(

 

[rentunruusu]

oma isäni kuoli kun olin 3v. Itselläni ei ole juurikaan muistikuvia isästä, ainoastaan mitä on kerrottu. "isäpuoli" on ollut kuvioissa jo siitä kun olin 5v, mutta jostain syystä olen aina kutsunut isäpuoleksi tai muuten nimellä. Kun olin yläaste ikäinen , meillä oli paljonkin riitoja aina sinne asti kun muutin omaan asuntoon. Sen jälkeen välit on ollut kunnossa. Kyllähän sitä joskus aina miettii että minkälaista olisi jos oma isä olisi elossa...

 

[Jiina]

Isä olisi varmaankin hyvin tärkeä, jos eläisi. Ei valitettavasti enää elä.

 

[nuu]

Ikävä on kova, isäni kuoli toukokuussa leukemiaan... Harmittaa ettei hän ehtinyt näkemään tulevaa ensimmäistämme :'(

 

[Iida M]

Isäni on kuollut kun olin 16v. Jos isä eläisi, luulisin että olisi hyvin tärkeä. Eläessään ainakin oli tärkeä, tärkeämpi kuin äiti.

 

[Darelbeida]

Isä oli ihan kiva ukko sillon kun ei ollu kännissä.
isä kuoli viime heinäkuussa haimasyöpään ja ikävä on hirmuinen. Joskus tuntuu etten jaksa päiviä eteenpäin kun en voi jutella iskälle jolta aina sai tukea ja positiivista sellasta vaikka oiskin tehnyt mitä sattuu..niinkuin esim naiisiin ulkomaalaisen kanssa...no iskä on miun ja miun veljien kans nyt ja aina ja neljälle lapselle oon sanonu että ukille voi piirruustaa siinä missä ennenkin ..ukki kurkkii pilven reunalta mein tekemiset ja kuuntelee jos on pahamieli eikä kerro salaisuuksia kellekkään...ikävä on ja pysyy varmaan pitkään..

 

[Footballers Wife]

Meidän isä teki pitkä uran ja väsytti itsensä. Ei ollut koskaan kotona ja vaikka olikin, ei ollut läsnä. Tuntuu, että hän olisi ollut onnellisempi ihan vain vaikka puuseppänä, mutta luulen, että hänelle oli tullut tarve näyttää omalle isälleen, että hän pärjää paremmin elämässä kuin tämä. Heidän välinen suhteensa oli erittäin huono. Isäni on kärsinyt alkoholismista ja sen myötä sydänsairauksista.

Kun olimme pieniä, kävimme viikonloppuisin retkillä luonnossa ja silloin isäni oli omimmillaan. Kaikki koulujen lomat vietimme lapissa. Hän halusi kai itse entisenä partiolaisena välittää meille luonnon rakastamisen taidon ja halun ulkoilla.

Teini-ikään tultuani suhteemme muuttui entistäkin etäisemmäksi. En siis oikeastaan tunne isääni ollenkaan. Vähän säälinsekaisin tuntein ajattelen. Myöskin arvostan hänen suurta yleissivistystään ja hyväntahtoisuuttaan. Hän on ollut mun lapsille todella hyvä pappa, terveytensä ja kykyjensä mukaan.

 

[veeranäiti]

Isäni on ollut minulle aina tärkeä, mutta aika konstikas ihminen joten riidelty ollaan ja paljon. Tällä hetkellä olen varsin ymmälläni, sillä hän on silminnähden sairas mutta kieltäytyy menemästä lääkäriin. Tilanne on ollut aika paha jo parin vuoden ajan, ja huoli on ehtinyt muuttua kiukuksi ja turhaantumiseksi. Nyt hän tuntuu aika vieraalta ihmiseltä, sillä en voi käsittää miksi muuten erittäin fiksu ja kyvykäs ihminen ajaa itsensä enneaikaisen hautaan silkkaa tyhmyyttään ja ylpeyttään. TÄmän sairauden takia en voi antaa lapsiani hänen hoitoonsa lainkaan, sillä hänen tasapainonsa on niin huono, että hän horjuu aivan holtittomasti.

Olen pahoillani siksikin, että oma murrosikäni ja aikuistumiseni kesti luvattoman kauan. Emme ennättäneet olla yhtaikaa aikuisia juuri lainkaan, sillä kun minä olisin olut valmis kohtaamaan hänen aikuisena ihmisenä, hän oli jo "muualla". Surullista.

 

[taustalla]

\

Haluaisin kuulla mitä teille merkitsee oma isänne nyt kolmekymppisenä? Minun isä kuoli vähän ennen syntymääni. Murrosiässä joskus "kaipasin" isää, nyt on taas sellainen tunne että haluaisin jutella tai edes olla isäni kanssa.

Miten "pärjäsit" lapsena, olitko vihainen kohtalostasi, tulitko kiusattua ko syystä. tms. Meillä kun ei lapsen isä ole kuvioissa mukana ja myös sitten suku siltä puolelta puuttuu :\| Oma isänikä
än ei ole uusperheellisenä kiinnostunut lapsenlapsista.

 

[vierailija_]

:hug: on kiva kun elää,ja on terve melko.ja on isä.ja näkee kun synttä´rit tai kulunut monta kuukautta.ja et lapseni saavat tuntea hänet ja saavat lahjoja.

 

[Monitoimikone]

[/quote]

Miten "pärjäsit" lapsena, olitko vihainen kohtalostasi, tulitko kiusattua ko syystä. tms. Meillä kun ei lapsen isä ole kuvioissa mukana ja myös sitten suku siltä puolelta puuttuu :\| Oma isänikä
än ei ole uusperheellisenä kiinnostunut lapsenlapsista.
[/quote]

En osannut lapsena muunlaista tilannetta kuvitellakaan. Eikä meitä sen takia koskaan kiusattu. Isäni kuoli sydäninfarktiin alle nelikymppisenä. Vanhemmat sisarukseni kiukuttelivat joskus murrosiässä enemmän äitille, ja nyt jälkeen päin olenkin joskus ajatellut että sisareni olisivat varmasti tarvinneet apua ja tukea kun menettivät isänsä yllättäen leikki- ja kouluiässä. Minä siis vasta synnyin isän kuoleman jälkeen.

Kyllä äiti aina meille isästä kertoi ja minulla on mielessäni todella ihana isä. Isä on siis minullekin tärkeä. Halusin vain tietää, mitä muut ikäiseni isästään ajattelevat. Kiitos teille kun kerroitte.

 

[Augustina harmaana]

Isää. Olen isäni kanssa ehkä vähän eri luonteinen ja siksi en ehkä koe hänen kanssaan mitään ihmeellistä lämmintä suhdetta, mutta kyllä hän minulle rakas on. Toisinaan isäni osaa ärsyttää minua suunnattomasti, mutta elämä ilman isää tuntuisi kyllä oudolta... meillä on siis hyvä suhde, joskaan ei mikään maailman läheisin.

 

[webmama]

Hyvin paljon. Isäni on aina ollut ns. tukipilari elämässäni. Hänen kanssaan on käyty paljon kehittäviä ja antoisia keskusteluja, hän on ollut mulle viisastenkivi koulu- ja opiskeluaikoina. Häneltä olen aina viimeiseksi kysynyt mitä tekisin, kun on kyse suurista ratkaisuista. Vielä nykyisinkin, vaikka mieheni on yhtä tärkeä ihminen. Isääni voi luottaa. Hän on tyypillinen Mies eli ei mikään tunteilija ja halittelija, mutta ei mulla ole fiilistä etteikö isäni olisi lapsiaan ja vaimoaan aina rakastanut ja paljon. Voisin melkein sanoa, että näen omassa miehessäni hyvin paljon samaa kuin isässäni, vaikken tietoisesti ole mitään isäni kaltaista miestä elämääni hakenutkaan .

Äitini on yhtälailla tärkeä, mutta eri asioissa, joten tasapainottavat hyvin tehtävänsä vanhempina.

 

[tiituli]

Eipä yhtään mitään, kerran olen kuvan nähnyt(olin 10,v), lähti lätkii kun kuuli mun tulosta, vaikka oli yhdessä suunniteltu. :kieh: :ashamed:

 

[taustalla]

Aika vähän, pitää yhteyttä varsin vähän, on uusperheellinen. Ei ole siis lapsenlapsilla vaaria :/

 

[harmuaa]

ei paljo pa.skaakaan valitettavasti.

 

[Malai]

Mulle isäni oli aina etäinen (kuoli v.-93) koska vanhempani eronneet ja äiti aika lailla esti tapaamiset kun oltiin pieniä..

Monesti mietin millaista olisi jos oisin tuntenut isäni paremmin.. (Tapasin isäni viim. kerran 6v ennen hänen kuolemaa..) mutta eipä jossittelut auta..

 

[kristiina]

Minulle isäni on aika lailla "merkityksetön" vieras ihminen. Olin 2vuotias vanhempieni eroessa. Näen isääni ehkä 3v välein, joten oudoksi ihmiseksi jäänyt. Toista lastammeakaan isäni ei ole nähnyt kuin kerran (lapsi nyt 5v). Joskus yritin pitää yhteyttä, mutta kun yhteydenpito jäi aika yksipuoliseksi, niin olen "luovuttanut". Eipä ole tullut isäinpäiväkorttiakaan lähetettyä vuosiin.

 

[PäivänSäde]

Oma isä merkitsee todella paljon ja lapseni rakastavat pappaa ihan valtavasti.
Hän viettää mielellään aikaa lasteni kanssa ja myös minä nyt isona osaan vasta keskustella isänkin kanssa ja kertoa iloistani ja suruistani.
Olisi myös shokki menettää hänet, hän on niin rakas ja läheinen minulle.
Ei parempaa isää voisi toivoakkaan! :flower:

 

[humppaluuri]

Isä on aina ollut elämässäni vahvasti vaikuttajana. Nyt aikuisena on ollut jonkinlainen "shokki" huomata ettei isä olekaan täydellinen, ei osaakaan kaikkea ja osaa sotkea asiansa kuin muutkin ihmiset. Aikuisiän selkkausten takia emme ikävä kyllä ole niin läheisiä kuin olisin halunnut mutta lapsilleni hän on tärkeä. Toivon että välimme paranevat vielä.

 

[TuiKKu]

molemmat vanhemmat ovat läheisiä. olen kiitollinen kun he elävät, kaikilla on vikansa ja hyvät puolet mutta näin aikuisenakin tärkeä henkilö.

 

[Ninni]

Ikävä on isää. kuoli 11.5v sitten ja äitini kanssa ei olla väleissä. Eipä ole lapsillani minun puolelta mummia tai ukkia :'(

 

[wihtori]

Isä on minulle erittäin tärkeä, etemkin nyt kun äitini on todella sairas, eikä tunnu enää tajuavan kuka olen....

Isä on sellainen ns. turvasatama elämän myrskyissä, aina ei näin ole ollut, ollaan luonteeltamme samanlaiset joten nuorempana meillä oli todella kiivaita otteluita keskenämme, nyt sitä vasta vanhempana on jotenkin päässyt läheisemmiksi...